Hold me now

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

Ei rakkaus
kulu käyttämällä,
hellyys
koskettamalla
tyhjää

sammuttamalla valot
ja sulkemalla verhot

fyysinen pimeyskään
ei ole täydellinen
sillä siihen siivilöityy
aina heikko
kosketus,
naisen ääriviivat

syyt syntyjen,
salaisuudet jumalten

sitomalla silmät
on helpompi
puhua helvetistä

hempeästi haaveillen
tai
vaistonomaisuuksia
toistaen

mutta kaikki
kaunis alkaa
kosketuksesta
ei kenenkään
maalla

lapsen katse
äitinsä sylissä
tavoittaa sydämen
nopeammin kuin
naisen kädet

kiertävät sormet
ympäri
vetäen ihoa
taakse,
vartaloon päin

tuntien kiihottumisen
leviävän,
sielunsa haluavan
juoda tätä naista

muistellessaan
maistelleensa hitaasti
jokaisella siemauksella

kuinka lämpö saa
näkemään erilaisen
vapautuneen maailman
saadessaan kaiken
lähemmäksi elämää

nopea kerta kumous
saa päihtymään,
mutta jättää
päänsäryn ja
tyhjyyden

toisin kuin
lehdettömien oksien
lomasta kimmeltävä
kuu koskettaa
olemalla pieni
osa pintaa

pystymällä lukemaa
silmiäsi
pystymällä lukemaan
sydäntäsi

ymmärtämään
uskalluksesi tasoa

ymmärtämään
katseestasi
kaiken olevan
todellista,
teeskentelemätöntä

tajuamalla päivän
maagisen hetken
olevan menneisyyttä,
elämän heittäessä
taikansa,
sen mitä
emme ymmärtäneet
koskettaa

sitä lasta, joka
asuu sisimmässämme ja
jota kannamme
hartioillamme jokaisena
lumisena ja
lumettomana
aamuna

sellaisena aamuna,
joka
haluaa vaimentaa
äänemme
niin kuin jokainen
aamu on
erilainen, vaikkemme
näekään muutosta

käsistä lipuvaa
kosketusta

joka voisi
halullamme tarttua
ihoon
imeytyä kieleen
ja hyökyä
suudelmassa
tieksi rakastaa

syvää henkeä

hengittäen ihmisvirtaa
tuoksuja
valoja ja
katoavia harhakuvia

hypähteleviä rintoja
häpeämättömiä pakaroita,
joita lauletaan
kotijoen rannalla
viinin kera

viininpunaisista
hiuksista näkyy
paksut
houkuttavat huulet

jumalten lapsi,
joka oli
lähtenyt taivaasta,
arvaamattomista
huoneista

valheista revityistä
tuskista, jotka
heiluivat omatunnon
kovasta tuulenpuuskasta

huoneita huoneiden
perään avautumassa ja
niiden takana
yksi salaperäinen
onnellisesti lukittu
ovi

jonka takana
on elämä,
ihminen, joka
rakastaa jalkapohjasta
otsaan

juo viinin tilkkasen
pullonsuusta
silittäen punaista
aaltoilevaan sieluun
asti

antaa kourallisen
valoa
ollen aurinko joka
nousee

nousee sinuun
sinun silmiisi,
hiipii hiljaa
kuin naista
hyvästellään
viimeisen yön ja
ehtoollisen jälkeen

ja kun avaa
ne lukemattomat
huoneet
laitta kukkasia
hiuksiin

missä alkaa uoma
ja joki tulvii
istuttaen siemenensä,
nähden suun
rinnat ja kasvot
yhtenä kokonaisuutena

näyttäen kedot,
valloittaen tunteet

kaikki ymmärrystä suuremmat

kuten kosketus
silkin välissä
ei tyydy
tyytymättömyyteen

sillä vain koskettavat
tietävät jotakin
tietämisen arvoista

ainoastaan
koskettamatta jättävät
eivät osu mihinkään
ja kehenkään

eivät haavoita
valloittamisen
onnea

http://www.youtube.com/watch?v=OiTGeKHlJ1g

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä