kiire mummo-ikäisillä? Vai jättääkö juna? Tuon viimeksi mainitun kysyin eilen viimeksi, kun tuolla kaupassa taas yksi kalkkuna kiilasi jonon ohi kassalle. Palkkio viattomaan kysymykseeni oli tavanomainen; mulkoilu ja nenä pystyssä tuhahtelu. Ehkäpä täällä on joku kiireinen joka voisi nimimerkin suojassa perustella?
Hautaanko
väenö
7409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Palstan mummot kiilaavat niin, että kun tuumaan päästä johonkin rauhallisempaan paikkaa, jossa ei ole muita "asiakkaita" kuten aikoinaan 80 niin eikös mummot kuin kanalauma perässä "kukkonsa" kera hätistelemään.
Tämä on kuules mummojen porvari - pois, pois; hys hys...
Ei auta, vaikka koetan kertoa ettei täällä ole viiteen vesikesään ketään näkynyt.
Joku on poikennut kelloa kysymässä tai asioikseen;
- Paljonkos teillä tämä "kalkkuna" teillä maksaa kun
oikeassa k a u p a s s a se on tarjouksessa....
Kauppaa ei syntynyt.
Kun en ala neuvottelemaan sentin halkomisesta, enkä antamaan 65 g siivutettuna ja viittä gramma kaupan päälle kun mummo on ensin maistellut
viittä eri leikettä siivun - kaksi ja höpissyt;
- Tämä on liian suolaista, minä en tykkää ylikypsästä kinkustaa, paahtopaisti ei ollut mielimerkkiäni....
Muistan ukkojen ennen sanoneen kun asioivat "pitkäripaisessa":
- Mene punanenäisen ukon perään, se jono etenee.
- Fiini rouva lierihattuineen ja pitsihansikkaineen on vihoviimeinen;
se juoksuttaa myyjää puoli päivää viinivarastossa tuottaen sieltä pulloa toisensa jälkeen - jono ei etene.... Kyselee sitten myyjältä;
- jos minä ostan Stockmannilta argentiinalaise härän sisäpaistia niin mitä sen kanssa tarjoasin ?
- Tuon pullon etiketti ei sovi pöytäliinani väreihin eikä lautasliinojenkaan. Katsopa minun lakattuja kynsiäni - eihän tule kuuloonkan tuollainen....
Jotenkin minulla on käsitys kaikenikäisten miesten pitävän energisistä, puolensa pitävistä tyttölapsista. Joku joskus sanoikin että en voi sietää nynnerö naisia jotka aina ovat sanomassa: "en tiedä minun pitää "väenöltä" kysyä" jokaista asiaa ja he eivät osaa tehdä itsenäisiä päätöksia.
Touhukkaat naiset pärjäävät hyvin elämässään, vaikka vähän sattuvat kiilaamaankin asiassa jos toisesskin. Tosi asiahan on että puolensa on pidettävä muuten ei pärjää tässä kilpailuyhteiskunnassa, sanottava silloin kun on asian paikka, eikä märehtiä jälkikäteen, jäipä sanomatta.
Myönnän toki, joskus on suu täynnä kirpeitä sanoja, on pidäteltävä sanomaansa ettei tulisi
loukattua ketään. Mutta jonot on jonoja joissa jokainen asioi vuorollaan.
Kun ihminen on oikeassa niin on suotavaa, että hän kertoo selkästi perustellen kantansa. Itse ainakin kovin mielelläni korjaan virheellistä käsitystäni.
Täällä kuitenkin näyttää olevan periaatteena inttää asioista vaikka tosiasiat ovat miten sitä vastaan sotimassa.
Toinen juttu tietysti on, että onko jokaisen pilkun paikasta syytä alkaa vääntämään kättä.
Monesti itse lisään sanomaani tai tarkistettuani pyrin korjaamaan virheitäni.
Tuo Tatu V:n juttu on eräs tällainen. Hän on tiedemies ja ilmeisesti käsitykset perustuvat omiin ja toisten tekemiin tutkimuksiin, mutta on kokonaan toinen asia alkaa niitä kertomaan laajalevikkisessä julkaisussa. Paljon on asioita, joita ei ole syytä lähteä repostelemaan vaikka pitäisivät paikkansa.
