Eläin suojelulakiin tulisi lisätä kohta jolla tehtäisiin rangaistavaksi koiran inhimillistäminen ja siitä johtuvat vaikeudet.
Koiran pitäminen ihmisen veroisena luontokappaleena jolla on inhimilliset tunteet , joita vaalitaan eläimestä välittämättä.
Olen ongelma-koiria kouluttava ja näkevä ihminen ,kertaakaan ei ole vielä ollut ongelma koiraa on vain ollut tyhmiä ihmisiä......anteeksi purkaus.
Kiellettävä
ANTEEKSI .
26
196
Vastaukset
- Saat anteeksi
Mutta oletko miettinyt miten elinkeinosi sitten käy?
- kääkkä x2
Sultahan loppuis työt, jos ongelmakoiria tai siis ongelmakoiranomistajia ei olis. ;)
- eläimellisyyttä
Inhimillistäminen on niin montaa asiaa tarkoittava.
Jos sillä tarkoitetaan että koira ei saa olla koiraja käyttäytyä lajinomaisesti tai sen oletetaan ymmärtävän ihmisen käytöstä silloinkin kun se on toiselle lajille mahdotonta- niin samaa mieltä.Ihminenkään ei ymmärrä toisia lajeja niinkuin omaansa vaikka on älykkäämpi laji.
Mutta jos luullaan että koira ei tunne kiintymystä, suuttumusta, kärsimättömyyttä jne.samoin kuin mekin toisena nisäkäslajina niin en ole samaa mieltä. Koira on tunteva olento. Ja ihmisellä ei ole oikeutta omata tunneskaalaa vain omaan lajiinsa kuuluvaksi vain siksi että eläin ei puhu. - fgdhgfhgjg
Minusta pitäisi kieltää doggystyle ;)
- Minusta taas
kiellettävien listalle joutaisi ganghamstyle ;D
- JepJep
Ei siitä rangaistavaa tarvitse tehdä, mutta sääli on että se koiranpidon ja harrastamisen ydin häviää, kun on väännettävä ihan typerien ongelmien kanssa kun koiraa on pidetty kuin pehmolelua, ja sitten homma levähtää käsiin kuin koira aikuistuu. Sitä leveämmälle mitä isompi, vahvaluoteisempi koira.
- Fiksun koiran matte
Avaisitko hieman mitä tarkoitat inhimillistämisellä? Tätä sanaa käytetään ihan liikaa koiran koulutuksessa, mutta kukaan ei kerro mitä se todella on.
- c.f
"ihmisenkaltaistaminen on inhimillisten ominaisuuksien liittämistä muihin eläimiin"
- eläimellisyyttä
Ei oikeastaan kerro mitään mikä on inhimillinen piirre? ihmiseenkin liitetään vaistomaiset toiminnat vaikkapa äidinvaisto etc.
Ja eläimet myönnetään nykyään tunteviksi olennoiksi.
Inhimillistämistä voi minusta ainoastaan käyttää silloin väärin kun koiran ei anneta käyttäytyä lajinomaisesti ja oletetaan sen automaattisesti ymmärtävän ihmisen ajatusta kja ihmisen "lajikäyttäytymistä".
Tosin koira tuntuu ymmärtävän ihmistä paremmin kuin ihminen koiraa ;)
Perustelu:Ihmiset ei tunne koiran lajikäyttäytymistä automaattisesti paitsi ne jotka on perehtynyt asiaan. Mutta koira oivaltaa aika luonnollisesti mitä ihminen haluaa koiralta, johtuen vuosien sopeutumisesta ihmisen elinpiiriin.
- puurot&vellit
Inhimillistäminen on sitä, että koirasta tehdään tasa-arvoinen perheenjäsen. Sitä ei komenneta, ettei sen herkkä sielu vaurioidu. Siihen sovelletaan ihmispsykologiaa. Koiran käytöstä selitetään ihmisen tunteilla kuten viha, mustasukkaisuus tai kostonhalu.
Kuvitellaan, että ihmisen suhde koiraansa on samanlainen kuin ihmisen suhde ihmiseen. Yleensä ihminen tekee koirastaan "lapsensa", ja suhde on hoivasuhde.
