8- vuotiaan tytön surma.
Oikeusministeriö tiedote 25.10.2012.
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1347273193910
--------------
Oikeusministeriö tiedote 25.10.2012.
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1347273193910
--------------
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kopio oikeueministeriön tiedotteesta.
25.10.2012
"Nyt käynnistyvän tutkinnan tarkoituksena on etsiä parannusehdotuksia, joilla viranomaistyötä voidaan kehittää ja lasten turvallisuudesta huolehtia aiempaa paremmin. Tähän tarkoitukseen uuden turvallisuustutkintalain mukainen poikkeuksellisen tapahtuman tutkinta on tällä hetkellä ehkä paras väline".
Näin totesi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson tänään esitellessään tiedotusvälineille valtioneuvoston päätöstä käynnistää tutkinta, jossa selvitetään 8-vuotiaan menehtymiseen toukokuussa johtaneita tapahtumia Helsingissä.
"Hallitus on tänään päättänyt asettaa tutkintaryhmän selvittämään Helsingissä 13.5.2012 kuolleen kahdeksanvuotiaan tytön menehtymiseen johtaneita tapahtumia. Tutkinnan aloittaminen ei ole perustunut lastensuojelun viime viikkoina saamaan julkisuuteen, vaan siitä on sovittu hallituksessa jo aikaisemmin.
Tutkinta aloitetaan kahdesta syystä. Ensinnä siksi, että turvallisuus, tässä tapauksessa lasten turvallisuus paranisi. Toinen syy on viranomaisten toimien selvittäminen ja toiminnan kehittäminen ilman viivästyksiä. Tutkinnan tarkoituksena ei ole etsiä syyllisiä.
Tutkintaryhmä on haluttu pitää pienenä ja tehokkaana. Siihen on kutsuttu parhaita asiantuntijoita lastensuojelun, mielenterveystyön, poliisitoimen ja opetustoimen piiristä. Jotta työ edistyisi ripeästi, on ryhmälle asetettu kolme onnettomuustutkintaan perehtynyttä pysyvää asiantuntijaa. Hallitus ei voi puuttua tutkintaryhmän työn sisältöön tai aikatauluun, vaan ryhmä tekee selvityksensä lain perusteella itsenäisesti ja riippumattomasti.
Tutkintaryhmä voi käyttää hyväkseen muiden asiaa koskevien selvitysten tuloksia ja saada viranomaisilta tarvitsemiaan tietoja.
Tutkintaryhmä antaa valtioneuvostolle tutkintaselostuksen, joka tulee sisältämään turvallisuussuositukset toimenpiteiksi yleisen turvallisuuden edistämiseksi, vastaavien uusien tapahtumien ehkäisemiseksi sekä viranomaisten toiminnan tehostamiseksi. Ministeriöt seuraavat suositusten toimeenpanoa hallinnonaloillaan. Oikeusministeriö voi pyytää viranomaisilta ja muilta toimijoilta selvityksen niistä toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet näiden turvallisuussuositusten vuoksi."
Lisätietoja:
ministerin erityisavustaja Malin Brännkärr, puh. 02951 50148
-----------
Tiedoksi Oikeusministerille.
Mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 1.6.2009 kertoo omaa karua kieltään lastensuojelun nykytilasta.
Sijaishuollon epäkohdat päivänvaloon
1.6.2009 19:02 (Päivitetty 1.6.2009 19:02) Keskisuomalainen uutisoi 30.5. epäillyistä sijaisperheessä tapahtuneista lasten pahoinpitelyistä.
Tekoja seliteltiin haastavilla lapsilla, suurilla lapsimäärillä ja sijaisvanhempien väsymyksellä.
Kirjoituksessa kerrottiin, miten eri kunnat toisistaan tietämättöminä olivat sijoittaneet lapsia siten, että heitä saattoi olla yhdeksänkin samanaikaisesti perheessä hoidettavana. Mikään taho ei koordinoinut eikä valvonut lasten määrää saati ollut kiinnostunut siitä, millaisia tarpeita kullakin lapsella oli.
Sukupuu ry:n eli sijoitettujen lasten vanhempien ja sukulaisten yhdistyksessä on jo vuosien ajan tiedostettu kirjoituksessa esitelty lain porsaanreikä eli lasten sijoittelun suurpiirteisyys. Sukupuun jäsen on erään ammatillisen sijaisperheen vastaavassa "holtittomassa tilanteessa" ottanut yhteyttä lääninhallitukseen muutama vuosi sitten.
Ihmettelemme suuresti, miten erityistä tukea tarvitsevista lastensuojelun piirissä olevista lapsista tulee toisessa hetkessä materiaalia, jota siirrellään paikasta toiseen sen kummemmin välittämättä, mihin se loppujen lopuksi joutuikaan. Elämme kai pyhässä illuusiossa, jossa sijaishuolto ja "tavallisiksi" itseään tituleeraavat sijaisvanhemmat pelkällä olemassaolollaan pelastavat joukoittain lapsia. Niinpä on ajauduttu lasten ja sijaisperheidenkin kannalta vaarallisiin tilanteisiin. Vaarallisinta on kuitenkin viranomaisten välinpitämätön asennoituminen sekä systemaattisen valvonnan puute.
Lääninsosiaalitarkastaja Aino Arponen kertoi Keskisuomalaisen kirjoituksessa, että sijaisperheistä tehtävät kantelut ovat harvinaisia. Arvelemme kanteluiden vähäisen määrän johtuvan siitä, että sijoitettujen lasten vanhempien ja sukulaisten asema on erittäin huono ja vaikutusmahdollisuudet vähäiset. Ottaessaan yhteyttä viranomaisiin, vanhemmat ja sukulaiset kohtaavat usein havaitsemiensa ongelmien vähättelyä.
Jotkut Sukupuun jäsenet pelkäävät lastensa joutuvan kärsimään, jos he puuttuvat epäkohtiin. Valittamisen ja epäkohdista tiedottamisen on havaittu tuovan rajoituksia ja heikentävän sijoitetun lapsen yhteydenpidon mahdollisuuksia vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa. Lisäksi sosiaaliviranomaiset ja sijaisvanhemmat ovat vain harvoin kykeneviä ottamaan kriittistä arviointia vastaan. Valitukset koetaan usein henkilökohtaisina loukkauksina.
Olemme havainneet, että viranomaiset eivät useinkaan "korvaansa lotkauta" sijoitettujen lasten sukulaisten tiedottaessa epäkohdista. Kerrottakoon esimerkiksi tapaus, jossa eräs sijaisperheessä vieraillut henkilö havaittuaan lapsen vakavan laiminlyönnin tiedotti asiasta useille viranomaisille. Yksikään ei välittänyt. Päinvastoin, epäkohdista tiedottaneesta tehtiin hankala henkilö, jonka mahdollisuuksia olla yhteydessä läheiseensä heikennettiin huomattavasti. Saattaa siis käydä niin, että kanteluiden tekeminen käännetään tekijäänsä vastaan.
Valtaväestön on vaikea ymmärtää, miten lastensuojelun koneistot toimivat ja miten niiden rattaisiin joutuneille helposti käy. Nyt alkaa näyttää siltä, että erityisesti suuret sijaisperheet, kuten ammatilliset sijaisperheet ajautuvat vakaviin ongelmiin ja olosuhteisiin, joissa sijoitetut lapset traumatisoituvat. Syntyneet traumat selitetään kuitenkin vain ja ainoastaan lapsen alkuperäisen perheen tilanteesta johtuviksi. Sijaisperheissä aiheutuneilta lasten kasvua ja kehitystä vaarantavilta tekijöiltä viranomaiset sen sijaan helposti ummistavat silmänsä.
IRJA KONTTO, pj MAREENA HEINONEN TANJA KOSKINEN ELINA LEHTINEN LIISA PIEKÄINEN Sukupuu ry:n puolesta
-----------------
Miksi ihmeessä tutkintaryhmään oli saatava myös LS:n asiantuntija!
Sitä kai nyt kaikkein vähiten!
Mitä LS:n asiantuntija tekee tuolla muuta kuin heittelee vanhoja "Voi kun tietäisitte" -juttujaan sossujen tunaroinnin ja virkavirheiden selittelyksi ja piilotteluksi.
Ja kun lisäksi tuollaiset "asiantuntijoina" pidetyt henkilöt EIVÄT OLE kenttätyön asiantuntijoita. He tuntevat vain lain ja suositukset, siitä mitä kentällä todellisuudessa tapahtuu, he ovat pihalla kuin lumiukko. Ja julkisuudessa luotu kuva on juuri noiden sossujen "Voi kun tietäisitte" -juttujen varassa.
Pois LS:n "asiantuntija" tuolta, pelkkä täysin puolueetonta taho vain selvittämään Eerikan kuolemaa, niin saadaan kansa kauhistelemaan kerrankin näiden "auttajien" työskentelytapoja, lakien rikkomista ja mielivaltaisuutta.
Lastensuojelun asiantuntijat.
Ovatko he mahdollisesti Narsistien vietävissä ja myötätuntouupuneita?
Perehtykää narsismiin Turun Sanomat 13.11.2012.
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Valitettavasti. Mutta, me saisimme siitä paljon oikeudenmukaisemman, jos ne ihmiset, jotka tekevät päätöksiä toisten ihmisten asioista, perehtyisivät narsismiin.
Erityisesti tuomarit, asianajajat, oikeusaputoimistojen juristit ja mm. lasten elatus- ja huoltajuusasioita käsittelevät sosiaalityöntekijät, ovat niitä ihmisiä, jotka voivat joutua täydellisen huijauksen kohteeksi, jos eivät ymmärrä mistä narsismissa on kyse.
