Tervehdys pitkästä aikaa :)
Vakkarit varmaan muistavat minut ja poikani taistelun "koneistoa" vastaan...
Ja uusimmille pikakertaus: poika otettiin huostaan last. psyk. lääkärin suosituksesta tilanteen rauhoittamiseksi jotta tutkimuksia voitaisiin tehdä, kirjattiin koulunkäynnin vaikeudet. Tuli huoni perhekoti, käytettiin "mattoterapiaa" (mihin heillä EI ollut oikeutta), huono stt ja sairaala sulki meidät tutkimusjaksolta pois...
Tehtiin kantejula 3 kpl ja jokaisen tahon kohdalla huomattiin virheitä. Pojalla vaihtui paikka ja vihdoin pääsi asianomaisiin tutkimuksiin, tulos: Aspergerin oireyhtymä sekä hyvätasoinen autismi.
Niin ja mainittakoot että kotiin jäi vielä 3 alaikäistä lasta, joten kyse ei ollut huonoista kotioloista.
Syy miksi kirjoitan nyt: olen muutaman ystäväni kanssa keräämässä aineistoa EU-tuomioistuimeen ja haluaisin tietää kuinka monelta on lapsi huostassa samasta syystä kuin minulta.
Tämä on pitkä prosessi mutta me emme luovuta.
Riittää vaikka kirjoitat: hep :)
En tarvitse mitään henkilötietoja vaan haluaisin saada jonkinlaisen prosentin kasaan... Onko meitä 1% vai 40%.
Niin ja olen kirjottanut nimimerkillä toniak
Vakkarit varmaan muistavat minut ja poikani taistelun "koneistoa" vastaan...
Ja uusimmille pikakertaus: poika otettiin huostaan last. psyk. lääkärin suosituksesta tilanteen rauhoittamiseksi jotta tutkimuksia voitaisiin tehdä, kirjattiin koulunkäynnin vaikeudet. Tuli huoni perhekoti, käytettiin "mattoterapiaa" (mihin heillä EI ollut oikeutta), huono stt ja sairaala sulki meidät tutkimusjaksolta pois...
Tehtiin kantejula 3 kpl ja jokaisen tahon kohdalla huomattiin virheitä. Pojalla vaihtui paikka ja vihdoin pääsi asianomaisiin tutkimuksiin, tulos: Aspergerin oireyhtymä sekä hyvätasoinen autismi.
Niin ja mainittakoot että kotiin jäi vielä 3 alaikäistä lasta, joten kyse ei ollut huonoista kotioloista.
Syy miksi kirjoitan nyt: olen muutaman ystäväni kanssa keräämässä aineistoa EU-tuomioistuimeen ja haluaisin tietää kuinka monelta on lapsi huostassa samasta syystä kuin minulta.
Tämä on pitkä prosessi mutta me emme luovuta.
Riittää vaikka kirjoitat: hep :)
En tarvitse mitään henkilötietoja vaan haluaisin saada jonkinlaisen prosentin kasaan... Onko meitä 1% vai 40%.
Niin ja olen kirjottanut nimimerkillä toniak
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei tuohon pysty vastaamaan kukaan, koska yhtenäistä tietoa näistä asioista ei kerää mikään taho koko maan tilanteesta.
Lisäksi tällä palstalla kirjoittaa varmaan vain jotain 2 % huostaanottovanhemmista, satunnaisia kävijöitä korkeintaan 5-10 %. Kun huostaanotettuja on tällä hetkellä 10000, niin huostaanottovanhempiahan on silloin 20000.
Mutta vastausta kysymykseesi voi hahmottaa VTV:n tänä vuonna julkaisemasta tutkimusraportissa, joka on tehty 10 kunnassa.
http://www.vtv.fi/files/3161/06_2012_lastensuojelu_netti.pdf
Se on ensimmäinen raportti, jossa myönnetään laittomien hoidollisten huostaanottojen olemassa olo ja valotetaan vähän taustaakin niille. Sisällysluettelosta löytyy psykiatrisen hoidon osuus ja lukemalla selviää, miten surkea tilanne on ja ajattele nyt, että neurologisia lapsia siinä ei edes mainita!
Heidät kun laitetaan sisältymään psykiatrisiin potilaisiin, niin uskomatonta kuin se onkin!
Raportista on myös jonkinlainen tiivistelmä ketjussa "Ls:n epäkohtia etsittiin ja niitä löytyi".
Hyvä, että jaksatte sinnitellä EIT:een asti, lapset ovat kyllä sen arvoisia, että heille kannattaa hakea oikeutta mistä asti tahansa.
Esim. nämä kohdat raportista saattavat liittyä teidän aiheeseen:
s. 186
Avohuollon asiakkaiden määrän lisääntyminen kertoo kuntien peruspalveluiden riittämättömyydestä , mutta tarkastushaastattelujen perusteella mahdollisesti myös yksittäisten peruspalveluiden, kuten koulun tai mielenterveyspalveluiden, kykenemättömyydestä vastata moniongelmaisten lasten, nuorten tai lapsiperheiden tarpeisiin sekä kykenemättömyydestä toimia asiakkaiden erilaisten palveluiden organisoijana ja koordinoijana.
s. 204
Tarkastuksessa tuli myös esille se, että erikoissairaanhoito tekee lastensuojelulle sijoitustilauksia ja sysää lapsia lastensuojeluun, kun laitospaikat täyttyvät. Sijaishuoltoon myös sijoitetaan sellaisia lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma mutta ei lastensuojelun tarvetta. Tämä johtuu siitä, että lapsi- tai nuorisopsykiatriaan erikoistuneita tai terveydenhuollon luvalla toimivia hoitopaikkoja on tarpeeseen nähden liian vähän. Myös lupakäytännöt vaihtelevat maan eri osissa. Tarkastusvirasto katsoo, että sosiaali- ja terveysministeriön on ryhdyttävä toimiin sen estämiseksi, että lapsia sijoitetaan lastensuojelulaitoksiin väärin perustein.
Edellinen kappale on raportin loppupuolelta otsikolla Tarkastusviraston kannanotot, joten samasta aiheesta löytyy mainintoja myös varsinaisen tutkimusraportin puolelta.
" vastausta
28.11.2012 06:32"
hep
Meidän tapauksessa lähti koulunkäynti vaikeuksista, ja etsin apua tuolloin saamatta sitä ja annettiin aivan väärää avohuollon tukea joka sitten johti valheellisten tietojen varjolla huostaanottoon ja vasta 4 sijoitusvuoden (huostaanotossa) jälkeen lapset saivat diagnoosin AD/HD. Lasten tilanne huoneni sijaishuollon aikana rajusti ja traumoista kärsivät yhä vaikkakin ovat jo täys ikäisiä.
PS: Olen yksi niistä vakkareista. Kiva kun palasit takaisin. =)
Googlaa > leijonaemot
Meillä ei kyse ollut varsinaisista koulunkäynnin vaikeuksista, mutta lapselle avun hakeminen johti laittomaan huostaanottoon ja sen seurauksena lapsen koulunkäynti kärsi hyvinkin rajusti.
Itse asiassa sillä oli niin kauaskantoiset seuraukset, että lapselta jäi laittomien pakkotoimien ansiosta yhteensä kolme lukukautta väliin, jolloin hän ei kyennyt käymään koulua ollenkaan. Nyt ysiluokalla lapsi on hirveän turhautunut kun hän joutuu paljon kovemmalle kuin esim. ystävänsä, joka on rauhassa saanut edetä koulussa ilman mitään hirveitä viranomaisinterventioita.
Tervetuloa minunkin puolestani, Toniak!
Muistan sinut entiseltä ajoilta.
Onkohan lastensuojelijoilla tietoa tästä asiasta, johtuuko huostaanotot liikennesaasteista.
Liikennesaasteet altistavat Autismille jo odotusaikana.
Vauvat voivat altistua kohdussa liikennesaasteille.