Itse olen tänään sanonut joillekin keskustelijoille heihän valehtelevan keskusteluissa - sekin on merkillistä, että
"asiat eivät ole kuten ne ovat - vaan millaisilta ne näyttävät."
se kiireinen (ottamatta kantaa tarinaasi) voi siellä kaupan jonossa olla mummo tai vaari joka vielä asuu siellä mökissään syrjäkylällä jossa ei ole kauppaa, eikä postia, muusta palvelusta puhumattakaan.
Linja-auto vuoroja on kannattamattomina lakkautettu koska niiden nuorempien pihalla seisoo auto jolla kaikki asioinnit kuljetaan. Tuo vanhus ei ehkä omista autoa ja niinpä ne asioinnit sinne liike keskustaan on tehtävä juuri silloin kun se , harvoin kulkeva linja-auto, ehkä on hänen sallinut tulla sinne asioimaan.
Paluuvuoroon on aika tunti, sinä aikana on ehdittävä käydä apteekki ja posti, ostettava maitolitra ja jauhopussi kiireessä ehtiäkseen siihen ainoaan kyytiin takaisin kotiin.
Kiire siinä tulee nuorellekin.
Annan ilomielin vuoroni kaupan kassalla kaikille kiireisimmille, olkoon hän koulupoika välitunnilla, vanhus viikon ostoksineen tai sinä jonka kiireestä en mitään tiedä.
Joskus saan kiitoksen, joskus vain katseen joka ei kerro mitään, mutta ole hyvä, saat kuitenkin vuoroni jos kassalle osumme samaan jonoon.
(pienellä) kuulee ja näkeekin, vaikka onkin itsekkin ukkeli-ikäluokkaa. Ihmetyttää vaan, kun näillä kiilaajilla loppuu se kiire sitten kun on päästy jonossa ensimmäiseksi. Sitten käydään kassan kanssa läpi viimeajan tapahtumat ja sairaudet, matkat, säät yms. Esim. edellä mainitsemassani tapauksessa en olisi reagoinut, ellei tämä "mummeli" olisi aloittanut matkakertomusta juuri tekemästään Saksan matkasta. Mutta kun kaikille ei sovi jonottaa vuoroaan rahvaan seassa, tai sitten em. "halusi kertoa muillekkin matkastaan."
oli tuo isolla kirjoittaminen eikä tarkoitukseni ollut loukata.
Oli vain niin mainio nimimerkki, toi lapsuuden ystävän mieleen, naapurin Väinöä huudettiin aina VÄENÖ TÄNNE!
Katson vain että joskus siihen kiireeseen ja etuiluun on olemassa syykin.
Jos tuolla mummolla nyt oli kiire kertoa kuulumisiaan toisille, se oli kai sitten se syy.
Ota minulta hymy kiitokseksi, ehkä mielesi on parempi. Jos sinäkin olet samaa ikäluokkaa kanssani... eihän meillä enää kiirettä mihinkään, annetaan niiden "juosta kukkien perässä jotka jaksavat, noukitaan me kuivat lehdet."
tapaus 2menneiltä ajoilta: kävin ostamassa evääni iltavuoroon mennessäni kaupasta. No, kävi niin, että samalla viikolla eräs rouva (n.50-55v.) kiilasi kaupan jonossa, sanoen, että hänellä on kiire töihin. Kolmantene päivänä neuvoin lähtemään minuuttia aikaikaisemmin koska minäkin olin menossa kilometria kauemmas ja meillä on sama töiden aloittamis aika, (hän samassa rakennuksessa kuin kauppa.) Pienehköllä paikkakunnalla kun ei tarvitse tuntea kun tietää... Euipä ruovaa näkynyt samaan aikaan...
Aikoina ihmettelin, miksi eläkeläiset käyvät kaupassa duunarin ruokakatunnin aikaan. No, nyt oltuani itse eläkkeellä jonkun aikaa olen huomannuyt, että rytmi muodostuu helposti sellaiseksi, kun on tehnyt aamutoimet ja lukenut lehdet, lähden kauppaan kelloa katsomatta ja olen kiireisimpien tiellä.