Jos ei ole itse kohdannut pahasti narsistista ihmistä, on hyvin vaikea käsittää, minkälainen tällainen ihminen on käytökseltään ja olemukseltaan. He ovat aivan varmasti vahvasti edustettuina erilaisissa riita-asioissa.
Narsistinen ihminen saa tarinansa kuulostamaan uskottavalta, koska hänellä on usein vakuuttava ulosanti ja hän pystyy manipuloimaan kuulijansa uskomattomalla tavalla. Esimerkiksi avioerotilanteessa lasten huoltajuuteen liittyvissä riidoissa, puoliso on saattanut kertoa kokemastaan henkisestä väkivallasta, valheista ja petoksesta selkeitä esimerkkejä monen vuoden ajalta.
Hän on usein joutunut käymään monen vuoden terapian saadakseen itsensä jälleen henkisesti ehjäksi, koska narsisti on rikkonut hänet julmuudellaan toistuvasti. Silti tämä ei riitä näytöksi siitä, että se, josta erotaan, on sadistinen ihminen, jonka puheisiin ei voi luottaa.
Juristien ongelma on se, että juristin koulutus opettaa ihmisen ajattelemaan loogisesti ja luottamaan siihen, että jokainen ihminen pystyy ja haluaa toimia järkevästi. Ainoat rajoitteet ovat, että henkilö on julistettu holhouksen alaiseksi tai hänellä on mielenterveydellinen diagnoosi, jonka voi ajatella viittaavan alentuneeseen harkintakykyyn.
Narsismia ei yleensä diagnosoida, koska narsistiset ihmiset pystyvät elämään yhteiskunnassa ja menestymään; usein he ovat jopa erittäin menestyneitä. Narsismia voi siksikin olla vaikea ymmärtää ja oivaltaa henkilössä, jos hän on olemukseltaan fiksun ja filmaattisen tuntuinen, menestynyt, hyvin pukeutuva ja itsensä kaikin puolin hallitsevan tuntuinen, järkevästi keskusteleva ja huomaavaiselta vaikuttava henkilö. Eihän tällainen malli-ihminen mitenkään voi olla paha ihminen.
Kyllä näin voi olla ja siksi on tärkeätä tutustua siihen, mistä narsismissa on kyse ja miten narsistinen ihminen toimii ja miksi.
Nykymaailma suosii narsismia; korostamme ihmisten yksilöllisyyttä ja rohkeutta toimia omapäisesti. Siksi sekoitamme hyvin usein itsekkyyden yksilöllisyyteen ja häpeämättömyyden ja häikäilemättömyyden omapäiseen rohkeuteen.
Narsistisen ihmisen henkinen rakenne on osittain 2–3-vuotiaan tasolla, koska hänelle ei ole lapsuudessa kehittynyt kykyä käsitellä omaa häpeää. Siksi hän haluaa hallita kaikkea ympärillään ja kaikki ihmiset ovat olemassa hänen tarpeitaan varten. Hän ei kestä arvostelua, eikä hän osaa olla aidosti vastavuoroinen. Hän on usein hyvin älykäs ja ovela, koska hän on koko elämänsä opetellut kuinka manipuloida muita ihmisiä omaksi hyväkseen.
Muut ihmiset ovat hänelle esineitä. Hän ei kestä heikkouksia itsessään eikä toisissa. Itsessään hän ei näe niitä ja toisissa hän halveksii niitä syvästi. Hän ei osaa rakastaa toista ihmistä inhimillisenä kanssaihmisenä. Ja mikä surullisinta ja tärkeitä ymmärtää; tällaista ihmistä ei voi rakastaa terveeksi. Ihminen ei voi parantua, kun hän ei edes ymmärrä ja hyväksy, että hänessä on jotain hoidettavaa.
Tuomarit, juristit ja sosiaalityöntekijät, tehdään Suomesta oikeudenmukaisempi maa! Perehtykää tähän asiaan. Te kohtaatte näitä ihmisiä aivan varmasti. He ovat joukossamme joka päivä.
Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti, johtajuuskouluttaja ja johdon työnohjaaja.
Anne-Liisa Palmu-Joronen
------------
Olen aina kannattanut sitä, että sosiaalityöntekijöiden ammattikunnasta pitäisi karsia vaikeasti luonnevammaiset työntekijät, kuten narsistit.
Ls-työhön pääsyn edellytyksenä pitäisi olla niin tarkka psykologinen testaus, että luonnehäiriöisillä ei olisi alalle pääsyä. Vai mitä luulette saavan asiakkaiden asioissa aikaan ls-työntekijän, jonka diagnoosina on epäluuloinen persoonallisuushäiriö?
Lastensuojeluun tarvitaan asiantuntijoita.
Suomen Mielenterveyslehti 2/2012.
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
------------------------