Älä pidä kiinni, et sinä tipu! (5.8.04)
[i]Sharon nosti hiukan päätään. Oli hyytävän kylmä ja pimeää. Pieni ujellus kävi läpi synkän olemuksen. Tyttö haparoi itsensä istumaan. Oli jo kiire…[/i]
Jake hätkähti hereille. Jostain läheltä kuului peitteiden kahinaa. Jake siristi silmiään nähdäkseen selvemmin ja erotti Sharonin hahmon vastakkaisella seinustalla – Sharon istui sänkynsä laidalla aivan kuten viime yönäkin, näin ainakin Ben oli aamiaisella kertonut.
”Sharon…?” Jake kysyi varoen.
Tyttö ei näyttänyt kuulevan tätä, vaan nousi seisomaan ja lähti haparoiden huoneen poikki ovelle.
”Sharon”, Jake sanoi nyt kovempaa.
[i]Sharonin oli vaikea kävellä. Kuumaa… kylmää… pimeää. Sharon ojensi kätensä. Vielä vähän…[/i]
Jake taisteli itsensä peittonsa uumenista ja laski jalkansa lattialle, jonka lankut narisivat. Sharon ojensi kätensä aivan kuin tarttuakseen oven kahvaan – Jake ehti ensin.
”Sharon, mitä sinä…?” Jake sihahti eikä avannut ovea.
Samassa Jake ymmärsi. Tyttö käveli unissaan…
[i]Nyt. Nyt hän pääsisi… Sharon pääsisi..
Mutta mitä?! Ovi.. se ei liikahtanutkaan. Etäältä kuului ääniä.
Kutsuiko joku Sharonia?[/i]
Jake irrotti otteensa ovesta ja tarttui Sharonia olkapäästä.
”Sharon… herää.. Sharon”, Jake yritti taluttaa tyttöä ovelta.
Sharon käänsi mitään näkemättömät kasvonsa ovelle ja haparoi sen suuntaan.
”jake.. mitä hittoa ?” kuului Benin ääni pimeästä.
”Voi riemua… kaikki tässä heräävät paitsi Sharon!” Jake ajatteli kiukkuissaan muttei sanonut mitään ääneen.
”Sharon!” Jake korotti ääntään.
[i]Sharon oli varma. Häntä kutsuttiin. Mutta ei nyt juuri, ei nyt.
Hän pääsi melkein sinne… muttei vielä tänäkään yönä…[/i]
Sharonin silmäluomet räpsyivät ennen kuin tyttö avasi silmänsä.
Ensimmäiseksi hän kohtasi Jaken katseen, seuraavaksi Benin.
”Taasko sinä?” Jake kysyi ja taltutti Sharonin tämän vuoteeseen. Vuode oli myllätty perin pohjin, lakana oli kiskottu lattialle.
Sharon mutisi jotain epämääräistä, Jake erotti vain sanat: ”mitä minä?” ja ”kauhean kuuma…”
”Sinä istuit viime yönäkin hereillä”, Ben huomautti ja palasi vuoteensa uumeniin.
”onneksi muut eivät heränneet”, Jake totesi kävellessään omalle punkalleen: ”Tästä sinä vielä kuulet aamulla, Sharon..” (5.8.04)
Aamun kirkkaiden säteiden langetessa sisälle vanhaan kolmikerroksiseen taloon Gillian tassutteli portaat alakertaan, keittiöön.
Pöydän ääressä istuivat jo unisen näköiset Ben, Sharon, Jake ja Rocky, jotka lappoivat lautasilleen hiukan näivettyneitä muroja.
”Eräät todellakin OVAT aamuvirkkuja…” Gillian mutisi kiskoessaan tuolin lähemmäksi pöytää.
”Aamuvirkkuja ja aamuvirkkuja..” Rocky puhisi ja heitti Sharoniin kiivaan katseen: ”meitä valvotetaan pitkin yötä.”
Gillian tutkaili katseellaan parhaan ystävänsä Sharonin kasvoja, tummia silmänalusia ja kohotti kulmiaan.
”mikäs nyt?” Gillian ihmetteli ja otti loput maidosta – murot eivät olleet hänen juttunsa.
”Sharon käveli unissaan”, Ben totesi ja siirteli murojaan ympäri lautasta.
