miehelläni on kymmenvuotias tytär. rakastan miestäni. mutta valitettavasti. voi ei, tätä on kamalaa, kamalaa kirjoittaa mutten oikeastaan edes pidä mieheni tyttärestä. tyttö on arvaamaton. kiukuttelee ja huutaa. mutta jostain kummallisesta syystä tapahtuu aina näin, että kun on ongelmia esim. koulussa taikka vaikka koulun välituntiriidoissa, hän soittaa minulle aina oppituntien jälkeen, ei koskaan äidilleen, ei ikinä.
raastava tilanne siis. tyttö ei saa rakkautta äidiltään, muttei siis minultakaan. osaan toki olla turvallinen, lohduttava, neuvoja antava, ja tämän takia lapsi soittaa minulle. muttei se riitä. lapselle. jos taasen ajatellaan "minua" ja minun tunteitani niin en totisesti ole tilannut itselleni kymmenvuotiasta tyttöä jonka "elämän" pelastaisin. lapsella on huono äiti mutta hyvä isä. kun kerron tytön isälle, että tilanne on mennyt liian "pitkälle", etten vaan halua äitipuolen roolia, niin mies... niin, hän ei sano oikeastaan yhtään mitään. en tajua. lapsielämä vyöryy päälle, enkä haluaisi sitä.
epäkiinnostavaa, ajattelelee varmaan moni, mutta kerta vielä: en kaavaillut elämääni lasta. joten... en tiedä.
raastava tilanne siis. tyttö ei saa rakkautta äidiltään, muttei siis minultakaan. osaan toki olla turvallinen, lohduttava, neuvoja antava, ja tämän takia lapsi soittaa minulle. muttei se riitä. lapselle. jos taasen ajatellaan "minua" ja minun tunteitani niin en totisesti ole tilannut itselleni kymmenvuotiasta tyttöä jonka "elämän" pelastaisin. lapsella on huono äiti mutta hyvä isä. kun kerron tytön isälle, että tilanne on mennyt liian "pitkälle", etten vaan halua äitipuolen roolia, niin mies... niin, hän ei sano oikeastaan yhtään mitään. en tajua. lapsielämä vyöryy päälle, enkä haluaisi sitä.
epäkiinnostavaa, ajattelelee varmaan moni, mutta kerta vielä: en kaavaillut elämääni lasta. joten... en tiedä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sulla on se jo, rooli siis. Tuli saman tien kun otit miehenkin, valitettavasti.
Sinä voit tehdä roolistasi ihan sellaisen kuin sinulle sopii. Aurinkosi ei tarvitse nousta ja laskea tytärpuolesi ****, mutta kohtelias ja huomioon ottava sinun pitää kyllä olla.
Ei se nyt niin vaikeaa voi olla, kyllä aikuinen osaa esittää. Jos miehesi on sen arvoinen, mukana tulee myös lisäke, sen mukaan elät ja olet. Päätöshän on sinun.
Voisit käydä jossain juttelemassa ja saada näkökulmia ja selviytymiskeinoja synninpäästön jos sitä kaipaat. Miehen kanssa et pysty keskustelemaan, isänä ei osaa asettua sinun asemaasi. Harva lapsen vanhempi pystyy. Riittänee kun olet jo kertonut hänelle asiasta, seuraavan kerran kannattaa tuntojaan tilittää vasta kun hän sitä kysyy....
On se hyvä, että meillä aikanaan osattiin ennakoida se, että emme suostu näkemään tai edes nähdä lasten kanssa miehen naisia. On ihana kun voi sanoa, että emme tunne kyseisiä ex miehen ja ex isän naisia. Meille ei ole mitään ongelmaa ollu heistä, onneksi. Olisi ollut kurjaa jos joku vieas ihminen puhuisi meistä samalla lailla kuin yläoleva avauksen tekijä. Olen sen verran kova luu, että mun omiani ei vieras ihmien hauku eikä kohtele huonosti, puuhttuisin siihen hti. Ei varmasti ex mieskään tykkäisi jos lapsiamme haukuttaisin noin avoimesti ja heistä kirjoitettaisiin pahaa, Ei olisi kiva kuulla miehen että hänen naikkonen evihaa hänen lastaan!
