Itsellä tällä hetkellä kotona elämäni 8. ja 9. koira. Kaikki olleet aktiivisia harrastuskoiria ja yhtä lukuunottamatta eläneet pitkän elämän (minä itse olen siis jo vanha). Olen asunut koirineni sekä kerrostalossa, rivarissa, oikeasti maalla korvessa ja uudella omakotitaloalueella.
Oikeasti maalla korvessa koirat saivat olla isolla omalla pihalla vapaana ja kävivät ne retkillään myös omassa metsässäkin siinä talon vieressä. Yhteinen lenkkeily oli tosi vaikeaa, kun tietä pitkin ei päässyt mitään lenkkiä, vaan aina täytyi sahata edestakaisin yhtä ja samaa kylätietä. Metsässä kävimme jonkin verran lenkillä, mutta heinäkuun lopulta ensipakkasiin täytyi varoa hirvikärpäsiä ja lumien sulamisestä seuraaviin pakkasiin täytyi varoa käärmeitä. Ainoa hyvä lenkkeilyaika metsässä oli siis pakkasten tulosta lumien sulamiseen, mutta silloin taas oli usein liikaa lunta ja metsäkävely oli yhtä rämpimistä. Onneksi kävimme ahkerasti kentällä treeneissä ja HUOM treenireissuilla kaupungissa kävelyteitä pitkin lenkkeilemässä! Niin että se siitä maalaisunelmasta!
Uuden asuntoalueen omakotitalossa taas tontti oli postimerkin kokoinen ja kun talo oli rakennettu savipellolle, ei siellä kasvanut vuosiin mitään isompaa kasvia. Toisena kesänä muuton jälkeen jaksoimme aidata osan tontista. Koirat eivät keskenään alueella viihtyneet, koska siellä ei ollut mitään järkevää tekemistä. Lenkkipolkuja ja koirapuisto kuitenkin löytyivät lähimaastosta, joten tämä asumismuoto oli koirien kannalta vähän parempi kuin korvessa asuminen.
Rivarissa asuminen tuntui tosi toimivalta. Oven kun aukaisi, pääsivät koirat heti turvallisesti ulos (lähinnä ihmisille kätevää). Mutta eivät ne siellä ulkona mitään juosta liihotelleet, vaan vähän tarkkailivat ympäristöään. Kaikki oli rivaria lähellä: lenkkipolut, koirapuisto, treenipaikka.
Juuri nyt asumme kerrostalossa. Käymme koirien kanssa tietenkin pissatuslenkeillä ja yhdellä pitemmällä kävelyllä päivässä treenit kentällä koirapuistot. Koirat tarkkailevat ympäristöä parvekkeelta. Ainut asia, mitä itse kaipaan, on se kätevyys päästää koirat ulos vapaaksi kotiovelta.
Väittäisin näihin omakohtaisiin noin 30 vuoden ajalta saamiini koirakokemuksiin perustuen, että minä itse olen koirineni viihtynyt parhaiten rivitalossa. Koirien kannalta sanoisin kuitenkin, että kerrostalolla tja rivarilla ei juuri ole eroja. Kaikkein toimimattomin ja hankalin asumismuoto oli koirillekin se korvessa asuminen.
Oikeasti maalla korvessa koirat saivat olla isolla omalla pihalla vapaana ja kävivät ne retkillään myös omassa metsässäkin siinä talon vieressä. Yhteinen lenkkeily oli tosi vaikeaa, kun tietä pitkin ei päässyt mitään lenkkiä, vaan aina täytyi sahata edestakaisin yhtä ja samaa kylätietä. Metsässä kävimme jonkin verran lenkillä, mutta heinäkuun lopulta ensipakkasiin täytyi varoa hirvikärpäsiä ja lumien sulamisestä seuraaviin pakkasiin täytyi varoa käärmeitä. Ainoa hyvä lenkkeilyaika metsässä oli siis pakkasten tulosta lumien sulamiseen, mutta silloin taas oli usein liikaa lunta ja metsäkävely oli yhtä rämpimistä. Onneksi kävimme ahkerasti kentällä treeneissä ja HUOM treenireissuilla kaupungissa kävelyteitä pitkin lenkkeilemässä! Niin että se siitä maalaisunelmasta!
Uuden asuntoalueen omakotitalossa taas tontti oli postimerkin kokoinen ja kun talo oli rakennettu savipellolle, ei siellä kasvanut vuosiin mitään isompaa kasvia. Toisena kesänä muuton jälkeen jaksoimme aidata osan tontista. Koirat eivät keskenään alueella viihtyneet, koska siellä ei ollut mitään järkevää tekemistä. Lenkkipolkuja ja koirapuisto kuitenkin löytyivät lähimaastosta, joten tämä asumismuoto oli koirien kannalta vähän parempi kuin korvessa asuminen.
Rivarissa asuminen tuntui tosi toimivalta. Oven kun aukaisi, pääsivät koirat heti turvallisesti ulos (lähinnä ihmisille kätevää). Mutta eivät ne siellä ulkona mitään juosta liihotelleet, vaan vähän tarkkailivat ympäristöään. Kaikki oli rivaria lähellä: lenkkipolut, koirapuisto, treenipaikka.
Juuri nyt asumme kerrostalossa. Käymme koirien kanssa tietenkin pissatuslenkeillä ja yhdellä pitemmällä kävelyllä päivässä treenit kentällä koirapuistot. Koirat tarkkailevat ympäristöä parvekkeelta. Ainut asia, mitä itse kaipaan, on se kätevyys päästää koirat ulos vapaaksi kotiovelta.
Väittäisin näihin omakohtaisiin noin 30 vuoden ajalta saamiini koirakokemuksiin perustuen, että minä itse olen koirineni viihtynyt parhaiten rivitalossa. Koirien kannalta sanoisin kuitenkin, että kerrostalolla tja rivarilla ei juuri ole eroja. Kaikkein toimimattomin ja hankalin asumismuoto oli koirillekin se korvessa asuminen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.