On Talviyö

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

yksitoikkoinen havina,
tutut puut ja kivet
ovat liikaa

minut täyttää
merkillinen kiitollisuus,
kaikki elämän
suloisuus tunkeutuu
sisimpääni

miksi tunnen
rakastavani kaikkea

miksi kyynelten
pitää kihota
silmäluomieni taakse

kaiken tunteikkuuden
houkuttelee esiin
lyijykynän tanssi
paperilla

rakkaushumalasta
muodostuu
ainoa oikea
todellisuus

lemmentanssi
tilavassa neliössä

lehmuksen oksiston
läpi lankeava valoläikkä
kuin tuuhea ja kihara
tukka hienossa profiilissaan
odottamassa silityksiä

nuoren naisen
poskien pyöreys,
yläluokkaisen sileä
ja hyvin ravittu iho

itsestään selviä sanoja,
ilman merkitystä ja
syvällisyyttä, mutta
merkkinä jostain
tärkeästä ja läpitunkevasta

oman hulluuden
vapauttava tunne,
jonka energia
suuntautuu ulospäin

sukkien ohut kudos
ja sakean tumman
karvoituksen pyörteet
räjäyttävät pitkien mustien
saappaiden varret

kokemus tekee
aina jonkinasteista
väkivaltaa viattomuudelle
nähdäkseen lausumattomien
lupausten unia

kaupungin hyrinä
on muuttunut samanlaiseksi
kuin kohina
kuvaruudussa

miljoonat pisteet
tanssivat lukemattomina
lumikiteinä vasten
kirkasta aamunsarastusta

ihmismielen levottomuus,
lukuisat matkat
ihmisten keskellä
katuja pitkin
ylös ja alas

televisioruudun
lumisade hämärässä
valossa

näköala kattojen yli,
vilahdus merta ja
taivasta livertelemällä
pikkulintujen sielulla
rakastuneena kaikkeen
elolliseen,
itse elämään

valmis ja viehkeä
aivan kuin
penis valmiina
koskettamaan
neuvottomana ja ujona
rakastumisen ajattomassa
lähtöasemassa

sormien leikki
hiuksilla

ja se rakastuminen
muistuttaa kukkaa,
juurtuessaan, kasvaessaan
ja versoessaan tyhjästä

ilon humalluttaessa
kuten rannat tyrskyt
metsän suhinassa ja
tuulen pois
puhaltama humina

kirkas katse,
missä ujouden ja
epäröinnin
synkkien varjojen
yllä kimaltaa rohkeus

suutelemalla monta
kertaa suoraan suulle
silmäluomet yhteen
puristettuina,
ahnetta ja lämmintä
kieltään käytellen

kaikki tuntui
ilmaantuneen kuin
tyhjästä

vapauttava nauru,
arvaamattomuus ja
sitoutumattomuus
pilkisti päätään

olemalla liekki,
joka leimahtaa,
roihuaa toivomusten
ja toiveiden ympärillä

läheisyyden ollessa
ärsyttävän vastustamaton
ja intiimi

huulien ahnaat
suudelmat,
ylitsevuotava onnellisuus,
joka suorastaan
tihkui seksiä

kädenpuristuksen
halutessa karata
omaan maailmaansa

vaahteroiden lehvistön
hunajaisiin kukkiin,
joista henki
makea tuoksu

mikä kauneus
velloo rakastumisen ja
tunnekännin palvomisessa

mitä enemmän
neurooseja,
sitä enemmän
sielunelämää

keveä ja tuoksuva
ilon ja riemun
kuuro

lentäen ilman halki
alastoman kuin
jumala

tuoden syleilyyn
lihasvoimaa,
imevää jännitystä

sydämen
kaksinkertaiset lyönnit,
rakkauden olevan
liian suuri yhteen
ainoaan kehoon

ja siitä olisi
jakoon useille

rajattoman hyvyyden
tulvahtavaan esiinmarssiin

ihoon käsien
alle henkii
naisenvartaloista
tuoksua

lähes saavuttamaton,
nuolematonta kaulaa
ja purettua
pyöreää olkapäätä

kenties on
olemassa sellainen
dramaturgia, jonka
mukaan jännityksen
on edes kerran
lauettava

olipa se
miten makeaa
ja kiehtovaa hyvänsä

jokainen unelma,
joka palvoo
jotain muuta kuin
kuin mitä se on
tulee vaatimaan
todellisuutta

toimintaa

kuvitelma ajattomasta
ruumiillisesta yhdynnästä
murtumaisillaan olevassa
viattomuudessa

minä suloisen
puuskan vallassa
kaipaamassa,
pystymättä pidättelemään
kyyneleitä
kieriskellessäni vuoteessani
kuiskaamalla nimeäsi

voimakkaat ja
rehevät reidet
vyötärölläni

haluamalla
rakastella,
tulvillaan uneksivaa
aistillista painokkuutta

suosikkisävelen
kertosäe maatessamme
voimattomana

tuntiessani halukkuuden
ja hyökkääväisyyden
soinnun himon,
odotuksen ja
kainouden harmoniassa

valon loisteen
pyyhkiessä pois
lopullisesti
elämän aiheuttamat
naarmut
ja suurimmat varjot

aiheuttaen sanojen
kompastelua kun
ne nojaavat
ja törmäilevät
toisiinsa

aivan kuten
minun maailmani
on täyttynyt
pehmeän kielesi
koskettelusta
rakkautta tuhlaavista
silmistä

velaksi ostetuista
lupauksista,
haluamalla kuulla
irtipäästetyn
pedon laukkaavan

kuten kaunis
puu kukkii pakkasella,
hetekka narahtaa
hämmennyksen rajalla

karkottaessaan tyhjyyden
sielusta ja suista

silloin kun kesäyö
kutsuu omiaan

olemalla jokaisella
kerralla vihoviimeinen
ja sen jälkeen
vielä kerran


http://www.youtube.com/watch?v=bNFDfEtIfrY

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä