Aina vaan ollaan kuulkaas Suomalaisia ja oltaisiinpa jatkossakin.
Pienen maan kansalaisena on kuitenkin suht hyvin pärjätty eikä olla sotaisia eikä kovin korruptioituneitakaan ja vielä on leipää pöydällä ja sääolosuhteetkin vielä siedettävät ja luonto ei pahoin saastunutta.
Pienen maan kansalaisena on kuitenkin suht hyvin pärjätty eikä olla sotaisia eikä kovin korruptioituneitakaan ja vielä on leipää pöydällä ja sääolosuhteetkin vielä siedettävät ja luonto ei pahoin saastunutta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Talvivaarasta alkaa olla kuvia maailmalla--malmia saostamalla. Taitaa olla joku toinen samanlainen hyvin kaukana.
Kyllä jo lapsikin tajuaa mikä on menetelmä, mutta Suomessa ei kukaan.
Miksi on vielä leipäjonoja ja ruoka?
Tietenkin se on hyvä monelle näinä huonoina aikoina.
Aloitus oli vähän outo.
taidan olla outo. Kun kuulee maailmalta tsombeista ja ydinvoimaturmista ja korruptiosta ja itsemurhaiskuista ja sodista ja vesipulasta ja nälänhädästä niin silloin kyllä tuntee olevansa aika hyvässä maassa vielä maantieteellisesti ja poliittisestikin, ainoa harmi on se, että tuntuu täälläkin murenevan pikkuhiljaa monet hyvät asinhoitotavat.
Useimmilla on aihetta kiitokseen.
Toisilla on vain tapana aina ja jatkuvasti valittaa. Heille ei mikään riitä.
Joillakin on aihettakin valittaa. Lisäksi ne joilla kaikkein eniten aihetta on, eivät osaa tai jaksa. Lapsiperheet varsinkin keskituloiset sellaiset osaavat rutista äänekkäästi, mutta surkeimmassa asemassa olevat eivät köyhyyttään kuuluta.
Talvivaara ja leipäjonot ovat huonoa mainosta maalle. Isot tuloerot ja miljönäärit myös.
On meillä hyvääkin, mutta se ei ole näitten vaalruusien ansiota.
Ollaanko liian totuttu leipäjonoihin? Onko meistä tullut hyvätekeväisyysyhteiskunta, jossa autetaan oikkujen mukaan?
Näiden kestoitkijöiden pitäisi asua välillä jossain toisessa maassa, ymmärtäisivät sitten miksi Suomea kannattaa arvostaa.
Ei se välttämättä ole Suomen vika kun joillain menee huonosti, todennäköisesti näillä samoilla menisi huonosti ihan missä maassa tahansa, jossain paljon huonomminkin.
Miksei sitä muuallakin voisi asua. Tarkoitin että ne joilla menee huonosti ovat hiljaa. Eivät itke ääneensä. Känisevät kotiäidit kannattaisi lähettää muualle, mutta ei mihinkään hausfrau-kulttuuriin toisen aikuisen elätettäväksi, vaan omillaan toimeen tulemaan.
Miksi yhtä maata pitäisi oikeastaan arvostaa enemmän kuin muita? Nykyään monilla on kaksoiskansalaisuuskin ja muualla on ollut pitempäänkin tämä mahdollisuus.
Häpeää on kaikki vääryys minustakin, se ei kuulu sivistykseen. Palkkaerotkin saataisiin kuriin heti kun käänteisesti hoidettaisiin muutama vuosi prosenttikorotuksia siten että paljon saavat alentaisivat palkkojaan, siitäkin olen kirjoitellut ja ehdotellut jopa puolueväelle,mutta ne on meikäläisen ajatukset sellaisia monissa asioissa ettei ne ole samassa linjassa monenkaan muun kanssa .Mutta silti näen että olemme onnistuneet kansana hieman muita paremmin ja osa ansioista ei todellakaan ole meidän vaan maantieteellisen sijainnin tuomaa.Meistähän ja äänestystavoistamme on paljon kiinni tulevaisuus, siitä mitä kulutamme ja miten kuljemme jne...
Jos lähtökohdat otetaan huomioon, niin menestystarina tämä Suomi on.
Jos vieä palattaisiin enemmän yhteisöllisyyteen, niin ei mitään hätää.
Tämä yksilökeskeisyys, yhdistettynä äkkirikastumisentuskaan tuo oman sävyn, joka ei aina niin hyvä ole.
Ehkäpä tulevat sukupolvet ovat "viisaampia", me vaan elettiin tämä murros,
Yhteisöllisyys peruuttamattomasti mennyttä.
Taas aivan älyttömän laaja asia, koitan nyt jotain kirjoittaa. Nyt eletään heterogeenisessa yhteiskunnassa. Kaikki on pirtaloitunutta. Selkeä asimerkki vaikkapa joku kyläyhteisö. Aikanaan oli joku kylä. Käytännössä kaikki viljelivät maat, lisäksi pappi ja opettaja. Mä laskin just meitin rivarin pihapiirin ammatit,24 asuntoa, kenelläkään ei ole samaa ammattia. Meillä muuten pappikin omassa pihassa. Mä edes ole puhunut sen kanssa ikinä. Meitä laajasti ajateltuna media-alalla, viestinnässä tai nerdie puolella olevia on kolme, mutta kaikilla niin erilaiset hommat, että eipä ole mitään erityistä syytä alkaa muuta kuin morjesteleen, jos näkee.
Suvut, mennyttä aikaa. Ihmiset leviää, minne leviää. Hah, itelläkin kai 30 serkkua, noin kymmenen tiedän ulkonäöltä, niittenkään kanssa ikinä ollut mitään yhteistyötä, morjestetaan, jos tavataan, muutaman kymmenen vuoden välein, jos satutaan tunnistamaan toisemme. Ihmisen elo ja elämä ei ole enää sukulaisista kiinni, kaikkien pärjättävä omillaan.
Globalisoituminen. Liittyy kumpaankin edelliseen. Ihmiset liikkuvat paljon, kyllä yhteisöllisyys häviää jos fyysistä välimatkaa muutamat kymmenet tuhannet kilometrit, ei siinä paljoa Facebookit auta, jos ei naamakkain näe vuosikymmeniin. Ei ole paljoa jutunjuurta. Hynynen sanoi jotenkin silleesti, että nuoruuskaverien kanssa kokoonnutaan aina joskus, saunotaan, paistetaan makkaraa, juodaan kossuja ja puhutaan ne samat nuoruusmuistot, joka kerta. Aika tylsää.
Mikropiirit. Vanhojen yhteisöjen tilalle tuleet pienemmät jengit. Ihminen kuitenkin laumaelukka. Työpaikoilla muodostuu jengejä. Mutta kun vaihtaa työpaikkaa, entinen jengi jää ja uusi tilalle. Sama muuttamisissa, ihmiset eivät asu enää koko ikäänsä samassa paikassa, aina kun muuttaa, naapurit vaihtuu. Lisäksi vaikkapa näitä urheilujuttuja. Jalkapalloilijat ei välttämättä ole missään tekemisissä seinän takana asuvan jääkiekkoporukan kanssa. Kummatkin kulkee omissa piireissään. Polittiikka, uskonnot, kaikki tollanen jengiyttäminen on pirstaloinut kansan.
