Ongelmaan on suhtauduttava vakavasti.
Turun Sanomat 13.11.2010.
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Valitettavasti. Mutta, me saisimme siitä paljon oikeudenmukaisemman, jos ne ihmiset, jotka tekevät päätöksiä toisten ihmisten asioista, perehtyisivät narsismiin.
Erityisesti tuomarit, asianajajat, oikeusaputoimistojen juristit ja mm. lasten elatus- ja huoltajuusasioita käsittelevät sosiaalityöntekijät, ovat niitä ihmisiä, jotka voivat joutua täydellisen huijauksen kohteeksi, jos eivät ymmärrä mistä narsismissa on kyse.
Jos ei ole itse kohdannut pahasti narsistista ihmistä, on hyvin vaikea käsittää, minkälainen tällainen ihminen on käytökseltään ja olemukseltaan. He ovat aivan varmasti vahvasti edustettuina erilaisissa riita-asioissa.
Narsistinen ihminen saa tarinansa kuulostamaan uskottavalta, koska hänellä on usein vakuuttava ulosanti ja hän pystyy manipuloimaan kuulijansa uskomattomalla tavalla. Esimerkiksi avioerotilanteessa lasten huoltajuuteen liittyvissä riidoissa, puoliso on saattanut kertoa kokemastaan henkisestä väkivallasta, valheista ja petoksesta selkeitä esimerkkejä monen vuoden ajalta.
Hän on usein joutunut käymään monen vuoden terapian saadakseen itsensä jälleen henkisesti ehjäksi, koska narsisti on rikkonut hänet julmuudellaan toistuvasti. Silti tämä ei riitä näytöksi siitä, että se, josta erotaan, on sadistinen ihminen, jonka puheisiin ei voi luottaa.
Juristien ongelma on se, että juristin koulutus opettaa ihmisen ajattelemaan loogisesti ja luottamaan siihen, että jokainen ihminen pystyy ja haluaa toimia järkevästi. Ainoat rajoitteet ovat, että henkilö on julistettu holhouksen alaiseksi tai hänellä on mielenterveydellinen diagnoosi, jonka voi ajatella viittaavan alentuneeseen harkintakykyyn.
Narsismia ei yleensä diagnosoida, koska narsistiset ihmiset pystyvät elämään yhteiskunnassa ja menestymään; usein he ovat jopa erittäin menestyneitä. Narsismia voi siksikin olla vaikea ymmärtää ja oivaltaa henkilössä, jos hän on olemukseltaan fiksun ja filmaattisen tuntuinen, menestynyt, hyvin pukeutuva ja itsensä kaikin puolin hallitsevan tuntuinen, järkevästi keskusteleva ja huomaavaiselta vaikuttava henkilö. Eihän tällainen malli-ihminen mitenkään voi olla paha ihminen.
Kyllä näin voi olla ja siksi on tärkeätä tutustua siihen, mistä narsismissa on kyse ja miten narsistinen ihminen toimii ja miksi.
Nykymaailma suosii narsismia; korostamme ihmisten yksilöllisyyttä ja rohkeutta toimia omapäisesti. Siksi sekoitamme hyvin usein itsekkyyden yksilöllisyyteen ja häpeämättömyyden ja häikäilemättömyyden omapäiseen rohkeuteen.
Narsistisen ihmisen henkinen rakenne on osittain 2–3-vuotiaan tasolla, koska hänelle ei ole lapsuudessa kehittynyt kykyä käsitellä omaa häpeää. Siksi hän haluaa hallita kaikkea ympärillään ja kaikki ihmiset ovat olemassa hänen tarpeitaan varten. Hän ei kestä arvostelua, eikä hän osaa olla aidosti vastavuoroinen. Hän on usein hyvin älykäs ja ovela, koska hän on koko elämänsä opetellut kuinka manipuloida muita ihmisiä omaksi hyväkseen.
Muut ihmiset ovat hänelle esineitä. Hän ei kestä heikkouksia itsessään eikä toisissa. Itsessään hän ei näe niitä ja toisissa hän halveksii niitä syvästi. Hän ei osaa rakastaa toista ihmistä inhimillisenä kanssaihmisenä. Ja mikä surullisinta ja tärkeitä ymmärtää; tällaista ihmistä ei voi rakastaa terveeksi. Ihminen ei voi parantua, kun hän ei edes ymmärrä ja hyväksy, että hänessä on jotain hoidettavaa.
Tuomarit, juristit ja sosiaalityöntekijät, tehdään Suomesta oikeudenmukaisempi maa! Perehtykää tähän asiaan. Te kohtaatte näitä ihmisiä aivan varmasti. He ovat joukossamme joka päivä.
Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti, johtajuuskouluttaja ja johdon työnohjaaja.
Anne-Liisa Palmu-Joronen
.--------------------
Turun Sanomat 13.11.2010.
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Valitettavasti. Mutta, me saisimme siitä paljon oikeudenmukaisemman, jos ne ihmiset, jotka tekevät päätöksiä toisten ihmisten asioista, perehtyisivät narsismiin.
Erityisesti tuomarit, asianajajat, oikeusaputoimistojen juristit ja mm. lasten elatus- ja huoltajuusasioita käsittelevät sosiaalityöntekijät, ovat niitä ihmisiä, jotka voivat joutua täydellisen huijauksen kohteeksi, jos eivät ymmärrä mistä narsismissa on kyse.
