Pakkanen kun vyöryy jäätiköiltä pohjolan
voipuu linnut taivahan,
ei siivet enää horisonttiin asti kanna
Sulkee syleilyyn se ikijään,
routanyrkkiin pusertaa sydämen vielä sykkivän
Kylmä ruumis vaipuu vaippaan talvehen,
viaton sielu saa peitteen valkoisen
Kevät vihdoin talvesta yliotteen saa,
saapuu lintuemo suremaan
Vehmaisessa laaksossa pohjoisen
lepää raato poikasen
Pienen mielen suuri tuska,
mutta tuskin kyyneltäkään tipahtaa
Sillä elämä virtaa uomiaan
voipuu linnut taivahan,
ei siivet enää horisonttiin asti kanna
Sulkee syleilyyn se ikijään,
routanyrkkiin pusertaa sydämen vielä sykkivän
Kylmä ruumis vaipuu vaippaan talvehen,
viaton sielu saa peitteen valkoisen
Kevät vihdoin talvesta yliotteen saa,
saapuu lintuemo suremaan
Vehmaisessa laaksossa pohjoisen
lepää raato poikasen
Pienen mielen suuri tuska,
mutta tuskin kyyneltäkään tipahtaa
Sillä elämä virtaa uomiaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaunis, nousi melkein kyyneleet silmiin!!!!
Hieno runo!