Aamulehti 27.11.2012.
http://www.aamulehti.fi/Terveys/1194779806760/artikkeli/tutkimus liikennesaasteet lisaavat autismin vaaraa - riski jo odotusaikana.html
---------
Osui silmiin tällainen artikkelisarja, jossa myös puhutaan erityislasten huostaanotoista. Kannattaisiko ottaa yhteyttä toimittajaan? Mutta jo lukemalla saa käsityksen, että kyllä näitä edelleen tehtaillaan:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
Katkelma artikkelista:
"Tätä kirjoittaessani tietooni on tullut taas kaksi uutta erityislapsen vanhempaa, joita koulu on kostotoimena uhkaillut sossulla. Ja eräs ADHD-lapsen äiti, joka haki itse apua lapselleen tämän jouduttua todistamaan väkivaltaa tuttavan luona. Lapsi oli sen jälkeen alkanut oirehtia, liikkua epämääräisissä porukoissa ja karkailla. Arvatkaa miten siinä kävi? Saiko lapsi terapiaa, kuntoutusta tai oppilashuollon tukea?
Ei. ”Paha lapsi” pantiin laitokseen. Syynä oli se, että lapsi vaaransi oman terveytensä.
Mutta entä sijoitus? Vaaransiko se lapsen terveyttä? Kyllä. Palatessaan kotilomalta laitokseen lapsi sai ohjaajan pysäyttämään auton. Hän uhkasi tappaa itsensä ja säntäsi moottoritien yli kotiinpäin menevien kaistalle. Paikalle pysähtynyt miesautoilija sai estettyä lapsen hyppäämästä auton alle."
Voiko EIT:een valittaa Suomalaisyhteiskunnan väärinkäytöksistä lasta kohtaan, jos ei ole käynyt ensin läpi kaikki mahdolliset oikeusasteet Suomessa?
En tarkoita kysyä, oletteko te olleet oikeudessa, vaan ihan yleisluonteisesti, kun muistelen jostain kuulleeni tuollaisen väittämän.
Moni vanhempi jättää oikeuden, koska pelkää kuntien tehokkaita asianajajia ja laista aina löytyviä porsaanreikiä, joilla kuntien laittomuudet saadaan helposti näyttämään oikeutetuille. Jos häviää, silloin vanhempien korvattavaksi laitetaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Tähän laitosten omistajat ja poliitikot luottavatkin ja siksi lapsia on vuosia kohdeltu niin törkeästi.
Luotan kuitenkin EIT:een ja on kansalaisten oikeusturvan kannalta tosi surullista, jos sinne pääsy edellyttää ensin täkäläisiä oikeusprosesseja.
Meillä neurologisen avun hakeminen lapselle johti ohjaukseen psykiatrian puolelle, josta sairaalapaikkojen puutteessa saatiin lähete lastenkodin psykiatriselle osastolle.
Sossu yritti neuvotella laitoksen kanssa, että olisivat joustaneet huostaanottovaatimuksessaan, mutta siihen ei suostuttu.
Niin huostaanotto tehtiin laitoksen vaatimuksesta, vaikka ls. ei kotioloistamme lain mukaisia perusteita huostaanotolle löytänytkään.
Siis niin kuin suoraan tuosta raportista, että "lastensuojeluun ohjataan perheitä, joilla olisi terveydenhoidon tarve, mutta ei lastensuojelun."
Lasten ja nuorten syrjäytymistä vähennetään yhteistyöllä.
Jokohan vihdoinkin ari lastensuojelutaot alvast yhteistyössä ehkäisemään syrjäytymistä.
Sosiaali- ja terveysministeriö tiedote 14.6.2012.
http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1811789
-------
Aseman lapset ry.
Koululaisten mielenterveyshäiriöt. Ahdistus. Masennus.
Lue lisää.
http://www.asemanlapset.fi/articles/451/
-----------------
Kiitos linkeistä :)
Meitä on tällä hetkellä parisenkymmentä vanhempaa ja joukkomme kasvaa.
Hidastahan tämä on, mutta aika on ns. otollinen juuri nyt, koska eri medioissa on ollut paljon puhetta huostaanotetuista.
Muutama vuosi sitten tämä ei olisi onnistunut :(
Huostaanottouhkailu kohdistuu entistä enemmän myös sellaisiin perheisiin, jotka ovat olleet kriittisiä koskien päivähoidon ja/tai peruskoulun toimintaa.
mm oppilaan kiusaamiseen ei hyvin monissa kouluissa puututa tarpeellisella tehokkuudella siten, että kiusattu voisi käydä turvallisesti koulussa ja pystyisi opiskelemaan täysipainoisesti ja säilyttämään terveytensä. Kiusattua kehoitetaan vaihtamaaan toiseen kouluun ja kiusaaminen voi jatkua myös uudessa koulussa ja sitä seuraavassa. Palaute oppilaasta ja perheestä siirtyy vikkelästi seuraavaan kouluun. Lastensuojelua roikutetaan niskassa, niin kauan kuin se mahdollisuus kouluille suodaan, ilman todellista ja pätevää syytä.. Koulun on hoidettava epäkohdat kuntoon. Sossut eivät järjestä koulutusta eikä koulussa harjoitettava kiusaamisen kitkeminen kuulu mm. peruskoulut tekevät useita kymmeniä ilmoituksia lastensuojeluvioranomaislle KIUSATUSTA lapsesta/nuoresta ja perheestä!
Lastensuojelu on oiva ase/kosto tyytymättömille vanhemmille.
Kulta-pieni, kun miinustamalla ei voi tosiasioita tyhjäksi tehdä.
Voit istua koneella miinustamassa tosiasioita vuorokauden ympäri, eivätkä totuudet mihinkään häviä, ei vaikka tikuttaisit miinusta 5500:aan asti :)
Ei ole olemassa mitään sossujen "suuria salaisuuksia", eikä eräiden paasaamaa "suurempaa ongelmavyyhteä". Ne ovat vain surkeita yrityksiä varjella laittomuuksia tämän päivän Suomessa.
Ottakaa oppia "Nikon" tapauksesta. Sitä on käsitelty televisiossakin. Myös psykiatrit arvostelivat kovin sanoin Nikon kohtelua psykiatrisen sairaalahoidon aikana.
Itselle on jäänyt mieleen kun Niko itki psykologin kuulusteluissa. Niko itki ja sanoi olevansa nälkäinen ja haluavansa syömään mutta psykologi ei piitannut Nikosta yhtään vaan hoki jatkuvasti, että Nikon pitää riisua nukelta vaatteet pois päältä. Minun mielestäni psykologin kohtelu Nikoa kohtaan oli sadistista.
Lopuksihan kävi niin, että todettiin, että Nikon äiti ja isä eivät ole käyttäneet Nikoa seksuaalisesti hyväkseen. Mutta surullista oli, että Nikon vanhemmat erosivat. Nikon isä oli Helsingin yliopiston opettajana silloin kun Niko huostaanotettiin. Nikon veli muutti asumaan mumminsa luokse. Perhe hajosi ja käräjäoikeus määräsi perheen maksettavaksi miljoonan euron oikeudenkäyntikulut. Nikon kohtelussa ei ollut tapahtunut oikeuden mukaan mitään väärää.
Huostaan ottoon ryhdyttiin sosiaalityöntekijän valheellisesta lausumasta, ja toisen vanhemman valheellisesta väitöksestä. Väittämät on äiti kumonnut mutta huosta jatkuu edelleen ilman huostan perusteita. Näin Kouvolassa.
Olisi järkevää pohtia ajoittain myös sitä, mikä milloinkin on syy ja mikä seuraus. Edelleenkin rohkenen väittää, että koulunkäynnin vaikeudet itsessään ovat harvoin peruste huostaanotolle. Taustalla on monimutkaisempi ongelmavyyhti. Harva sitä kuitenkaan haluaa nähdä tai myöntää.
