Meillä niitä on runsaasti mutta nyt TV1:ssä alkanut ohjelma jakaa mielipiteemme jyrkästi.
En tunne vähäisintäkään kiinnostusta tuon johtoajausta vailla olevan esittelyn katsomiseen mutta vaimo töllöttää sen joka vuosi.
Mutta onhan se vain kerran vuodessa!
Paikallislehden kyselyyn kuka olisi valmis menemään ko. juhlliin jos kutsu tulisi niin vaimoni vastaus oli kyllä !?!?
Itse en näkisi siinä mitään järkeä. Paljon vaivaa turhanpäiväisyyden vuoksi.
En tunne vähäisintäkään kiinnostusta tuon johtoajausta vailla olevan esittelyn katsomiseen mutta vaimo töllöttää sen joka vuosi.
Mutta onhan se vain kerran vuodessa!
Paikallislehden kyselyyn kuka olisi valmis menemään ko. juhlliin jos kutsu tulisi niin vaimoni vastaus oli kyllä !?!?
Itse en näkisi siinä mitään järkeä. Paljon vaivaa turhanpäiväisyyden vuoksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei ihminen elä pelkästä reikäleivän rei'ästä.
Katson kernaasti, en menisi pällisteltäväksi.
Mikä ei ole turhaa alla taivaan? Loppujen lopuksi.
Moni ahkera käsityöläinen ja taksikuski nettoaa noista bileistä.
Ollaan Me sentään vuodessa yhdet itsenäisyyspäivät ansaittu.
Tuolla ja täällä.
Arvostan itsenäisyyttä ja itsenäisyyspäivää mutta tuota ohjelmaa tylsempää en osaa kuvitella.
Poltamme sinivalkoista ja valkoista kynttilää olohuoneessa, parvekkeella palaa kynttilä lyhdyssä ja ikkunalaudalla kolmas.
En näe yhteyttä linnan juhlien katsomisen ja isänmaallisuuden välillä.
Joopa joo, minä näen, että siellä on kauniita ja edustavia ihmisiä.
Äsken eräällä hienolla naisella oli jopa lampaannahkahame.
Nyt taas näin upean lapinpuvun.
Millä muulla päivää kohotettaisiin? Yhteisellä itkutuokiolla?
Täytyy nähdä sensin......
Olen joskus yrittänyt katsoa mutta en löytänyt "pihviä"!
Ei ole samoja siis lähellä olevia, minulla se oli aikaisemmin purjehdus ja hän oli mukana veneet kasvoi ja samalla otti suuren sijan taloudessa lopetin itse ja tilalle tuli asuntovaunu joka on vieläkin22vuotta vanha. Eurooppa on nähty lähes kaikki maat siis tavallaan papempi kuin vene, mutta vanha haave on--lähes pois.
Aikaisemmin oli myös valokuvaus, filmaus, keläily, kasvis-huoneet , sukututkimus, talous on koko ajan---aika on rahaa jne.
Ei varsinaisesti purjehdus mutta purjevene oli haaveissani mutta onneksi arvioin tilanteen oikein ( = vaimoni valmiudet ja omat hermoni ) ja päädyimme moottorikulkuiseen retkiveneeseen josta siitäkin luovuimme kahden saimaakesän jälkeen.
Sitä ennen oli kesämökkeily loppunut kahteen vuoteen.
Kyllästyin kun toisena kesänä potkin yksin samoja kiviä edes takaisin pitkin rantaa.
Veneilymme loppui siihen kun suunnilleen vuoden nettopalkkani verran roikkui satamassa narun jatkeena meidän ollessa kaikki lomat omalla autolla Euroopassa.
Venho meni myyntiin, tappiolla.
Kiitos, olet johon voin luottaa.
Elämän hetket ovat kaikilla erilaiset. Tänään on vaunu sisällä varastossa, mutta sillä on vaikea sisään vuoto, kesä on aina kesä ehkä vuosi tai kaksi lisää..
