Meillä lähin vaatimuksesta sellainen tilanne että lapsi on joka viikonloppu (kouluikäinen) etävanhemman luona loma ja juhlapyhinä pitempiä aikoja. Onko muilla vastaavasta järjestelystä kokomusta? Tuntuu vaan että tämä ei ole lapselle hyväksi kun ei kerkeä viettämään kunnolla aikaa kotonaan lähivanhemman luona. Tämä on näkynyt lapsen väsymyksynä ja ajoittaisena kiukun puuskina..
Etävanhemmalla joka viikonloppu?
onko oikein
10542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viikko-viikko ratkaisu on nykyisin hyvin yleinen käytäntö, ja kaikki tutkimukset viittaa siihen, että tämän tapainen on lapselle paras ratkaisu. Riippuu tietenkin vanhempien tilanteesta..millainen välimatka, keskinäiset suhteet, ja jne.
Niin aikuisten mielestä, mutta lastahan ei kuunnella ikinä. Kokeileppa sinä muuttaa joka viikko pakata laukku ja vaithaa ihmisiä???? Luulen ettet kestäisi yhtään viikonloppua marisemalla ja väsymällä.
Lapsen vaan on pakko sietää niin paljon aikuisten oikkuja ja pakkomääräyksiä, ja sitten ihmetellään niitä mielenhäiriöitä. No sehän on lapsen vika se.
Näitä tutkimuksia on sitten tehty tieten tilaustyönä, kun meidän lastenvalvoja siteerasi jotain tutkimusta ja tulokset oli täysin päinvastaisia. Lapsella tulisi olla vakituinen koti ja turva. Meillä lapset asuvat minun,äitinsä, kanssa ja käyvät tapaamassa isäänsä. Olen myös virallisesti lasten yksinhuoltaja ja hoidan heidän asiansa, isä ei osallistu edes rahallisesti.
Jos vanhemmat sopivat keskenään, että viikonloput toisella ja viikot toisella on se tietysti oikein, mutta kannattaisi miettiä onko se tasapuolista ja lapsen kannalta oikein.
Nämä tapaamisasiat ja asumiset riippuu aina tilanteesta, se mikä sopii toisille, ei toimi naapurissa lainkaan. Aina tulisi miettiä, mikä lapselle on parasta ja luontevinta. Mitään yleispätevää neuvoa ja ratkaisua ei näihin asioihin ole olemassa.
Kysyppä lapselta, hän on asiantuntija ja varmasti tietää parhaiten kuin vanhemmat jotka vierittävät eron syyn lapsensa harteille.
Meillä ei koskaan laitettu lapsia maksamaan isnänsä töppäilyjä, vaan hän sai ihan itse maksa niistä, ja maksoikin kovan hinnan. Kun itse hylkäsi ensin lapset, nyt lapset ovat hylänneet isän.
Ei nähnytm ies lasten kasvua, koulunkäyntiä, ei harrastuksia, ei yhtään mitään lapsien elämästä. Olikuin vieras mies täysin pimennossa.
Varmasti sekin on minun ja lasten vika, eikä hänessä mitään syytä. AInahan se on exän ja lasten vika kaikki.
Viis veisaamme moisesta ukosta, ei ole meidän arvoisenmme. Ei koko suvun. Meille onneksi jäi suku ja lapset, miheelle ei mitään, muistot, mutta niitäkin niin niin vähän.
Yksi vai kapsi kotia?
Jo yksivuotiaat vaihtavat kotia joka viikko.
Vanhempien ero on lasten ja nuorten arkea. Viime vuonna eron koki 30.000 alle suomalaisista.
Helsingin Sanomat 23.8.2010.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yksi vai kaksi kotia/1135259541943
----------------
Niinpä. On vain päätetty että se on hyvä. Se on hyvä aikusten kannalta muta ei lapsen. Mutta eihän sitä häneltä kysytä.
Aikuisten mielestä se on lapsen paras.
On tutkittua tietoa, että lapselle muutokset ovat suorainen vaara, sairastuvat erilaisiin sairuksiin tuosta pompottelusta, kuten ap:n lapsikin jo alkaa oireilemaan.
On suorainen hullus, että lapsen pitää mennä joka viikonlopuksi pois kodistaan, sillä lapsella on aina vain yksi koti, jossa pitää olla olla turvallista ja turvallinen aikuinen vierellä. En ymmärrää miten ap voi antaa lapsen itsekään pois joka viikonlopuksi, toinen asia on lapsen kehittyvä kaveripiiri, sitähän ei tuolla menolla pysty oikein tulemaan.
Lapsi jää kovin ykinäiseksi, asioita pitää kaotao lapsen kannalta, eikä aikuisen vaikka se sattuukin. Sitä ero kannattaisi lykätä sinne lapsen aikuistumiseen, jotta ei saisi niin suuri vammoja, kuten pienelle lapselle tapahtuu.
Senpä tähden on huostaanotot lisääntyneet ja lapset voivat erittäin pahoin. On järkyttävää että omat vanhemmat eivät ajattele lapsiaan, vaan oman onnensa tähden pitää uhrata omat lapset.
Olen järkyttynyt, ettei siihen kukaan puutu.
Muuttakaa ensin itse, vaatikaa sitten sitä lapselta. Näytttäkää esimerkkiä. Mutta ette pysty siihen, siksi laitatte lapset kärsimään.
Kyllä se viikonloppukoti eli etävanhemman koti on myös lapsen koti. Vai ajatteleeko nämä lähit että se isän koti on joku paha paikka lapselle olla ja asua.
On toki koti, mutta kenen koti. Jos saat nukkua lattialla tai isän vieressä(6ja 8) , ruokaa saat jos jaksaa laittaa ja nuudelit kelpaa. Jatkuvaa ajelua isän tuttujen luona ja kierretään kauppoja, kirppiksiä, mitään ei osteta, kun ei ole rahaa. Ja katotaan telkkaria ja leikitään siskon kanssa. Vanhempi sisko vahtii ulkona, kun isi ei jaksa. Niin tätäkö se laatuaika isän kanssa on?
Vaikka kuinka olisi rahattomuutta ja kurjuutta, niin ajasta ei ole pulaa, kun töitä ei ole tehnyt viimeiseen kymmeneen vuoteen, mutta kun lapsista vain yksi on tärkeä ja muut turhakkeita, niin ei kait muuta voi vaatia.
Aina isä ei vain osaa olla isä. Tietysti tämä on minun vika, kun tuollaisen surkimuksen olen lapsilleni isäksi valikoinut, mutta aina tilanne ei ollut tämä.