Kerro ikä/elämäntilanne silloin ja miksi niin. Itselläni se oli 13-14-vuotiaana yläasteella kun olin tarkkailuluokalla, ope piti meille vaan pelkkää liikuntaa ja näytti videoita muilla oppitunneilla, sitten saatiin syödä herkkuja ja rellestää ihan vapaasti. Ei ollut kokeita, ei läksyjä... Miettikää, mulla oli ihan oikeasti nautinto silloin mennä joka aamu kouluun vaikka normaalisti ihmisiä harmittaa sellainen :) Naiset alkoivat kiinnostaa ja oli hauskaa pyöriä illat kaupungilla etsien pillua :3 Harmi vaan kun ei löytynyt eikä kyllä sen jälkeenkään, vaikka muutin tapani. Olin niin pirteä ja yliaktiivinen koko ajan silloin, nyt taas rättiväsynyt ja tylsistynyt ainaiseen elämän tasaisuuteen...
Mikä on ollut elämäsi onnellisinta aikaa?
12312
8309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanoisin että viime kesäloma:) se oli muistoja ja kokemuksia täynnä. Otin riskin ja lähdin sijoitukseen kun kotona oli niin hankalaa olla. Sijotus toi paljon lisää kokemuksia ja hyviä muistoja, elämä oli silloin vähän erilaista. Sinä kesälomana hevosetkin oli vielä eikä oltu vielä annettu niitä ylläpitoon.. nautin koko kesäloman ajasta jonka sain viettää rakkaiden hevosien kanssa. Olin myös aivan mahtavalla ratsastusleirillä jossa opin uusia taitoja. Haikailen myös sitä lähes huoletonta kesälomaa kun välit oli kunnossa vielä siskonkin kanssa.. on ikävä nyt siskoa kun en ole nähnyt puoleen vuoteen, siis vanhemmat on eronneet ja sisko muutti iskälleen ja ei ole halunnut tulla käymään koska on huonot välit äidin kanssa.
Niin ja sitten vielä.. Oli ollut ongelmaa toisenlaista. Päätin sinä kesälomana peruskoulun ja unelmoin seuraavasta lukuvuodesta kaksoistutkinnossa. Olin yös päässyt eroon äidin sairaasta miesystävästä ja alkanut toipua siskon kaltoinkohtelusta. Minulla on siis kaksi siskoa, toinen jota rakastan ja toinen jonka toivon katoavan. Se olikin yksi syy miksi lähdin kotoa. Paitsi ainut asia jota kesälomalla surin oli kun "menetin" parhaan ystävän joka on ikinä ollut kun opiskelu vei erilleen ja ei sen jälkeen olla oikeastaan paljoa kuultu.. Mulla on elämässä hyviä ja paljon huonoja hetkiä mutta helpoin oli muistaa tuo kesäloma. Kyllä nytkin menee ihan hyvin, aika tasaisesti vaikka muutama kivi on osunut..
Ohoh sullapas on ollut aika rankkaakin :/ Onneksi nyt elämä tuntuu helpommalta ja olet jo saanut mukaviakin kokemuksia! Minusta tuntuu, että nykyään jokainen päivä on aina edellisen toisinto kun mitään sen sykähdyttävämpää ei tapahdu. Siksi unelmoin rakkaudesta, ajattelen sen nimittäin tuovan elämään jotain puuttuvaa niin, että palaset menevät paikoilleen ja olisin jälleen onnellinen...
Lokakuu
Vaikea kyllä sanoa, kun ei ole mitään kovin iloista asiaa tapahtunu.(siis semmost jost olis ollu päiväkausii ilone:-( )
Itselläni on oikeastaan kaksi mieleenpainuvinta hetkeä.
1. Se päivä, kun pääsin armeijasta. Viimeiseen aamuun kun heräsi siellä kasarmilla, niin voi veljet sitä tunnelmaa. Kasarmin radiosta soi vain koko aamun vuoron perään "Voiko ihanammin päivän enää alkaa" ja "Mä lähden himaan". Aurinko paistoi ja oli kaunis ja lämmin kesäaamu. Onhan se kuulkaa kokemus, kun kaikki äijänköriläät vaan karjuu riemusta koko sen aamun ja sitten kun päivällä päästiin viimein lähtemään. Päivä, jota on odotettu puoli vuotta, 9 kuukautta tai yksi vuosi, riippuen palvelusajasta.
Siitä päivästä on jo aikaa, mutta sen päivän muisteleminen saa vieläkin hyvän mielen aikaan.
Tälläkin palstalla on varmaan paljon sellaisia jätkiä, jotka eivät ole vielä käyneet armeijaa. Voin sanoa, että tuona päivänä fiilikset tulee oikeasti olemaan niin katossa, että sen hetken tulee varmasti muistamaan koko elämän ajan. Miettikää, kun olette 6/9/12 kuukautta olleet helvetinmoisen kurin alaisena. Teille on huudettu, teille on vittuiltu. Olette syöneet talvella ulkona pilkkopimeässä ja -30 asteen pakkasessa jäistä soppaa. Olette olleet pimeässä ja lumisessa talviyössä metsässä paukkupakkasessa vartiossa, olette nukkuneet teltassa paukkupakkasilla. Olette "hajonneet" sille 30 kilometrin täyspakkausmarssille. Olette olleet kylmissänne ja väsyksissä, kun olette "tetsanneet" märissä vaatteissa talvi-ilmassa tuntikausia. Välillä siinä tulee sellaisia fiiliksiä, että "tämä ei lopu koskaan".
Onhan se kuulkaa mahtava tunne, kun sitten lopussa ojennetaan sotilaspassi ja palvelustodistus käteen ja pääsee kotiin.
2. Toinen onnellinen hetki on se, kun tapasin nykyisen ihastukseni.
ootko nähny semmosen leffan, kuin täältä tullaan elämä! ?
Parasta aikaa mun elämässä oli protuleiri, viikko iloisuutta ja hymyä.