Kyse lienee enemmän siitä, että ongelmia on useammilla osa-alueilla ja ne näkyvät sitten luonnollisesti koulussakin, joka kuitenkin on monille lapsille se paikka, jossa eniten ollaan muidenkin aikuisten kuin vain vanhempien näköpiirissä.
Seurailin menneellä viikolla sitä, miten suuria ongelmia luokkayhteisölle seuraa niin diagnosoiduista kuin myös ei-diagnosoiduistakin erityishuomiota vaativista oppilaista. Avustajista huolimatta koko ympäröivä yhteisö kokee kovia. Äärimmäisten tapausten suhteen ihmeissään on moni muukin kuin vain opettaja. Osa vanhemmista ei tunnu kykenevän hahmottamaan sitä, että jos ongelmia on jo kotonakin, ne useimmiten ovat koulussa huomattavasti rajumpia, kun keskittymistä vaaditaan ja muut pitäisi pystyä huomioimaan. Jos palapeli juuri ja juuri pysyy kasassa kotona, koulussa voi tilanne olla toinen.
Kuntien säästötoimet loputtomina ovat myrkkyä monille ihmisille ja koulutoimelle. Erityisvaikeuksista kärsivien lasten tilanteeseen pitäisi puuttua paljon nopeammin, mutta ihan aina kyse ei ole myöskään järjestelmästä. Monille ihmisille tuntuu olevan vaikeaa käsittää sitä, että myös kodilla kaikesta huolimatta ON omat mahdollisuutensa puuttua tilanteeseen. Monien ongelmien ensimmäiset merkit näkyvät kirkkaasti jo ENNEN kouluikääkin - kysymys on vain siitä, haluaako ne nähdä.
Jos lapsi ei esim. kykene millään sopeutumaan tavallisiin käyttäytymisnormeihin, on keskittymiskyvytön tai käyttäytyy loputtomiin huonosti jo alle kouluikäisenä, merkit pitäisi kyetä tajuamaan. Ei mikään koulun ongelma uutena esiin pomppaa: selviä asioita ei vain ole mieluista nähdä. Siinä vaiheessa, kun koulu alkaa, asioihin pitäisi jo pystyä puuttumaan nopeasti.
Hyvä olisi käsittää myös se, että lapset osaavat omalla tavallaan "hyödyntää" tilanteet, joissa ei- mieluisia asioita pitäisi tehdä. Jokainen tietää tapauksen, jossa kiukkuilu alkaa, kun pitäisi tehdä jotakin kunnolla. On arkipäivän psykologiaa käsittää, että raivokohtaus voi olla tie ulos epämieluisasta puuhasta. Pulma on vain se, että koulussa ei ihan aina ole loputtomiin aikaa neuvotella joidenkin tapausten kanssa asioista vaan aikaa on löydyttävä muillekin.
Tiedän saavani haukut niskoilleni, mutta toteanpa kuitenkin: ihan aina kaikki vanhemmatkaan eivät ymmärrä sitä, että sen oman lapsen kanssa pitäisi asioita tehdä ja joitakin juttuja jopa VOI vaatiakin.
Sinä olet yksi hyvä esimerkki siitä, että tietoa nimenomaan opettajillekin pitäisi jakaa erityislapsista, sekä lähes totaalista kuntoutuksen puutteesta, mihin heidät on jätetty nimenomaan yhteiskunnan taholta. Eikä se ole vanhempien syy, vaikka loputtomiin jankutatkin sitä, miten "monesti vanhempien olisi vain tajuttava ja pystyttävä puuttumaan". Erityisterveydenhuolloksi he eivät pysty muuttumaan, vaikka muuten olisivat lapsen eteen valmiita mihin tahansa.
Vai kuuluuko täyteen tietämättömyyteen oletus, että jos lapsi on käynyt muutaman kerran psykologilla tai vaikka vuoden analyyttisessä psykoterapiassa, että se muka vastaisi täälläkin puhuttua oikeaa kuntoutusta, johon heillä olisi oikeus, SEN LISÄKSI, että vanhemmat tekevät kaikkensa lapsen eteen, mikä inhimillisesti tehtävissä on ihan rajojen asettamista myöten.
Lisäksi oletat tyypillisen tietämättömään tapaan, että raivokohtaukset ja kiukuttelu ovat merkki erityislapsesta, minkään muun käytösmallin perusteella et näytä edes itse heitä kuvittelevan tunnistavasi. Raivokohtauksia saavat ihan tavalliset lapsetkin, eivät ne ole mitään diagnoosin antamisen kriteerejä.
Arkipäivän psykologia ei riitä erityislapsen auttamiseen ja/tai tunnistamiseen. Oikeaa, asiallista tietoa sinäkin tarvitsisit erityislapsista, niin ehkä pikku hiljaa tajuaisit, että erityislapsen kotona ei välttämättä tarvitse olla mitään muuta hämärää "ongelmavyyhteä" kuin vanhempien huoli lapsesta ja oikean avun saamisen puutteesta terveydenhuollosta. Se on ihan oikeaa, aiheellista huolta ilman muita vyyhtejä tai rajojen asettamisen puutetta.
Täällä on hieno ketju erityislapsiin suuntautuvasta kaltoinkohtelusta nimenomaan yhteiskunnan taholta, VAIKKA vanhemmat täysin realistisesti näkevät lapsen ongelmat jo ennen kouluikää ja hakevat hänelle apua. Vanhempien rehellisyys ja riittävä kotikasvatus, EIVÄT aina riitä auttamaan näitä lapsia, kun heidät jätetään terveydenhuollossa oikean avun ulkopuolelle.
Oman väittämäsi heitän sinulle takaisin: Olisi järkevää pohtia ajoittain myös sitä, mikä milloinkin on syy ja mikä seuraus. Myönnät säästöt myrkkynä koulumaailmassa, mutta et terveydenhuollossa,
mikä on asenteessasi outoa ja kummallista.
On tietysti nopea "apu" koululle kuvitella ja olla näkevinään lapsen kotona olemattomiakin ongelmavyyhtejä ja tehdä ls-ilmoitus. Kun lapsen naama lakkaa miellyttämästä, opettaja pääsee nopeasti "ongelmastaan", mutta se ei auta lasta, eikä paranna hänen tilannettaan mitenkään, vaan yleensä aina huonontaa, JOS kyseessä on erityislapsi.
Opettajilta vaadittaisiin pitkäjänteisyyttä vaatia päättäjiltä ensin terveydenhuollon resurssien oikeaa asettamista, että ne olisivat kaikkien tarvitsevien ulottuvilla. Mutta ls-ilmoituksen tekemättä jättäminen tarkoittaisi sitä, että opettajat saisivat oman osansa terveyspuolen säästöjen kurimuksesta kuin lapsi ja vanhemmatkin. Ja sehän ei opettajille sovi, harva opettaja tai sijaishoitaja viitsii venyä toimimaan yli inhimillisten rajojen, kuten yleensä erityislasten vanhemmat tekevät kun kyseessä on oma lapsi.
Eivät valtion korkeat virkamiehet turhaan raportissaan väittäneet, että huostaanottoon ryhdytään sellaisten lasten kohdalla, jotka olisivat terveydenhuollon palvelujen tarpeessa, eikä lastensuojelun. Vai väitätkö viranomaisia valehtelijaksi, kun raportin sisältö ei miellytä sinua? Se ei anna sinulle oikeutta nopeaan tapaan ongelmalapsista eroon pääsemiseksi?
Totta kai on kohtuutonta vaikeuttaa opettajien työtä laittomilla peruspalvelujen supistamisella, mutta vähintään yhtä kohtuutonta se on vanhempia ja ennen kaikkea lapsia kohtaan, lasten elämästä tässä on kyse viime kädessä, joka sinulla näyttää unohtuvan SYYLLISTEN hakemisen sijasta.
Poliitikkojen ja viranomaisten osuutta syyllisinä et halua nähdä erityislasten kohdalla, koska itse saat nopeinta apua syyllistämällä vain vanhempia. Lankeat juuri siihen ansaan, mihin poliitikot toivoivat ja olettivat ihmisten lankeavan, että heidän omiin virheisiinsä ei kiinnitettäisi huomiota. Vaikka todellisuuden kieltäminen ja vanhempien aiheetonkin syyttely antaa opettajille nopean helpotuksen heidän työhönsä, mutta lapsille se tekee kaikkea muuta.
Realisti multinikki. Nyt ehdin kommentoimaan.
"SEN LISÄKSI, että vanhemmat tekevät kaikkensa lapsen eteen, mikä inhimillisesti tehtävissä on ihan rajojen asettamista myöten."
Epäilemättä ON olemassa ongelmalapsia ja -nuoria, joiden eteen vanhemmat kaikkensa tekevät - mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Paljon on kuitenkin heitä, joiden kohdalla niin ei tapahdu. Monilla ihmisillä on muuten varsin omituisia käsityksiä siitäkin, milloin he mielestään jotakin täydellä teholla tekevät.
"Lisäksi oletat tyypillisen tietämättömään tapaan, että raivokohtaukset ja kiukuttelu ovat merkki erityislapsesta, minkään muun käytösmallin perusteella et näytä edes itse heitä kuvittelevan tunnistavasi. Raivokohtauksia saavat ihan tavalliset lapsetkin, eivät ne ole mitään diagnoosin antamisen kriteerejä"
Ei suinkaan. Teet vääriä tulkintoja. Jokainen lapsi kiukuttelee joskus - ei siinä mitään ihmeellistä ole. Jokainen IHMINEN kiukuttelee ajoittain. Kysymys on siitä, miten usein ja missä muodossa tuo kiukuttelu tapahtuu: onko se enää "normaaleissa" rajoissa määrältään, tiheydeltään ja teholtaan. YRITIN selittää vain sitä, että MYÖS diagnosoiduilla lapsilla se kiukuttelu voi olla tavoitteellista - ei siis aina spontaania ja hallitsematonta.
"...erityislapsen kotona ei välttämättä tarvitse olla mitään muuta hämärää "ongelmavyyhteä" kuin vanhempien huoli lapsesta ja oikean avun saamisen puutteesta terveydenhuollosta."
Totta. En ole niin sanonutkaan. Varsin usein kodin toimintatavoissa kuitenkin vain tuppaa olemaan jotakin pulmaa. EI siis aina, mutta usein on. Eri juttu luonnollisesti on se, että omien toimien objektiivinen arvioiminen on kivuliasta ja raskasta touhua. On helpompi katsoa sivuun tai syyttää muita.
"Vanhempien rehellisyys ja riittävä kotikasvatus, EIVÄT aina riitä auttamaan näitä lapsia, kun heidät jätetään terveydenhuollossa oikean avun ulkopuolelle."
Tässä olen täysin samaa mieltä.
"On tietysti nopea "apu" koululle kuvitella ja olla näkevinään lapsen kotona olemattomiakin ongelmavyyhtejä ja tehdä ls-ilmoitus. Kun lapsen naama lakkaa miellyttämästä, opettaja pääsee nopeasti "ongelmastaan", mutta se ei auta lasta, eikä paranna hänen tilannettaan mitenkään, vaan yleensä aina huonontaa, JOS kyseessä on erityislapsi."
Yleistämistä ja turhaa. Enin osa opettajista EI takuuvarmasti tee ls-ilmoituksia lonkalta, kuten aiemminkin olen todennut. Luokat ovat täynnä oppilaita, joilla on käytöshäirioitä ja muita pulmia, mutta ei heistä kaikista ls-ilmoituksia päivittäin kehiin heitellä. SEN SIJAAN, nykyiset lait pakottavat kyllä opettajat suureen määrään paperisotaa etsittäessä oikeita tukimuotoja oppilaille, joita EI enää erityisluokkiin siirretä.
Meistä opettajista ihan jokainen näkee nykyisin työssä lapsia & nuoria, joiden kotiolot eivät ole lähellekään ideaaliset. Surullisen moni vanhempi vain ei jotenkin jaksa tehdä asioita sillä maalaisjärjellä. Ei noista tapauksista siltikään ls-ilmoituksia tehdä. Yhteistyötä yritetään tehdä vanhempien kanssa niin paljon kuin vain voidaan muilla keinoilla. JOS ls-ilmoitukseen lähdetään, ongelmat ovat suuria ja pitkäaikaisia ja huoli todellinen.
Jatkan vielä.
"Ja sehän ei opettajille sovi, harva opettaja tai sijaishoitaja viitsii venyä toimimaan yli inhimillisten rajojen, kuten yleensä erityislasten vanhemmat tekevät kun kyseessä on oma lapsi."
Oikeastaan melkoisen turha heitto.
JOS et ole itse toiminut opettajana, et tiedä sitä, mikä nykypäivän opettajan toimenkuva on. Opettaja saa olla niin isä, äiti, pappi, poliisi kuin lääkärikin turhan usein. Ajoittain tuntuu siltä, että osa ihmisistä ei tee lastensa kanssa mitään. Turhan tyypillisiä ovat tarinat, joissa lapsi ei esim. saa aamupalaa. Pukeutumisesta ei huolehdita. Koulutehtävistä ei piitata.
KUN koulussa sitten mahdollisesti ensimmäistä kertaa lapsen todellisuus paljastuu muillekin kuin vain vanhemmille, surullisimpien tapausten reaktio on raivo: "Mitä te meidän perheen asioihin puututte?" Ei sitä toki ääneen sanota aina, mutta ihmiset eivät kestä todellisuutta.
"Eivät valtion korkeat virkamiehet turhaan raportissaan väittäneet, että huostaanottoon ryhdytään sellaisten lasten kohdalla, jotka olisivat terveydenhuollon palvelujen tarpeessa, eikä lastensuojelun. Vai väitätkö viranomaisia valehtelijaksi, kun raportin sisältö ei miellytä sinua? Se ei anna sinulle oikeutta nopeaan tapaan ongelmalapsista eroon pääsemiseksi?"
On selvää, että huostaanottoja on paljon - luultavasti "liikaa". Ennaltaehkäisevä työ olisi usein parempi vaihtoehto, mutta siihen ei näytä resursseja riittävän. Syytä en ymmärrä.
Minusta on surullista, että maassamme on niin valtavasti perheitä, jotka tarvitsevat tukea. Sen kuitenkin sanon suoraan, että ihan jokainen perhe ei täysin syytönkään ongelmiinsa ole. Ja realiteetti on sekin, että mikään määrä tukea ei kaikissa tapauksissa riitä.
Tein jokin aika sitten avauksenkin aiheesta ja kysyin suoraan esim. sitä, mikä määrä tukea sitten olisi riittävä ja kuinka kauan tukea pitäisi antaa ennen kuin voitaisiin sanoa, että mahdollinen on tehty. Vastauksia ei juuri tullut.
En halua erityisesti syyttää vanhempia. Eivät kaikki oikeasti ole syyllisiä ongelmiinsa.
Sen kuitenkin totean, että kyllä jokaisella on myös oma vastuunsakin kannettavana. Kaikki ei ole aina muiden tai järjestelmän syytäkään.
Nyt kun amm.kasvattaja kerrankin kirjoitti harvinaisen rauhallisesti, niin uskon tavoittaneeni ajatuksesi.
Suurin osa kirjoituksestasi on kuitenkin itsestään selvyyksiä, ei niitä olisi edes välttämättä tarvinnut kirjoittaa näkyviin, jos aina jaksaisit paneutua tekstiisi noin rauhallisesti ja harkiten.
Yksi piirre kirjoituksissasi, joka on sotkenut kanssakäymistäsi muiden kirjoittajien kanssa on se, että tässäkin ketjussa käsitellään lähinnä erityislasten tilannetta ja heidän kokemiaan turhia ja/tai vääriä viranomaisten toimintatapoja, mutta sinä vedät keskusteluun kaikkien huostaanottojen koko kirjon. Mahdoton haaste kenelle tahansa.
Kyllä keskustelua pitää pystyä rajaamaan niin, että joko puhutaan jossain ketjussa VAIN erityislapsista ja vaikka heidän kokemistaan turhista huostaanotoista ja TOISESSA ketjussa sitten niistä vanhemmista, jotka esim. vain välinpitämättömyyttään jättävät arkirutiineista huolehtimisen. Kun harkitsisit paremmin aina, ennen kuin kirjoitat, niin kyllä sinä itsekin tajuat, miten loukkaavaa on, kun joku kertoo kokemuksia edellisestä vaihtoehdosta, niin sinä hyökkäävät vain selittämään, että "kyllähän se niin on, että yleensä vanhemmat eivät myönnä ja näe omia virheitään". Ei se sen kirjoittajan tilanteeseen liity mitenkään, että muunkinlaisia vanhempia on.
"Epäilemättä ON olemassa ongelmalapsia ja -nuoria, joiden eteen vanhemmat kaikkensa tekevät - mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. "
Kai sinun vanhempana pitäisi tietää, mitä tarkoittaa vastuullinen vanhemmuus, eikä ihmetellä, "mitä ikinä se sitten tarkoittaakin".
Joka ainut vanhempi tekee joskus virheitä, vaikka kuinka harkiten ja lapsen tarpeen ja näkökulman huomioiden yrittäisi valinnat ja päätökset tehdä. Mutta yleensä silloin EI ole kyse sen tason virheistä, jotka minkään järjen nimissä edellyttäisivät ls:n asioihin puuttumista.
Siitä voisin sen sijaan kirjoittaa pitkät pätkät, miten jotkut erityislapsen ongelmat saattavat koulussa näyttäytyä vanhempien välinpitämättömyytenä, vaikka eivä sitä olisikaan. Tästä voit ottaa yhteyttä keneen tahansa lasten neurologiaan erikoistuneeseen professoriin tai dosenttiin, niin saat vahvistuksen tälle mielipiteelle, jos et meidän vanhempien kokemuksia usko. En jaksa paneutua tähän aiheeseen nyt enempää, koska meidän perheen kohdalla on jo lisäksi kyse vanhasta asiasta. Mutta asiat eivät todellakaan ole aina niin yksiselitteisiä kuin monet opettajat näyttävät sen usein koulussa kuvittelevan.
Kirjoitin "rauhallisesti"?
Hivenen huvittava kommentti. En ole viitsinyt kirjoittaa yhtään mitään vähään aikaan ja luulenpa vetäytyvän piani taas syrjään. Kirjoittaako loputtomasti linkkejään suoltava tapaus tai Porvoosta jankuttava kirjoittaja sinusta "rauhallisesti"?
Käsitän tämäntyyppisten nettikeskustelujen realiteetit riittävän hyvin ymmärtääkseni sen, miten vähän täällä todellisuudessa on keskustelijoita - jos sanaa "keskustelu" nyt yleensä edes voidaan käyttää. Minun käsitykseni on se, että täällä seikkailee lähinnä muutama multinikki ja edes palstamme luotsi ei ole vaivautunut kommentoimaan sanallakaan tilannetta sitten lokakuun lopun. On lähinnä huvittavaa puhua minun vaikeuksistani muiden kirjoittajien kanssa, kun olen ollut tyystin hiljaa jonkin aikaa.
Kommentillani kaikkensa tekemisestä tarkoitin tätä: on olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat tekevänsä "kaikkensa". Kun ulkopuolinen tilannetta tarkastelee, todellisuus voikin sitten olla toinen. Understood?
Virheitä tekee jokainen, mutta kysymys on siitä, oppiiko niistä mitään tai myöntääkö niitä edes. Kysymys on myös siitä, miten pitkään niitä virheitä voi hyväksyä ja käsittää. Ainakaan lapsilla ei pitäisi olla velvollisuutta joutua loputtomia erheitä ja niiden seurauksia kantamaan. Usein käy niin.
Enin osa huostaanotetuista lapsista ei ole erityislapsia. Ja enin osa erityislapsista ei ole huostassa. Todelliset syyt huostaanottoihin ovat muualla. Se, että täällä jokunen ihminen kertoo omista kokemuksistaan, ei ole yleistettävissä.
Joka tapauksessa, kiitos keskustelusta. Saa nyt nähdä, riittääkö intoni jatkaa näitä juttuja täällä.
Luotsi on ammattinimike ja henkilö joka ohjaa laivoja satamiin.
Henkilön tehtäviin tuskin kuuluu valvoa keskustelupalstoja, luulisin. Pitäisiköhän sinun mennä kuraattorillesi juttelemaan luottamuksellisesti.
Kerropa miksi tunnet meneväsi niin rikki jos oppilaasi kaipaavat sinulta huomiota. Kerrot että joudut olemaan äiti ja isä, pappi ja poliisi vaikkei sinulla ole toimivaltaa hoitaa noita tehtäviä. Sinun toimenkuva on ammattikasvattaja ja siihen kuuluu tuo huomion antaminen ja kiitteleminen.
Itsekin koet tekeväsi parhaasi ja parempaan et pysty. Loukkaannut sitten jos joku huomauttaa ettet kykenekään tekemään tarpeeksi tai joku tietää asian paremmin.
Onko teillä siellä koulussa työnohjausta. Jos on niin käytkö siellä. Voisit hyötyä siitä. Tai terveyskeskuksessa kartoittavat mitä apua tarvitset. Norjalaisen tutkimuksen mukaan opettajat on sosionomien kanssa riitaisinta porukkaa. Ammattinimikkeitä nakertaa omien ongelmien tuominen työpaikoille uran luomisen lomaan.
Opettajan hommat on helppoja ja turvallisia verrattuna moneen muuhun ammattiin. Vertaapa nyt vaikka kotihoidon työntekijöihin joilta asiakkaat lyövät luita poikki ja saatetaan viedä henkikikin.
Hyvin kirjoitettu. Ei lisättävää.
Siis tämä kommentti koski ammattikasvattajan klo. 20.20 kirjoittamaa juttua.
Missä IHMEESSÄ minä olen sanonut olevani "rikki"? Tai: MISSÄ minä sanoin olevani tilassa, jossa en enää jaksa? Olet käsittänyt jotenkin väärin.
Totean vain tosiasioita, jotka ovat joiltakin osin minun, joiltakin osin taas muiden opettajien kokemuksia. Väsymyksen ja turhautumisen tunteita on varmasti niin minulla kuin muillakin ajoittain, mutta en ainakaan minä ole erityisen poikki. Jos olisin, minulla ei luultavasti olisi energiaa kirjoitella tänne.
Esitän ajatuksiani perusteluina mielipiteilleni. Yritän myös kokemuksillani selittää sitä, että kaikki vanhemmat eivät ehkä aivan täysin hahmota vaikkapa sen oman erityislapsensa tilannetta luokkayhteisössä. Olen yrittänyt selittää myös sitä, miten se ulkopuolisen ihmisen kuva vaikkapa nyt sen luokkahuoneen tilanteesta ei ole aina objektiivinen. Olen kuvaillut opettajan työn monimutkaisuutta, mutta ei näköjään kiinnosta. Tärkeämäpää on saada ojentaa minua.
Opettajan työ ei ole maailman raskain. Tiedän kyllä kuitenkin helpompiakin hommia ja ehkä työn realiteeteista saattaisi muodostua oikeampi kuva, jos sitä oikeasti olisi jonkin aikaa tehnytkin. Minua ihmetyttää aina se, että mikäli jokin ammatti on kovapalkkainen ja helppo, siihen ei ole vielä enemmänkin hakijoita. Lienet myös huomannut, että moni opettaja on hakeutunut aivan muihin tehtäviin. Syytä voit pohdiskella vapaasti.
Minä viihdyn pääosin työssäni hyvin. En aina, mutta useimmiten. Opettaminen on parhaimmillaan antoisaa ja valitettavaa on vain se, että niin paljon energiaa menee muuhun kuin varsinaiseen työhön.
Norjalainen tutkimus kertonee Norjasta. Epäilemättä löydät halutessasi eri maissa tehtyjä tutkimuksia ihan mistä tahansa ammattikunnasta. Eri juttu on se, mikä tilanne sitten on toisessa maassa.
Voitaisiinko tuosta tuoreesta ikävästä tapahtumasta sinusta vetää johtopäätöksiä siihen, miten riskialtista vaikkapa sos.puolen ihmisten työ voi olla? Voidaanko sitä yleistää ja väittää vaikkapa niin, että vanhemmat ovat mielipuolisia, kun surmaavat kotiin sitä APUA ja TUKEA tuomaan tulevat työntekijät? Toivottavasti ei.
Ymmärrän hyvin toimenkuvani ja sinä tunnut ymmärtävän minun työni vielä minuakin paremmin. Onneksi olkoon vain. Osa oppilaista toden totta tuntuu tarvitsevan paljon huomiota. Syistä sinulla varmasti on teoria.
Ammattiavusta voisi olla hyötyä ennaltaehkäisevässä mielessä jaksamisen turvaamiseksi.
Toinen lapsi tarvitsee enemmän huomiota kuin toinen, sinä näet siinä ongelman. Voisiko pattitilanteen nähdä siten, että paikkaisit huomiontarvetta niiltä osin kuin vanhemmilta on osio jäänyt syystä tai toisesta vajaaksi. Tavoitteena tasapainoinen ja onnellinen oppilaasi.
Luokanopettaja koulutukseen on aivan valtavia hakijamääriä. Ehkä säännöllisen työajan ja pitkien vapaiden takia. Hyvää on, että alalle itsensä sopimattomiksi huomanneet hakeutuvat muihin töihin. Käytänteen pitäisi mielestäni kuitenkin olla seulova. Paikalle jäävistä vielä kelvoton osa ohjattaisi muihin töihin. En tarkoita sinua.
Yleisesti ottaen kaikki eivät sovi sosiaalipuolenkaan tehtäviin kuten asiakkaissakin on monenlaisia. Hienovaraista kotihoidon työ on koska siinä mennään asiakkaan kotiin. Syitä ja seppiä varmasti on.
Sitä huomiota annetaan luonnollisesti koulussa niin paljon kuin se vain on mahdollista. Ongelma on vain siinä, että se huomionkipeys tulee usein esille esim. häiriköintinä ja muuna ongelmallisena käyttäytymisenä. Ei ihan aina, mutta usein.
Pulma on opettajan kannalta siinä, että huomiota pitäisi pystyä eniten keskittämään niihin oppilaisiin, joilla on todellisia oppimisongelmia eikä vain niihin, jotka eivät kotonaan huomiota ja vanhempien aikaa riittävästi saa tai koe saavansa ja haluavat sitä koulussa vaikkapa nyt ongelmakäyttäytymisellä. Ja osa totuutta on sekin, että huomiota pitäisi löytää myös sille lahjakkaimmalle luokan osalle, josta löytyvät tulevaisuuden Nokioiden ja Rovioiden kehittelijät.
Opettajiksi haluavia riittä edelleenkin ainakin naisten keskuudessa. Nykykoulu on monille tytöille mieluinen paikka ja siksi lienee ymmärrettävää, että moni tyttö näkee koulun mieluisana työpaikkanakin. Meidän miesten puolella tilanne on toinen. Tämän paivän koulu kuitenkin on paikka, jossa ihan "peruskiltti" ihminen ei helposti enää onnea koe. Työajan säännöllisyys on suhteellista. Iltatyötä ja ylimääräistä byrokratiaa on koko ajan vain enemmän. Sama taitaa vaivata joka alaa.
Varsinkin isompien oppilaiden kanssa linjojen on aikuisella oltava selkeät - muussa tapauksessa muusta maailmasta kiinnostuneemmat teinit jyräävät yli. Sano mitä sanot, mutta yllättävän moni koti on lastensa ja nuoriensa kanssa nostanut kätensä ylös jo alaluokilla.
Jaksamiseen on jokaisella keinonsa. Minä suosittelen niin itselleni kuin muillekin liikuntaa ja sitä, että välillä irtautuu arjesta. Jos oikein kyrsii, reipas salitreeni tai lenkki ja sen jälkeen sauna auttavat irtautumaan murheista. Myös kahdenkeskinen irrottautumishetki vaimon kera hyvine ruokineen & juomineen ja hotelliyöpymisineen auttaa kummasti.
Eniten näyttävät stressaantuvan ihmiset, joilla ei ole elämässä muuta kuin se työ. Esim. lapsettomien ihmisten elämä on minun näkökulmastani todella helppoa ja vapaa-aikaa riittää, mutta kun seuraan joidenkin sukulaisteni ja tuttavien elämää, he eivät näytä sitä käsittävän.
Kelvottomia työntekijöitä on ihan jokaisessa ammattiryhmässä. Aina ongelmat eivät ole työntekijöissä itsessäänkään. Myös johtotaso ja päättäjät aiheuttavat omat pulmansa kaikilla sktoreilla - resursseista & lainsäädännöstä puhumattakaan.
Sinulle vastattiin jo Erityislasten kaltoinkohtelua koskevassa ketjussa tuohon, että täällä kyllä ymmärretään koulun vaikeudet huomioida varsinkin hiljaisempia lapsia, mutta sinulta on harkitsematonta tuoda monessa ketjussa korostetusti esiin juuri tämän asian yhteydessä ne lapset, jotka eivät saa kotoaan riittävästi huomiota. Tuosta ketjusta lähteneen aiheen siirsit sitten tällekin puolelle, eikä alkuperäisissä kirjoituksissa syytetty koulua muuten kuin Salla Paajasen haastattelussa (siitä oma ketjunsa) tulee myös esille, miten vanhemmatkin tulevat helposti syytetyiksi, jos lapsen ongelmista koulussa puhuvat. Näin silti, vaikka koulu aina painottaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä.
Sinäkin mitätöit lapsen kokemuksen ja syyllistät vanhempia, vaikka tuossakaan tapauksessa ei edes lastensuojelu löytänyt vanhempien asenteissa kriteerejä huostaan oton tekemiselle. Kun sinulle sanottiin, että vanhemmat ovat tehneet kaikkensa, niin kyseenalaistit senkin toteamalla, että joku muu voi olla eri mieltä. Mutta kun ei ollut. Eikä monen muunkaan lapsen kohdalla ole ollut, ja silti lapsi voi koulusa, nimenomaan koulussa huonosti.
Ei sinulla ole oikeutta mitätöidä lasten kokemuksia missään asiassa. Juuri se kaikkein hiljaisin, koulukiusattu, koulun sääntöjä tarkalleen noudattava lapsi on juuri sellainen oppilas, joka koulujen nykymenosta joutuu eniten kärsimään. Et sinä pysty näitä lasten tuskallisia kokemuksia mitätöimään ja vihjailemaan aina vanhempien syyksi, vaikka kuinka yrittäisit. Ei niitä ole oikeutta sivuuttaa senkään varjolla, jos joku toinen lapsi ei saa kotoaan riittävästi vanhempien huomiota. Tuolla asenteella sinä sivuutat heidät myös nettikeskustelussa.
Ja mistäs sinä tiedät miten korkeisiin asemiin yltää lapsia niistäkin, jotka tänä päivänä voivat koulussa huonosti! Erityislasten joukossa on paljon myös hyvinkin lahjakkaita oppilaita, ja monet heistä pystyvät huippusuorituksiin psyykkisestä pahasta olostaan huolimatta. Minun lapseni ei pystynyt hyviin koulusuorituksiin kun hänen koulupahoinvointinsa oli kärjistyneintä, vaan jäi kykyihinsä verraten alisuoriutujaksi. Kaiken kaikkiaan hänen koulunsa on kärsinyt valtavan paljon niistä poliitikkojen laiminlyönneistä, jotka eivät johdu vanhemmista tai opettajista, mutta jotka ovat tehneet tuhoa muuten lasten elämässä, siis juuri koulussa ja terveydenhuollossa.
Milloin puhutaan siitä, että menestyjiä ei huomioida riittävästi, milloin häiriköitä ei huomioida riittävästi jne. Monen vanhemman - ja lapsen - kokemus on kuitenkin se, että nimenomaan hiljaisten koulukiusattujen tilanne jää kaikkein eniten sivuun, koska hiljainen lapsi ei pidä ääntä itsestään. Kun vanhempi vaikka kuinka opettajan vaikeaa tilannetta ymmärtäen yrittää saada jotain vastakaikua lapsen tilanteeseen koulusta, niin sillä ei ole juuri vaikutusta, toki opettajasta riippuen.
Ei se ole mitään huomionkipeyttä, vaan joka lapselle kuuluvaa oikeutta tulla huomioiduksi siellä, missä hän on! Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, niin hän kokee jatkuvan sivuun jäännin ja jokaisen lapsen tarvitseman ja ansaitseman huomion puuttumisen siten, että opettajan mielestä hän on niin vähäpätöinen tai vastenmielinen, että häntä ei tarvitse huomata.
Ei tällaisille lapsille ole vierasta sekään, että kun koulussa vastausvuoro menee riveittäin, niin hiljaisen lapsen vuoro usein sivuutetaan. Aika tehokas tapa kuitata lapsi näkymättömäksi ja miettiä, mitä se tarpeeksi kauan ja monessa muussakin asiassa toistuessaan tekee lapsen kokemukselle itsestään. Onneksi kaikki opettajat eivät ole tuollaisia, mutta heitäkin löytyy. Liekö se sitten Salla Paajasenkin kertomaa kostoa siitä, että vanhempi vaati koulukiusaamiseen puuttumista, mene ja tiedä.
Varsinkin tällaisella palstalla, jossa monien kohdalla perheet ovat valitusviranomaistenkin mukaan joutunut väärien viranomaistoimien kohteeksi, on aika harkitsematonta yrittää rajata keskustelu aina vain niihin perheisiin, jotka eivät kykene lapsistaan huolehtimaan. Paljon lapsia auttavampaa olisi lähestyä asioita rakentavammalla tavalla. Ei ongelmia ja lasten pahaa helpoteta sillä, että se mitätöidään, sysätään vanhempien syyksi tai suunnataan katse muuhun aiheeseen.
Hyvä, että vihdoin huomaat työn rasittavan monia vanhempia, kun aikaisemmin tähän väitit vain, että lapsia ei kannata tehdäkään, jos ei pysty heistä huolehtimaan. Jos alakoululaisten opettaja istuu keskustelemassa netissä arkenakin jo klo 13-14, on hänen vaikea ymmärtää esim. yh:ta, jonka 8-tuntinen työpäivä matkoineen ja ruokaostosreissuineen venyy helposti kymmen tuntiseksi, ylikin.Ja sen jälkeen kotona odottavat kotityöt, lapsen huomioiminen, läksyt ja sen lisäksi olisi aikaa jäätävä vielä omaan rentoutumiseen.
Vanhempien oman terveyden hoitoa on korostettu täällä paljon vuosien mittaan, koska tunnettu tosiasia on, että mitä paremmin vanhemmat voivat, sitä paremmin myös lapset voivat.
Vähän vaikeaa tämä "keskustelu", kun milloin mikäkin nikki astuu kehiin yhden lopettaessa. No, yritetään vielä kerran. Sitten tämä alkaa riittää.
Salla Paajasesta kertovassa kertovassa ketjussa sanoin sanottavani.
En mitätöi vanhempien kokemuksia. Olen yrittänyt saada perille viestini: "Kaikkensa tekeminen" ei ole ihan kaikille kokemukseni mukaan sama asia. Joku voi kokea niin tekevänsä, mutta ulkopuolinen taas voi löytää omituisukksiakin. Tämä EI ollut kenellekään tietylle ihmiselle suunnattu kommentti.
LAPSET kirjoittavat täällä hyvin harvoin. Vanhemmat täällä eniten kirjoittavat. Kun jotkut huostalapset ovat julkisuudessa esiin nostaneet muutakin kuin vain huonoja kokemuksiaan, näkemys ei ole täällä kelvannut. Täällä saisi ilmeisesti olla vain yksi Oikea Totuus.
Voimme vaikka loputtomiin jankuttaa lapsista ja vanhemmista & heidän kokemuksistaan koulussa. Minun näkemykseni on luonnollisesti vain omani ja perustuu omiin kokemuksiini. Muuta en voi esittää. Uskoisin kuitenkin olevani ainakin jossain määrin kykenevä arvioimaan erilaisia lapsiryhmiä koulunkäynnin suhteen. Melkoinen liuta oppilaita minunkin toimieni kautta on yli 15 vuoden aikana vaiheesta toiseen siirtynyt. Jokainen lapsi on oma lukunsa, enkä kenenkään pään sisään pääse. Tässä vaiheessa uskon kuitenkin jotakin oppilaista havaitsemaan kykeneväni.
Riveissä vastaamiset ym. ovat oma juttunsa. Jos menetelmää käyttää ja se ei millään joltakin onnistu, vaihtoehtoja ei paljoa ole. On kyseenalaista, onko siinä tilanteessa mitään "oikeaa" toimintatapaa.
En tiedä sinun lapsesi kokemuksista muuta kuin vain sen, mitä olet kertonut. En tiedä, mihin tietosi koulun toimintatavoista perustuvat. Jos olet vain lapsen varassa, muistanet, että tieto ei aina ole kaikin puolin luotettavaa. Jos olet varmemmilla pohjilla, tilanne on toinen. Opettajia on moneen lähtöön. Niin syventynyt EN ole näihin keskusteluihin, että olisin mieleeni painanut jokaisen kaikki kokemukset.
En usko kovinkaan monen opettajan avoimesti osoittavan vastenmielisyyttään oppilasta kohtaan. Sen sijaan, päinvastaisista tapauksista olen kyllä kuullut. Ja TÄTÄKÄÄN ei pidä ottaa henkilökohtaisesti.
EN ole rajaamassa keskustelua mihinkään tiettyyn ryhmään. En silti vieläkään lähde sille linjalle, että uskoisin kaikki täällä esitetyt tarinat todeksi sellaisenaan. Sama koskee valitettavasti ihan kaikkea anonyymiä nettikeskustelua.
Useimmiten en ole ollut täällä arkenna keskustelemassa klo 13-14 kuin vain hyvin harvoin. Lapsien tekemisestä olen kyllä edelleenkin sillä linjalla, että asiassa VOI ja KANNATTAA käyttää harkintaa. Se on selvää, että vanhempien pahoinvointi näkyy lapsissa.
Terveen lapsen huostaanottouhkailuja Psykiatrilta ja Lastensuojelusta,
koulukiusaamisen vuoksi, joihin edelliset eivät omien sanojensa mukaan voineet/saaneet millään tavalla puuttua! Lapsi olisi 'hoidettu etukäteen' psykiatrisessa laitoksessa, lukkojen takana!!!!!! Ope ja lääkäri olivat kaveruksia. Opettaja antoi lääkärille tietoja mm. hojk:ssa, ettei lapsi osaa eikä opi mitään koulussa ja tekee kaiken vaan kotona !:-/.
Ja sehän ei ollut lainkaan hyvä juttu!!!
Koulu/opettajat/ koululaiset (kymmeniä) kiusasivat lastani koko peruskoulun ajan ja tekivät solkenaan ilmoituksia Ls:n, joka ei puuttunut koulun harjoitamaan terroriin millään tavalla. Otin lapsen pois koulusta. Siirsin seuraavaan ja sitä seuraavaan...
Lainattu teksti/viesti; koulunkäynnin vaikeudet = huostaanotto
nimimerkille
täällä taas
28.11.2012 00:11
Tervehdys pitkästä aikaa :)
Vakkarit varmaan muistavat minut ja poikani taistelun "koneistoa" vastaan...
Ja uusimmille pikakertaus: poika otettiin huostaan last. psyk. lääkärin suosituksesta tilanteen rauhoittamiseksi jotta tutkimuksia voitaisiin tehdä, kirjattiin koulunkäynnin vaikeudet. Tuli huoni perhekoti, käytettiin "mattoterapiaa" (mihin heillä EI ollut oikeutta), huono stt ja sairaala sulki meidät tutkimusjaksolta pois...
Tehtiin kantejula 3 kpl ja jokaisen tahon kohdalla huomattiin virheitä. Pojalla vaihtui paikka ja vihdoin pääsi asianomaisiin tutkimuksiin, tulos: Aspergerin oireyhtymä sekä hyvätasoinen autismi.
Niin ja mainittakoot että kotiin jäi vielä 3 alaikäistä lasta, joten kyse ei ollut huonoista kotioloista.
Syy miksi kirjoitan nyt: olen muutaman ystäväni kanssa keräämässä aineistoa EU-tuomioistuimeen ja haluaisin tietää kuinka monelta on lapsi huostassa samasta syystä kuin minulta.
Tämä on pitkä prosessi mutta me emme luovuta.
Riittää vaikka kirjoitat: hep :)
En tarvitse mitään henkilötietoja vaan haluaisin saada jonkinlaisen prosentin kasaan... Onko meitä 1% vai 40%.
"Niin ja olen kirjottanut nimimerkillä toniak"
Vaikeudet taitavat ollakin lastenpsykiatreissa.
Lastenpsykiatrian yksiköissä epäasianmukaisia käytäntöjä.
Lue lisää Valviran sivulla.
http://www.valvira.fi/tietopankki/ratkaisulyhennelmat/muu_sisalto_3/sairaanhoitopiirin_lastenpsykiatrian_yksikossa_epaasianmukainen_tutkimus-_ja_hoitokaytanto
-------------
Outo sylihoito: Lapsen laskettava alleen.
Jopa tuhat lasta on voinut joutua vaaralliseksi syytetyn " turvaistamisen" kohteeksi Hyvinkään sairaalassa.
Lue lisää.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011041313539804_uu.shtml
-------------
Miten saan sinuun yhteyden? Koettu on. As-lapsi otettiin huostaan psykiatrianosaston lääkärin lausunnon takia. Lääkäri oli työterveyslääkäri ja erikoistumassa psykiatriaan. Koulu jäi kesken ja lapsi voi huonommin kuin kotona ollessa.
jos haluat ota yhteyttä:
[email protected]
En tiedä, lukeeko toniak minkä verran nykyään tämän palstan viestejä.
Jos kirjaudut yhteisöön, voit yrittää lähettää hänelle viestiä Suomi24 yhteisön kautta.
Luulisin hänen kyllä seuraavan hetken vielä tätä ketjua, koska on sen aloittajana.
Jos ei yhteys onnistu, niin kerro täällä, voin yrittää soittaa hänelle, numero löytyy minulta jostakin.
Kerro viestistä myös eteenpäin, jos tiedät itse samanlaisista huostaanottotapauksista.
Ammattikasvattajalla oli hyvin mielenkiintoista luettavaa.
Osa pitää paikkansa ja osa ei.
Mikä eniten pisti ns. silmään oli että ehkä jälleen syyllistettiin vanhempia liikaa.
Minulla on hyviä sekä huonoja kokemuksia eri opettajista ja heidän suhtautumisista lastani sekä minua kohtaan.
Tiedän ettei ole helppoa olla opettajana tänä päivänä, erityisopetuksesta karsitaan, luokkakoot kasvavat ja avustajia ei saa. MUTTA hyvä opettaja kuuntelee vanhempia, koska kuka muu tuntee oman lapsensa todella hyvin kuin vanhempi.
Hyvä esimerkki: eka luokka alkaa, kerron opettajalle assi-epäilystä. Opettaja kuuntelee ja toimii sen mukaan. Pojalla menee koulu hyvin.
Huono esimerkki: koulu vaihtuu ja opettajat. Vanhempaa ei kuunnella vaan todetaan että poika on mahdoton ja joudutaan myös käärimään mattoon koska sai paniikkikohtauksen...
Mikä meni vikaan???
No, en syytä koulua vaan koko systeemiä. Kun vanhempi yrittää vuosia hakea apua ja kertoo neuvolassa, lääkärissä, päiväkodissa jne että kaikki ei ole kohdallaan, niin todetaan: se kuuluu ikään...
Onhan tietysti helpompaa saada lapselle dg hieman vanhempana kuin taaperoiässä.
En ole enään katkera, olen saanut pojalleni avun mitä tarvitsee ja syyttelevä sormi ei enää osoita minuun. Vika ei ollutkaan kasvatuksessani :) Meillä menee hyvin. Olen ehkä niitä harvoja onnekkaita joiden asiat ovat järjestyneet ja kuten oikeusasiamies totesi: virheitä on tehty niin sos.toimen kuin sairaalan osalta.
Jotkut tietysti ajattelevat, että onpas pöllö akka kun vielä jauhaa, mutta tiedän etten ole ainoa jonka kohdalla on virheitä tehty. Haluan tai ainakin yritän auttaa muita samassa tilanteessa olevia kertomalla omista kokemuksista.
Huostaanottoa ei saisi tehdä lääkärin suosituksesta varsinkaan jos kotioloista ei löydy sanomista. Lapsilla pitäisi olla oikeus tutkimuksiin ilman huostaanottoa. Erityislapselle ero perheestä ja sen rutiineista voi olla todella paha shokki ja tietysti lapsi reagoi sen mukaan.
laitoin jo tuonne alemmaksi, mutta laitan myös tähän:
jos joku haluaa ottaa yhteyttä:
[email protected]
ps. yritin lukea ja korjata kirjotusvirheet, sori jos niitä on... nimim. silmäleikkaukseen menossa :)
Totta KAI opettajan PITÄÄ kuunnella vanhempia. Hyvä yhteistyö kodin ja koulun välillä on perusta kaikelle - olipa lapsi sitten erityisoppilas tai ei.
Ajoittain ongelma kuitenkin on siinä, että lapsi kotona EI välttämättä ole samanlainen kuin lapsi koulussa. Kun lapsi on vertaisryhmän osa, hänen käytöksensä useimmiten on jotakin muuta kuin kotona. Ei aina, mutta useimmiten. Tälläkään EN tarkoita juuri tämän ketjun tai koko osionkaan ihmisiä.
Opettajat OVAT pääsääntöisesti vanhempia paremmin perillä koulun tapahtumista ja asioista, joita siellä havaitsevat. Yllättävän usein se totuus, josta lapset kiertovat kodeissaan, EI olekaan se ainoa oikea ja objektiivinen kuva asioista. Saman llmiön näkee ihan aikuisillakin ihmisillä: se itselle epäedullinen osa tarinoista jää usein mainitsematta. Kaikki lapset eivät asiaa tee edes tahallaan - vaikkapa pienimpien koululaisten kyky ymmärtää kiusaamisen ja eri mieltä olemisen ero on heikohko. Tosin saman ilmiön näkee täälläkin.
Opettajien tehtävä luonnollisesti ON keskustella vanhempien kanssa ja ottaa huomion oppilaiden tilanne & erityisvaikeudet. Osa opettajista on kommunikaatiotaidoiltaan luvattoman heikkoja siinä vaiheessa, kun vanhempien kanssa on asioita tarkemmin läpikäytävä. Kaikkia taitoja vain ei VOI oppia - ne joko osaa tai sitten ei.
Ihan AINA en kuitenkaan opettajiakaan kaikesta syyttäisi. Täällä näköjään pelin henki on kuitenkin se, että jos rohkenen väittää jonkun vanhemmankin ajoittain syyllistyvän asiattomuuksiin, olen koulukiusaajan tasolla ja syyllistän kaikki vanhemmat.