Minun isäni on kuollut 5 vuotta sitten kun olin ekalla luokalla, olen nyt ylä asteella ja en ole vieläkään päässyt yli isästäni. Välillä tuntuu että voivin tappaa itseni että pääsisin isän luo.... minulle ei ole paljoa muistoja hänestä kun olin vielä pieni. Voisitteko kertoo mitä tehä? välillä oikeasti haluan lähtä täältä maailmasta helvettiin isän luo! mutta en tiedä näänkö ees isääni, koska tavallaan uskon taivaaseen koska olen saanut mielikuvan siitä että isä on sielä ja hänestä pidetään huolta..... mutta jos lähden pois ja en näekkään isää sieläkään, jos ees näen sen jälkeen mitää :'( olisi suuri riski tappaa itseni, koska en usko että äiti kestäisi sitä ja siskot ja tietenki koirani joka on hyvin kiintynyt minuun :'(
En uskalla puhua tästä kenellekkään, koska he voivat pitää minua ihan outona että haluan pois täältä ja uson taivaaseen/ jumalaan :(
Ja äitini ei tykkää kun minulla on isän huppareita päällä melkein aina ja huoneeni seinillä on isästä todella paljon kuvia ja muutankin isään liittyvää...
Olen myös monesti tutkinut isän vanhoja tavaroita ja löytänyt monia ratkaisevia asioita, löysin myös kirjeen joka oli osoitettu äitille, siskoille ja minulle.. ennen kun hän teki itsarin, mutta miksi äiti ei ole kertonut tästä minulle tai siskoille?
Auttakaa oikesti mitä teen! ) ' =
En uskalla puhua tästä kenellekkään, koska he voivat pitää minua ihan outona että haluan pois täältä ja uson taivaaseen/ jumalaan :(
Ja äitini ei tykkää kun minulla on isän huppareita päällä melkein aina ja huoneeni seinillä on isästä todella paljon kuvia ja muutankin isään liittyvää...
Olen myös monesti tutkinut isän vanhoja tavaroita ja löytänyt monia ratkaisevia asioita, löysin myös kirjeen joka oli osoitettu äitille, siskoille ja minulle.. ennen kun hän teki itsarin, mutta miksi äiti ei ole kertonut tästä minulle tai siskoille?
Auttakaa oikesti mitä teen! ) ' =
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä ala romatisoimaan kuolemaa.Elämä on arvokasta ja kuolema on vakava asia.Sinä olet vielä nuori ja et osaa vielä käsitellä noin suurta asiia omin päin.Mene kertomaan terv.hoitajallesi koulussa että miten ikävöit ja et ole päässyt eroon asiasta.Voi olla että tarvitset psykologin apua asian käsittelyyn ja oman elämäsi jäsentämiseen.Elämä on tuo sinulle vielä monta kivaa juttua..saatat oll masentunut ja sitä ei ole tiedostettu? Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Mutta tilanne on se että en uskalla/ halua puhua tuntemattomalle isästäni koska se on kiusallista ja en voi kertoa kaikkea koska pelkään..... ) =