”Mitä? Taasko?!” lipsahti Gillianilta.
Pojat nostivat katseensa vuorotellen Gillianiin ja hänestä Sharoniin.
”Onko sulla joku tapa kävellä unissasi, vai?” tivasi Jake äkkiä.
”no … kotona joskus… ja Chrisin luona…” Sharon vastasi katse lautasessa.
Rocky tuhahti hiljaa ja söi loput muroistaan.
Syötyään aamiaisensa pojat nousivat ylös ja Ben ilmoitti lähtevänsä vähän matkan päähän kaupungille. Jake ja Rocky ilmoittivat tulevansa mukaan.
Tytöt menivät takapihalle.
”sori, ei mun ollut tarkoitus möläyttää sitä”, Gillian sanoi.
”Ei se mitään. Ei se nyt mikään salaisuus ole”, Sharon sanoi ja istui lämpimille takapihan laatoille.
”Milloin Chris tulee takaisin?” Gillian kysyi ja repi maasta rikkaruohoa.
”Huomenna. Mutta vain käymään. Sillä on kovaa kiirettä treenien kanssa”, Sharon sanoi.
Chris oli Sharonin poikaystävä, ja he olivat olleet yhdessä jo kolme vuotta. Nyt 18-vuotias Chris elätteli unelmiaan tennistreeneistä, ja panosti niihin kaiken aikansa – todella kaukana.
Gillian puolestaan seurusteli kolmatta kuukautta Benin kanssa, joka oli myöskin 18-vuotta.
Gillian, Sharon, Rocky ja Jake olivat 17-vuotiaita.
Ja se puolestaan, miksi he olivat siellä vanhalla talolla… se oli heidän bändinsä treenikämppä.
Bändi oli ollut pystyssä noin vuoden, ja nyt viimein he olivat löytäneet tuon talon kaupungin laitamilta, talon alakerta oli kuin luotu bändin soittoharjoituksia varten.
Ben vuokrasi veljensä kanssa taloa, jotta bändi saisi soittaa rauhassa.
Ajatuksiinsa vajonneena Sharon oli kieputtanut leiskuvan punaisia hiuksiaan sormensa ympärille, mutta päästi ne nyt valahtamaan olkapäilleen kun kuuli kännynsä soivan.
”odota hetki”, Sharon sanoi Gillianille joka vastasi hymähdyksellä.
Tuntemattoman numeron omistaja vaati Sharonia vastaamaan viileässä keittiössä.
”niin?” Sharon sanoi puhelimeen.
”Sharon… Minulla on tärkeää asiaa sinulle.. todella tärkeää!” Chris kuului sanovan, ja siinä samassa puhelu katkesi. (5.8.04)
Sharon tuijotti hetken kännykkäänsä tietämättä mitä tehdä, ennen kuin näppäili siihen Chrisin numeron ja odotti jonkin aikaa. Kun Chris ei vastannut, hän laittoi kännynsä pois ja palasi takapihalle.
”Kuka se oli?” Gillian kysyi nostettuaan katseensa ystäväänsä.
”Chris..” Sharon sopersi ja otti tukea talon rappeutuneesta seinästä.
”Sanoiko hän tulevansa aikaisemmin, vai..?” Gillian jatkoi ja laski katseensa taas alas maahan.
”Hän ..” Sanat karkasivat Sharonin huulilta.
Samassa maisema alkoi pyöriä vauhdilla tämän silmissä ja jalat pettivät alta. Sharonin pää osui pöydän kulmaan, eikä tämä nähnyt enää mitään.
Sairaalan valot väikkyivät Sharonin silmissä, ja pistivät niitä ikävästi. Sharon painoi silmänsä tiukkaa kiinni ja äännähti vaimeasti.
[i]liikaa valoja![/i]
Äänet kaikuivat jostain kaukaa. Jotain tippui lattialle kovalla kolinalla. Sharon liikautti kättään hienoisesti.
[i]liikaa ääniä![/i]
Jokin hääri Sharonin oikealla puolella. Sairaanhoitaja.
”Sharon…” kuului tytön oikealta puolelta.
Varovasti Sharon raotti silmiään ennen kuin avasi ne kokonaan.
Ben istui hänen vierellään. Hoitajan huomatessa Sharonin heränneen tämä ilmoitti hakevansa lääkärin.
”mitä tapahtui?” Sharon ihmetteli. Ääni tuli jostain pohjalta, aivan kuin hän olisi unohtanut miten sitä käytetään.
”Sinä sait aivotärähdyksen kun kaaduit treenikämpällä”, Ben selitti: ”Gillian on ulkona. Sinä tiedät hänet – Hän kammoaa sairaaloita”.
Aivan. Gillian oli 12-vuotiaana ajanut pyörällä päin autoa, ja joutunut sairaalaan. Siitä asti hän oli inhonnut sairaalaan joutumista, eikä tämäkään tuntunut olevan tytölle helppoa.
Kohta lääkäri tuli paikalle ja kyseli, oliko Sharonilla huono olo? Sharon vastaili konemaisesti kysymyksiin. Kun lääkäri oli katsonut Sharonin silmät pienellä lampulla, tämä selitti Benille että tyttö pääsisi pian takaisin kämpälle, mutta häntä pitäisi vahtia. Jos Sharon nukahtaisi, tämä pitäisi herättää vähän väliä jotta nähtäisiin ettei aivotasapaino kärsinyt kaatumisesta.
Vähän ajan päästä, kun Sharon pääsi pois…
He kävelivät Benin kanssa vaaleiden värien täyttämää käytävää eteenpäin, kun Sharon muisti.
”Ben! Chris.. hän soitti juuri kun.. Hänellä oli jotain asiaa ja.. nyt on liian myöhäistä!” (5.8.04)
Benin kasvoilla kävi kummastunut ilme, kun hän katsoi Sharonia.
”Chris soitti mitä?” Ben kysyi ja kampesi Sharonin kämmenet irti käsivarrestaan.
”Hänellä oli tärkeää asiaa..” Sharon selitti, mutta yhtäkkiä hänelle tuli kumma tunne.
[i]Ben ei saa tietää![/i]
”Hän soitti ennen kuin pyörryit? Sinä järkytyit siitä, eikö niin?” Ben kysyi nopeasti.
”Ei se…” Sharon jatkoi matkaansa pitkin sairaalan käytävää, ulos auringonpaisteeseen.
[i]Ben ei saa tietää![/i]
”Mutta hän tietää jo puhelusta”, Sharon ajatteli ja tervehti vaisusti Gilliania.
”Sharon, herää nyt”, Rockyn tavallista ystävällisempi ääni kuului sanovan.
Sharon oli nukahtanut jo kolmannen kerran tultuaan sairaalasta. Ei häntä heikottanut, ei nukuttanut, mutta Chrisin puhelu häiritsi häntä.
Nyt Sharon oli torkkunut sohvalla, kun toiset katsoivat jotain komediaa televisiosta.
Sharon haukotteli ja ojenteli jalkojaan yrittäen veren saada kiertämään niissä. Hän nousi istumaan ja yritti keskittyä elokuvaan, mutta yhä uudelleen elokuvan miespääosan esittäjä muuttui hänen poikaystäväkseen, joka tuijotti peiliin ja kuiskaili: ”Minulla on tärkeää asiaa sinulle…”
Samassa Sharon tunsi kevyen humahduksen vatsansa pohjassa.
[i]Chrisin kännykkä oli jäänyt hänen kotiinsa[/i]
Chris oli nimenomaan kertonut hänelle, että jättäisi kännykän kotiinsa tennistreenien ajaksi!
Ehkä tämä oli soittanut jonkun ystävänsä kännykästä? Ei, mahdotonta.
[i]Sharon tiesi, että Chris ei soittanut ystävänsä kännykästä[/i]
”Mutta miten minä tiedän sen?” Sharon ihmetteli.
[i]Chris ei koskaan soittanutkaan sinulle.. Sinä elät uniasi[/i]
”valetta”, se oli Sharonin viimeinen ajatus ennen nukahtamista.
Joku tönäisi Sharonin hereille.
Sharon avasi silmänsä ja katsahti ulos ikkunasta. Taivaanranta punertui sen merkiksi, että ilta kolkutteli jo maan ovelle.
”Taidan mennä jo ylös nukkumaan”, Sharon sanoi ja nousi ylös.