Koiran ruokintaan haetaan mallia ihmisen ruokavaliosta. Kuvitellaan, että koira ymmärtää puhetta tai jopa lukee ihmisen ajatuksia. Tai arvostaa ihmisten moraalisääntöjä.
Koiran mielestä on ihan okei nuolla muniaan, syödä ulosteita, nylkyttää toisia, tehdä tarpeensa mihin haluaa tai purra kunnolla jotakuta, jos sen mielestä tarve vaatii. Ja se kasvaa aikuiseksi alle vuodessa, jolloin sitä tulee myös kohdella kuin aikuista, eikä lällyttää loputtomiin. Kunnioittavasti ja reilusti.- Porotus82
Meillä koira on perheenjäsen, josta huolehditaan joka tilanteessa. Mutta on sillä yhtä lailla säännöt ja rajat kuten muillakin perheenjäsenillä.
Mutta mulla on tuttu, joka on just hankkinut pienen valkoisen pörröisen koiran, josta se puhuu kuin lapsesta. Antavat koirille riisimuroja! Ei jeesus.. ja yhdellä sukulaisella on pieni koira, joka saa tehdä ihan mitä vaan, toistenkin kodeissa. Saa merkata kaapit, hypätä sohville (ilman talonomistajan lupaa), ja saa ottaa kiellettyjä ruokia vaikka roskiksesta, kun se ei anna niitä pois (tottunut rähisemään vastaan). Aaargh.. omistaja vain sanoo, että se vaan on sellainen. Miksi koiralla ei voi olla oikeasti mitään sääntöjä...? Siis kyllä koiran pitää totella että toisten sohville ei mennä, vaikka kuinka kotona saa mennä. Mä en kestä. Tuli tosta ruoka-asiasta mieleeni, että jotkut vetävät senkin ihan uusiin ulottuvuuksiin, jopa niin pitkälle että koira saattaa sairastua sen vuoksi.
Joskus ihmiset tuntuvat "rakastavan" koiransa kuoliaaksi.
Toinen tarina sitten onkin nämä koirien hupipukijat, kynsienlakkaajat ja rattaissa työntelijät. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka pahaa tekee ja toisaalta on äärettömän vaikeata yrittää vähääkään samaistua siihen miksi ihmeessä joku niin tekee.
Yllättävän yleistä on myös tuo ihmispsykologian sekoittaminen eläinten käytökseen.
Siinä saattaa mennä ne puurot ja vellit sekaisin, kun koiran ihmisenlukutaito on niin jumalattoman paljon hienovaraisempaa ja tarkempaa. Kuvitellaan sille kaikenlaisia merkityksiä.
Ehkä tämä yhteiskunnan muutos, jossa koiria ei enää "tarvita" samoin tai kun ei esim ole mitenkään poikkeuksellista olla vaikka lapseton, on tuonut mukanaan näitä ääri-ilmiöitä. Luonnosta vieraantuminen yms.- canis.familiaris
clarma kirjoitti:
Tuli tosta ruoka-asiasta mieleeni, että jotkut vetävät senkin ihan uusiin ulottuvuuksiin, jopa niin pitkälle että koira saattaa sairastua sen vuoksi.
Joskus ihmiset tuntuvat "rakastavan" koiransa kuoliaaksi.
Toinen tarina sitten onkin nämä koirien hupipukijat, kynsienlakkaajat ja rattaissa työntelijät. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka pahaa tekee ja toisaalta on äärettömän vaikeata yrittää vähääkään samaistua siihen miksi ihmeessä joku niin tekee.
Yllättävän yleistä on myös tuo ihmispsykologian sekoittaminen eläinten käytökseen.
Siinä saattaa mennä ne puurot ja vellit sekaisin, kun koiran ihmisenlukutaito on niin jumalattoman paljon hienovaraisempaa ja tarkempaa. Kuvitellaan sille kaikenlaisia merkityksiä.
Ehkä tämä yhteiskunnan muutos, jossa koiria ei enää "tarvita" samoin tai kun ei esim ole mitenkään poikkeuksellista olla vaikka lapseton, on tuonut mukanaan näitä ääri-ilmiöitä. Luonnosta vieraantuminen yms."ihmiset tuntuvat "rakastavan" koiransa kuoliaaksi. "...Sairasta touhua, jossa hyvää tarkoittava kääntyy koiraa vastaan ja se heposti kärsii aika paljonkin ja koko elämän...nämä tyypit ei erotu mitenkään eläinrääkkääjistä...samaa kastia.
clarma kirjoitti:
Tuli tosta ruoka-asiasta mieleeni, että jotkut vetävät senkin ihan uusiin ulottuvuuksiin, jopa niin pitkälle että koira saattaa sairastua sen vuoksi.
Joskus ihmiset tuntuvat "rakastavan" koiransa kuoliaaksi.
Toinen tarina sitten onkin nämä koirien hupipukijat, kynsienlakkaajat ja rattaissa työntelijät. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka pahaa tekee ja toisaalta on äärettömän vaikeata yrittää vähääkään samaistua siihen miksi ihmeessä joku niin tekee.
Yllättävän yleistä on myös tuo ihmispsykologian sekoittaminen eläinten käytökseen.
Siinä saattaa mennä ne puurot ja vellit sekaisin, kun koiran ihmisenlukutaito on niin jumalattoman paljon hienovaraisempaa ja tarkempaa. Kuvitellaan sille kaikenlaisia merkityksiä.
Ehkä tämä yhteiskunnan muutos, jossa koiria ei enää "tarvita" samoin tai kun ei esim ole mitenkään poikkeuksellista olla vaikka lapseton, on tuonut mukanaan näitä ääri-ilmiöitä. Luonnosta vieraantuminen yms."Tuli tuosta ruoka-asiasta mieleeni..." Joo,aina noita ääripäitäkin löytyy.
Vähän vastaavaa löytyy,kun koiria verrataan vähän liikaa suteenkin.Onkohan tuo sitten joku "back to the nature" ilmiö,vai mitä sitten :D
Tuossakin tuntuu olevan jo välillä sen sortin ääripäitä,että hitaampia hirvittää...
Oli sitten kyse "koirapsykologiasta" tai muusta...- eläimellisyyttä
Lisään vielä että nykyään lapsiakin kohdellaan hoivasuhteen tyyppisesti eikä komenneta eikä ohjata oikeaan. Ei sanaa ei uskalleta sanoa halutaan olla kavereita ja holhoajia muttei vanhempia. Voisi sanoa että jotkut koiranomistajat kohtelee koiriaan kuin vauvoja ei koiralajia, ja jotkut kohtelee lapsiaan kuin nukkeja ei ihmisen lailla joka tarvitsee myös rajat.
Hyvä kasvatus koiralla ja lapsella on pohjimmiltaan samaa: rajoja ja rakkautta. Ja molemmat kasvaa lopulta aikuisiksi ihmiseksi ja eläimeksi. Eläimen kanssa pitää hyväksyä sen lajiominaisuudet ja lapsen on annettava "lentää pesästä." :)
- koiruli1
Ihmiset ei lue ajutuksia, mutta kyllä koirat lukee!!! Koirilla on myös tunteet, mutta erilaiset kuin ihmisellä. Koiraa pitää kohdella kunnioittaen, ei alistamalla. Kuri pitää olla ja jos jotain vaaditaan niin sen on pidettävä. Maltti on valttia koiran kanssa. Itsellä on vaan vaikeaa, se kun pidän koirastani niin hirveästi ja haluaisin aina silitellä ja helliä. Erittäin vaikeaa on kun koira tulee aamulla luokse ekan kerran ja hurjasti häntä heiluen enkä saisi sitä huomioida heti vaan odottaa hetken ja kutsua sitten luokse. Haluasin vain heti halata ja helliä, sama juttu kun tulen kotiin kun koira innokkaana on vastassa. En siis huomioi koskaan jälleen näkemisissä mutta se tuntuu minusta pahalta. Koirani on erittäin iso ja kovaluonteinen, itsenäinen ja itsevarma. Koira joka vaatii vahvan johtajan.
- canis.familiaris
"Itsellä on vaan vaikeaa, se"...minua ei ole koskaan tuollaiset rajoitukset kiinnostaneet...aamulla kun herään (04.30) niin ensimmäiseksi kierrähdän latialle, jossa olen pennun järsittävänä hetken. Pidän sitä tärkeänä. Annan aika paljon huomiota koirille muutenkin..myös kyllä vaadinkin vastapainoksi.
Tässäkin on tietenkin kyse siitä miten koira esim.opetetaan "vastaanottamaan" (tapa miten) kun kotiin tulee tai, miten sen kanssa hengaillaan ylipäätään. Jos koira on oppinut vastaanottamaan ilman meuhkaamista ja hyppimistä, niin hyvä juttu. Kaikki voittaa. Tässäkin kohtaa voi sanoa,että jos ollaan ongelmissa,niin joskus vähän eri juttu...
Itse en ole ongelmissa,ja kyllä meillä on aina koirat tervehditty ja vähän halittukkin :) ,kun aamulla tilen alakertaan.Sama,kun tulen kotiin.Vaikka koira vaatisikin vahvan johtajan,niin ei se johtajan koiran huomion annon vastaanottaminen heikkoa tee.Jos suhde on kunnossa,niin mikäs sen mukavampaa,kummallekkin,yhteenkuuluvaisuuden lujittaminen tässäkin :)- koiruli1
molossi kirjoitti:
Tässäkin kohtaa voi sanoa,että jos ollaan ongelmissa,niin joskus vähän eri juttu...
Itse en ole ongelmissa,ja kyllä meillä on aina koirat tervehditty ja vähän halittukkin :) ,kun aamulla tilen alakertaan.Sama,kun tulen kotiin.Vaikka koira vaatisikin vahvan johtajan,niin ei se johtajan koiran huomion annon vastaanottaminen heikkoa tee.Jos suhde on kunnossa,niin mikäs sen mukavampaa,kummallekkin,yhteenkuuluvaisuuden lujittaminen tässäkin :)...eli siis voin huomioida aamulla ja kotiin tullessa? Heti huomenna testaan... Ehkä sitä on jäänyt niin varovaiseksi, koska koirani on ollut heti pennusta asti itsenäinen ja itsevarma. Silloin huomioiminen johti siihen ettei pentu ottanut kontaktia lainkaan, ei edes heiluttanut häntää perheenjäsenille, ei seurannut, jne. Sen sijaan komensi haukkumalla ja tuijottamalla samalla silmiin, murisi ja näytteli hampaita, varasti kaikilta käsistä tavarat, yritti hyökätä nuorimman lapsen kimppuun kun lapsi käveli pihalla ja koiralla oli luu. Siinä vaiheessa pentu oli jo 15kg ja itse olin lähellä ja ihan tosissaan hyökkäsi. Useamman kerran tuli minullekin eteen seisomaan ja murisemaan yrittäen estää pääsyn toiseen huoneeseen yms.
Nämä ongelmat kun tuli eteen niin silloin aloin toimia ja äkkiä. Tiesin etten tule pärjäämään voimissa koiran kanssa sitten kun se on aikuinen (yli 50kg), koskaan en ole joutunut lemmikille huutamaan yms. eli valitsin keinoksi huomioimattomuuden ja tutustuin "johtajuusoppeihin". Jo viikossa tilanne muuttui, alkoi tulla kiinnostusta meitä kohtaan. (mitä vähemmän huomiota antoi, sitä enemmän koira alkoi osoittaa kiinnostusta ja kuuliaisuutta). Kun koira käyttäytyi huonosti, pysähdyin ja jäin odottamaan enkä huomioinut mitenkään. En edes katsonut päin, saati puhunut, koskenut. Myös kun yritti estää liikkumiseni niin olin kuin en huomaisi murisevaa koiraa, kävelin vain eteen seisomaan ja jäin siihen odottamaan ja katselin katon rajaa. Hetken kuluttua koira kääntyi pois ja meni maahan makaamaan sivummalle. Sitten vain jatkoin matkaa. Pari kertaa teki näin. 4 viikossa koira muuttui niin eri koiraksi ja kun kyseessä oli vielä pentu, joka ei päässyt koskaan oikeasti valtaan, yritti vain, tuli tästä koirasta tosi hieno ja oppivainen.
