Kyllä te miehet olette joskus tosi typeriä, se täytyy surukseni myöntää.
Olen nyt seurustellut kolme vuotta kivan miehen kanssa. Olemme matkustelleet, käyneet elokuvissa, ravintoloissa, viettäneet aikaa tiiviisti yhdessä. Pian meillä on tarkoitus muuttaa yhteen asumaan.
Tuli meidän tapaamisemme merkkipäivä. Sain häneltä ihanan pienen paketin. Siellä oli kaunis ranneketju - mutta se oli rihkamaa!!!
Otin sen kohteliaasti vastaan, mutta...
Ostaa nyt naiselle rihkamakorun! Olisin mieluummin ollut ilman lahjaa. Eikä hänellä ole omien sanojensa mukaan rahasta pula, joten siitäkään ei ole kyse. Onko kyse sitten siitä, että en ole aidon korun arvoinen?? Vai mistä??
Olen nyt seurustellut kolme vuotta kivan miehen kanssa. Olemme matkustelleet, käyneet elokuvissa, ravintoloissa, viettäneet aikaa tiiviisti yhdessä. Pian meillä on tarkoitus muuttaa yhteen asumaan.
Tuli meidän tapaamisemme merkkipäivä. Sain häneltä ihanan pienen paketin. Siellä oli kaunis ranneketju - mutta se oli rihkamaa!!!
Otin sen kohteliaasti vastaan, mutta...
Ostaa nyt naiselle rihkamakorun! Olisin mieluummin ollut ilman lahjaa. Eikä hänellä ole omien sanojensa mukaan rahasta pula, joten siitäkään ei ole kyse. Onko kyse sitten siitä, että en ole aidon korun arvoinen?? Vai mistä??
Vastaukset 111
Vanhimmat
Olemme aina maksaneet kaikki kulut puoliksi.
Ja minä olin ostanut hänelle lahjaksi valkokultaisen solmioneulan..
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko!
että toinen ostaa valkokultaa, ja toinen arvotonta rihkamaa. Meissä miehissä on kyllä kaikenlaisia tyyppejä, myös hyväntahtoisia hölmöjä.
Minkähänlaiset taustat tällä roomeolla mahtaa olla. Eli, onko viettänyt pitkään niinsanottua peräkamarielämää äidin hoidokkina, jotenkin vaan vaikuttaisi vähän sellaiselta.
Eihän tosiaan olisi liikaa vaadittu, että ostaisi rakkaalleen vaikka timanttikorun ikuisen rakkauden symbooliksi. Ehkä se on juuri tuo symboliikka joka hänellä mättää.
Mitähän tuo köriläs sanoisi jos juttelisit asiasta. Tai opastaisit esimerkin voimalla häntä näille alueille, laittamalla vaikka pöydän koreaksi ja valot himmeäksi, vielä kynttilä tuomaan tunnelmaa, niin jospa siellä miehen putkiaivojen hämyssä syntyisi pieni tai suuri ahaa elämys.
Ehkä hyvää miestä ei uloskaan kannattaisi heti lempata, sillä meitä hyviä miehiä on loppujen lopuksi aika harvassa. No, vitsi vitsi.
Jotkut vain eivät itse asiaa ymmärrä. Harkitsisin muuten todella tarkkaan tuollaisen ihmisen kanssa naimisiinmenemistä. Saita sovinisti pohjimmiltaan
hieman oudolta kuulostaa, siis maksatte kaikki kulut puoliksi ja sitten saat rihkamakoru´n merkkipäivänä. Mitäs ukko muuten sanoi omasta lahjastaa, menikö edes nolon näköiseksi.
Kuule tuo ei tule muuttumaan. Saita ihminen on aina saita. Pidä ainakin huoli siitä ettet yksin huolehdi talouskuluista jos yhteen muutatte. Sekin saattaa olla vaarana.
Noita ihmisiäkin on jotka aina ottaa vastaan muilta mutteivat ikinä osallistu kustannuksiin (picnicit, puutarhajuhlat)
Kas kun et ostanut viel jotain oikein ns fiksua solmiota jota hänen olisi ollut pakko pitää hampaat irvessä
ihan suhteen alussa tarjosi joskus päivällisen tai konsertti-illan? Mielestäni se kuuluu asiaan, vaikka itse tarjoutuisi osallistumaan. Myöhemmin tietysti kuluista sovitaan.
Kieltämättä aika törppö teko mieheltä, onkohan edes ajatellut asiaa loppuun saakka. Kyllä minulle ensimmäisenä tuli mieleen arvostuskysymys, tai voihan mies vain olla saita.
Tässä on nyt lähellä sisarukset, toinen työkaverin vaimo, jotka vertailevat saamiaan joululahjoja ja saattavat tirauttaa itkutkin jos ei omat lahjat ole vertailussa pärjänneet.
Jos miesystäväsi ymmärsi tuon tilanteen, kyllä hän sen korjaa. Ja jos ei korjaa, ei hän ole jatkamisen väärti.
oletko itse harrastanut kumppanisi yllättämistä? vaikkapa illallisella tai jollain muuten mukavalla?
olen yllättänyt hänet, ja ne yllätykset ei jää yksipuolisiksi, sillä niistä saa aina välittömästi itsellekin mielihyvää kun näkee kumppaninsa iloisen mielen. Jaettu ilo on aina kaksinkertainen.
Liekkö sittenkään vitsi, kyllä se toisen "helliminen" taitaa olla monella miehellä hukassa. Ja niitä hyviä (mitä se sitten tarkoittanee) miehiä on harvassa.
Paljon on maailman teillä ja turuilla nähty vaikka ei koettu.?
Annoin miehelle kerran lahjaksi löytämäni linnunsulan. Sen arvo ei ollut rahassa mitattavissa vaan symbolisessa merkityksessä. Oli joskus kutsunut minua enkelikseen ja sulka oli tapa kertoa, että lentäminen ilman miestä ei onnistuisi,että siivet olivat nyt hänen hallussaan.
Oletko Mirjami katsonut korua sillä silmällä?
Jospa kultaista, joka sisältäisi jonkun samankaltaisen symbolimerkityksen... ei ollut olemassa. Jospa merkitys oli vaikka mallissa?
Lahjan arvon mielestäni määrää sen sisältämä ajatus, eikä metalli tai rahallinen arvo.
nikkeliallergia, eivätkä rihkamakorut muutenkaan sovi tyyliisi, koska ovat erittäin mauttomia
Oletko varma, ettei sillä ole toinen nainen, jolle kuuluu timantit? Jos sinä oletkin pelkkä pano, jolle kuuluu rihkamat? Kolme vuotta yhdessä sentään. Luulisi että tyhmempikin mies ymmärtäisi, että se olisi timantin paikka.
30 vuotta olemme yhdessä olleet, enkä vielä ole timanttia saanut. Eikä se ole rahasta kiinni ollut, mutta rakkaudesta kyllä.
Hienoa Roosa, veit sanat suustani! Vuoskymmenet sitten mekin kihloihin mentiin, sitten vihille - eikä ole niitä (arvoltaan muutama mummonmarkka) sormuksia tullut juuri pidettyä kun en koruista tykkää. Varmuuden vuoksi: Mieheni mielestä olen kamalan naisellinen - silti!
Ehkäpä vaihdan nimimerkin kaksiosaiseksi.
Terveisin yksi nainen
Antoi varmaan sulle hyvästä sydämestä sen rihkamakorun. Ei tullut ajatelleeksi. Me miehet ollaan välillä vähän tyhmiä. Älä välitä. Eikähän niitä timanttejakin vielä tule, jos kerta yhteiselämää suunnittelette.
Timantit kertovat ikuisesta rakkaudesta.
Niitä annetaan vain naiselle, jota haluaa ikuisesti rakastaa.
Ehdin juoda aamukahvin ja tulin katsomaan, ja näin monta vastausta!
Eihän tämä mikään maailmanloppu ole, mutta kyllä minulla vähän paha mieli on : (
Jotenkin on puhti pois koko rakkaudesta.
Ehkä siihen on jokin selitys, jokin syy, jota en ymmärrä. Aurinko paistaa silti tänäänkin.
Älä ihmettele jos ukkosi on käynyt esim espajassa ostin vimeisen päälle komean ketjun,mut jostain syystä se alkoikin tummumaan,ajattelin lähteä uudelle matkalle katkaistun haulikon kanssa,ompa muuten tapaus täällä kylällä eräs huijari myi kelloliikken omistajalle rantarolexin aitona(tosin ravintolassa.)Katos vähä missä miehes liikkuu,ostin myös kerran löytötavarahuutokaupasta oikein hienon naisten merkkikellon ja menin onneton sanomaan sen alkuperän niin sepä kummasti hukkui alle viikon???
Se on yksi konsti päästä harmista eroon,ja sit pikkuvihje kultakaupan kohdalla,kyllähän sinä naisen logiikalla ukkos sinne sisään viet ja sitten...
Timantit on tarkoitettu todella vain elämän suurimmalle rakkaudelle. Ei miehet jakele niitä panoilleen se on selvää. Tuo on selvä viesti. Usko mua. Joku toinen sillä on joka ne timanttisormukset saa.
Luin ton uudestaan ja siis miehesi on muistanut tapaamisenne vuosipäivän,niiden kaikkien mahdollisten päivien joukosta se on harvinaisuus,meidän pitäisi muistaa jopa eka silmäniskukin,johan sitä muijan selkä menisi kumaraan siitä käätyjen määrästä mikä muutamn vuoden seurustelusta kertyy.Itse ostin tosin jo ex vaimolleni hääpäivälahjaksi lumikolan johon kirjoitin rakkaudella hänelle ja koska lahja on henk koht,itsehän en tietenkään siihen voinut koskea,hän oli ainakin hyvin nauravainen ja iloinen saamastaan lahjasta.
ruumis arkku on se kestolahja jos tulee lahjanostosta kyse sen jälkeen niin voi sanoa,että ethän ole edellistäkään käyttänyt.
Muuta ei voi sanoa Mies 50 puheenvuoroista.
Viittaa vähän kuin toisaallakin ??? melskaisi älyttömine puheenvuoroineen.
Senkin edestä,kiitos vain jatka samaan malliin.
laita omaa nikkiäs niin käydään vilaisemassa ne sun hienot puheenvuorot tässä välillä? ;D
antoi mulle äitienpäivälahjaksi raivaussahan ja ei erossa suostunut antamaan sitä mulle, sanoi vaan että mitä sä sillä kerrostalossa teet.
Joutuu sitä nyt itse käyttämään.
http://www.testimaa.com/amis/test.asp
sain töistä läksiäislahjaksi hirmuisen halkaisukirveen, ja taisin minäkin saada eksältä lumikolan. :) Molemmat oli toooosi tehokäytössä, siis henkilökohtaisessa. :DD
eräs kaverini sai avomieheltään joululahjaksi kahvinkeittimen. Siis miettikää vähän. Ja kaiken lisäksi se mies oli se kahvinjuoja siinä taloudessa. Itse laittaisin tuollaisen ukon pellolle sen kummempia pohtimatta, ei se siitä muutu
Muuta kuin lahjan saamista varten?Aattele nyt ukkoparka jouluna pihalla ja kaupat kiinni.
