Nyt erosta on kulunut aikaa kahdeksan päivää ja yhdeksän yötä.
Tässä oman surun keskellä häviää päästä kaikki viisaat sanat, joita mielenterveystyötä opiskellessa oppi. On vain oma suru, ei ole "shokkivaihetta, kieltämisvaihetta, vihavaihetta" ym. Olen tällä surutaipaleella vielä ihan alussa, tiedän sen.
Yritän nyt kuitenkin analysoida näitä kahdeksaa päivää. Haluan jakaa kokemuksia muiden kanssa. Toivottavasti joku jaksaa kirjoittaa mulle miten itse on selvinnyt, vaikka olisi vielä yhtä alkutaipaleella kuin minä.
Ensimmäiset muutaman päivän vain itkin ja paruin, olin apaattinen, en pystynyt mihinkään, en hoitamaan lasta, en syömään. Itsesyytökset hautasivat alleen, tuntui, ettei ole poispääsyä. Sitten sain lapsen onneksi muutamaksi päiväksi hoitoon, ja saatoin keskittyä vain itseeni. Edelleen jatkuivat rajut itsesyytökset, itku, unettomuus. Itseäni olen jaksanut hoitaa vielä vähemmän. Töihinkin piti mennä, olen ollut melkein koko viikon, mutta hommista ei tule mitään, ajatusten sekamelska täyttää aina pääni. On hävettänyt ottaa palkkaa näistä päivistä, olen ihan omissa maailmoissani. Hävettää, että en saa töitä tehtyä, kaatuvat vielä muiden harteille. Sairaslomallekaan en pysty jäämään, pakko päästä välillä toiseen ympäristöön.
Ajoittain on ollut epätodellisia hetkiä, jolloin on ollut ihan siedettävä olla. En tiedä, ehkä se on pään ja koko kropan puolustuskeino, että välillä pääsee irti asiasta. Tuntuu välillä niin epätodelliselta, ihan kuin eroa ei olisi tapahtunutkaan. Välillä mielessä voi käydä järkevä häivähdys erosta ja sen syistä, siitä, että en saisi syyttää vain itseäni. Että emme vain löytäneet yhteyttä, että ehkä ei ollut vain oikea hetki meille. Että ehkä olimme liian erilaisia. Että suhteessa kasvetaan ja opitaan paljon itsestä, kuten erossakin. Joskus tuon kasvun pystyy tekemään yhdessä toisen kanssa, mutta joskus ei. Mutta ne ovat vain häivähdyksiä. Pian tuska peittää taas alleen, ja itkettää.
Olen pystynyt hiukan nukkumaan viime öinä, koska työterveyslääkäri määräsi mulle lääkettä, joka auttaa nukahtamaan.
Töissä pystyy jotenkin olemaan, kestää siellä ulkopuolisten silmin kasassa. Mutta kotiin tulo tuntuu aina ahdistavalta. Koti on aina ollut mulle todella tärkeä paikka, jossa viihdyn, mutta nyt vain ahdistaa. Tämä on paikka, missä mun on pakko kohdata kaikki asiat.
Saisinkohan maanantaina kerättyä sen verran voimia, että lähtisin hiukan aiemmin töistä ja marssisin mielenterveystoimistoon juttelemaan. Nämä kaikki ajatukset ovat niin väsyttäneet minut. Haluaisin vain nukkua, koska se on ainut hetki, kun ne ei murskaa minua alleen.
Tällä hetkellä lapseni on taas ollut päivän verran kotona. Pystähtyi äsken katsomaan minua ja kysyi, että miksi olen niin laiha. Niin. Näinä päivinä on paino tippunut paljon. Pelkään jo itsekin, että kohta tästä aiheutuu jotain pysyvää vahinkoa itselleni.
Tiedän, että pitäisi pakottaa itsensä. Olenkin pakottanut itseäni. Olen joka päivä saanut syötyä ainakin jotain. Ehkä vain esim. yhden leivän tms. mutta jotain kuitenkin.
Ehkä joskus pilven takaa tulee vielä aurinko esiin. Ehkä jossain vaiheessa pystyn hakemaan itselleni jotain sellaista sisältöä tähän elämään, jotain juttuja, jotka auttavat jaksamaan päivän kerrallaan eteenpäin. Vielä ei ole voimia mihinkään.