Tuo alku kyllä jätti kolauksen pitkäksi aikaa suhteeseen, ja itsellä ei silloin aluksi ollut "tunteita" koiraa kohtaan, pikku hiljaa koira sai ansaittua paikkansa sydämessäni. Lisäksi kesti pitkän aikaa luottaa koiraan ja olin tavallaan varuillani, jos se taas alkaa uhittelemaan. Nyt tuo koira on niin tottelevainen ja mahtava. Edelleen itsenäinen ja itsevarma ja myös rauhallinen. Voin pitää sitä irti missä vaan. Kotipihalla ei välttämättä seuraa lainkaan vaan nuuskuttelee omiaan, mutta omalta pihalta lähdettäessä pysyy n 10m säteellä ja autotiellä vieressä. Ei välitä toisista koirista tai ihmisistä yhtään. Jos vieras lässyttää ja silittelee niin tuhahtaa ja lähtee heti pois. Ei voi sietää sellaista, joidenkin antaa rapsuttaa vähäsen, mutta pian häipyy muualle. Usein ei edes viitsi nousta katsomaankaan vierasta. Vähän siis omituinen koira. Jäätäväksi jotkut sanovat. - koiruli1
koiruli1 kirjoitti:
...eli siis voin huomioida aamulla ja kotiin tullessa? Heti huomenna testaan... Ehkä sitä on jäänyt niin varovaiseksi, koska koirani on ollut heti pennusta asti itsenäinen ja itsevarma. Silloin huomioiminen johti siihen ettei pentu ottanut kontaktia lainkaan, ei edes heiluttanut häntää perheenjäsenille, ei seurannut, jne. Sen sijaan komensi haukkumalla ja tuijottamalla samalla silmiin, murisi ja näytteli hampaita, varasti kaikilta käsistä tavarat, yritti hyökätä nuorimman lapsen kimppuun kun lapsi käveli pihalla ja koiralla oli luu. Siinä vaiheessa pentu oli jo 15kg ja itse olin lähellä ja ihan tosissaan hyökkäsi. Useamman kerran tuli minullekin eteen seisomaan ja murisemaan yrittäen estää pääsyn toiseen huoneeseen yms.
Nämä ongelmat kun tuli eteen niin silloin aloin toimia ja äkkiä. Tiesin etten tule pärjäämään voimissa koiran kanssa sitten kun se on aikuinen (yli 50kg), koskaan en ole joutunut lemmikille huutamaan yms. eli valitsin keinoksi huomioimattomuuden ja tutustuin "johtajuusoppeihin". Jo viikossa tilanne muuttui, alkoi tulla kiinnostusta meitä kohtaan. (mitä vähemmän huomiota antoi, sitä enemmän koira alkoi osoittaa kiinnostusta ja kuuliaisuutta). Kun koira käyttäytyi huonosti, pysähdyin ja jäin odottamaan enkä huomioinut mitenkään. En edes katsonut päin, saati puhunut, koskenut. Myös kun yritti estää liikkumiseni niin olin kuin en huomaisi murisevaa koiraa, kävelin vain eteen seisomaan ja jäin siihen odottamaan ja katselin katon rajaa. Hetken kuluttua koira kääntyi pois ja meni maahan makaamaan sivummalle. Sitten vain jatkoin matkaa. Pari kertaa teki näin. 4 viikossa koira muuttui niin eri koiraksi ja kun kyseessä oli vielä pentu, joka ei päässyt koskaan oikeasti valtaan, yritti vain, tuli tästä koirasta tosi hieno ja oppivainen.
