Asenteista...

Hetskumaailmaa, try to understand! :D

Vaikka onkin vähän ratapölkystä veistettyjä asioita, mutta ne vaan on niin hukassa asioista. Tosin ihmetyttää, et miksei ne täältä meiltä kysele asioita. Varmaan haluaa hetskumaailman vastauksia. Ehkä se on ihan hyvä, koska täällä tyrmätään aika nopeesti tollaset. Ja haluavat vastineeks hetskumaailman vastauksia kenties?

Noi on kyllä sellasia alotuksia mihin luulis miesten vastailevan tyyliin:

"anna mennä vaan!, mun tyttis on kans bi, ja haluaa kokea naisten kans kaikkee, annan siihen täysin luvan! Tottakai hyväksyn naiseni biseksuaalisuuden! Harmi kun en itse aina pääse aktiin mukaan, mutta ajatus kiihottaa. Ollaanhan me sentään yhdessä, ja tottakai tuen puolisoani tuollaisissa asioissa. Ei se oo pettämistä, toisin kuin miehen kans."

Tai toistepäin:

"mulla on jotenkin alkanut ajatukset harhaileen naisissa, ja kiihotun naisista kun masturboin. muutenkin on alkanut ajatukset harhaileen naisissa, mut en kyllä pystyis seurusteleen tai ajatteleen sen vakavampaa naisten kans. Mä rakastan mun miestäni, ollaan oltu yhdessä 7 vuotta, me ollaan onnellisia, mutta siltikin ajatus naisista kutktuttaa, varsinkin kun ihastuin yhteen naiseen, enkä oikeen tiedä miten hänen kanssa tulisi toimia :( Hän ei tiedä että oon bi, mutta haluisin jotain enemmän kuin ystävyyttä, en tiiä hänen suuntautumustaan. joskus hän puhuu että ei ole onnellinen suhteessaan."

MUTTA!!! Mihin tämä iki-iki-iki-ikuinen sykli johtaa? Kertokaa mulle?
No joo, onhan täällä kertomuksia, siis lähinnä niiden puolesta ketkä on tarttunut hetsku-koukkuun, mutta miten ne päättyy?

Tai sitten miten päättyy nämä tapaukset, joissa molemmat osapuolet ovat hetskuja, herännäisbissejä, jotka eivät saa kerrottua tunteistaan toisilleen?
Saati sitten jos kyseessä on avioliitto ja lapsia?
Miten nuo päättyy, noh, ne päättyy siihen että naiskokemus jää saamatta. Sama suhde mieheen jatkuu ja jatkuu, ja tälle naisfantasioivalle jää ikuisesti takaraivoon kaivertaan, että mitä jos? Miksen yrittänyt? Ja ne jaksaa, ja jaksaa täällä kysyä että mikä neuvoksi?

- No mikä on neuvoksi? Vaikka kertoisi täälläkin monet mielipiteensä ja rohkaisisi, niin mitkään neuvot ei loppujen lopuksi pääse käytäntöön, eli yhtä tyhjän kanssa.

Sitten on esimerkkinä hetsku/herännäisbi, joka on suhteessa mieheen, tai vaikka ilman, joka on ihastunut bisseen/lesboon (joka ont avoimesti kuka on), jonka seksuaalisuuden jo tietää.
Sama sykli jatkuu.Mutta tässä tapauksessa, kun toinen tietää jo varmuudeksi toisen suuntautumuksen, toisella on enemmän rohkeutta panostaa. Eli tällä Hetsu/biherännäisellä.

Mutta siltikin, sitten se oma vanha kunnon totuttu elämä on parempaa. Ja silti halutaan pitää yhteyttä, eikä haluaisi katkoa välejä, koska haluisi jotain enemmän? Mitä haluaa? Kulissielämää?

Onhan myös noita rakkaustarinoitakin olemassa samanlaisista tilanteista, mutta aika todella vähän?

HUOMIO!!! Tämä ei ole biseksuaalisuuteen viittaava negatiivinen kommentti, luulen että ymmärrätte kyllä kontekstin. Eli ei ole mikään bissejä dissaava juttu.

Ehkäpä seksuaalisuus on niin monimuotoista, että sen pystyy määrittelemään itselleen vasta kokemuksien kautta? Mä en usko että on olemassa 100% lesboa, enkä 100% heteroa, vaan kaikki on jotain siltä väliltä, mikä kehittyy kokemuksien mukaan, ja oman itsensä mukaan.

Ei tietenkään sillein että " mitä enemmän kokeilee, sitä enemmän on tietoinen itsestään", vaan oman itsensä mukaan, mitä tunnet itsesi haluavan, kaipaavan, tuntevan.

Vaikka miellän itseni lesboksi, niin en sanoisi että olen 100% lesbo.
Tunnen miehiä kohtaan jotain, syvää välittämistä tiettyjä kohtaan, voisin kuvitella itseni jonkilaiseen parisuhteeseen miehen kanssa, MUTTA, en PYSTY ajattelemaan miestä SEKSUAALISESTI, eli en pystyisi seksiin. Eli se on jo yksi pilareista joka kaataa minun biseksuaalisen maailmani, eli olen jotain enemmän kuin Bi.

Tämmönen tiivistys-purkaus :D

Heh, täytyy kyllä myöntää, että itsekin aluksi lähestyin ystäviäni ajatuksella, että olisin bisse, vaikka tiesinkin että olen lesbo. Mutta aika nopeesti korjasin niille, että olen lesbo. :D

Mua vaan edelleen kiinnostaa, että mitä ihmiset haluaa vastaukseks?
Ja mitä ne tekee niillä vastauksilla?

Koska jokainenhan tekee omat päätöksensä. Jos haluaa vertaistukea, niin täältä saa mielipiteitä ja omia kokemuksia, mutta siltikään se ei riitä, vaan pitää puolustella itseään ja pitää kiinni vanhasta. Eli mikä pointti siinä on kysellä ja varmennella itseään? Joo, saa ehkä rikastuttaa ajatusmaailmaa muiden kautta.

Kysymyksillä ja vastauksilla ei tee yhtään mitään, ellei tee niille jotain.
Ihan turha harhailla pilvilinnoissa ja aina vain toivoa jotain. EI kukaan tule sun oven eteen esittään kokemuksia ja vannomaan rakkauttaan. Ratkaisut lähtee itsestä, mitä haluat tehdä elämäsi eteen. Sori vaan niille, keillä ei rohkeus riitä, ja palaa vanhaan tuttuun. Niin ihan turha mun mielestä aina vaan jankuttaa sitä naisfantasiaansa. Eikä semmonen puolitie johda mihinkään, ellei sitä myötä tajua tehdä ratkaisuja. Monet valitsee lasten takia semmosen liittonsa, ajattelee lapsiaan ja perheyhteisöään, sukua, eli miten muut reagoi "muutokseen". Onhan siinä käsiteltävää, mutta ei se siitä mihkään lähde ellei sit ole rohkeutta aiheuttaa reaktioo.

Ei halua rikkoa harmonista liittoa miehen kanssa, koska on onnellinen jollain tapaa? Arki sujuu ja lasten kanssa kaikki on hyvin, mutta seksiä ei haluta, ja tuntee vajavaisuutta liitossa? Kuka haluaa elää lopun elämäänsä kämppis-kaveri-liitossa? On mulla heteroystäviäkin jotka on eronnut samoista syistä.

Sitten on näitä vähän rohkeempia, keillä on rohkeutta edes yrittää kurkottaa omaan seksuaalisuuteensa, mutta turhautuu heti kättelyssä, koska ei saakaan heti haluamaansa. Esim. Menee baariin, tai netissä kyselee seuraa kokemusta, mutta tottakai ihmiset on varuillaan, koska haiskahtaa aika äkkipikaiselta toiminnalta.

Jokaisella naisiinsuuntautuvilla naisilla on AINA oma ristiretkensä. Kokemuksien kanssa opitaan, eletään, tunnetaan ja mietitään jatkoa. MIKÄÄN ei ole VALMIINA! Vaan pitää itse muodostaa oma arvomaailmansa ja kohdata se, ja muut ihmiset. Joo, se on ikävää joskus, ja satuttaa, tulee sydänsuruja, tulee torjuntaa, mutta siitä oppii. Siitä voi vaan rakentaa ajatusmaailmaa uudestaan.

Ja vasta sitten, alat muodostaa itsekin jotain luottamusta itseesi ja olemaan rohkea ja tiedät mitä haluat.

Ensimmäinen askel ja neuvo on kaikille "hukassa oleville", on että KOHTAA ITSESI, ennen kuin alat miettimään muiden reaktioita. Koska kaikki epäilys kumpuaa omasta itsestä. Toki on olemassa vanhoillisia vanhempia, sukulaisia... Mutta itse olet niihin luonut suhteen, esim. kuinka avoin ylipäätään olet ollut omista asioistasi? Jos olet ollut miehen kanssa, kuinka avoin side sulla on vanhempiis? Pystytkö kertomaan kaiken? Jos side on luja, niin se kestää sitten. Ja täytyy muistaa että hiljaa hyvä tulee, ei kantsi räjäyttää pommia, sehän on shokeeraavaa!

Mut on taas sit näitä tapauksia, jotka ei sitten millään osaa päättää...
Ei millään tiedosta itsessään mitään, jotka puntaroi läpielämänsä asioita, koska ei vaan osaa päättää, ja ajattelee liikaa muiden ajatuksia, mielipiteitä.
Ja lopulta päättää asettaa elämänsä tuttuun ja turvalliseen. Niiden päätä ei käännä muiden mielipiteet, vaan ne haluaa vaan ymmärrystä, koska tiedostavat, että ne eivät pysty muutokseen. Siinähän elävät elämäänsä, koska se on niiden päätös.

Mua vaan häiritsee että mikä on näiden tarkoitusperä? Kaikkien kysymysten ja kokeilujen jäljeen? Mihin se johtaa? Mitä ne haluaa suhteelta? Onko tää maailma vaan ajautunut niin boheemiksi ja avoimeksi, että kaiken maailman monimuotoiset suhteet on yleisiä, voi pettää, voi tietoisesti elää monien kumppanien välillä?

Mikä on se tärkein asia nykypäivänä? se mitä muu maailma ajattelee? se että mikä näyttää hyvältä ja toimivalta ja suvaitsevaiselta? Vai se miltä itsestä tuntuu ja miten ite rakastaa? Vai jääkö nykypäivänä se tunnepuoli esiriipun taakse, joka nousee esiin hämärissä olosuhteissa? Ihan ihme meininkiä nykyään. Vaikkakin, edelleen sanon, että jokaisen oma elämä ja sitä eläkööt. Mutta turha on usein valittaa elämästään, mihin ei oo tyytyväinen, jos sille ei osaa tehdä mitään.

Tiivistys-purkaus vol. 2 :D