(tietäville vaunu on polar suomalainen jo alussa oli vuotoja korjattu kolme kertaa, siis minulle loppu).
Suomalainen tuote on nolla, samoin ruotsalainen, nolla on nolla kun on kysymys takuu tuotteesta.
Miksi näin?
Totta turiset. Suomalaiset tuotteet ovat lähes kaikki todella huonoja. Tahallaan tehdään huonoja. Kaikki: talot, vaatteet, sukat, turvakengät, kahvinsuotimet, maalit, lait, virkamiehet, poliitikot. Veneistä ja matkailuautoista en tiedä kun eivät kuulu minun tuloluokkaani. Jotain kunnollista joskus onnistuu saamaan, mutta harvemmin kaupan hylyltä, tosin tässäkin saksalaiskaupan (Lidl) tuotteet ovat olleet positiivinen yllätys.
Kun Neuvostoliitto romahti, loppui sinne vienti kuin seinään. Venäläiset uskalsivat sanoa, että syynä oli suomalaisen tuotteen kehno laatu. Tästä tietenkin Suomen teollisuus veti herneen nenäänsä, vaikka tottahan venäläiset sanoivat.
Kun Saksat yhdistyivät, tuli entisen Itä-Saksan alueelle tarvetta rakentaa uusia taloja. Suomestakin lähti monta rakennusfirmaa sinne vuolemaan kultaa. Takaisin tulivat vähin äänin. Ei kelvannut laatu kuin neljännellä kerralla uusiksi pantuna nipin napin. Täällä kelpaa sama laatu kuin Neuvostoliitossa kun ei parempaa saa suurellakaan rahalla. Eikä mitään rakennusvalvontaa ole tai jos nimellisesti on, se tapahtuu ravintolassa koko rakentamisen ajan.
Jos mitä kunnollista haluat, se pitää tehdä itse. On opeteltava ensin ne asiat, mitä ei vielä osaa ja sitten kun osaa, saa tehtyä itselle kunnollisen. Työlästä, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.
Näin on.
Tuoreet kokemukset kerrostalon remonteista.
Asennuksen jälkeen parvekelasi sulkeutuu vain vääntämällä puukolla yläreunasta.
Korjauskäynnin jälkeen sulkeminen vaatii vain riivatunmoisen vääntämisen alareunasta mutta ilman apukalua.
Parvekkeen oven salvan hela on jätetty löysälle.
Parvekkeen katron kaato seinään päin. Ylinkerros. Kesällä vesi valuu seinää pitkin.
Käyttövesiputkien pinta-asennuksen kotelointi estää yläkaappien käytön. Eivät kokeilleet kertaakaan. Voisin korjata itse mutta isännöitsijä kielti.
Samojen putkien läpiviennit ovat törkeitä.
Nämä havainnot vain meidän asuntomme kohdalta!
Aikataulu on suunnilleen tuplaantunut. Ilmeisesti materiaalihankinnat, niiden ja työn suunnittelu ovat päin seiniä eikä tekeminenkään häikäise.
Aikaisemmin tehty kallis piharemontti jätti pihan remonttia edelliseen verrattuna huonompaan kuntoon.
Harjakaton pellitys vuoti remontin jälkeen.
Kaikista virheistä on reklamoitu.
Tekijät ovat tämänkorkeaan työttömyysasteen talousalueen suomalaisia "ammattimiehiä".
Työt ovat niin yksinkertaisia etten voi epäillä osaamisen puutetta vaan ratkaisevaa lienee käsittämätön välinpitämättömyys sekä esimies- että suoritusportaassa.
Ei meilläkään ohjelmat ene aina yksiin, onneksi makurissa on toinen töllötin et siirryn sinne jos ei " yhteistä " kanavaa löydy.