Tuo alku kyllä jätti kolauksen pitkäksi aikaa suhteeseen, ja itsellä ei silloin aluksi ollut "tunteita" koiraa kohtaan, pikku hiljaa koira sai ansaittua paikkansa sydämessäni. Lisäksi kesti pitkän aikaa luottaa koiraan ja olin tavallaan varuillani, jos se taas alkaa uhittelemaan. Nyt tuo koira on niin tottelevainen ja mahtava. Edelleen itsenäinen ja itsevarma ja myös rauhallinen. Voin pitää sitä irti missä vaan. Kotipihalla ei välttämättä seuraa lainkaan vaan nuuskuttelee omiaan, mutta omalta pihalta lähdettäessä pysyy n 10m säteellä ja autotiellä vieressä. Ei välitä toisista koirista tai ihmisistä yhtään. Jos vieras lässyttää ja silittelee niin tuhahtaa ja lähtee heti pois. Ei voi sietää sellaista, joidenkin antaa rapsuttaa vähäsen, mutta pian häipyy muualle. Usein ei edes viitsi nousta katsomaankaan vierasta. Vähän siis omituinen koira. Jäätäväksi jotkut sanovat....vielä pakko kertoa mitä harrasti vielä puolivuotiaana, eli silloin minä sain tehdä mitä vaan, missä vaan, ja muut perheenjäsenet saivat olla siellä missä normaalistikin. Mutta jos lapset lähtivät omalta pihalta läheiseen metsään niin koira alkoi paimentamaan ja jos lapset eivät uskoneet niin hyppäsi vasten muristen ja otti käsivarresta hampailla kiinni (tosin hellästi mutta silti!). Miehenikään ei saanut liikuskella normaalipaikoista poikkeavasti vaan sai kimppuunsa hyppivän ja näykkivän koirapaholaisen. Miehelläni ei kärsivällisyys riitä mihinkään eikä osaa käsitellä koiria. Silloin sitten laitoin koiran pitkään hihnaan ja tein lavastettuja lasten "karkaamis" harjoituksia. Pari kertaa jouduin kieltämään ja sen jälkeen kun ei enää lähtenyt jahtaamaan sai palkkaa. Siihen loppui. Miehelle opetin miten hänen pitää toimia kun koira alkaa pomottamaan, (käsivarret ristiin rinnalle, leuka ja katse ylös ja odottaa hiljaa paikallaan että koira lopettaa ja sen jälkeen koiraa huomioimatta jatkaa matkaa).
Mutta täytyy sanoa että tämä koira on opettanut minulle tuhat kertaa enemmän kuin entiset koirani ja koira hoidokit. Tai mikään eläin (tai ehkä yksi suomenhevostamma). - dffgfhgjjj
molossi kirjoitti:
Tässäkin kohtaa voi sanoa,että jos ollaan ongelmissa,niin joskus vähän eri juttu...
Itse en ole ongelmissa,ja kyllä meillä on aina koirat tervehditty ja vähän halittukkin :) ,kun aamulla tilen alakertaan.Sama,kun tulen kotiin.Vaikka koira vaatisikin vahvan johtajan,niin ei se johtajan koiran huomion annon vastaanottaminen heikkoa tee.Jos suhde on kunnossa,niin mikäs sen mukavampaa,kummallekkin,yhteenkuuluvaisuuden lujittaminen tässäkin :)Riippuu paljolti koirasta..joitakin voi tervehtiä yksinolon jälkeen ja toisia ei. Omallani kakkoskoirallani oli lievä eroahdistus ja sitä ei kannattanut huomioida ollenkaan kun tulin kotiin vaan odotin että rauhhoittuu ensin ja vasta sitten.
Pitää olla koiranlukutaitoa kunkin yksilöön sopeutettua. :)
- misä narkkarin koira
Taidat olla väärällä alalla tai nuori yrittäjä.
Ei ihminen joka inhimillistää eläintään ymmärrä sitä.
Siis ei ymmärrä että inhimillistää. Ei sitä kukaan ymmärrä joka sitä tekee.
Ei myöskään eläintä väärin kohteleva ymmärrä että kohtelee väärin. He ei vain pysty ajattelemaan eläimen osaa, se joskus pystyy vingahtamaan lujempaa, saa ruokaa, ja kakkii lattialle.
Elämä on niin vaikeeta että mitä yks kakka lattialla. Onko sitä edes, kakkaa lattialla vai onko se jossain nurkas?
