Minun tyttäreni on ollut pienestäpitäen hankala hallittava ja kun aloitta hoidon niin siitä se alamäki lähti. Oli todella agressiivinen muita lapsia ja aikuisiakohtaan. Tämä on vain jatkunut mutta ei ehkä niin pahana kuin päiväkodissa ja eskarissa. Nyt käy ensimmäistä luokkaa, mut ongelmat vain tuntuvan ylitsepääsemättömiltä. Oppimisessa ei ole ongelmia vain köytöksessä muita kohtaan. Minua ei tottele millään tapaa eikä kukaan halua häntä enään luokseen koska on aivan kamala. Haukkuu ja nauraa päin naamaa. Koulussa häiritsee muita ja on joutunut pois luokasta jo vaikka kuinka monta kertaa. Varastaa koulusta ja kotoa. Joudun jatkuvasti olemaan opettajaan yhteydessä koska koulun käynti on aivan mahdotonta. Kysymykseni kuuluu että otetaanko koulukotiin noin nuoria? Yhden lapsen tiedän joka on koulukotiin laitettu 8v koska oli myös hankala ja on nyt muuttunut silmissä. Minusta tuntuu että koulukoti olisi paras vaihtoehto tähän tilanteeseen koska minä olen väsynyt monen vuoden tappeluista ja välimme tyttäreni kanssa eivät ole enää hyvät. Pelkään että jos tämä jatkuu näin niin alan vihaamaas häntä todella paljon ku en osaa auttaa eikä kukaan muukaan tunnu osaavan. Ollaan käyty psykologeilla ja psykiatreilla mutta kukaan ei tunnu osaavan sanoa mitään. Pyydän auttakaa minua hieman ;(
Lapsella ongelmia koulussa
ahdistunut1
51062
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö koulu ole ottanut yhteyttä sossuihin, vaikka lapsi varastaa? Kyllähän kauppiaatkin soittavat poliisit jokaisesta tikkarinäpistyksestä ja tästä poliisit ilmoittavat edelleen sossuun.
Ilmoitat sossuun, että et pärjää lapsesi kanssa ja haluat antaa hänet pois. Kyllä jostain löytyy sijaiskoti, joka hoitaa häntä. Voit antaa jopa luvan adoptioon.
Vasta kahdeksanvuotias ja äiti ei jaksa lastaan.
Sanon sinulle äiti, että hae apua itsellesi, sillä lapsi reagoi sinua vastaan jostakin syystä, jonka aiheutat lapselle.
Lapsi varmasti rakastaa sinua suuresti, mutta häne ei osaa muuten tuoda pahaa oloaan esiin ja sinä äiti, jonka pitäisi rakastaa lastaan kaikista vioista huolimatta ajattelkin pois antamista, tuntuu aivan hirveältä.
Sinun äitinä täytyy kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu lapsestasi, lapsi talttuu kun itse muutat tapasi.
On oikeasti käytöshäiriöisiä lapsia, joiden ongelmia ei ole aiheuttanut koti, eikä koti voi niitä myöskään parantaa.Lapsia, joilla on asiat solmussa jo syntymästä asti. Ei ehkä voi sanoa, että joku on syntymästään asti paha, mutta eräät neurologiset ongelmat ovat synnynnäisiä, samoin eräät käyttäytymispiirteet, kuten sosiopatia. Siinä ei normaaliperheen rahkeet riitä, jos lapsen aivot on kanavoitu jo alun alkaen vakaviin käytöshäiriöihin.
On julmaa syyllistä äitiä noin. Et voi lasta tapaamatta ja perheeseen tutustumatta tietää, mikä lapsen ongelma on.
Joskus koulukoti tai sijoitus on parasta, mitä lapselleen voi tehdä. Se vaatii rakkautta ja rohkeutta myöntää voimattomuutensa ja päästää irti. Mutta rakkaudesta sitä tekee mitä vain.
Jos lapsi ei normaalikoulussa pärjää, jos kotona on vaikeaa, jos voimat loppuvat.. on pakko päästää irti.
Sinulla ei selvästi ole minkäänlaista kokemusta todellisista ongelmalapsista, kun luulet että sellainen paranee, kun äiskä hieman ryhdistäytyy.
Itse olen sosiaalityöntekijänä nähnyt jos jonkinlaista, useimmiten ongelmalasten kohdalla on kyse kodin ongelmista. Mutta joskus ei. Tuntematta tilannetta on aivan turha lähteä automaattisesti hakemaan syytä vanhemmista. tarvitaan useiden asiantuntijoiden lausunto kertomaan, mikä hommassa kiikastaa. Sitä ei voi nettikirjoituksen perusteella mitenkään päätellä.
Häpeä.
Pyydä rohkeasti opettajalta apua ja pyydä, että hän ottaa lapsesi asiat esille koulun oppilashuoltoryhmän kanssa. Voit myös itse ottaa yhteyttä koulun kuraattoriin tai psykologiin. Perheneuvolan psykologi voi auttaa teitä molempia.