Monen taidelajin yleisosaaja Risto Juhani saattelee vakituisen dekkarisankarinsa, komisario Pesosen, eläkeiän kynnykselle. Pitkän sairausloman kautta, kuten täällä reaalimaailmassakin monesti tapahtuu. Kun Pesosen vanhan vakiasiakkaan, monessa kirjassa näyttäytyneen ja monessa sopassa keitetyn Kapa Kapasen vaimo löytyy kuolleena jokivarresta kasvaa monesta suunnasta paine palata työmaalle kesken loman. Työtoverit inhoavat tutkinnanjohdon ominutta nuorta virkaintoista syyttäjää, jonka mielestä ammattimaisuus saa väistyä nopeuden ja kustannustehokkuuden tieltä. Kun vielä Kapanenkin pyytää Pesosen apua on hänen lopulta toimittava ja klenkattava keppeineen poliisilaitokselle haistelemaan mistä oikein on kyse.
Monenlaista sotkua nimettömään pikkukaupunkiin mahtuukin. Risto-sedän kerrontatyyli on hiemen menneestä maailmasta, verkkaista ja rauhallista, kehon kielen vivahteet rekisteröivää ja pikkuseikat tarkoin kartoittavaa. Silti tarina liikkuu tiukasti ajan ilmiöissä. Sapekasta urputusta saa niin poliisihallinnon rakenneuudistus, tuo potkujen kiertoilmaisu, kuten myös syyttäjien sotkeminen varsinaista rikostutkintaa johtamaan. Järjestyspoliisien typeryydelle kirjoittaja on äkäinen kuin rakkikoira eikä EU-rahojen kälmäyskään parempaan käyttöön saa siunausta. Kaupungin hallinnon pomojen yhteispeli rakennusyrittäjien kanssa sekoittaen omat, firman, kaupungin ja EUn rahat on kuin suoraa kesän Hesarin kaupunkisivujen rikospalstalta.
Moderni kertoja Risto Juhani on siinä katsannossa, että toisen väkivallan teon , Kapasen yliajon koomakuntoon, tekijän lukija tietää heti ja poliisit vasta pitkän tutkinnan tuloksena. Juhaninsa lukeneille tuttu hahmo on ykköstutkija Gunnar, tuo hajamielinen hahmo joka solkkaa sekaisin ruotsia ja suomea, mutta on työssään itseään säästämätön ja vainussaan voittamaton. Työpaikan ihmissuhteet RJ kuvaa juuri niin kompleksiseksi kuin ne saattavat pahimmillaan olla. Tunnustuksen sana toisistaan on vaikea, muttei aivan mahdoton näille poliiseille. Komisario Pesosen ja nykyisen pikkukonnan, entisen virkamies-Kapasen viha-rakkaus- ja asiakassuhde on hienosti kuvattu. Pesosen avuttomuus kotihommissa ei aivan vakuuta, eihän näin pilallepassattuja äijiä voi olla enää 2000-luvulla?
Klassinen kertoja R J on taas maksaessaan pahalle palkan, korkeimman kautta.
Rohkenen suositella, jos vauhti ja pyssyillä räiskintä ei ole tärkeintä mitä dekkarista etsit.
Monenlaista sotkua nimettömään pikkukaupunkiin mahtuukin. Risto-sedän kerrontatyyli on hiemen menneestä maailmasta, verkkaista ja rauhallista, kehon kielen vivahteet rekisteröivää ja pikkuseikat tarkoin kartoittavaa. Silti tarina liikkuu tiukasti ajan ilmiöissä. Sapekasta urputusta saa niin poliisihallinnon rakenneuudistus, tuo potkujen kiertoilmaisu, kuten myös syyttäjien sotkeminen varsinaista rikostutkintaa johtamaan. Järjestyspoliisien typeryydelle kirjoittaja on äkäinen kuin rakkikoira eikä EU-rahojen kälmäyskään parempaan käyttöön saa siunausta. Kaupungin hallinnon pomojen yhteispeli rakennusyrittäjien kanssa sekoittaen omat, firman, kaupungin ja EUn rahat on kuin suoraa kesän Hesarin kaupunkisivujen rikospalstalta.
Moderni kertoja Risto Juhani on siinä katsannossa, että toisen väkivallan teon , Kapasen yliajon koomakuntoon, tekijän lukija tietää heti ja poliisit vasta pitkän tutkinnan tuloksena. Juhaninsa lukeneille tuttu hahmo on ykköstutkija Gunnar, tuo hajamielinen hahmo joka solkkaa sekaisin ruotsia ja suomea, mutta on työssään itseään säästämätön ja vainussaan voittamaton. Työpaikan ihmissuhteet RJ kuvaa juuri niin kompleksiseksi kuin ne saattavat pahimmillaan olla. Tunnustuksen sana toisistaan on vaikea, muttei aivan mahdoton näille poliiseille. Komisario Pesosen ja nykyisen pikkukonnan, entisen virkamies-Kapasen viha-rakkaus- ja asiakassuhde on hienosti kuvattu. Pesosen avuttomuus kotihommissa ei aivan vakuuta, eihän näin pilallepassattuja äijiä voi olla enää 2000-luvulla?
Klassinen kertoja R J on taas maksaessaan pahalle palkan, korkeimman kautta.
Rohkenen suositella, jos vauhti ja pyssyillä räiskintä ei ole tärkeintä mitä dekkarista etsit.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jostakin luin että Risto Juhanista yritettiin tehdä haastajaa Mauri Sariolalle 70-luvun alussa. Mauri Sariola kun oli sellainen "faskisti" ja äärimmäisen suosittu.
Partaradikaalit kuitenkin epäonnistuivat kun Risto Juhanin esikoinen, Peipon lento ei saanut ilmaa siipien alle vaikka sitä kehuttiin kovasti arvosteluissa.
Toinen toistaan heikompia poliiseista kertovia söpertelijöitä riittää. RJ on yksi heistä. Piilonatsismista syytelty M. Sariola oli viidentähdenkirjailija verrattuna esim. yllämainittuun, kuin myös hänen nimellään ratsasteleviin T. Sariolaan ja R. Sarkolaan.