Tuntematon vie nyt linnanjuhlista aikaa pois kun sen muuttivat myöhäisemmäksi. Toki olen sen nähnyt lukemattomia kertoja, vaan aina tahdon sen katsoa uudelleen
Kyllä jo kanava vaihtui 1, kättelyhän siellä jatkuu
Yhdessä töllötetään, mitäpäs sitä eläkeläinen muutakaan. Puolisko on hankkinut jopa kuohuviiniä, mitäpäs sitä joutessaan muutakaan... Minä lopetin katselun kun kättelyt oli ohi. Saatan vilkaista kun tanssi alkaa - mutta eihän sitä voi edes tanssiksi kutsua tuolla väkimäärällä noissa tiloissa. Säälittää jo siinä kohdassa.
Kynttilät palaa kodin ikkunoilla, tietysti. Päivällä oli lippu salossa. Ne kuuluvat ehdottomasti traditioihin. Oma isä ja appi selvisivät molemmat viime sodista elossa, toinen läpiammuttuna, toinen varpaat paleltuneena. Ja ulospäin näkymättömiäkin vaurioita varmasti oli. Kunnioitan heitä kovasti. Unohtamatta äitiäni joka hoiti maatilan yksin sillä aikaa, apunaan vain joku naapurin vanha ukko ja parikin eri sotavankia. Niin vaan selvisi.
Linnan juhlista katsotaan keitä tunnetaan, ja mitä heillä on yllä. Hienoja upeita asuja monilla, sekä naisilla että miehillä. Tyylittömin asu on mielestäni kansanedustaja Katri Komilla.
Menisinkö itse jos kutsuttaisiin? Miksi en menisi? Onneksi on kuitenkin täysin epätodennäköistä että kutsu tulisi.
Eläkeläis tannsit on tullut mieleen???
Minulla vain todellasiduudesa, ne ovat monessa maassa.
Suomalaisien mieli on nuolia, kuka on suuri ajassa Saksa ex ja historiaa ei ole, ex keskitysleirit tuhansia kuoli, suhteessa mitä suomalalisia kuoli.
Suomi on nolla historiassa siis lähi aivan nolla.
Tottakai lähtisin jos kutsu tulisi, ihan uteliaisuuttani menisin :)
Näin palaa muistot aikaa Jeesuksessa, oli tannassit siellä--hon sanoi olet repettanut-- ja niin, en ole paljon oli asiaa---- apina Suomi on reputtanut.
Näkyy kun katson, suomi nollat on ja pysyy.
Voin hyvin akateeminen seura.
Lapset akateeminenkoulu ja elämä.
Luulen aika lähellä ei täällä.
Yhdessä katsottiin ja vaihdettiin mielipiteitä pukeutumisista.
Lippu oli salossa päivällä ja kynttilöissä näkyy vieläkin tuli olevan.
Veteraanien haudoille vein jo eilen kynttilät palamaan.
Lasse@
Meidän mieheni ja minun lempiohjelma tv:ssä on Downton Abbey. Tänään mieheni halusi nähdä Tuntemattoman sotilaan, jonka hän katsoi kotonaan poikansa kanssa, koska minä en tykkää sotaelokuvista.
Elokuvan jälkeen keskityimme yhdessä linnan juhliin, nautimme ja linnan juhlien jatkotkin oli mielenkiintoista katsottavaa.
Haastatteluista oppii aina uutta ja mielenkiintoista sillä haastateltavat valitaan huolella ja heillä on jotain sanottavaa. Teemahan oli teot ja työ. Linnaan oli kutsuttu suomalaisen työn tekijöitä.
Ehkä minulta jäi lopusta jotain näkemättä mutta sitä tylsää kättelyjonoa toimittajan kommentteineen olen joskus, hamassa muinaisuudessa yrittänyt katsoa ja saanut siitä lopunikäisen harkan.
Muutamaa loppupään haastattelua katsoin mutta minusta nekin olivat täysin tyhjänpäiväisiä.
Eihän tilanteeseen mitkään esitelmät sovikaan.