Mää ostaisin tuommoiselle miehelle vessaharjan joululahjaksi ja teesihdin syntymäpäivälahjaksi ja silitysraudan nimppariksi, kyllä se siitä oppis ostelemaan hieman henkilökohtaisempia lahjoja jatkossa..
Toteaisin aivan pokkana,tietenkin olisin toivonut kylpyammeradiota,vaik ei ole ammettakaan,mut kaikkea ei voi saada
Eiköhän tuo pesuvati olis ollut aluksi ihan riittävä. Tarvittaessa voin toimittaa sinulle ihonhoito-oppaan "Hollyvootin vahuvanni".
Kylpyamme radio tänne,tai seurustelua on turha jatkaa,odotan sitä ensimmäisen meilin kirjoittamis lahjaksi kuukauden päästä,äläkä yritä,tuoda mitään halpahallin pesuvatia,Hmm toi ihonhoito opas,oikooko se tän jatsarin varsi naaman rypyt takuulla???Mites on saitko sä sen kalkkunan heltan sillä veks?
"Hollyvootin vahuvanni"-ohjeet tepsii aina ja kaikkeen. Tällä ei vielä "helttaongelmia" kaulalla, joten en kyseistä vaivaa ole joutunut hoitamaan.
isänpäivälahjaksi ikkunanpesimen, sähkösemmoisen. Yhdessä ollaan ja ikkunat on puhtaat. Maksoin potut pottuina ja ostin äitienpäivälahjaksi halkaisukirveen, solmin varteen (siis kirveen varteen) vielä rusetinkin. Vaimo pilkko nykyään puut, kun se on hänen mielestään hyvää kuntoilua.
fiksu,kun rusetin laitoit,oli siten "naisellinen".
Hyvän lahjan ostit,ainoa paha,jos teit sen kosto mielellä,mutta uskon ,että vaimosi tykkäsi.
Ei se kullan kimallus,vaan sydämmen lämpö.
Jatka näin,arvostaen,pioni
Kyllä mä nauroin, kun sain sen pesimen. Oli se kieltämättä hyvä lahja, kun ikkunat on ulkopuolella sen verran korkeella, että minä ne aina hoitelen. Kyllä se kirveskin sai hyvän vastaanoton...
Meilläkin,sain sen 51v lahjaksi,no todella ostin vaimolle lumikolan (hän tykkää työntää lumia,ei antanut minun niihin koskea paitsi pahimmilla pyryillä)Kirjoitin siihen rakkaudella jne,ja tietäen toisen huumorin tajun silloin se relaa,jotenkin tuntuu vain tämän palstan naisten suhteen saisi olla hieman varpaillaan,siinä olis pian kola kaulan ympärillä ja sais juosta kirvestä karkuun
ollut onnellinen ,kummankin teidän lahjoista,jos kola olisi ollut vielä kevyt,niinkuin kirveskin rusetteineen ja kolassa rakkaus kirjoitukset mukana,halit ja suukot olisitte saaneet.
Toisen mielen tuntien,on helppo ilahduttaa pienillä(halvoillakin) eleillä.
vähään tyytyvä ,pioni
On ollut hauska lukea näitä kommentteja! Ihan kaikkia kommentteja : - )
En tiedä mitä sanoa, olen oppinut teiltä kaikenlaista, linnunsulasta lähtien.
Katselen koruani uusin silmin, se on ihan kaunis ketju. Se on minulla kädessä nyt. Ja miehelläni on solmioneulansa, kun hän lähti tänä aamuna kokoukseen.
Tästä ristiriitaisesta tilanteesta kumpikaan meistä ei ole sanonut mitään.
Yhteistä asuntoa katsellaan, kun halutaan aloittaa uudelta sivulta, kumpikaan ei halua muuttaa toisen asuntoon.
Hän on kunnon mies - ehkä vähän pihi *nauraa*!!
rakastat se tärkein,katselkaa vaan uutta kotia ja olkaa onnellisia.Minusta edelleen tuntuu,että hän ei ajatellut asiaa ollenkaan ,niinkuin nyt odotit,hän muisti päivän ja toi jotakin,vilpittömällä mielellä,antaa varmaan sinulle todellisesti täyden arvostuksen.Jos on vähän "pihi"niinkuin sanoit,hän ei tuhlannut rahaa.Voithan joskus ottaa asian esille,ja kertoa miten pahoitit mielesi,kyllä hän sen hyvittää.
Ole sinä hyvilläsi,kun neula ei joutunut laatikkoon.
Ihmiset nyt ovat vain tälläisiä,usein kotikasvatusen tuloksia.Jospa niitä aitoja timantiakin tulee,kun hänen makuaan ohjailet,osaammehan me naiset ,sitä päätä heilutella ,mielemme mukaan.onni riittäköön,toivoo pioni.
seuraavana merkkipäivänä anna SINÄ ukollesi rihkamaa, vaikka kultadubleeta! Saattaisi mennä viesti perille, tai sitten ei. :))
kai pitäisi olla se muistaminen, mutta kyllä muakin ottaisi pannuun... varsinkin jos on itse antanut lahjaksi aitoa. Jos ei ihan timantteja, niin ei ainaskaan rihkamaa! Taitaa olla varsinainen pihi nihilisti sun ukkosi, tai sitten muuten vaan torvelo. Ei hyvä.. :=(
rihkamaa.
Olen tehnyt selväksi heti seurustelun alkuvaiheessa, etten koristele itseäni millään rihkamalla.
Jos mulla ei ole aitoja kultakoruja, en pidä mitään.