Tyttö nousi portaat hitaasti yläkertaan, ja meni isoimpaan huoneeseen, siihen missä heidän vuoteensa oli.
Sharon ei jaksanut edes riisuuntua, vaan kävi suoraan vuoteeseensa makoilemaan ja nukahti melkein saman tien.
Muut nukkuivat jo sikeästi, mutta jokin häiritsi Sharonia…
[i]Nouse, nyt..![/i]
Sharon totteli. Peite syrjään, jalat kylmälle lattialle.. nouse ylös. Varovasti, hiljaa ovelle.
Kahvan kääntyessä se päästi hiljaisen, valittavan äännähdyksen.
[i]Sinä et estä minua![/i]
Sharon lähti hiljaa portaisiin. Melkein jokaisesta askelmasta lähti sama valittava ääni. Sharon tiesi viimein pääsevänsä määränpäähänsä… tai ensimmäiseen määränpäähänsä…
Ulko-ovi avautui helposti. Pihan asfaltti oli kylmä Sharonin paljaiden jalkapohjien alla.
Mutta se ei haitannut Sharonia. Suoraan Benin auton luokse, ovi auki, lappu pelkääjän paikalla…
Sharon säpsähti hereille, ja kylmyys tulvahti hänen vaatteidensa lävitse.
”Minä en saa olla täällä, en saa!” Sharon mutisi hiljaa, ja yritti kääntyä lähteäkseen sisälle takaisin, mutta tajusi puristavansa pientä paperilappusta kädessään.
Vapisten Sharon oikoi paperin auki taitoksistaan.
Lapun teksti salpasi tytön hengityksen.
[i]Älä pidä kiinni, et sinä tipu!
- Chris[/i] (6.8.04)
Jokin repi Sharonia hereille kauheasta unesta.
Unesta? Oliko kaikki vain unta?
Sharon nosti katseensa. Hän oli nukahtanut kylmälle asfaltille. Samassa hän muisti lappusen, ja alkoi etsiä sitä, muttei löytänyt.
Oliko lappua edes olemassa?
Chris tiesi kumminkin asiasta enemmän kuin Sharon olisi pystynyt pelkäämäänkään ennen tätä yötä… Chris tiesi liikaa hänen peloistaan.
Sisällä Sharon laittoi television päälle katsoakseen uutiset.
Uutistenlukija kertoi myöhään illalla tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa juna oli suistunut raiteiltaan. Ihmisiä oli viety sairaalaan ja monet näistä olivat edelleen kriittisessä tilassa. Ainakin 6 oli kuollut.
Hitaasti Sharonin aivot alkoivat toimia nopeammin ja hän tajusi.
[i]Juna, jossa Chrisin oli pitänyt tulla, oli suistunut raiteiltaan[/i] (6.8.04)
Mitä tapahtui, kun Sharon istui autoon Benin kanssa? Mitä tapahtui, kun hän vapisi kauttaaltaan ja mietti Chrisiä? Mitä tapahtui, kun hän astui sairaalaan toisen kerran kahden päivän aikana? Ei mitään, paitsi että hän itki.
Sharon tiesi, miten tässä kävisi. Jos oli uniin uskomista…
Ja todellakin… kun Sharon ja Ben istuivat lääkäriä vastapäätä ja kuuntelivat tämän kertomusta tapahtumasta, Sharonin päässä oli vain yksi ajatus:
”03:46”, ja tämän hän sanoi myös ääneen.
”Kuinka sinä tiedät sen? Kuinka sinä tiedät Chris Wallacen kuolinajan?” lääkäri kysyi.
Sharon pudisti päätään.
[i]Ei sen väliä[/i]…
Juuri kun he olivat lähdössä, sairaanhoitaja kiiruhti heidän peräänsä.
”Wallace pyysi, että hänen tavaransa annetaan … hmm… Sharon Gilmorelle”, nainen sanoi, ja ojensi laukun Sharonille: ”osaan ottoni”.
Benin ja Sharonin istuessa autoon Ben kääntyi katsomaan Sharonia, ja hetken emmittyään halasi tätä.
Uudet suolaiset kyyneleet kirvelivät Sharonia, ne kyyneleet sattuivat häntä jokaisessa sopukassa.
Kun Sharon avasi matkalla laukun, heti ensimmäisenä tavaroiden päällä oli kirjekuori.
Kirjekuoren päällä luki ”Sinulle, Sharon”.
Kirjekuoren sisällä oli samanlainen lappu kuin aikaisemminkin…
[i]älä pidä kiinni, et sinä tipu!
- Chris[/i] (6.8.04)
Sinä yönä Sharon näki unia aivan kuten monina öinä aikaisemminkin.
Unia menneistä, tapahtuneista asioista. Asioista, joita hän oli luullut uniksi.
Yksi niistä unista nousi yli muiden…
[i]Sharon katseli näkymää katon rajasta. Huoneen nurkassa oli toinen Sharon, unien Sharon.
Unien Sharon oli nostanut kädet päänsä suojaksi, unien Sharon vavahteli paikoillaan ja vaikeroi.
”Minä tipun”, se valitti: ”minä tipun.. pelkään”.
Unien Sharonin vieressä oli Chris. Unien Chris, se oli samanlainen kuin kuollutkin Chris.
”Et sinä tipu. Minä näytän sinulle, että tippumista ei tarvitse pelätä”, Unien Chris lupasi ja halasi unien Sharonia tiukasti.
Kun unien Sharon nyyhkytti edelleen, ja tarttui kiinni unien Chrisin kädestä.
”Lupaatko?”
Unien Chris painoi suudelman unien Sharonin otsalle.
”Minä lupaan… vaikka joutuisin kuolemaan menemään, minä sen näytän sinulle.
Älä pidä kiinni, Sharon, et sinä tipu!”[/i]
Väristys kulki läpi Sharonin kehon kun tämä nousi istumaan.
[i]”Vaikka joutuisin kuolemaan menemään…”[/i]
Chris oli pitänyt lupauksensa tähän mennessä. Mutta oppisiko Sharon olla pelkäämättä tippumista? (6.8.04)
Seuraava aamu oli kuin ei haluaisi langetakaan. Se pyörteili usvana heidän yllään, pimeänä.
Kukaan ei ollut talossa kun Sharon heräsi. Ei heidän ollut tarkoituskaan.
Pöydän päällä oli kirjekuori, johon Sharon tarttui aivan kuin käskettynä.
Sharon repi kuoren auki, siinä oli virallisen oloinen kirje.
Eräästä hotellista oli varattu hänelle huone numero 46. Se huone oli varattu hänelle kolme päivää aikaisemmin, ja varaus kestäisi ensi yön ylitse.
Varaus oli tehty nimellä Chris Wallace.
Sharon pakkasi mukaan kirjoittamiaan tarinoita, laulunsanoja, runoja.
Hänestä tuntui, kuin matka hotellille olisi hänen jäähyväisensä. Ben, Gillian, Rocky ja Jake saapuivat vähän ennen kuin Sharon oli lähdössä. He ihmettelivät tätä, ja Jake kielsi että olisi tuonut tuon kirjekuoren aamulla postien mukana.
[i]Ei sen väliä…[/i]
Parin tunnin päästä Sharon seisoi hotellin edessä. Hän käänsi katseensa ylös hotellin katon suuntaan.
[i]niin korkealla…[/i]
Sharon veti hotellin lasioven auki, ja meni sisälle hotellin aulaan. Aulassa hän kysyi huoneestaan, ja eräs nainen johdatti hänet huoneeseen.
Huone oli iso, todella iso. Vesisängyn vieressä olevalla yöpöydällä oli lappu.
[i]älä nukahda tänä yönä. Mene kello 03:40 ylös katolle.
Olenko koskaan pettänyt sinut?
