Notkahtiko kellään muulla polvet kun täytti 40 ?! Meidän naispoppoossa keskusteltiin kovasti puolesta ja vastaan aiheesta: onko elämää enää 40 -vuotispäivien jälkeen? Elämää suosivat lausahdukset siitä, että "nyt se vasta alkaakin" ovat olleet kantava voima....Itsestäni ainakin tuntui, että ensiaskeleet näillä kymmenillä on saanut ottaa varoen ettei polvet notku ja että, jalkain alla oleva maa todella kantaa. Eipä sen puoleen hyvin on kantanut eikä nyt muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen enää niin kauhealta tunnu. Ai niin, keskusteluissa tuli ilmi vielä, että viiskymppisenä elämä on parhaimmillaan, koska nelikymppisenä sitä vielä aloitellaan - onkohan näin?
notkahtiko polvet?
Maria
5668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei oikein ollut mitään vaikutusta täällä suunnassa. Samalla lailla tehdään duunia ja harrastetaan kuin aiemminkin. Ainoa mikä ihmetyttää on se että missä tapaisi uusia saman ikäisiä ja samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. Ehkä kuitenkin arvostan syvällisiä keskusteluja enemmän kuin aiemmin :o) eli vastakkaisessa sukupuolessa ei ulkokuori merkitse niin paljoa kuin aiemmin vaan tulee katsottua muita asioita. "Aika hyvin säilyneenä" joskus mietin miten saisi nuo juniorit karkoitettua ja tavattua oman ikäisiä ihmisiä - tarkennukseksi että olen nainen
Sinkkua arvostaisin myös sitä että löytäisi uusia naisystäviä joiden kanssa vaihtaa ajatuksia kun nuo perheelliset ystävättäret viettävät suurinpiirtein kaiken aikansa perheen parissa. Tosin kunnioitettavaa sekin mutta kun niiden miehet kuitenkin ovat säilyttäneet omat harrastuksena ja ystävänsä ja naiset ovat sitten jääneet kotiympyröihin kiinni. Mistäköhän sekin johtuu?
Niinpä - samaa itsekin olen pohtinut. Missä on oman ikäiseni, vapaa miesväki ? Ystävät ja tuttavat tiukasti perheidensä tekemisisä ja menemisissä - niin kuin kuuluukin. Aikaa järjestyy myös jonkin verran ystäville - ja se tuntuu molemmin puolin hyvälle; silloin on lupa tuulettaa ajatuksia ja tunteita tutussa ja turvallisessa seurassa. Omat harrastukset ovat tärkeät, mutta eivät koko elämä. Onko se niin että me naiset sallimme miehille harrastukset ja "uhraudumme" oman harrastuksen kustannuksella koko perheen hoitajiksi? En tiedä, mutta siltä osin vaikuttaa....
Myös itse olen "hyvin säilynyt" ja edustan aika klassista naisihannetta ja minun "riesani" ovat naimisissa olevat miehet ehdotuksineen. Tosin moinen tökeryys sotii kovasti omia arvojani ja luonnetta vastaan etten edes ajattele moista "salaseuraa"... Itseasiassa se on hyvin loukkaavaa, vaikkakin miksi loukkaantua moisesta löyhäpäisyydestä? Kyse on vielä ihan koulutetuista ja sarallaan "menestyneistä" miehistä. Kenties ehdotus pitää sisällään ajatuksen siitä, että parasta mitä mies voi naiselle tarjota on hän itse???? :-)))
niin se tuntuu olevan että naiset hoitavat työn ohella aika lailla kaikki kotiin ja perheeseen liittyvät asiat ja sitä omaa aikaa ei jää.
Mikä kumma siinä on että naisilla on tarvetta alkaa hoitamaan aikuista miestä joka sinkkuaikoina ainakin on huolta osannut itsestään pitää? Suuresti ihmettelen.
Itse laitoin kiertoon kaverin joka kuvitteli että yhteenmuuton jälkeen ruoka tuodaan eteen valmiina, vaatteet pestään ja silitetään, siivouksesta puhumattakaan. Ei kiitos sanoin minä, mieluummin olen sinkkuna kuin alan kenellekään kotiorjaksi työni ohessa, joka sekin vaatii aika paljon
taatusti! Taustalla saattaa vaikuttaa omien vanhempiemme malli tai isovanhempien "hekuma" sukuun syntyneestä poikalapsesta... "Syitä"/perusteluja, jotka suosivat moista käytösteemaa löytyy varmasti erittäin paljon.
No, noita imuri-, silitys-, ym. siivousallergisia tuntuu olevan enemmänkin, mutta tässä on jo oma tupa ja oma lupa - ei tarvitse laittaa leipiä samaan pussiin. Eikä siten tiukan paikan tullen maailma perustuksiaan myöten kaadu.
ihmistä monissa tapauksissa - ei kuitenkaan aina - pahimmillaan nainen muuttuu tosi etäiseksi.
Eräs ystäväni tapasi muuttua kuin kameleontti kunkin poikaystävänsä mukaan, mutta kun tapasi nykyisen pysyikin omana itsenään, ja suhdetta on kestänyt vuosia. Eli oikea suhde on sellainen jossa saa olla oma itsensä!
Hups taisi mennä aiheen vierestä, any way...
40 v. sinkkunainen on joskus kummajainen ! Ehkä juuri siksi että on oma itsensä.