Jos olet miehen kanssa niin kauan ollut yhdessä varmasti voit sanoa hänelle ettei rihkamakorulla ole sulle mitään merkitystä.
Kerran yks kaveri suurieleisesti, ensi treffeillämme ripusti kaulaani erään meikkifirman ilmaislahjan, repäsin sen pois ja pudotin tuhkakuppiin. Se siitä kaverista, en edes halunnut tietää mitä oli tämän lipevyyden takana.
entäpä sitten Mirjamin naisystävät ja työkaverit, on hän takuulla merkkipäivästä jotain maininnut. Naiset ainakin haluaa tietää lahjasta, esittele siinä sitten rihkamakorua, voi jessus sentään että miehet voi olla PÖLKKYJÄ, argggg!!!!
Ja sinun yöunetkin meni mokoman rihkaman takia,että naiset voi olla pölkkyjä,ARGGGG!!!
sinä tiedät menikö minulta yöunet ja jos niin minkä takia!
Jos kirjoitat otsikolla yöllinen oivallus moista asiaa,niin eikö se jo riitä yhdistämään nämä kaksi asiaa???Ja vielä kahden aikaan yöllä.
ja johdonmukaistele miten lystäät! Olin kyllä tullut töistä enkä mitenkään uneton, vaikkei se sulle kuulukaan. Onko klo 2 yöllä sulle jokin ongelma? Voin kirjoittaa aamullakin, jos noin kovasti ahistaa. :D
toi mies50 järkyttyi siitä, että joku voi vielä olla hereillä siihen aikaan yöstä. Juu, onhan se kumma homma. Ihmisillä kun voi tosiaan olla erilaiset työajat, joku on päivätöissä ja joku vuorotöissä. Itsekin teen sellaisia vuoroja, että saatan olla koneen ääressä millon sattuu.
Lähinnä ihmettelin,miten joku koru voi funtsituttaa noin paljon varsinkin toisen plakkarissa,että tarvii sit työpäivän jälkeen haukkua koko mieskunta,moisen rihkaman takia,jos meikä painaa kahteen asti duunia ,niin ei tuu paljon kenenkään rihkamat mieleen,no mulle on sama milloin kakakin kirjoittaa se on pää asia että juttua tulee,antaa palaa misut
eipä se funtsituttanut noin paljon ja näin paljon, tulipa vaan mieleen ettei kukaan ollut siltä kantilta ajatellut, miehet vähiten! Josko sua noin kovasti häiritsee että tänne kirjoitetaan unettomana tai mitä nyt milloinkin päättelet, niin aika pikku asiat suakin häiritsee. :)
kuka siellä nyt funtsii,lue noi jutut ja mieti sinäkin, sun elämäsi on minulle aivan yhdentekevä asia jos tollainen nirppis haluaa joka hemmetin asian ottaa kirjain kerrallaan,niin joo siitä vaan.
että mun elämä sua kiinnostaisi, tai toisinpäinkään! Sinähän tässä aloit räkyttämään ihan tavallisesta mielipiteestä, ei siitä kukaan muu älähtänyt. Kirjoitan mihin aikaan lystään, ja sanon mitä mieltä olen, saat tehdä IHAN SAMOIN! Sanoihan avaajakin että miehet on joskus typeriä, mitäs eroa sillä oli mun mielipiteeseen? Pölkky tai typerä, sama se. Enkä ole nimitellyt sua henk.koht. missään vaiheessa, niinkuin sä teet. Lopeta jo, niin minäkin lopetan.
menikö näkökenttääsi tai ajatteluelimeesi vihne ,kun akattelemaan alat lähimmäisiäsi. Jos olisit nyt tässä niin alettaisiin nokkapokkaa oikein kunnolla.
akattele!
Akka,no joo siitäkin sanasta käypi näköjään kuin pääministerin isälle kohta,no kenttäoikeus on kokoontunut ja minut on todettu syylliseksi,eli nyt on kai anteeksi pyynnön aika ,siis anteeksi arvon ladyt.Uskallanko lie enää muinaista juttua kirjoittaa,no kirjoitan kuitenkin,torikauppias *muija*myi torilla voita ja huusi eräälle ruovashenkilölle,että osta akka voita,johon tämä totesi,että hän on insnörskä eikä mikään akka,johon kauppias totesi,että ole vaikka pershörskä,mutta osta akka voita.Tuo juttu oli sitten lainattu,että älkää nyt hyvät naiset nuijiko lisää.
anteeksi annettu ja unohdettu. Mutta vielä missä merkityksessä ja millaisessa äänensävyssä sitä käyttää on siinäkin vissi ero,vai mitä
Ämmä olisi ollut jo henkirikos,eikö???no tuo minun akka sana osui väärään paikkaan,se oli sitä egon pönkittämistä kait,tai sitten keskustelun jatkamiselle tarpeellinen kommentti.
miettisi vaan heittäisin yli laidan ,enkä kuuntelisi selityksiä. Tämän ikäiset ihmiset ovat eläneet jo niin kauan ,että tietävät mitä naiselle merkitsee koru ja sen aitous.Minusta tämän ikäiset eivät enää käytä rihkamakoruja.Mieti tarkkaan asiasi ,ettet kadu ,koska vapaus on hyvää. Toiseksi miksi ,ette voisi jatkaa kuten ennenkin vai onko ukolla kiire lokiksi luoksesi?
Ompas "loukkaanteneita" mielipiteitä. Taidankin tästedes katsastaa naisten suhtautumisen rihkamakorulahjaan .. vaikkapa nyt 7,5 kuukauden merkkipäivänä.
Mitä sellaisen naisen ystävvydellä on väliä joka vetää herneen nenään loukkaantuneena. Hänhän loukkaantuu ties mistä, ei sellaista kestä tavallinen mies.
Minusta lahja on muistamisen merkki, signaali, kertoo siitä että antaja ajattelee sinua. Toinen asia on lahjan käytännöllisyys, se voiko sitä käyttää yhtään missään - miksi pitäisi, lahjan tehtävä on tehty kun se on signaalin välittänyt.
Joopa joo ja sit sanotaan,ettenhän minä mitään tarvitse,kylläpä on tullut selväsanaisesti,mitä se lause tarkoittaa
jos yhdessä oltu jo vuosia niin ei ole epäselvä asia mistä se kumppani tykkää.
Anna hänelle se rihkama koru takaisin ja sano että käy sitten viemässä sen kauppaan takaisin tai antaa jollekin sukulaislapselle vaikkapa joka voi pitääsellaista. Kyllä mies tietää että koru on oltava aito koru kun sellaisia haluaa ostella ja tietää millaisesta myös nainen pitää.Onhan toki mukavaa nähdä kun antamansa koru on käytössä ja pidetty.
Miksi ihmeessä ostat itse jotain valkokultaa jos ei toinen tuontaivaallista ymmärrä ja arvosta hänelle ois voinut kelvata joku muovipala solmioneulaksi hyvin pari euroa korkeintaan .Ota se valkokultainen koru pois häneltä ja käy vaihtaan se johonkin mitä itse haluat pitää.
No itse en halua mitään timantteja en ole koskan tykännyt niistä mieluimmin yhdessä valikoimaa koru mistä tykkää ja onhan niitä monenlaisia muistamistapoja vaikka lahjakortti jos ei ossaa ostaa lahjaa.
Luulis että osaatte ja voitte puhua asioita kun olette yhdessä olleet pitkään ettei tuollaiset asiat jää epäselväksi .
Korut minä ostaisin kyllä ihan itse mieluimmin saa sellaisen kun varmasti tykkää ja pitää sitä.
Ei muuta kuin sanainen arkku auki ja juttelemaan asiat halki.
voihan se olla arvostuskysymys mutta tuo on aika törkeä tapa ilmoittaa ettei arvosta kumppania ollenkaan on vain roskien arvoinen tuossatapauksessa näköjään .
Eikä niitä koruja aina niin paljon tarvitse ,voihan ne lahjat olla muuta aivan kuin noita koruja.
asiaa toiselta kulmalta. Jos saisit kauniissa paketissa vaikka puisen työmies askin klopin ,vaikka naisesi tietäisi ettet polta,niin mitäpä miettisit. Luulenpa ,että tarkastelisit naistasi monelta kulmalta ,vai oletko sinäkin rihkaman kerääjä.
ei tunne koruja,luuli ostaneensa hienon,jos häntä huiputettiin.
Eihän miestä ,jokun tuollaisen koru asian takia matkoihinsa laiteta,syvempää se rakkaus olla täytyy.
Puhumalla asiat selviävät,luulen että joku vipa siinä kävi.
Olen Albertin kanssa samoilla linjoilla,pikku asia,sillä siisti.
Tuohon jos sortuu,ei sen pitänyt onnistuakkaan .
typerä mies...tai sitten liike pettänyt...silti typerä mies..Tunnnetko todellakaaan vielä tätä miestä ees..
Suurimman typeryyden mies on tehnyt siinä, kun yleensä muisti koko asian.
Olisi kannattanut unohtaa, ei olisi ollut koko riesaa enää.
Mutta:Kai vakavasti puhuen ajatus kuitenkin on tärkein.
Koru näyttäisi olevan arka paikka naiselle.
Tottakai mies voi valita korun hintalapun perusteella, mutta en ymmärrä, kuinka voidaan varmistaa se, ettei valinta sittenkin mene pieleen.Tarkoitan, että jos on kyse yllättämisestä, eri asia on jos mennään kultasepälle yhdessä.
Yllättävän paljon naiset ainakin tämän keskusteluketjun perusteella arvioiden laskevat "arvonsa" rahassa, tämä hämmästyttää minua.
Mielestäni arvostuksen antamiseen on parempiakin välineitä kuin nämä rahaan sidotut.
Älkää suotta vaivautuko irvailemaan mahd. köyhyydelläni, jonka vuoksi näin vastaisin.
Sen sinun miehes täytyy olla tosi pihi. En usko, että aikuinen mies ostaa typeryyttään rihkamaa naisystävälleen. Jos ostaa, niin kyllä hän huonosti sinua arvostaa.
Oletko viisikymppinen? Oletan, koska kirjoitit tänne. Onpa tosi typerä mies.
No mutta, jospa se olikin vain mallikappale. Testasi tykkäätkö. Jospa aito tulee perässä!!
Ainakin jos sattuisi lukemaan nämä tekstit : - )
Ostopaikka ratkaisee tälläiset ongelmat, kun menee valtuutettuun kultasepänmyymälään koruostoksille, niin ei tule vastavia kömmähdyksiä.
Voi kun kiva, kun olette vastailleet. En olisi uskonut.
En kirjoittanut siksi, että olisin joku timanttifriikki. Tulen hyvin toimeen ilman niitä. Kirjoitin siksi, että olin ihan sanaton. Olisi ollut todellakin helpompi unohtaa koko merkkipäivä, eikä juhlia sitä mitenkään.
Minulla on vaan tunne, ettei minulla ole hänelle arvoa. Mutta voin olla ihan väärässä, täysin. Kai kaikkeen jokin selitys on. En taida ottaa asiaa kuitenkaan käsittelyyn. Mitäpä tuosta.