Jos ei ole itse kohdannut pahasti narsistista ihmistä, on hyvin vaikea käsittää, minkälainen tällainen ihminen on käytökseltään ja olemukseltaan. He ovat aivan varmasti vahvasti edustettuina erilaisissa riita-asioissa.
Narsistinen ihminen saa tarinansa kuulostamaan uskottavalta, koska hänellä on usein vakuuttava ulosanti ja hän pystyy manipuloimaan kuulijansa uskomattomalla tavalla. Esimerkiksi avioerotilanteessa lasten huoltajuuteen liittyvissä riidoissa, puoliso on saattanut kertoa kokemastaan henkisestä väkivallasta, valheista ja petoksesta selkeitä esimerkkejä monen vuoden ajalta.
Hän on usein joutunut käymään monen vuoden terapian saadakseen itsensä jälleen henkisesti ehjäksi, koska narsisti on rikkonut hänet julmuudellaan toistuvasti. Silti tämä ei riitä näytöksi siitä, että se, josta erotaan, on sadistinen ihminen, jonka puheisiin ei voi luottaa.
Juristien ongelma on se, että juristin koulutus opettaa ihmisen ajattelemaan loogisesti ja luottamaan siihen, että jokainen ihminen pystyy ja haluaa toimia järkevästi. Ainoat rajoitteet ovat, että henkilö on julistettu holhouksen alaiseksi tai hänellä on mielenterveydellinen diagnoosi, jonka voi ajatella viittaavan alentuneeseen harkintakykyyn.
Narsismia ei yleensä diagnosoida, koska narsistiset ihmiset pystyvät elämään yhteiskunnassa ja menestymään; usein he ovat jopa erittäin menestyneitä. Narsismia voi siksikin olla vaikea ymmärtää ja oivaltaa henkilössä, jos hän on olemukseltaan fiksun ja filmaattisen tuntuinen, menestynyt, hyvin pukeutuva ja itsensä kaikin puolin hallitsevan tuntuinen, järkevästi keskusteleva ja huomaavaiselta vaikuttava henkilö. Eihän tällainen malli-ihminen mitenkään voi olla paha ihminen.
Kyllä näin voi olla ja siksi on tärkeätä tutustua siihen, mistä narsismissa on kyse ja miten narsistinen ihminen toimii ja miksi.
Nykymaailma suosii narsismia; korostamme ihmisten yksilöllisyyttä ja rohkeutta toimia omapäisesti. Siksi sekoitamme hyvin usein itsekkyyden yksilöllisyyteen ja häpeämättömyyden ja häikäilemättömyyden omapäiseen rohkeuteen.
Narsistisen ihmisen henkinen rakenne on osittain 2–3-vuotiaan tasolla, koska hänelle ei ole lapsuudessa kehittynyt kykyä käsitellä omaa häpeää. Siksi hän haluaa hallita kaikkea ympärillään ja kaikki ihmiset ovat olemassa hänen tarpeitaan varten. Hän ei kestä arvostelua, eikä hän osaa olla aidosti vastavuoroinen. Hän on usein hyvin älykäs ja ovela, koska hän on koko elämänsä opetellut kuinka manipuloida muita ihmisiä omaksi hyväkseen.
Muut ihmiset ovat hänelle esineitä. Hän ei kestä heikkouksia itsessään eikä toisissa. Itsessään hän ei näe niitä ja toisissa hän halveksii niitä syvästi. Hän ei osaa rakastaa toista ihmistä inhimillisenä kanssaihmisenä. Ja mikä surullisinta ja tärkeitä ymmärtää; tällaista ihmistä ei voi rakastaa terveeksi. Ihminen ei voi parantua, kun hän ei edes ymmärrä ja hyväksy, että hänessä on jotain hoidettavaa.
Tuomarit, juristit ja sosiaalityöntekijät, tehdään Suomesta oikeudenmukaisempi maa! Perehtykää tähän asiaan. Te kohtaatte näitä ihmisiä aivan varmasti. He ovat joukossamme joka päivä.
Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti, johtajuuskouluttaja ja johdon työnohjaaja.
Anne-Liisa Palmu-Joronen
.--------------------
Vastaukset 20
Vanhimmat
nNarsistit jallittaa Turun sanomat 28.10.2011.
Juristi: Narsistit jallittavat sosiaalityöntekijöitä ja tuomareita
Pitkän linjan juristi uskoo, että narsismi on huomattavasti luultua useamman oikeudessä käsiteltävän riitajutun takana.
Asianaja Markku Salon mielestä erityisesti huoltajuusperusteluja käsittelevät sosiaalityöntekijät ovat alttiita narsistien pyöritykselle. Vahva narsistinen persoona saattaa vakuuttavuudellaan kääntää asiat päälaelleen.
– Tällaiset häirikköihmiset työllistävät erityisesti oikeuslaitosta huomattavasti enemmän kuin niin sanottu normaaliväestö. Sama kuormitus kohdistuu sosiaalitoimeen ja poliisiin, uskoo 30 vuotta asianajajana toiminut Markku Salo.
Hän sanoo olleensa mukana noin 500 oikeudenkäynnissä, jossa hänen arvionsa mukaan osallisena on ollut persoonallisuudeltaan häiriintynyt ihminen. Salo korostaa ettei hän ole psykologi. Hän kuitenkin perustaa arvionsa siihen, että näissä tapauksissa maallikon ja juristin silmin henkilön toiminta näyttää poikkeuksellisen itsekeskeiseltä.