- Chris [/i]
”Ei, et ole pettänyt, etkä petä nytkään”, Sharon sanoi hymy huulillaan. (6.8.04)
[i]crawling in my skin
these wounds they will not heal
fear is how I fall
confusing what is real
there's something inside me that pulls beneath the surface
consuming/confusing
this lack of self-control I fear is never ending
controlling/I can't seem
to find myself again
my walls are closing in
(without a sense of confidence and I'm convinced that there's just too much pressure to take)
I've felt this way before
so insecure
crawling in my skin
these wounds they will not heal
fear is how I fall
confusing what is real
discomfort, endlessly has pulled itself upon me
distracting/reacting
against my will I stand beside my own reflection
it's haunting how I can't seem...
to find myself again
my walls are closing in
(without a sense of confidence and I'm convinced that there's just too much pressure to take)
I've felt this way before
so insecure
crawling in my skin
these wounds they will not heal
fear is how I fall
confusing what is real
crawling in my skin
these wounds they will not heal
fear is how I fall
confusing confusing what is real
there's something inside me that pulls beneath the surface
consuming/confusing what is real
this lack of self-control I fear is never ending
controlling/confusing what is real[/i]
Sinä yönä tuuli paljon. Varsinkin siellä katolla. Sharon katseli ympärilleen ja asteli eteenpäin.
Suoraan reunalle.
Hän katsoi alaspäin, asfaltille. Tuttu kauhu nosti päätään.
Miten pitkä matka tuosta olisikaan tippua alas, murskaantua?
Ja hän oli aivan yksin, aivan liian yksin.
”Chris”, Sharon kutsui: ”Chris… missä sinä olet? Onko sinun hyvä olla siellä? Tulenko minäkin sinne, tänä yönä? Tipunko minä?”
Sharon ei saanut vastauksia kysymyksiinsä.
Miksi sitä hetkeä piti edes pelätä? Sharon oli turvassa.. ei hänellä ollut mitään hätää.
Ja hetkittäin Sharon valui uneen…
[i]Unien Sharon piti edelleen kiinni unien Chrisin kädestä.
…Ei näin saanut käydä…
”älä pidä kiinni, et sinä tipu”, Unien Chris vakuutteli[/i]
Koko ajan Sharon roikkui enemmän ja enemmän kaiteen toisella puolella.
Ei hän tippuisi… ei vielä…
Kello näytti 03:43
[i]”älä pidä kiinni”, unien chris jatkoi.
”en ole vielä varma, pelkään vieläkin”, unien Sharon itki.
”Etkö sinä luota minuun?” unien Chrisin ääni tihkui epäuskoa.
Unien Sharon nyyhkytti edelleen.
Ja unien Chris muuttui…
Mustat siivet puskivat esille hänen selästään, jalat muuttivat muotoaan, käsiä ei enää ollut.
Ja kohta unien Chris ei enää ollut ihminen, ei edes unien ihminen…[/i]
Tuuli paiskoi Sharonin punaisia hiuksia ja kyyneleet putoilivat hänen silmäkulmistaan.
[i]Korppi katsoi Sharonia ilkeästi.
”älä pidä kiinni… et sinä tipu”, unien Chris puhui edelleen unessa, vaikka olikin muuttunut korpiksi. [/i]
”Kyllä minä tipun”, Sharon sanoi hiljaa todellisuudessa.
”Mutta yksi asia on muuttunut. Olen valmis päästämään irti enkä minä pelkää enää, Chris, minä en pelkää.”
Ja Sharon päästi irti elämästä. Kello oli 03:46.
[b]The END[/b] (6.8.04)
Älä pidä kiinni, et sinä tipu!
4
294
Vastaukset
- ~tulihevonen~
Maittavaa kerrontaa; se vain "osui" ja upotti mukaansa :)
- Arabialainen ori
... ja vähän muustakin: aloituskirjoittajan eli palautetta haluavan oma palaute.
- The_Habit
Arabialainen ori kirjoitti:
... ja vähän muustakin: aloituskirjoittajan eli palautetta haluavan oma palaute.
... minäkö olisin tuo joka sanoi: "Maittavaa kerrontaa" jne.?
Erehdyt.
Vasta äsken huomasin vastauksen tulleen. - ~tulihevonen~
The_Habit kirjoitti:
... minäkö olisin tuo joka sanoi: "Maittavaa kerrontaa" jne.?
Erehdyt.
Vasta äsken huomasin vastauksen tulleen.....ei ole tiedon väärtti ;)
Maittavalta maistui Habitin tarina näin uudestaan luettunakin ja ellei minussa ole tapahtunut äkillistä persoonanmuutosta, niin edelleenkin olen eri persoona kuin habitti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399179Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737980Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625709William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542364Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62097Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821746Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201692Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921439Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381370Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71327