Kuten edellisen kirjoituksen kirjoittaja vihjasi,jos vaikka pyydät miehesi lukaisemaan nämä tekstit,sanot hänelle,että tules katsomaan mitä ihmettä sain tietokoneella aikaiseksi.
Tosi pihi tai tosi tyhmä mies. Tai sit se kolmas vaihtoehto: ostaa jollekin muulle ne ikuisesta rakkaudesta kertovat timantit. Näin on!
..osta timantteja kuin harvoille ja valituille. Ei se tyyppi ehkä ole kanssasi tosissaan.
mielenkiintoinen aihe, joka ei selvästikään joillekin miehille auennut. Kyse ei ole mielestäni siitä, että naiselle pitäisi aina ostella timantteja tai että hän laskisi arvonsa rahassa; enemmän on kysymys toisenlaisesta arvostamisesta.
Jos viet itse jollekin häälahjaksi vaikka Arabian astiaston, Marimekon tekstiilejä tai muuta vastaavaa, ja saat heiltä vuorostaan halpahallin löytökorista löydettyä jäännöserää, niin se kertoo vähintäänkin ajattelemattomuudesta, mutta enemmän siitä että he eivät arvosta sinua (juhlaasi) samalla tavalla kuin sinä heidän. Tai jos menet juhliin työvaatteissa, kun toinen pukeutuu sinun merkkipäivillesi.
Tässä oli kyse sentään ainakin naiselle tärkeästä merkkipäivästä, ja on aika vaikea selittää (miehille) mistä pohjimmiltaan on kyse.
Nuo tuollaiset juhlat ja merkkipäivät ovat olellinen osa elämää. Niinkuin ksantippa kirjoitti, kyse on arvostuksesta.
On ihan sama, käyttääkö rahaa paljon vai vähän. Toisilla sitä on vähän, eikä timantteja ostella.
Mutta silloin sen yleensä toinen jo tietää.
Lahjan pitäisi olla sydämellä ostettu tai tehty, valittu rakastaan ajatellen, sen lahjan arvo on juuri siinä.
Mutta Mirjamin tapauksessa miehellä ei ole rahasta pulaa. Mikä silloin on syy? Tulee mieleen että ei ole ihme, jos Mirjami ajattelee, ettei mis häntä arvosta.
Kyllä te, hyvät miehet, voisitte opetella käytöstapoja, edes alkeet. On olemassa sellainen kuin Käytöksen kultainen kirja, menkää lainastoon ja lainatkaa.
Käytöstavat kun unohtaa,sekä kaikki ystävät,niin ei ole noita pulmia lainkaan,ei tule kutsuja mihinkään ja siin ei tarvi miettiä onko oikean värinen kraka,jonkun tuntemattoman ihmisen hautajaisissa.Ja jos tilanne on tolla ukollakin se ,että on vetänyt osaa,että pöökiä on mut ei sit kehtaa sanoakaan,että on perä auki ja jotain ukkoparka koettanu ostaa kamulleen,mun mielestä jo täydet pinnat miehelle jos muistaa 3v tapaamispäivän,kyllä se on varmaan hyvin harvinainen mies,mut ettehän te naiset sitä huomaa,kun kulta on sokaissut silmät
Olen Mirjami kanssasi samaa mieltä. Maksamme miesystäväni kanssa kaiken puoliksi. Siis kaikki yhteiset kulut. Se on päivän selvää. En todella halua olla mikään elätti. Mielestäni tänä tasa arvon aikana ei muuta voi halutakaan.
Mutta tuo koru juttu. Se on kyllä käsittämätön. Miten joku mies voi olla noin ääliö. Laski varmaan pisteet hänestä silmissä!!!
Kyllä se vaan jotenkin on jäänyt muinaismuistona mieleen,että on jotenkin fiksumpaa,jos mies maksaa laskun esim kahvilassa,vaikka sitten vaimo antaisi rahat pöydän alta,jos herran posa on sattunut jäämään kotiin,eikö?
Eiks lahja kuin lahja ole se oikea, jos se on annettu hyvästä sydämestä? Halpa jos on vähän rahaa, kallis jos on millä mällätä.
Tulee mieleen ex muijakaveri joka aina leveili rahoillaan. Kertoi ostaneensa sitä ja tätä lapsilleen ja äidilleen, sukulaisten häihin. Osteli tuhansien eurojen lahjoja kuulemma, mutta minä olin aina se, joka maksoi kun olimme yhdessä. Hänelle se oli itsestään selvyys että mies maksaa.
Meitä on moneksi.
Minä taas maksoin kaikki kulut kun me seurusteltiin. Että kyllä ne miehetkin osaa ottaa naiselta vastaan valmiiksi maksettuja matkoja ja päivällisiä : - ) Ei sekään meidän naisten ongelma ole.
Tämän kylän rikkain ukko alkoi seurustemaan joskus jo täytettyään 50,ja kun hän haki naiskaveriaan autolla treffeille,niin oli pyytänyt häneltä bensarahat,ja ukolla on oma huoltoasema,no niin lähti neito matkaan ja on nyt siel asemalla kahden tän nuukiksen kans,mut siinä vakka löysi kantensa,ja heillä menee varmaan aivan hyvin.
Mitä hiivattia ? Tapaamisen merkkipäivä ? Jos ostat miesystävällesi valkokultaisen solmioneulan Tapaamisen Merkkipäivänä, mitä aiot hankkia oikeina merkkipäivinä ?
Kyllä naiset ovat sitten typeriä. Vai tapaamisen merkkipäivä. Kai muistat ensi vuonna juhlistaa Tapaamisen Merkkipäivän Aattoa ?