Tiedän, että pitäisi ryhdistäytyä, ammentaa lapsesta voimia siihen, että jaksan aina seuraavaan päivään. Hakea hänestä niitä pieniä ilonaiheita. Olla tyytyväinen siihen, mitä minulla vielä on.
Tuli pitkä sepustus, mutta pää on niin täynnä sekamelskaa, että kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka.
Nyt menen laittamaan lapselle jotain syötävää. Hän onneksi on jo aika iso (9 v.) joten ei tarvitse niin paljon ei ihan hoitamista.
Särkyneellä sydämellä,
Eräs yksinäinen
Suruprosessi
9
1901
Vastaukset
- Johanna
Niin 9vuoden suhde sitten päättyi eilen, mies vaan lähti ja ilmotti ettei enää jaksa. Kaula oli syötynä, joten hän on löytänyt uuden. Itse en ole vahva, syön muutenkin masennuslääkkeitä. Ja nyt olen vaan itkenyt ja itkenyt, nään omituisia todentuntuisia unia, että miesystävä tulisi käymään ja roikun hysteerisesti hänessä ja itken, nään myös unia tästä uudesta naisesta jolle huudan ja itken myöskin että miten voit tulla väliin.
Fakta tosin on se, että meidän olisi pitänyt erota jo kauan sitten, jo kerran erottiinkin mutta käytännön syistä päädyttiin takas yhteen, eikä ajatus miehellenikään ollut sillon vielä täysin kypsä. Nyt hän on niin sanotusti täysin valmis jne. Minä läheisriippuvaisena olen täysin sairaalakunnossa.
En tiedä miten selviän esim. rahallisesti ja henkisesti tästä. Pelkään etten koskaan tulekkaan pääsemään tästä yli. En usko että voin enää koskaan rakastua tai olla kenenkään muun kanssa. Myöskään mulle ei maistu ruoka, ja kroppani kärsii myös fyysisesti todella rajusti, kuten oksentelu ja yökkäily. Meillä ei ollut onneksi lapsia, ja olen suht nuori. Mutta tähän tämä elämä taitaa päättyä..
*itkuisin silmin* - eronnut
Eron jälkeen aloitin päiväkirjan pitämisen. Siinä sain vatvoa kaikessa rauhassa niin hyvät kuin huonotkin asiat itsestäni, miehestä, suhteesta sun muusta. Itkin lapseni nähden mutta siinä tein virheen, koska se oli hänelle liian raskasta ja hänelle tuli voimakkaita pelkotiloja erostamme. Pelkäsi ilmeisesti sitä, että äitikin lähtee. Paneuduin lasteni kanssa olemiseen ja se oli hyvää lääkettä surkeaan olooni. Surin eroamme hyvin pitkään mutta onneksi tein sen, koska nyt se on käyty läpi enkä haikaile minkään turhan perään.
- sartza
Minulla nyt erosta 10 kuukautta. MIelialat vaihtelevat vieläkin paljon, mutta mukavia ja tyytyväisiä hetkiä on yhä enemmän. Olen nyt lukemassa Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakennus ja koen kyllä siitä olevan kovasti hyötyä. Joillakin paikkakunnilla järjestetään eroseminaareja ko. teoksen pohjalta. Raskaita kuulemma ovat, mutta lyhentävät toipumisaikaa paljon. Ja ennenkaikkea huomaa ne asiat mitkä meni pieleen, ettei toista seuraavalla kerralla samoja juttuja.
Alku oli mullakin tuollaista samanlaista, kävin kriisikeskuksessa pari kertaa juttelemassa, juttelin ystäville, kirjoitin yms. Aivan varmasti sinäkin pääset yli ja jonakin päivänä huomaat olevasi entistä vahvempi. Voimia! - halauksia
Aikaa on kulunut todella vähän. Olet rikki ja vereslihalla aivan kuin miehesi olisi kuollut liikenneonnettomuudessa. Ole lempeä itsellesi, anna surun tulla ja hae apua, jos siltä tuntuu.
En usko, että itsesyytökset sinun kohdalla ovat oikeutettuja, joku ei vaan tajunnut arvoasi. Aseta selviytyminen viikon päähän, siihen asti jaksat, syöt, käyt töissä, panet lapsesi kouluun, älä muserru toisen ihmisen takia. Kunpa voisin lähettää sinulle jaksamista ja energiaa, ainakin nukkumaanmennessäni teen sen. - Karolina32
Hei!
en voi muuta sanoa kuin että aikaa prosessi vie..itsellä asumusero alkoi 11kk sitten ja virallinen ero astui voimaan muutama kuukausi sitten.
Tunteet vaihdelleet alun täydestä pimeydestä ja epätoivosta välillä jopa melkein normaaliin olotilaan.
Alun pahimmasta vaiheesta pääsin yli ystävien, työn, terapian ja lääkkeiden voimalla - ja sen että pakotin itseni yksinäni liikkeelle. Alussa se oli pirun vaikeaa mutta nyt jo hieman helpompaa - 12v jälkeen yksin liikkuminen tuntui todella oudolta ja pelottavalta.
Välillä arveluttaa milloin ystävät heittävät pyyhkeen kehään kun kyllästyvät vatvomaan näitä samoja asioita..olenkin yrittänyt "säästää" heitä liialta vuodatukselta ja etsiytyä muiden eron kokeneiden kanssa juttusille. Erosemiaaria tässä odottelen täällä järjestettäväksi, mutta vasta 6kk päästä, harmi.
Pieni varoituksen sana - tulet varmasti törmäämään jossain vaiheessa miehiin, jotka yrittävät tarjota olkapäätä ja siinä samassa muutakin kun huomaavat siipeensä saaneen, juuri eronneen naisen. Olehan tarkkana äläkä anna itsestäsi heille liikaa...itse menin tähän lankaan parikin kertaa ja nyt on sydän kovettunut melkoiseksi möhkäleeksi, kai hyvä niin ainakin tällä hetkellä.
Ja sitten ne ensimmäiset häät joihin menet yksin..varaudu suureen tunnekuohuun...näin ainakin kävi minulle viikonloppuna mutta hengissä vaan sieltäkin selvisin.
Muista että vähitellen kun saat uutta sisältöä elämääsi se tuskakin väistyy, ihan pikkuhiljaa mutta kuitenkin! - Dragon76
Aivan samoja tuntemuksia käyn itsekkin läpi ja se kai kuuluu asiaan. Puhuminen auttaa ja tietysti aika. Pienistä asioista liikkeelle,kyllä se siitä. Itsestään se on viimekädessä kiinni! Rohkeasti vaan hakemaan apua!TSEMPPIÄ!!
- Surupusero
Kiitos teille kaikille, kaikki sanat ovat mulle arvokkaita, ne jollain lailla antavat voimaa!
Nyt olen todella väsynyt, piti vain jaksaa kiitoksen verran laittaa viestiä.
Ehkä joku päivä tulen kertomaan, mikä on oloni kun aikaa on tovi kulunut. - mutsku
Hei vaan! Mun mieheni muutti pois noin 9 kk sitten ja on hakenut lopullista eroa.Tuntui kuin taivas olisi pudonnut niskaani. Kaikki tuntui yhdentekevältä ja edelleen olen täysin sekaisin. Olen kolmen lapsen kanssa ollut yksin koko ajan, mieheni ei ole niitä ottanut itselleen kertaakaan tänä aikana, vaikka tapaamsiet on sovittu. Mulla on vieläkin vihavaihe päällä ja luulen, että en koskaan pysty antamaan anteeksi hänelle. Ikävä on mieletön, kertaan vain muistoja 23 vuodelta. Kaikki ovat vakuutelleet mulle auringon paistavan risukasaankin vielä joskus. Tällä hetkellä sitä on vaikea uskoa. Miehen on näköjään helppo lähteä jättää naiselle koko paska. En ole voinut työstää eroa yhtään kun olen koko ajan lasteni kanssa. Täytyy yrittää olla vain reipas ja hymyileväinen ja koko ajan pala on kurkussa. Kertokaa mulle kokemuksia omasta prosessistanne kuinka olette selvinneet erosta. Voimia sulle!
- Viivi
Lapset, eikö ne kaipaa isänsä perään? Lapsilla on oikeus isäänsä? Teittekö tapaamis sopimuksen?
Sinulla on oikeus myös omaan aikaan , voisiko ystävät tms. hoitaa lapsia joskus?
Toisaalta lapset tuovat eloa, voimia ja iloa jatkaa elämää eron jälkeen.
Mikä mies tuollainen on kun lapsiaan ei hoida??
Onneksi pääsit sellaisesta eroon...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399245Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748100Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625895William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542420Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62135Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821775Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201719Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71498Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921494Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401399