Tallinnasta oltiin tulossa ja nuorimies kantoi ylpeänä metrin korkuista ruukkua yhdellä kädellä reunasta kiinni pitäen ja kaljahöyryissä ollen.
Matka meni hyvin terminaalin ulko-ovelle asti, mutta siinä ote lipesi ja ruukku tuhannen sirpaleena tuulikaapissa.
Vaimo huutaa vieressä, johan minä sanoin, se ruukku piti sitoa jotenkin pakettiin. Mies potkiskeli siinä sirpaleita ja sanoi, kyllä sen voi liimata. Saako toisen vahingolle vieläkin nauraa? Mitä jos vielä lukeekin tämän. Sekin mahollisuus vielä.
Matka meni hyvin terminaalin ulko-ovelle asti, mutta siinä ote lipesi ja ruukku tuhannen sirpaleena tuulikaapissa.
Vaimo huutaa vieressä, johan minä sanoin, se ruukku piti sitoa jotenkin pakettiin. Mies potkiskeli siinä sirpaleita ja sanoi, kyllä sen voi liimata. Saako toisen vahingolle vieläkin nauraa? Mitä jos vielä lukeekin tämän. Sekin mahollisuus vielä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei paljon naurata, seinältä putosi lautanen. Oli kuulemma aivan paras perintölautanen. Liimaamalla korjaus ei kelpaa. Parasta kai odottaa kunnes unohtuu koko lautanen.
Tuosta tuli mieleen se vahingonilo Tallinnanreissulla.
Mehän suomalaisina tuon asian
parhaiten tiedämme. Emme osaa
olla iloisia onnistumisestamme, el-
lei naapuri epäonnistu.
Siitähän sitä kannatti iloita kun se kaljapaketti ei pdonnu.