Jos mun naisystävä rupeis vaatimaan lahjaa tapaamisen merkkipäivänä, olis kyseessä TEAM eli Tekstiviestillä Eroamisen Aaton Merkkipäivä. On hiton typerää ostaa miehelle Tapaamisen Merkkipäivän lahja. En ihmettele jos mies on näyttänyt omalla lahjallaan sinulle minkä verran hän haluaa antaa arvoa tuollaisen päivän juhlimiselle. Eikä tämä tarkoita sitä etteikö mies olisi onnellinen siitä että tapasitte.
Hankkiudu sen kanssa kihloihin ja katso millasen lahjan hän silloin hankkii. Sellasella päivällä on jotain merkitystä miehelle, joten siinä tilanteessa ne lahjat vasta punnitaan. Sinä ostat kihlajaislahjaksi saman tasoisen lahjan kuin Tapaamisen Merkkipäivänä, mutta saattaapa olla että se kundi ostaa kihlajaislahjaksi jotain huomattavasti arvokkaampaa. Kumpi toimii fiksummin ?
Tapaamisen merkkipäivä oli sen tähden tärkeä, että olimme juuri edellisellä viikolla päättäneet muuttaa yhteen asumaan. Hän halusi silloin, että juhlimme tapaamispäiväämme, koska se oli kuulemma hänen elämänsä merkittävin päivä. Mutta se siitä! Ehkä oli typerää viettää tapaamisen merkkipäivää. Tässähän se nähtiin mikä oli tulos.
..että ei sitten kannata ostaa lahjaa ollenkaan, jos ei osta aitoa korua tämän ikäiselle naiselle. Teinirakkaudet on erikseen.
Kyllä olen Tiinan kanssa sitä mieltä, että on parempi jättää lahjat ostamatta ja merkkipäivät viettämättä, jos ei ole varaa/halua ostaa aitoa lahjaa. Tai juhlii sitten sen verran harvoin, että raskii juhlia kunnolla.
Minä en ainakaan antaisi kenellekään lahjaksi
jostakin halpahallista ostettua rihkamaa tai aletavaraa.
Minulla ei ole paljon rahaa, siispa teen lahjat itse. Osaan virkata ja neuloa, leipoa ja laittaa ruokaa. Minun lahjani ovat kukkaron mukaisia, mutta haluan antaa ne hyvästä sydämestä.
Tyhmä mies, sen sanon!
Tyhmä mies! Todella tyhmä.
tuohinen sormus ja lempeni vaan, kestävät yhden päivän kerrallaan....
Minä aina ostan naiselleni aitoja koruja.
Mitä niillä rihkamilla tekee.
Ostan harvoin, mutta kun ostan, ei sen ole väliä mitä se maksaa.
näin täytyy toimia!!Harvoin ja hyvää joka asiassa. Kiitos sinulle ,että arvostat naistasi ja ostat aitoja koruja ,vaikka harvemminkin. Laatua täytyy olla.
se mies on sen korun ostanut rihkamakaupasta.
Säästää nekin rahat siihen yhteiseen asuntoon. Viisas mies!
mieltä olen,koti pydtyyn vaan.
Ollaan me naiset niin erilaisia. Meillä mies lentää ainakin kerran viikossa ja tuo aina minulle jotain. Joskus koneessa tarjottuja karkkeja, joskus sen pienen viinipullon, vaikka tietää etten erityisemmin pidä siitä, enkä ole koskaan ajatellut, ettei hän arvostaisi minua. Jos kentällä on hiukan aikaa, hakee kyllä mun mielimerkkiä tai jotain muuta, esim. kerran toi hirveät hörhelörihkamakorvarenkaat ja sano, että seuraavan kerran, kun murrosikäinen lapsenlapsemme tulee, pistät nuo korviisi, ettei se aina valita,kuinka vanhanaikaisesti pukeudut.
Kyllä mies voi olla ihan oikeasti niin tollo, että jos näkee omasta mielestään hyvän näköisen korun, ei paljon ajattele, onko rihkamaa vai ei.
Mutta alkuperäiselle sanoisin, älä muuta yhteen pihin miehen kanssa.
Kiitos teille kaikille kirjoituksistanne.
Ne ovat avanneet silmiäni, laittaneet miettimään yhtä ja toista. Tänään tuntui siltä, että kaikesta minäkin valitan teille. Yksi koru sinne tai tänne. Mitä tässä maailmassa on merkitystä loppujen lopuksi jollakin korulla?
Mutta silti, ihan pikkuisen vieläkin mieltä kaihertaa.
mielenkiinnolla mielipiteitänne. Kyllä minusta lahja voi olla ihan hyvin vaatimaton, ei siihen paljon rahaa tarvita. Silloin siihen sisältyy lämpöä tai symboliikkaa, niinkuin eräs nainen kertoi linnun sulasta.
MUTTA. ISO MUTTA. HYVÄT MIEHET. JOS OSTATTE NAISELLE KORUN, NIIN ÄLKÄÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA OSTAKO RIHKAMAA. JOS EI OLE VARAA AITOON, OSTAKAA VAIKKA KUKKIA.
Tuli muuten aika selväksi huh"pyyhkii hikeä"
Kerro nyt, mikä se tarinan opetus tarkalleen ottaen sinulle oli?
Sehän voi olla oma tulkintasi. Voisi olla kiva kuulla.
saattoi olla testi sinulle, Mirjami.
Oletko pysähtynyt ajattelemaan?
Olette seurustelleet jo jonkin aikaa ja pidät miehestä, jopa niin paljon, että olet muuttamassa hänen kanssaa yhteen asumaan.
Jospa fiksu mies testasi sinun taipumuksesi.
Hän tahtoi mahdollisesti nähdä oletko ahne, tai kalliiden korujen perään oleva snobbi.
Itse kokeilisin tulevaa asuinkumppaniani muutamilla vastaavan laisilla pikku testeillä.
Naisten suhteen,voi tahtomattaan tulla kärpäsestä härkänen,no siihen on tottuminen,se on kuitenkin hyvin arvostuskysymys kuka pitää mistäkin,esimerkiksi en veisi paienettua kultakorua eräälle tuntemalleni naiselle,hän on kellosepän tytär,mutta tiedän,että hän tykkäisi esim perulaisten intiaanien tekemistä punotuista narukoruista.Pelkkä kulta ei tee korusta välttämättä kaunista,kalliin kylläkin.
tosi positiivisesti, sain miesystävältäni lahjaksi kaulaketjun jossa on kirkkaita kiviä, olimme tunteneet noin kolmekuukautta, minulla oli entisestään ainoastaan timanttisormus ja hän osasi valita kivet jotka sopii yhteen timanttien kanssa. Miesystäväni sai paljon plussapisteitä, koska niin lyhyen tuttavuuden jälkeen en olisi edes vastaanottanut timanttikorua.
rakkaan ihmisen lahjoittama tuohisormuskin olisi timanttia arvokkaampi.
Ajatellaanhan nyt! Miesystävä ostaa korun, tai mitä tahansa lahjaksi juuri minulle, minua ajatellen. Siinähän se on!!!
Lämpimässä ajatuksessa, eikä lahjan aineellisessa arvokkuudessa, eikö?
Tärkeintä on muistaminen. Ajattele Mirja että rakkaasi itse ehdotti, että vietätte merkkipäivää. Ei sillä lahjalla ole merkitystä, vaan muistamisella.
Vielä sinä niitä timanttejakin saat, jos niitä haluat.
Minulle timantit ovat ihania hetkiä yhdessä rakkaan ihmisen kanssa, ei mitään aineellista, ei mitään tavaraa.
Elämässä ei tärkeimpiä asioita mitata rahalla.
Kolmevuotis yhdessäolon merkkipäivä!!!
Pah!
Kaveri oli varmaan Mirjamiin niin kyllästynyt, että tahtoi karistella koko timanttihaukan kintereiltään.
Kyllähän kolmessa vuodessa jo huomaa mikä nainen on naisiaan, tai mies miehiään.
Mitähän Mirjami sai vuotis, tai kaksi vuotis yhdessäolon merkkipäivänä?
Mitä antoi ukolle? Mikä helkkarin lahjasampo se mies on?
mikä saituri. Se voi ilmetä yhteiselon aikana aika ikävinä juttuina. Minä kyllä alkaisin tarkastella miestä hieman suurennuslasilla. Mitkä tarkoitusperät hänellä oikein on.
Minun mieheni on aina ostanut minulle kultaa. Silloin kun meillä oli vähemmän rahaa esim. opiskeluaikoina ja asuntoa säästettäessä, hän osti pientä, mutta aitoa.
Joten pihtarin kanssa ei ole mukava elää!
kultaseppä sanoi minulle kerran, että
1 timantti tarkoittaa, olen rakastunut sinuun
2 timanttia tarkoittaa rakastan sinua
3 timanttia tarkoittaa ikuista rakkautta
että sillai viisiin
niin ei ikuista, eikä paljon muutakaan rakkautta.
Täytyisi ilmeisesti konsultoida kultakauppiaan kanssa kun, tai jos saa lahjan, että tietäisi missä mennään.
Kylläpä on ollut hauska lukea näitä : - )
Mielipiteet menee niin ristiin.
Meitä naisia ja miehiä on niin moneksi.
Muutenkin kaikista raha-asioista pitäisi sopia jollakin konstilla heti seurustelun alussa.
Kyllää minusta kulut pitäisi panna puoliksi, kaikki kulut kun kerran me naiset tahdotaan olla tasa-arvoisia miesten kanssa kaikessa.Naisten kuuluisi maksaa oma osansa.
No mutta nyt töihin.
Niin juuri kun Malla sanoi. Naisten ei pitäisi enään nyky päivinä odottaa, että mies maksaa kaiken seurustelu aikoina. Ostaa kukat ja kulta korut, maksaa matkat ja elokuvat.
Näinä tasa arvon aikoina naiset saavat olla tasa arvoisia myös kulujen suhteen. Puolet on puolet. Mutta kun naiselle ehdottelet että ostaisi leffa lippunsa itse, tämä loukkaantuu! Vielä siinä sitten kulta koruja kaulaan ostamaan.
Nyt päästiin itse asiaan! Taidan avata tästä ihan uuden keskustelun, kun tuo naisten korujupakka kääntyy kohta vanhoille sivuille.
Miksi hemmetissä naiset odottavat, että mies aina maksaa tarjoilut, ostaa koruja, maksaa yhteiset matkat? Eikö ne todella pitäis maksaa puoliksi? Tänä tasa-arvon aikana?
olemme miesten kanssa ja maksamme omat kulumme.
Minä en nuorenakaan, tai nuorempana sallinut kenenkään pojan kustantavan leffalippua itselleni.
Olin perusvarovainen ja epäilin sellaisen "tarjouksen" edellyttävän vastatarjousta.
Minua pyydettiin paljon ulos, mutta se saattoikin johtua juuri siitä kun maksoin itse kuluni.Ne kavaljeerit taisivat ollakin kahden edellisen kirjoittajan kaltaisia, joko kitupiikkejä, tai köyhiä.
Minusta on yks hailee kuka maksaa.