Salon mielestä narsistit puhuvat mustan valkoiseksi erityisesti huoltajuuskiistoissa.
– Kiireiset sosiaalityöntekijät tekevät olosuhdeselvityksen muutaman tunnin tapaamisen perusteella. Sen jälkeen oikeuteen lähtee arvio siitä, ovatko vanhemmat tai toinen heistä riittävän sopivia huoltajaksi. Näissä tilanteissa narsistin harjoittaman manipuloinnin vaara on suuri.
– Normaali ihminenkin pystyy hämäämään hyvin sosiaalityöntekijöitä. Erityisen helppoa se on häiriöiselle ihmiselle, jolle valehteleminen on melkein ammatti.
Salon mielestä psykologeja pitäisi aiempaa useammin saada mukaan huoltajuuden arviointeihin.
Markku Salon mukaan narsistit saattavat puhua itsensä sananmukaisesti puhtaiksi myös oikeussaleissa.
– Ei ole lainkaan harvinaista, että tällaisen kokonaisuuden seurauksena tulee vääriä ja huonoja päätöksiä.
-------------
Narsistit huijaavat viranomaisia ja läheisiään.
MTV3 Uutiset 16.10.2011.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/10/1412270/narsistit-huijaavat-viranomaisia-ja-laheisiaan
------------
Kopio edellisestä uutisesta.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on viime vuosina puhuttu paljon. Monia narsistien uhreja oikeudessa avustaneen asianajaja Markku Salon mukaan narsismi-käsitteen käyttöön julkisuudessa liittyy sekaannuksia, mutta asiassa sinänsä on kyse todellisesta häiriötilasta, jota suomalaiset viranomaiset eivät vieläkään tunnista riittävän hyvin.
Vastikään ilmestyneessä kirjassaan Salo väittää, että virkakoneisto itse asiassa sallii persoonallisuushäiriöisten pyrkimykset kaikessa hiljaisuudessa. Narsistille tunnusomaista on taito ohjailla ja käyttää muita ihmisiä hyväkseen. Salo on harmissaan siitä, että joskus jopa ammattijuristit tai sosiaalityöntekijät uskovat narsistin puheisiin ja tekevät niiden perusteella ratkaisuja esimerkiksi huoltajuuskiistoissa.
- Nämä tapaukset pitäisi hoitaa niin, että olisi jokin erityistuomioistuin, jossa olisi mukana myös psykiatrin ja psykologin koulutuksen saaneita asiantuntijoita, Salo esittää.
Salon mielestä sosiaalialalle tarvittaisiin työntekijöitä, joilla on erityiskoulutus luonnehäiriöisten tapausten tunnistamiseen. Salo katsoo, että nykyään vain osalla sosiaalityöntekijöistä on riittävästi ymmärrystä tästä aiheesta.
Myötäeläminen on narsistille vierasta
Narsistien uhrien tukiyhdistyksen varapuheenjohtajanakin toimiva Salo on hoitanut satoja oikeusjuttuja, joissa hänen asiakkaanaan on ollut narsistin kiusaama entinen puoliso, työtoveri tai naapuri.
Salo tähdentää, ettei ole psykiatrian ammattilainen, mutta hänen mukaansa jokainen normaalijärkinen kykenee ymmärtämään, mistä narsismissa on kysymys.
- Empatiakyvyn puute, epärehellisyys, usein suuruudenhulluus, täydellinen epäluotettavuus, Salo luettelee narsistille tunnusomaisia piirteitä.
Parisuhteessa narsisti voi aluksi vaikuttaa rakastavalta ja huomaavaiselta kumppaniaan kohtaan, mutta tilanne muuttuu viimeistään naimisiinmenon tai lasten hankkimisen jälkeen. Usein narsisti osoittautuu sairaalloisen mustasukkaiseksi, väkivaltaiseksi ja kumppaniaan sekä lapsiaan eri tavoin alistavaksi ihmiseksi.
Myönteistä narsismia ei ole
Joidenkin julkisuuden henkilöiden yhteydessä on puhuttu narsismista myönteisessäkin mielessä. Jotkut ovat jopa itse julistautuneet narsisteiksi.
- "Myönteinen" narsismi on mielestäni käsitesekaannus. Narsismi on lähes synonyymi pahuudelle, Salo jyrähtää.
Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on hänkin sitä mieltä, että narsismista puhutaan toisinaan virheellisesti.
- Aina kun jostakin käsitteestä tulee iskusana, sitä käytetään myös väärin. Ei jokainen hankala esimies ole narsisti, Keltikangas-Järvinen huomauttaa.
Keltikangas-Järvisen mielestä narsismi-käsitteen virheellinen käyttö arkipuheessa on kuitenkin pieni ongelma verrattuna siihen hyötyyn, jota saavutetaan, kun tietoisuus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä yleistyy. Moni narsistin uhri luulee olevansa itse jollain tavalla viallinen, kunnes ymmärtää tilanteensa esimerkiksi aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen tutustuttuaan.
(MTV3 - STT)
------------
Suomen mielenterveysseura.
Tiedotteet
31.8.2012 14.41
Palveluihin tarvitaan miesnäkökulmaa
Perhe- ja lapsensurmien taustoista eilen 30.8. julkistetussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksessä on useita konkreettisia suosituksia, joilla surmia voitaisiin ehkäistä.
Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohosen mielestä ohjenuorana tulee olla kolme tärkeää näkökulmaa: matalan kynnyksen palvelut, palveluiden räätälöinti ja miesten kuuleminen.
Mielenterveysseura on kehittänyt matalan kynnyksen kriisiapua ja puhunut matalan kynnyksen palveluiden vaikuttavuuden ja tärkeyden puolesta.
– Suomessa on kyettävä antamaan matalan kynnyksen palveluita ympärivuorokautisesti, toteaa Ruohonen.
Pelkät palvelut eivät riitä
– Nyt on tarkasteltava perhesurmia ja koko palvelujärjestelmäämme. Osataanko vaikeassa elämäntilanteessa olevia miehiä kuunnella ja auttaa? Selvityksestä nousee kuva, että osalla perhesurman tehneistä miehistä on ollut vaikea löytää oikeanlaista apua, vaikka olisivat yrittäneet sitä hakea. Hätää ei kuultu.
– Ei pidä mennä sen ikiaikaisen väitteen taakse, etteivät miehet puhu. Kyllä puhuvat, mutta pitää osata myös kuunnella.
Tarvitsemme nykyisen palvelujärjestelmän kehittämistä, täysin uusia palvelumuotoja sekä henkilökunnan lisäkoulutusta. Auttamistyön on oltava aiempaa moniammatillisempaa rajat ylittävää yhteistyötä. Silti on oleellista, että yksi auttajataho ottaa kokonaisvastuun ihmisestä.
– Julkista sosiaali- ja terveyshuoltoa on rakennettu ehkä liiaksi keskivertoihmiselle, jota ei edes ole. Ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia ja räätälöidyt ratkaisut ovat jääneet liian vähälle huomiolle.
Lisätietoja
Marita Ruohonen, toiminnanjohtaja
050 5677 526, marita.ruohonen(at)mielenterveysseura
----------
Onko lastensuojelusta vastaavilla oikeita, vai vääriä käsityksiä.
Suomen Mielenterveyslehti 2/2012.
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
------------------------
Tekevätkö lastenpsykiatrit vääriä asoita?
Työnjakoon tarvitaan uudenlaista otetta.
Professori Jorma Piha Pääkirjoitus laaäketieteellinen aikakausilehti Duodecim.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo93313&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
-----------
Lääkäreitä on monenlaisia moraaliltaan, kuten on ls-sosiaalityöntekijöitäkin. Jotkut suhtautuvat tasapuolisesti kaikkiin asiakkaisiin ja jotkut ei. Jotkut lääkärit kunnioittavat lääkärin valaa ja etiikkaa, ja jotkut eivät.
Sinulle, jolla on kokemusta uhrina olosta, älä syyllistä siitä ainakaan itseäsi, mutta yritä olla lietsomatta katkeruutta ja vihaa, ne ovat kuluttavia tunteita, jotka vievät sinulta suotta energiaa asioiden oikealla tavalla hoitamiseen. Koska sinua on kohdeltu väärin, sinulla on varmasti oikeus kaikkiin väärin kohtelun herättämiin tunteisiin, mutta älä jämähdä kiinni niihin. Yritä siirtää se ikään kuin sivuun ajattelemalla, että se puolen vuoden jakso oli silloin, mutta nyt katsotaan ja mennään eteen päin.
Tärkeää sinun olisi varmaan päästä käsittelemään kokemuksiasi joko saman kokeneiden ryhmässä tai tulee mieleen, että onhan olemassa erilaisia miehille tarkoitettuja ryhmiä ja isäjärjestöjä. Yritä googlettaa, löytyisikö jotain sellaista edes lähipaikkakunnilta, toivottavasti löytyy, koska on valtavan tärkeää saada tuntea, että kukaan ei ole vaikeiden asioiden kanssa yksin.
Kun saat itsesi joltiseenkin tasapainoon ja pois vihasta, se on sinulle sellainen voimavara, jonka turvin jaksat rakentaa omaa ja lapsen tulevaisuutta tästä eteenpäin. Ajattele niin, että ei yksikään sossu tai kukaan muukaan sinua loukannut ihminen ole sen arvoinen, että antaisit hänen pilata lapsesi kanssa yhteistä tulevaisuutta. Sitä emme tietysti nyt tiedä, miten pian ja paljonko teillä tulee olemaan lapsesi kanssa yhteistä aikaa. Oikean voiman löydät omasta sisimmästäsi, kun ajattelet rakkautta lastasi kohtaan. Pitäydy siihen tunteeseen, se on valtava myönteinen voima ja lapsesi on sen arvoinen.
Narsisteja ovat varmasti sosiaalityöntekijätkin jotka tahallisesti kirjaavat asioita valheellisesti ja osallistuvat julmiin perheiden kaltoinkohteluihin.Terve sosiaalityöntekijä ei lähtisi lyömään lapsen terveydenhuoltoa laimin pitämällä lasta kuukausi sairaana saamatta minkäänlaista apua.
Näkemykseni mukaan vain narsistinen sosiaalityöntekijä voi tehtailla perättömiä insestisyytöksiä,kun haluaa näyttää valtaansa.Myös tuollaisissa kaltoinkohteluissaan narsisti ei nää itsessään mitään vikaa.
Mikäli sosiaalijohdossa ei olisi samanlaisia henkilöitä,ei narsistien toimi olisi mahdollista.Näinköhän asiat menevät narsissi sosiaalijohto ruokkii narsissi sosiaalityöntekijöitä.