Kielsimme moisten tulon meille ja se oli siinä, ei mitään ongelmaa.
On hyvä huomata että on toiminut oikein lapsia kohtaan, heihän eivät tee isän naisilla yhtään mitään.
On kiva huomata, että omat ovat säästyneet monelta ikävältä asialta, karmivaa täällä lukea miten ero lapsia haukutaan ja moititaan ja täysin vieras ihminen. Illainen ihmienn oikeesti ottaa miehen, jolla on lapsia, jos ei heistä pidä ja kohtelee lapsia huonosti? Luulisi että kiertää kaukaa lapselliset miehet.
On kiva kun omat lapset ovat saaneet elää onnellista lapsuutta eikä ole tarvinnut miettiä koskaan, eikä pelätä mitä vastaan tulee jos menisi isälle kylään, kun ei ole tarvinnut matkustaa pitkin pitäjää, eikä pakolla nähdä niitä isän naisia. Sie olisi ollut meille liian paksua, ja omituista olisi ollutkin, jos naiset olisvat meillä kahvittelemassa ja me siellä. Miksi ihmeessä meidän pitäisi ottaa perheenrikkoja ystäväksi, vaikka tuhosi lasten perheen? En ymmärrä. Meillä ei koskaan lähdetty siihen leikkiin, emme siis ole nähneet miehen naisia, emmekä edes halua. Hirvittää vaan lukea mitä toisten lapset joutuvat kestämään, kun omat ovat päässeet niin helpolla, ettei ole ollut pakko heitä nähdä, eikä joutua kuuntelemaan haukkumisia.
No se on jo kyllä tullut selväksi ettet ole koskaan päästänyt miehen uusia naikkosia kylään ja olet onnenpehre ja lapset onnekkaita ja muuta vastaavaa lässyn lässyn.
Meillä, me, meidän, meitä, meille, kuinka monta teitä ex muijia siellä on?
Kuinka monta niitä exäsi naisia oikeen on? Kuitenki yksi vaan voi olla se "perheenrikkoja",vai raiskasiko joukko naisia sun exän:):) Teidän jutut täyttä sontaa.
On siuseikka kuin monta naista hänellä on.. ei kuulu meille. Se kuuluu, että pitää ne naiset, oli niitä yksi tai sata... poissa meidän suvun keskeltä ja meiltä ja lasten läheltä. Se on tärkein asia meille, me emme tavi haukkuja miehen naisilta, emme halua nähdä emmekä olla tekemisissä heidän kanssaan.
On etuoikeus olla vapaa niistä naisista, jotka perheemme rikkoi. On etuoikeus olla onnelliseten lasten äiti, jotka ei joutuneet haukuttaviksi eikä joutuneet katselemaan isänsä naiia. On etuoikeus että mies oli fiksu ja piti kaukana naikkoset meiltä.
Olemme eritäin onnellisia koko perhe ja koko suku.
Ei ole sontaa, vaan olet katkera ja kateellinen, kun olet joutunut luopumaan lapistansi tai jakamaan heidät ex miehen naisten kanssa. Et muuten kirjoittaisi noin katkerasti.
On sontaa, sulla vuotaa pahasti.
ketkä hel,,,,in me siis onko teitä montakin exää?
Mitenkä joku voi olla teille katkera ja mistä, siitäkö, kun te tulitte hulluiksi, ei hulluille olla katkeria vaan säälittää kunnette hae apua. Taitaa koko teidän suku olla yhtä hulluja ja ainoastaan se teidän ex mies ainoa viisas porukassa ja läksi onneksi pois ettei tuo hulluus vaan tarttuisi.
No voi kun olet katkera ja kateellinen! Älä huoli... kyllä sullekin aurinko vielä risukasaan paistaa, niinkuin meilläkin. Mies lähti/vietiin, niin mitä tuosta, huonot joutaa mennäkin.
Anoppi aina sanoo, et pääasia et lapsilla on elämä hyvin, viis niistä jotka tahtovat sen rikkoa. Aivan näin.
olet ihan täyshullu vai oletko muuttanut tänne Suomeen jostain muslimi maasta?