En minä itsekkään ole syönyt kahteen päivään! hei haloo. - smummelix
Nyt on tehty uusia tieteellisiä tutkimuksia koirista ja huomattu, että koirillakin on tunteita. Emme tiedä koirien tunne-elämästä vielä kaikkea. Voivat tuntea surua ja iloa kuten ihmisetkin. Paljon on vielä tutkimatta. Ei kaikki ole niin yksinkertaista kun päältäpäin luulisi.
- c.f
Missä on tehty usia tutkimuksia. Kiinnostaisi lähteet/linkit?
- hyuiuyou
c.f kirjoitti:
Missä on tehty usia tutkimuksia. Kiinnostaisi lähteet/linkit?
Näkeehän sen nyt itsekin ilman tutkimustakin että koira ja muutkin eläimet on tuntevia olentoja.
Mutta rajojen laitto on eri asia ja siitä lienee aloittaja puhunut ei siitä etteikö eläimellä olisi myös tunteet. Sen nyt luulisi olevan itsestäänselvää eläessämme 2000-lukua.
Kirjasto on täynnä noita tutkimuksia Esim Lorenz jne.. ja googlaamallakin varmaan löytyy.
- Nakki-eukko
Nämä kovien menetelmien kouluttajat vasta koiria inhimillistävätkin. Kasvatuksessa noudatetaan hierarkisen ihmisyhteisön malleja, kun oletetaan ettei alemmalla hierarkiassa oleva saa ottaa ylempään kontaktia. Näinhän se on ettei armeijassa alokas voi mennä kenraalille jutustelemaan. Koiria rankaistaan ja rankaistaan, muttei opeteta mitä sen haluttaisiin tekevän. "Kasvatuksessa ei nameja käytetä". Odotetaan, että koiran pitäisi itse selvittää miten pitää toimia. Tällaista voi vaatia ihmiseltä, ei eläimeltä. Ei minullekaan poliisi anna karkkia kun ajan rajoituksen mukaan, mutta sakko napsahtaa jos ylinopeudesta jää kiinni. Ja itse pitää katsoa mikä rajoitus tiellä on. Tällä tavoin toimii ihminen. Mutta kun se koira ei ole ihminen. Myöskään jyrkkää eroa jkoiran kasvatuksen ja koulutuksen välillä en ymmärrä. Sekin on mielestäni inhimillistämistä, että arkiset asiat olisi koiralle itsestään selvyyksiä, kun ne on ihmiselle itsestään selvyyksiä. Miten se koira tietää kasvatetaanko vai koulutetaanko nyt?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Perussuomalaiset kirjoittaa vain positiivisista uutisista
Ei tarvitse palstaa paljon seurata, kun sen huomaa. Joka ainoa positiivinen uutinen Suomen taloudesta tai ylipäätään, ni1207101Kuka on UMK-suosikkisi? UMK26 paljastuksia lauantai 28.2.
UMK26 tänä lauantaina! UMK26 tulee suorana Tampereelta ja nyt selviää, kuka pääsee edustamaan Suomea Euroviisuihin. M1224884L/over ja Jani Volanen! Minkä arvosanan 4-10 annat roolityöstä?
Psykologinen trilleri L/over - ikuisesti minun on koukuttanut tv-katsojat ruudun ääreen. Kun Roosa (Krista Kosonen) tapa644165TTK:n jättänyt Vappu Pimiä rehellisenä MasterChef-kuvauksista: "Höh..."
Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Viime vuonna Tanssii Tähtien Kanssa jäi taakse, ja nyt vuorossa on uusi a153433Natomaa hyökkäsi Iraniin
Näemme nyt tällä hetkellä Natomaan nimeltä Yhdysvallat, joka toimii aika pitkälti perinteisen kansainvälisen lain ulkopu7192221Trump aloitti III maailmansodan tänään.
Narsisti ja mielipuoli Trump pitäisi saada pois, miten se onnistuisi parhaiten?2661635- 671435
Rakas tiedät, että toivoisin
Kuulevani sinusta. Tiedät, että viestisi tekisi minut ihan onnelliseksi. Että äänesi kuuleminen saisi minut leijumaan ja581408Osaako kukaan sanoa?
Mikä on syy siihen, että apulaisidiootti yrittää kaikin keinoin haitata kaikkea yrittämistä Ähtärissä? Nyttkin pilkkaa j561354Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä221276