Noinhan asiat meneekin.Ei narsisti sosiaalityöntekijä voi pitkälti toteuttaa perättömyyksiään eikä kaltoinkohteluita jos johdossa ei ole samanlaista narsistista henkilöä."Narsisti ruokkii narsistia.
Uskoisin narsisteja löytyvän Suomessa ihan kaikista ihmis- ja ammattiryhmistä. Typerien aasinsiltojen rakentelu on tuttua toimintaa täällä, mutta ei johda mihinkään.
Lasten oikeaa suojelua olisi se, että luonnevammaiset pitäisi saada pois kaikista ammateista, joissa työskennellään lasten parissa.
Tiukat luonnetestit seuraaviin ammatteihin pyrkiville, luonnevammaiset eivät saisi työskennellä lasten parissa:
Lastentarhanopettaja
Lastenhoitaja
Peruskoulun luokanopettaja/tuntiopettaja
Lastensuojelulaitoksiin työhön hakevat
Sijaisvanhemmiksi hakevat
Lastensuojelutyöntekijät
Lapsen sairaus ei ole last.suojelun peruste
Eva Gottberg 07.08.2007 13:17
Merja Ojanen otti esille tärkeän asian kirjoittaessaan erityislasten ongelmista lastensuojelussa. Hänen kirjoituksensa kuitenkin toi myös kouriintuntuvasti esiin sen, miten perustavia väärinkäsityksiä vallitsee terveydenhoidon ja lastensuojelun suhteesta.
Lapsen sairaus tai vamma, olipa se sitten fyysinen tai psyykkinen, ei koskaan ole ensisijaisesti lastensuojelutoimien, saati huostaanoton, peruste. Näissä tilanteissa lapsi on oikeutettu terveyden- ja vammaishuollon palveluihin.
Lastensuojelun keinoin joudutaan puuttumaan lähinnä tapauksiin, joissa vanhemmat kieltävät lapseltaan hänen tarvitsemansa välttämättömän hoidon.
Lapsen oireillessa on ensimmäiseksi selvitettävä oireiden syy. Ei ole tarkoituskaan, että tämä tapahtuisi lastensuojelun ammattitaidolla tai keinoin, vaan diagnoosit kuuluvat terveydenhuollon asiantuntijoiden tehtäväksi.
Myös erityislasten ongelmat kuuluvat ensi sijassa terveydenhuoltoon. Lastensuojelu ei voi omin päin diagnosoida lapsen oireilua vanhemmista johtuvaksi.
Eri asia on, että perheessä voi olla monenlaisia ongelmia. Erityislapsi on usein tervettä lasta vaikeahoitoisempi, ja jos vanhemmilla on omia, esim. mielenterveyteen tai päihteisiin liittyviä vaikeuksia, perhe saattaa tarvita myös lastensuojelun palveluja. Huostaanottokin voi viime kädessä tulla kysymykseen, mutta perusteena on tällöin nimenomaan se, ettei lapsi voi turvallisesti kasvaa kotona.
Lapsen tarvitsemasta lääketieteellisestä hoidosta vastaa aina terveydenhuolto kokonaan lastensuojelusta riippumatta, joskin toivottavasti sen ja perheen kanssa yhteistyössä.
Tähän nähden tuntui ahdistavalta lukea Merja Ojasen kirjoituksesta, kuinka "lastensuojelun alaisista laitoksista on tehty niin sanottuja psykiatrisia hoitopaikkoja ja lastenkodin hoitajista on käytännössä tehty epävirallisia lasten psykiatreja ja terapeutteja".
Lastensuojelun erilaista kenttäväkeä vuosia kouluttaneena ja heitä satoja tavanneena voin todeta, että tämä ei todellakaan ole ollut lastensuojeluviranomaisten, hoitopaikkojen tai hoitajien pyrkimys. Kysymys on lastenpsykiatristen hoito- ja avopalveluiden huutavasta puutteesta.
Kun terveydenhuolto jatkuvasti tarjoaa jonoa tai ei sitäkään, lapset usein jäävät apua vaille niin kotonaan kuin huostaan otettuinakin. Aivan liian usein lastensuojelun sijoitus on uupuneiden vanhempien ja lapsen viimeinen turvaverkko, vaikka muuta kaivattaisiin.
Esim. Merja Ojasen erityislasten vanhemmille kaipaamat palvelusetelit lasten oireiden mukaiseen hoitoon ja avoimet terapia- ja kuntoutuskeskukset olisivat kipeästi tarpeen. Ne kuitenkin kuuluvat terveydenhuollon sektorille.
Lastensuojelun sijoituspaikkojen kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, eikä lastensuojelun tehtävänä liioin ole tarjota neuropsykiatrisesti oireileville lapsille intervallihoitoa.
Tuntuu pahalta katsoa, kuinka lastensuojelu jatkuvasti joutuu ottamaan sijoituspaikkoihinsa lapsia, jotka kuuluisivat muualle, lähinnä terveystoimen avohuoltoon tai psykiatriseen laitoshoitoon.
Vielä pahemmalta tuntuvat käsitykset siitä, että lastensuojelu suorastaan etsisi perusteita koko alaikäisyyden kestäviin huostaanottoihin ja että sijoituspaikkojen henkilöstö kokisi omimmaksi tehtäväkseen mielenterveyssektorilla puoskaroimisen.
Yhden huostaan otetun lapsen kodin ulkopuolinen hoito maksaa paikasta riippuen noin 40.000 - 150.000 euroa vuodessa.
Vuoden 2008 alusta voimaan tulevassa lastensuojelulaissa on pyritty voimakkaasti korostamaan avohuollon tukitoimien merkitystä. Koska ymmärrettäisiin se, että lastensuojelulain mukainen sijoitus on myös kohtuuttoman kallis tehokkaan lastenpsykiatrisen avo- ja kuntoutushoidon korvike?
Oikeustiet.toht, ma.professori Eva Gottberg, Turku
Julkaitu HS Mielipide
-------------
Tiukat luonnetestit seuraaviin ammatteihin/VANHEMMUUTEEN pyrkiville, luonnevammaiset VANHEMMAT eivät saisi olla lasten parissa.
Mikään ei ymmärtääkseni todista sitä, että valtaosa huostaanotetuista olisi sitä sairautensa vuoksi. En ihannoi suurta huostaanotettujen määrää, mutta on melkoisen yksioikoista yleistää tilanne sellaiseksikaan, että huostaanotetut valtavissa määrin olisivat sairautensa uhreja, joita koko järjestelmä kaltoin kohtelee. Diagnosoituja ja diagnosoimattomiakin joukossa toki varmasti on.
Könskriget Evin Rubar Tv ohjelma 2006.
Iltalehti 26.6.2006. Siskoilla viiraa pahasti päästä"
-Vaikuttava raportti paljastaa, että kajajahtaneet fundamentalistit ovat ottaneet vallan Ruotsin taistelevassa naisliikkeessä. - Taistelija: Feministijohtaja Ireen von Wachenfeldtin mielestä käynnissä on sukupuolten keskinäinen maailmansota.
Voisivatko miehet Ruotsissa, tai Suomessa pitää kokouksia, joissa hoilattaisiin "hirttäkää naiset, tappakaa naiset"? No eivät! tai voisisivat, mutta pian tulisi sinitakit käymään, eikä se kyllä olisi nukkumatti.
Voisiko ylipäätänsä mikään kansanryhmä Ruotsissa, tai Suomessa harrastaa moista kiihotusta väkivaltaan joutumatta siitä edesvastuuseen.? Vain yksi, nimittäin naisliike, eikä sekään Suomessa.
Naapurissa sensijaan ei koira feministien perään hauku paljasta Evin Rubar kaksiosaisessa ohjelmassa. Sukupuolisota.
VAARALLISINTA äärifeministien touhuissa ei ole iskulauseiden huutelu, sehän on vain metelinpitoa. Pelottavinta on se, että he hehkuttavat salaliittoteoriaa, jonka mukaan miesten satanisti-pedofiili-verkko katta maan koko valtakoneiston.
Impiä raiskatan ja tehdään raskaksi, sikiöt kidutetaan julmasti hengiltä. Lapsia ryöstetään ja surmataan kammottavissa rituaaleissa. Kaikki tämä tapahtuu viranomaisten tieten keskellä ruotsalaista yhteiskuntaa, autotalleissa ja hotellihuoneissa.
Rubar kysyy turvakotijärjestö ROCKS:in puheenjohtajalta Ireen von Wachenfeldtiltä, miksi murhaajien jäljiltä ei löytynyt ainuttakaan ruumista, eikä edes yhtään malliin sopivaa lasta ole kadoksissa.
- Mistä sinä sen tiedät? Miten voit väittää sellaista, tivaa Wachenfeldt. Itse hän ilmoittaa saaneensa tietonsa naisilta, jotka puhuvat omasta kokemuksestaan.
RUOTSISSA feminismi on vahva poliittinen voima. siksi siellä yliopistotutkijankin on mahdollista olla yksisilmäinen aktivisti.
Luonnollisesti Ruotsin naistutkimuksen piirissä on pääosin vastuuntuntoisia tieteentekijöitä, mutta näkyypä siellä olevan todella outoakin väkeä.
Omasssa sarjassaan maailmankin mittakaavassa painii Uppsalan yliopiston professori Eva Lundgren, jonka kehittämän teorian mukaan miehet lyövät naisia siksi, että he saavat siitä eroottisen nautinnon. Nainen puolestaan muuttuu parisuhteessa zombieksi, joka hyväksyy väkivallan, koska mies aivopesee hänet.
FST:n esittämä rohkea dokumentti herättää pohtimaan, miksi yksi ääriliike on saanut Ruotsissa näin suuren ja poikkeuksellisen toimintavapuden - ja miksi Suomessa on toisin".
Onko Suomessa toisin?
---------
Feministit ovat olleet erittäin suuri ongelma uskomuksineen ja väärine käsityksineen.
Seksuaalirikoksia ei osata tutkia Suomessa.
Vääriä diabnooseja on tehty kautta aikojen, jotka ovat johtaneet perheiden hajoamisiin, vääriin tuomoihin. Tämä "muotivillitys" käunnistyi 80-luvulla uuden avioliittolain tultua voimaan. Nyt avio- ja avoliittolakia ollaan uudistamassa, koska laissa on ollut suuria puutteita, eikä sitä ole osattu tulkita oikein.
Helsingin Sanomat 18.4.2009.
Väitös: Lasten seksuaalista hyväkskäyttöä ei osta tutkia Suomessa.
Tämä käy ilmi psykologi Katariina Finnilä-Tuohimaan tutkimuksesta.
Heikko asiantuntemus saattaa johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta, tai syyttömien uskotaan syyllistyneen rikokseen.
Todettakoon, että 80-luvulla huoltajuusriidoissa otettiin käyttöön väkivalta ja insestivalttikortit, sekä turvakotien väärinkäyttö.. Syyttömiä isejä tuomittiin oman lapsensa hyväksikäytöstä. Muutama isä joutui syyttömänä vankilaan.
Aihetta on käsitelty MOT ohjelmissa. Löytyvät hauilla:
Epäilys ja rangaistus. Sinun lapsesi eivät ole sinun. Ei valtusoikeutta. Lääkärit tuomarina. Turvakoti tuomarina. Lääkärit tuomarina. Pelastakaa lapset isältä.
Muistaakseni Kuntatiedottteessa 9/ 2003, sekä Käypä hoito ohjeissa annettiin uudet ojeet lasten seksuaalisen hyväkskäytön epäilyjen tutkimisessa, johtuen lisääntyneistä perättömistä ilmiannoista.
Oikeustieteen lisensiaatti Anja Hannuniemi on tehnyt väitöstutkimuksen aiheesta Pa-syndrooma. Lapsen vieraanuuttaminen toisesta vanhemmasta.
Samaan tulokseen ovat tulleet Anu Suomela. J.P.Roos, mutta ne eivät ole johtaneet käytäntöjen muuttamiseen.
Aihetta on käsitelty lajasti myös Skepsis. Tiedostamaton. Uskontojen uhrietnsivustolla nimikkeillä:
Istutetut muistot. Valemuistodyndrooma. Valemuistot hajoittavat perheitä. False Memory Syndrome.
Kinkki Hesarin artikkeliin, sekä 25 kommenttiin.
Lisää aihepiiristä:
Väitös lapsiin kohdituvien seksirikosten tutkinta kirjavaa.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Väitös Lasten hyväksikäyttöä ei osata tutkia oikein Suomessa/1135245254566
--------------
Narsistinen exmieheni kohteli minua ja lapsia vuosikausia väkivaltaisesti eikä silti joutunut vastuuseen teoistaan koska osasi huijata kaikkia tuttujaan,lakimiestä ja tuomaria myöten.
Mitä tästä seurasi kun lapset ja minä jäimme vaille oikeutta?
Lapset (tänä päivänä nuoret) eivät halua tavata heitä kaltoinkohdellutta isää jota ei edes tuomittu julmista teoistaan heitä kohtaan, saati että olisi itse edes heiltä anteeksi vielä tänäkään päivänä pyytänyt.
Turha kai mainita että lapset ovat nyt onnellisia ja voivat hyvin kun ei isä enää huuda, raivoa, hauku homoksi yms. eikä lyö, hakkaa, moksi tai kurista heitä.
Turha kai kertoa ettei lapset ole kaivanneet tai ikävöineet isäänsä vielä kertaakaan vaikka erosta jo vuosia.
Narsistinen isä ei ole pitänyt yhteyttä lapsiin muuten kuin kiusanteon merkeissä (piti lasten tavarat,lelut,vaatteet, suostu vain mini elatuksiin, nosti huoltajuuskiistan jonka sitten luovutti aiheuttaen meille siitä kuitenkin mojovan laskun yms.).
Lasteni isä ei ole kyennyt lapsilleen soittamaan kuin viimeksi yli puoli vuotta sitten ja silloinkin kehoituksesta (ei ole sen jälkeen edes kehotukset auttaneet) saati että olisi ostanut eromme jälkeen joulu tai syntymäpäivälahjoja heille.
Humalassa hän yleensäkin soitteli kunnes tähän piti laittaa tarkka raja että puhelut vain minun puhelimen kautta yhdistettiin lapsille ja tästä seurasi se että kun kännissä ei saanut puhua lapsille ei hän enää soittanut.
Toivottavasti narsistisuus ei ole periytyvää, sillä toivon todella että omista lapsistani tulee joskus tulevaisuudessa kunnon vanhempia omille lapsilleen.
Surullista ettei narsistista vanhempaa voida pakottaa hoitoon saamaan itsensä kuntoon, vaan hän voi jatkaa sairasta elämäänsä satuttaen aina vaan useampaa ihmistä ja vahingoittaa heidän elämäänsä, kuten ex aiheutti pysyvät ikuiset traumat omille lapsilleen.
Toivon että lastensuojelussa ja tuomioistuimissa osattaisiin tulevaisuudessa paremmin erottaa narsistiset ihmiset, jotta he saisivat heille kuuluvan kohtelun, tuomion sekä psykiatrisenavun, eivätkä he enää koskaan sumuttaisi muita valheillaan ja vääristyneillä todellisuudenkuvillaan.
Narsistinen ihminen ei osaa katua ja pyytää anteeksi, ei ainakaan exmieheni, joka vielä tänäkin päivänä väittää ettei tehnyt meille mitään pahaa vaikka lääkärinlausunnot yms. todistavat toisin sekä valokuvat mustelmista yms.jotka otettiin pahoinpitelyiden jälkeen.
Narsistinen ihminen on sairas joka kuuluu laittaa hoitoon.
Se ei parane itsekseen.
Lasten vuoksi vanhempien tulee hoitaa itsensä kuntoon, jotta voisivat olla aidosti sekä täysipainoisesti läsnä lasten elämässä.
Munchhausenin oireyhtymä saattaa olla myös eräs syy huostaanottoihin, koska Muncchaussenin oireyhtymä on sairaus, josta kärsivät teeskentelevät sairastavansa tauteja saadakseen huomiota itselleen.
Tämä tautiluokitus sopisi hyvin perättömiin väkivalta, raiskaus, insestisyytöksiin.
Avioeroissa ja huoltajuusriidoissa esitetään isästä perättömiä syytöksiä.
Hyvä sisar verkosto saatta joutua heidän manipuloimaksi aivan kuten Narsistit pyörittävät sosiaalityöntekijöitä, asianajajia, juristeja ja tuomareita, joita on käsitelty tässä ketjussa aikaisemmin.
Aiheesta lisää Wikipediassa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Münchhausenin_oireyhtymä
-------
Milloinka Suomeen saadaan päteviä työntekijöitä lastensuojeluun.
Suomen Mielenterveysseura tiedote.
14.9.2012 9.32
Työntekijöiden vaihtuvuus haittaa lastensuojelua
”Monissa Euroopan maissa erilaisia yhden työntekijän tai työparin varassa toteutettavia työtapoja on mallinnettu, ja ne ovat osoittautuneet toimiviksi.”
Viime aikoina on toivottu muutosta toimintatapoihin ja -malleihin, joilla autetaan lapsiperheitä ja nuoria sosiaali- ja terveyspalveluiden parissa.
Valitettavan usein lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevät ihmiset kokevat, että auttamistyön kärki tylsistyy, jos työskentelyssä on mukana useampi ihminen. Tämä koskee yhtäältä perhettä (lasten mukanaoloa), toisaalta eri sektoreiden työntekijöiden yhteistyötä. Konkreettinen muutos olisi se, että yksi työntekijä tai työpari työskentelisi perheen kanssa systemaattisesti ja suunnitellusti. Työntekijöiden jatkuva vaihtuminen rasittaa perhettä ja auttajia, katkoo tiedonkulkua, tekee vastuunotosta epäselvää ja työskentelystä hajanaista.
Usein haastavissa elämäntilanteissa olevat perheet ovat tietoisia vaikeuksistaan, mutta käsitys omista voimavaroista ja vahvuuksista on huono. Kokemustietoa löytyy, kun sitä yhdessä heidän kanssaan tutkitaan.
Riittävän pitkässä yhteistyösuhteessa samojen työntekijöiden kanssa syntyy turvallisuutta, luottamusta ja muutosmotivaatiota, jotka mahdollistavat perheen arjen ja elämän monipuolisen tarkastelun ja muutoksen. Kun omaa toimintaa voi tutkia ja kuvata sitä puolustelematta, lisääntyy vastuunotto omasta elämästä ja sitä koskevista päätöksistä.
Lasten mielipidettä ja kokemuksia täytyy kuulla yhtä monipuolisesti ja tasavertaisesti kuin perheen aikuistenkin, jotta muutokset olisivat oikein kohdennettuja ja pysyviä.
Monissa Euroopan maissa erilaisia yhden työntekijän tai työparin varassa toteutuvia työtapoja on mallinnettu, ja ne ovat osoittautuneet toimiviksi. Hyvä koulutus on kuitenkin toimivuuden ehdoton edellytys. Työntekijöillä täytyy olla riittävät tiedot, taidot ja ammatillinen tuki sekä ohjaus laaja-alaiseen arviointiin ja intensiiviseen työskentelyyn.
Suomessa järjestöillä on ollut merkittävä rooli erilaisten auttamistyön tapojen viemisessä käytäntöön. Järjestöt tuovat koko ajan maahan maailmalla hyväksi havaittuja työmalleja, joilla voidaan vastata esimerkiksi niihin haasteisiin, joita tänä syksynä on tullut lastensuojelussa esiin.
Järjestöt eivät kuitenkaan voi eivätkä saa paikata julkisen palvelun toimintaa. Tilanne on varsin nurinkurinen: yleisesti ajatellaan, ettei Suomessa ole toimivia työvälineitä. Järjestökentällä tiedetään kuitenkin, että toimivia työtapoja on, mutta ne ovat käytössä vain pienellä osalla työntekijöistä – usein niillä, jotka ovat itse aktiivisia ja motivoituneita kehittämään omaa työtään.
Siksi olisi hyvin tärkeää, että ammatillinen kouluttautuminen hyviksi todettuihin työtapoihin ei olisi riippuvaista vain järjestökentän resursseista tai yksittäisten työntekijöiden omasta halusta.
Yhtenäisiin käytänteisiin voidaan päästä, jos päätökset tehdään riittävän korkealla tasolla, esimerkiksi ministeriöissä. Näin on toimittu esimerkiksi Britanniassa ja Norjassa. Kokemukset näistä maista osoittavat, että vaikka kouluttautumisvaihe edellyttää investointeja, maksavat yhtenäiset työtavat itsensä nopeasti takaisin; työntekijöillä on yhteinen rakenne ja käsitteet työskentelylle, työskentely etenee, ja ennen kaikkea perheet hyötyvät.
Leena Ehrling, projektipäällikkö
Olli Jäppinen, perheterapeutti, kouluttaja
Marjukka Laukkanen, perheterapeutti, kouluttaja
Suomen Mielenterveysseura
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 14.9.2012 Mielipide-sivulla.
-----------