Muslimimaasta luulen, eivät ole jutut tästä kulttuurista.
No eipä kukaan sitä sulle oo pakottamassakaan, kyl sie ite ihan vaan kuvittelet semmosen ittelles... älä huoli, vain sinä niin ajattelet, ei muut.
Lapsi ei siis asu teillä? Kuinka usein käy? Jos käy normin joka 2. viikonloppu, ei se niin paljoa ole. Tehkää yhdessä kivoja asioita, 10-vuotiaan kanssa voi tehdä kaikenlaista kiinnostavaa. Käykää leffassa, taidenäyttelyssä, ravintolassa syömässä, shoppailemassa jne. Kaikki 3 yhdessä, se luo yhteenkuuluvuutta. Jos et halua joka päiväisiä puheluita, sano ettet voi töiden takia aina jutella, mutta silloin tällöin, kun työtilanne sallii. Jos rakastat miestäsi, sinun täytyy ottaa oikea asenne myös tyttäreen. Hän ei käy teillä enää kuin 5-6 vuotta säännöllisillä tapaamisilla, usko pois. Sen jälkeen kaverit/poikakaveri on kuvion kiinnostavimmat hänen näkökulmastaan. Olen itsekin äitipuoli, tosin mieheni tyttäret ovat jo aikuisia. Meillä toiminut kaikki ihan OK ja olen mieheni tytärten kanssa hyvissä väleissä.
Eihän ellaista tietenkään voi ottaa, mitä ei ole olemassa.
Ei voi leikkiä äitiä ja perhettä, jos sellaista ei itsellä ole. Kyllä se perhe on semmoinen juttu, joka tehdään ihan itse. Mutta olet varmaan teini, joka ei vielä tiedä, miten perhe perustetaan.
Katsos tyttösein, lapset tehdään itse, et sinä voi mennä naapuriin hakemaan itsellesi lasta.
Anselmi sedällä ei ole munia, vaan on täti.
Lissu vaihtaa sujuvasti sukupuolta tilanteen mukaan.
Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. Ihminen kuvittelee tietävänsä mikä on hänelle itselleen parasta. Totuus on vain se, ettei hän tiedä. Se mikä nyt näyttää hankalalta ja vaikealta, voi kätkeä sisälleen suuren henkisen kasvun ja myöhemmin ison lahjan ja rikkauden.
Minä olen äitipuoli kahdelle tytölle. Toinen lähes 18 vuotta ja asuu kanssamme. Nuorempi lähes 12 ja asuu äidillään. En todellakaan ollut kaavaillut itselleni äitipuolen roolia. Ajattelin aina, etten toisten kakaroita elämääni halua. Mutta toisin kävi. Rakastuin tummaan, ihanaan ja niin mahtavaan mieheen, että tämä suhde vei minut mennessään. Mukana paketissa sain kaksi tyttö. Toinen oli silloin 6 ja toinen 12 vuotta. Siinä oli minulle iso pala purtavaksi.. mutta monen vuoden jälkeen, kaikki on niin toisin! Olen läheinen tyttöjen kanssa. He ovat tärkeitä minulle. Olen yksi heidän "vanhemmistaan". He kunnioitavat ja arvostavat minua. Voimme puhua kaikenlaisista asioista. Perhe-elämämme sujuu ja on rikasta kaikin puolin. Minulle on jopa syntynyt pieni ajatus yhteisestä lapsesta. Aiemmin ajattelin, etten halua omia lapsia.
Tämä uusperhekuvio on antanut minulle kaiken sen mitä minulle ei ennen ollut.. en osaa enää ajatella elämääni ilman tätä perhettä :)
Älä hyllkää pientä tyttöä omien tunteittesi takia. On ihan normaalia, että lapsilla on kaikenlaisia tunteita. Miksi vastustat sitä, että olisit tärkeä tälle tytölle? Miksi hänen tunteensa on vaikea kohdata? JOs rakastat miestäsi, niin miksi et ottaisi avosylin vastaan myös tätä tyttöä? Minäkin vastustin ja pelkäsin avata sydäntäni näille lapsille, mutta nyt tajusin, että turhaa oli sekin pelko. Lapset antavat hyvin paljon