Ja sitten ihmiset tyyppiä mä. Mä en kuulu mihinkään jengeihin, sukuihin, duuniporukoihin, urheiluseuroihin jne. Meitsi elelee itekseen, vaikkakin naimisissa, muijan sukulaiset ei kiinnosta pätkääkään, pari kertaa vuodessa pakolliset vierailut.Onhan niitä tuttavia, aivan älyttömästi, niitä näkee, jos näkee, aina joskus, mutta ei meillä mitään jengiä ole, kukin hommailee omiaan, missä hommailee. Meitä kai yhdistää se, että met yleensä keskustellaan jostain ihan muusta, kuin henkilökohtaisista asioista tai juorutaan tuttujen tekemisistä. Kerran yks aussi pimiatsu ihmetteli. Se meni naimisiin mun kaverin kanssa. Siis ihmetteli sitä, että mä ja sen ukko oltu kakaroina melkein naapureita ja tekemisissä keskenämme ja meillä ollut yhteisiä kavereita. Mutta kun tavataan, meillä ei ole yhteisiä kavereita, kummalakin omansa ja teitenkin keskenämme. Vanhoista tutuista saatetaan jotain mainita, mutta enenpi puhutaan kahdenvälisistä asioista ja yleisistä asioista.
Ja internet, se purkaa yhteisöllisyyden, hullunkurista, juuri yhteisöjen voimalla. Suoli 24 täynnä muutamien ihmisten käyttämiä keskustelupalstoja. Facebookissa jokaisella omat kaverinsa, meililistat, blokkaajat, aivan ääretön määrä mikroyhteisöjä.
Tätä vois jatkaa hyvin pitkästi. Entiseeen yhteisöllisyyteen ei ole enää millään palaamista. Suomi on näinkin yhteisöllinen kahdesta syystä. Pieni asukasluku ja sen verran omituinen kieli. Kieli on kai nykyään suurin suomalaisia yhdistävä tekijä. Ja siinäkin se huvittava puoli, on eri slangit, musteet jne. Lappilainen ei välttämättä ota tsadilaisen puheeta yhtään mitään selvää, eikä tsadilainen tiedä kaikkia sanoja, millä kuvaillaan lunta.
Taidan mennä tupakille, itekseni.
=DW=
Sinä kirjoitit täydellisen kuvauksen nykypäivästä.
Mutta mikä on tilanne muutaman kymmenen vuoden kuluttua.
kulkeeko kehitys vielä yhtä nopeasti, että ihmisillä on aina uutta ihmeteltävää niin paljon, ettänaapurit ja sukulaiset tuntuvat tylsiltä.
Ei mikään sen typerämpää yhteisöllisyydenmuotoa ole, kun sovitaan kyläilyaika.
Talonväki puunaa kaikki nurkkakomeroita myöten.
Laittaa ruuat viimeisen päälle. Kahvit pullan ja monen pikkuleivän kanssa.
Kukaties vielä yritetään näyttää hienolta ja ostetaan niin kallista viiniä, jonka päälle ei kukaan ymmärrä yhtään mitään.
Sitten istutaan tönkkösuolattuna ja puhutaan ylihienoista aiheista, kun ei uskalleta puhua niistä, jotka eniten mieltä kaivaa.
Sitä kun ei heikkoutta saa näyttää.
Nyt sitten haetaa yhteisöllisyyttä, tien päällä määrätyt porukat nostaa kättä suurieleisesti toisilleen, vaikka muuten yleisin toisenhuomiominen on tien päällä keskisormi.
Entäs sitten kauppakeskuksen avajaiset, sinne tunkee puoli maakuntaa kakkunokareen ja kahvin perässä.
Oma lukunsa on hirvipeijaat, tuskin monikaan sen sitkeän lihan takia sinne menee. matkaakin saattaa olla kymmeniä kilometrejä. Kaikki kynnellekykenevät siellä käy, jotka ei muuten pääse, ne kannetaan.
Kyllä se yhteisöllisyys jossain muodossa palaa.
Ihmiset hakee kyllä juuriaan.
Yhteisöllisyyden mukana kadonnut heimokäsitekin. Paljon koittavat perustella sukuseuroja ja kaikenlaista sellaista. Ne ei oikein ole toimivia juttuja, just, koska ihmiset nyt ei vaan tunne toisiaan. HAH, mulla siis isot suvut, kumpiakaan en tunne. Sukukirjat on mullakin hyllyssä, mitäpä niitä lukemaan, sukupuita tuntemattomista ihmisistä. Siis HAH siitä, että toisen suvun valtasi täytellisesti suvun lestaatisiipi. Sukukokous alkaa virrellä, sitten puhuu suvun päämies, tunnettu lestaati ja kaiken kukkaraksi ohjelmassa on myös keskustapuolueen henkeen kuuluva pullakahvittelukin. Lopuksi veisataan virsi.
Tollanen kutsu tuli kerran kokoukseen, erosin sukuseurasta samantein ja tungin sukuviirin piironkin päältä piironkin laatikkoon.
Pienten porukoitten valtataisteluja, sitä yhteisöllisyys on. Tappeleksiihan ne moottoripyöräjengitkin jatkuvasi jokapaikassa. Kolmekymmentä vuotta sitten ei niitä suomessa ollut olemassakaan. Nämä jengit hyvä verrokki. Olkootkin rikollisia, mutta johonkin jengiin halutaan kuulua. Sitäpaitsi, huumepisneksiä hankala pyörittää yhdenmiehen orkesterina.
Kyläilyaika muuten pakko varata nykyaikana. Ihmiset kiireellisiä. Ei voi enää lompsia naapuriin raataamaan, kaikilla niin paljon ohjelmaa, että saatetaan olla ottamatta vastaan yllätysvieraita. Ite olen kieltänyt muutaman kerran tulemasta, kun soitettu, itte olen joskus saanut pakit ovelta, kun yllättäen koittanut jossain pistäytyä. Nykyaikaa se vaan on. Pitää ensin soittaa ja varata aika, sitten varattuna aikana kylään. Ja varaus menee niin, että kyläpaikka ilmoittaa, milloin on mahdollista ottaa vastaan.
Pöndellä ihmettelevät joissain paikoissa tapaa, ne elelee jotain 1600- lukua, sitä vaille, että eivät lue pipliaa päreen valossa. Mutta lähes kaikilla muilla toi on vakiintunut käytäntö.
Ja se on totta, kyllä meilläkin pitää ehtiä vähän siivoamaan, ennenkuin vieraat tulee. Osa vieraissa käyjistä pakollisia vastaanotettavia, osa kyllä ihan kavereitakin. Pakollisten kanssa kyse on protokollasta, kamujen kanssa ihan rento meininki. Mutta vieraita ei käy monta kertaa vuodessa, eikä mekään monta kertaa vuodessa muilla.
Hirvipeijaissa en ole käynyt, siihen en osaa kommentoida mitään.
Vaan pikkujouluissahan se työpaikkojen yhteisöllisyys korostuu. Nyt on pikkujouluaika,joulu aattona lasketaan mustia silmiä, että monissako pikkujouluissa sitä on tullut käytyä :DD
Jaa tulevaisuus. Ei tämä yhteisöllisemmäksi men kuin siinä, yhteisöt pienenevät ja eriytyvät entisestään. Sekä määrä vähenee, individualisteja yksin olevia koko ajan enenevä määrä. Ainoa, missä takuuuvarmasti tulee uusia yhteisöjä on sairaalat, hoitokodit ja vanhustentalot. Ne on kuitenkin lyhytikäisiä yhteisöjä, joissa siis väki vaihtuu jatkuvasti, ei mitään pysyvämpää tai jatkuvampaa. Hetken kotkotuksia.
=DW=
minäkin toivon samaa, nuoret kun osaisivat käyttäytyä viisaasti niin tulevaisuus tekisi maastamme heille hyvän elää ja heidän lapsilleen jne....
kiitän kun jätin suomen hyvin kauan sitten.
aina on kuitenkin se alku muistoissa, nyt on kuitenkin elämä ja hyvä.