tympiää

Ne on juntteja vailla hienotunteisuutta.

Sulla taitaa olla vielä oikeita kavereita.

No ei se mukavalta kuulostais.. pitäisköhän huolestua, kun ei oo tultu sanoon :)
En tiedä miten usein sitte tapaatte, että siinä ajassa ehtisi huomattavasti "vanhentua"..?
En keksi muuta motiivia kuin kateus, sulla jotain, mitä heiltä puuttuu.. älä välitä!

Justiin menneen vuoden aikana olen saanut tavata ihmisiä 10 - 25 vuoden takaa.
Kertaakaan ei kumpaankaan suuntaan noussut keskusteluun, ollaanko vanhennuttu puolin ja toisin tai lihottu tai laihduttu.

On ollut jälleen näkemisen iloa, sekä että kiva nähdä vielä kukin elämänsä voimissa niiltä osin kuin kukakin on.
Huolimatta, että yksikin heistä oli jo parantumattomasti sairas, pois loitontuva, kuihtuva.

joo semmoiset suoraansanojat on aika ihme porukkaa. kaikkihan me vanhenemme jos saamme elää. itse monesti katselen itseäni peilistä että oonpa vanhentunut. sit kun nään jonkun jota en ole nähnyt vuosiin, hämmästyn ja herään muistutukseen että niin ne vanheneet muutkin.

jokin aika sattu yks juttu joka yllätti minut aika lailla.tapasin teini iän kaverini jonka kanssa meillä oli aikoinaan tosi hauskaa. emme olleet nähneet yli 30 vuoteen. hän oli se joka eniten oli innokas tapaamaan. hänellä oli vain se teini muisto minun ulkonäöstäni jäljellä. ymmärsin hänen sanoistaan että hän oli niin pettynyt kun en muistuttanut itseäni enään... kuka on samannäköinen 15 vuotiaana ja 30 vuotta myöhemmin ? no ei varmaan kukaan.

mikä luulo hänellä lie oli itsestään ? itse en sanallakaan sanonut mitään miltä hän näytti... sen tapaamisen jälkeen hän ei ole ollut halukas pitään yhteyttä, vaikka olen ehdottanut jopa tapaamista. tietenkin tuntui kurjalta ettei hän ollut sen viisaampi sillä katson tuommoisen käytöksen aika oudoksi. eikö järki todella sanonut hänelle enempää ? juttuun tulimme silloin ja myöskin kaikkien vuosien jälkeen. ei voi muuta kun pahoitella. hän oli muuttunut henkisesti sitäkin enemmän vielä huonompaan suuntaan ja niin kasvosita kuin kropastakin näkyi että kauneus on katoavaa :) mutta että ehkä paras näin. iän myötä ymmärtää että se henkinen kauneus on se tärkeä kauneus ei kuori. kaikki ei tunnu kasvavan henkisesti vaan jäävät kehityksestä jälkeen.

Mulle ei kukaan muu sano noin kuin siippa: "voi rassua kun säkin vanhenet". Se on v-lua, kun sitä harmittaa, että vaikka ikä luonnollisesti karttuu niin kuin kaikille, niin se ei ole hiljentänyt tahtiani.

Ehkä myös se on suuren harmin aihe, että en toimi enkä ajattele niin kuin ikäiseni yleensä tapaavat. Numerolla ei ole mitään merkitystä, sisältö määrää ja jos se ei kangistu kaavoihin, numero ei paina eikä ole taakka - kuin muille näköjään.

Tässä noin kuukausi takaperin menin teatteriin ja siinä ennen esityksen alkua oli noin puolituntia aikaa, ajattelin ostaa kupposen kahvia ja huomasinkin entiset naapurini vuosikymmenien ajalta istuvan kahden kesken pöydässään myös kahvikuppiensa kanssa. Asuimme samalla kadulla noin 25 vuotta ja joka päivä nähtiin ja moikattiin.. Muutostani oli kulunut viitisen vuotta enkä ollut tavannut heitä sinä aikana kertaakaan. He eivät ulkonäön perusteella tunteneet minua lainkaan, niin paljon olin kait vanhentunut...

Pitääpä aatella,että se on vaan kateutta kuin Sibone sanoi,helpottaa suuresti:) Ei tää ikä ole ollut tosiaan mikään ongelma mulle,vasta nuo ihmisten huomauttelut ovat mieleni pahoittaneet:(