Töölö eli kulta-aikaansa 40-60 -luvuilla, jolloin alueella asui pienissä kopperoissa paljon työväen lapsiperheitä. Kivijaloissa oli paljon erilaisia puoteja joissa myytiin tavaraa, palveluita ja ruokaa.
Mutta sitten elintaso nousi ja lapset vanhenivat. Alkoi mummoutumisen ajanjakso joka jatkuu yhä. Töölö on kuin Intian norsujen hautausmaa, sinne tullaan ulkoiluttamaan puudelihauvaa elämän ehtoolla ja viimein kuolemaan pois. Kivijaloissa on lähinnä lemmikkieläinkauppoja ja erilaisia terveyspalveluita. Elämää ei kaduilla näy, jos nyt ei lasketa alkoholistien lepokodin tuomia extreme -elämyksiä ja sairaalasta karkaavia potilaita.
Ja kuka niissä alkeellisissa asunnoissa asuisikaan jolleivät vanhat mummut, jotka ovat tottuneet kahden levyn hellaan ja kaasulla toimivaan uuniin. Lapset ovat näille kauhistus ja samat mammat paheksuvat kaduilla höyryäviä koiranpökäleitä joita omat koirat sinne päkistävät.
Rottaongelma ja kaupunkihyttyset tuovat pikantin lisämausteen muuten niin kuolleeseen työväenkaupunginosaan, eivätkä läheisen uimahallin allashomotkaan tunnelmaa juuri kohota. Oopperaan tullaan autoilla ok-alueilta ja stadikan konsertteja paheksutaan suureen ääneen ja valituksia tehtaillaan minkä ehditään.
Sama vaiva koskee kohta kaikkia kantakaupungin alueita. Ainoastaan Kallio on pitänyt pintansa ja se onkin ainoa kaupunginosa Stadissa jossa on vielä meininkiä jäljellä. Sekin meininki on enemmän ja vähemmän kyseenalaista, mutta mieluummin asuisin Kalliossa kuin kuolisin pystyyn Töölössä tai Krunikassa.
Lähiöt eivät vaurasta keskiluokkaa kiehdo sitäkään vähää kuin kantakaupunki, joten varakkaat ihmiset siirtyvät omakotitaloihin ja kasvattavat lapsensa siellä. Helsinkiä uhkaa paha näivettyminen ja siksi siellä kovasti puuhataan kuntaliitosta Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa.
Vaan arvatkaapa suostummeko me sellaiseen? Emme suostu. Emme halua asua samassa kaupungissa naamalävistysten, tatskojen ja muiden vesipiippua polttavien intiaanipääliköiden kanssa. Emme myöskään viihdy mummuja täynnä olevissa kaupunginosissa. Haluamme näet kasvattaa lapsemme hyvässä ja virkeässä asuinympäristössä hyvien koulujen ja harrastusmahdollisuuksien lähellä.
Mutta sitten elintaso nousi ja lapset vanhenivat. Alkoi mummoutumisen ajanjakso joka jatkuu yhä. Töölö on kuin Intian norsujen hautausmaa, sinne tullaan ulkoiluttamaan puudelihauvaa elämän ehtoolla ja viimein kuolemaan pois. Kivijaloissa on lähinnä lemmikkieläinkauppoja ja erilaisia terveyspalveluita. Elämää ei kaduilla näy, jos nyt ei lasketa alkoholistien lepokodin tuomia extreme -elämyksiä ja sairaalasta karkaavia potilaita.
Ja kuka niissä alkeellisissa asunnoissa asuisikaan jolleivät vanhat mummut, jotka ovat tottuneet kahden levyn hellaan ja kaasulla toimivaan uuniin. Lapset ovat näille kauhistus ja samat mammat paheksuvat kaduilla höyryäviä koiranpökäleitä joita omat koirat sinne päkistävät.
Rottaongelma ja kaupunkihyttyset tuovat pikantin lisämausteen muuten niin kuolleeseen työväenkaupunginosaan, eivätkä läheisen uimahallin allashomotkaan tunnelmaa juuri kohota. Oopperaan tullaan autoilla ok-alueilta ja stadikan konsertteja paheksutaan suureen ääneen ja valituksia tehtaillaan minkä ehditään.
Sama vaiva koskee kohta kaikkia kantakaupungin alueita. Ainoastaan Kallio on pitänyt pintansa ja se onkin ainoa kaupunginosa Stadissa jossa on vielä meininkiä jäljellä. Sekin meininki on enemmän ja vähemmän kyseenalaista, mutta mieluummin asuisin Kalliossa kuin kuolisin pystyyn Töölössä tai Krunikassa.
Lähiöt eivät vaurasta keskiluokkaa kiehdo sitäkään vähää kuin kantakaupunki, joten varakkaat ihmiset siirtyvät omakotitaloihin ja kasvattavat lapsensa siellä. Helsinkiä uhkaa paha näivettyminen ja siksi siellä kovasti puuhataan kuntaliitosta Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa.
Vaan arvatkaapa suostummeko me sellaiseen? Emme suostu. Emme halua asua samassa kaupungissa naamalävistysten, tatskojen ja muiden vesipiippua polttavien intiaanipääliköiden kanssa. Emme myöskään viihdy mummuja täynnä olevissa kaupunginosissa. Haluamme näet kasvattaa lapsemme hyvässä ja virkeässä asuinympäristössä hyvien koulujen ja harrastusmahdollisuuksien lähellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=1noythZYtcU
http://www.youtube.com/watch?v=TReI9PYqyYA
Kallion kurjuutta, jokapäiväistä, laitakaupungin laulu.
Ei muuten pidä paikkaansa. Töölö on hiukan vanhempi kaupunginosa kuin savipeltojen omakotialueet tai kehäteitä reunustavat lähiöt. Töölö on jo sukupolvia sitten käynyt läpi ikärakenteelliset murrokset ja elää nyt omaa viriiliä elämäänsä. Asukkaiden ikähaitari ei siis ole homogeeninen kuten uusilla omakotialueilla, vaan asukkaiksi mahtuu vauvaa ja vaaria. Tästä varmasti johtuu myös ongelmat, koska elämän eri vaihetta elävät asuvat samassa talossa. Töölössä muuten harvemmin näkee puudeleita, etenkään mummojen talutusnuorassa.
Unohtui vielä kommentoida seuraavaa toteamusta:
"Haluamme näet kasvattaa lapsemme hyvässä ja virkeässä asuinympäristössä hyvien koulujen ja harrastusmahdollisuuksien lähellä. "
Oletko tosiaan sitä mieltä että sieltä savipellolta löytyy paremmat koulut ja harrastemahdollisuudet? heh heh!
Töölössä viriili elämä. HAH HAH! Käypä joskus katsomassa mutta varo etteivät puudelihauvat pistä sua poskeensa.
"Oletko tosiaan sitä mieltä että sieltä savipellolta löytyy paremmat koulut ja harrastemahdollisuudet? heh heh!"
Jep- mutta ei pellolla.
Totta kai koulut ovat paremmat ja harrastusmahdollisuudet myös. Stadissa asuneena tiedän kyllä mitä ne "harrastusmahdollisuudet" siellä ovat.
Maalla nuoruuteni asuneena tiedän mitä ne harrastusmahdollisuudet siellä on, viinaa juodaan, pikku piirissä naidaan toisiaan ja kännissä ajellaan autolla tylsyyttä pakoon.
joo, mielummin ytimessä kun kehällä, ihan sama vaikka miten paljon mummoja.