The Pretender

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

Onko muita
värejä ilman
mustan varjoa

empivyyden ja
vaihtuvuuden
summaa, jossa
läpikuultava herkkyys
yhtyy surunauhan
himmeään

surullisuudesta
silkin ankaruuteen ja
satiinin hulmuavaan
iloisuuteen

yön vastustamattomuus
sekoittuu päivän
avunhuutoihin ja
pettymyksiin

kopiolta,
hullunkuriselta
jäljitelmältä
kun ovenraosta
varastettu näky
hivelee silmää

suru on
yrittänyt hakea
reunojaan hänen
kasvoissaan, mutta
siinä onnistumatta
uhkakuvat hyökyvät
sarjana sieluuni

laajeten sekunti
sekunnilta epävarmuuteen
särkien omien
kasvojeni
merkitsemättömyyden

lapsuuden jälkeen
menetetyn luottamuksen
oikeuden voittoon

hento ote,
joka kertoo
ihmiselle sylin,
koskettamisen ja
peiton alla
halaamisen muodossa,
että on olemassa
mahdollisuus

kuten aurinko
uhraa itsensä
yölle,
pimeälle
paljaalle ja
toivoo olevansa
suojassa himmeän
hohteessa

etsimässä vaaleiden
pilvien huolettomuutta
ja siten
kuin etsitään
lunastettua läheisyyttä,
joissa sanat
ovat pantomiimia

muutkin voimat
kuin painovoima
saa aikaan huimausta

tekemällä elämän
kokonaiseksi,
olisi vain osattava
rakastaa

kohdata minuutensa
ensimmäistä kertaa
yksinäisyytensä
alkuperässä

toivo joka
herää jokaisessa
uskalluksessa,
hymyssä ja
onnistumisessa, jota
ihmiset lataavat
toistensa varalle

kaikki alkaa
kuitenkin aina
suunnittelematta

viivana ja
ympyränä taideteoksessa
imien kaiken
ympäröivän huomion

kannatellen tahattomia
sieluun kasautuneita
kerrostumia ja
taakse jätettyjä
minuuksia

kuten katseesta voi
poimia pelon ja
haaveen

kasvoista avautuvan
pyynnön ja toiveen,
jotka haluavat tai
eivät halua
koskettavan

sellaista aukeaa
on helppo kulkea,
mutta myös
välimatkaa, jota
ei voi paikantaa

yksityiskohdat, joita
ei voi
unohtaa ja
ne on nähtävä
uudelleen kuten
kylkiluiden
alla oleva ontto
kaipaus väittää
omakseen

ajatellen
hetkellistä onnea,
suudelmaa
täydellisenä kesäiltana,
jolloin kaikki
oli vielä käsillä ja
mitään ei ollut
luvattu

saamatta katsetta
irti kuten
hengitys värisee
kylmästä ja
asettuu saranoilleen
naristen

saaden ilman
kipinöimään ja
tarttumalla jokaiseen
kipinään,
tuntemalla häiriötilan
joka peittää
hellyydellä julkeasti
viekoittelevan hymyn

ja se
hellyys on
niin tiheää,
että siitä valuu
jokaiseen soluun
kielen lipaista

saattaa ihon
kananlihalle,
kuten kirpeä
pakkanen tulee
ikkunan raosta
ihastumisentunteena

kuten vauhkoontunutta
eläintä lähestytään
ja vietellään kesyksi,
viedään
kynnyksen yli

olemalla
se ahneus, joka
ei vaadi
ei pyydä

ainoastaan on
paljaus, joka
ei verhoa
ei uinu

vaan viihtyy
huulilla, pakaroissa ja
kaikissa ruumiin osissa
ymmärtämättä
tulevaisuudesta tai
menneisyydestä enempää
kuten jokainen
koskettamalla kostunut
haluaa malttamattomuudessaan
ilmentää

olemalla pikkumusta,
jossa kaikki alkaa

jossa järkevyys ja
vuotava tietämättömyys
makaavat

kaikki on kaupan, jos
osaa pelata

mutta minä en
ole kuten muut

vai olenko

taito antautua teeskentelemättä

http://www.youtube.com/watch?v=SBjQ9tuuTJQ

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä