Täältä löytyy puolivuotias uroskoira ja se on alkanut murisemaan ruuan takia ja pyrkii omimaan kaiken vähääkään ruuaksi kelpaavan. Pentuna sen annettii ruokailla rauhassa, koska jostain luin varmaan liiankin hyväuskoisena että ruokarauha on tärkeä tekijä estämään ruuan takia ärinä. Silloin tällöin kuitenkin syötin pennulle luuta kädestä.
Ruuan pois otto ei olisi muuten tarpeellista, mutta tilanteissa joissa koira ottaa jotain kiellettyä suuhunsa niin pois antaminen olisi tärkeää.
Miten nyt tästä lähtien kuuluisi koiraa opettaa ruuan kanssa? Koira on hyvin perso ruualle, että sekään ei taida helpottaa tilannetta.
Kun ja jos annatte asiallisia kommentteja antakaa mukaan myös linkkejä, jotta pääsen myös itse lukemaan aiheesta.
Ruuan pois otto ei olisi muuten tarpeellista, mutta tilanteissa joissa koira ottaa jotain kiellettyä suuhunsa niin pois antaminen olisi tärkeää.
Miten nyt tästä lähtien kuuluisi koiraa opettaa ruuan kanssa? Koira on hyvin perso ruualle, että sekään ei taida helpottaa tilannetta.
Kun ja jos annatte asiallisia kommentteja antakaa mukaan myös linkkejä, jotta pääsen myös itse lukemaan aiheesta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ota vaikka sellaiset tavarat pois mistä murina siksi aikaa, kun saat tavan pois.
Yksi tapa on aloittaa syöttäminen kädestä missä ruokapaikka on. Annat ruokaa vain, kun ottaa nätisti..
Kun onnistuu, niin pidät kättä kupilla tiputat kädestä nappuloitakippoon jne. Silitä, taputa koiraa toisella kädellä jne..
Samaa voi tehdä luulla..pitää kädessä ja antaa kalvaa siinä..kehu, kannusta, ohjaa ja opasta.
http://yle.fi/vintti/ohjelmat.yle.fi/lemmikit/ruokakupin_vartioiminen.html
Kiitos vinkistä.
Tuli vähän pohdittua henkisen kasvun vaihetta ja jos tämä sivusto paikkaansa pitää niin koiralla on alkanut murkkuikä? :D Ikää 6-7kk.
http://www.tarppa.net/?Pennut:Pennunhoito-ohjeet:Pennun_ik%E4vaiheet
Ärinän voisi kai olettaa johtuvan murkkuilusta (ärisi juuri syliinottoa, mutta näytti vain pärisevän "huvikseen" niimpä nostin syliin. Ennen syllinotto ollut sen mielestä mukavaa ja koira on monesti ponnistanutkin jaloillaa päästäkseen syliin) omimista en ehkä laskisi sen piikkiin. Pitää nyt alkaa treenaamaan ruuan ja tavaroiden kanssa.
Lisää näkökulmia ja jeesiä tilanteeseen :)
Victoria teki yhessä jaksossa niin että laitto kupin maahan ja aina kun koira katsoi silmiin, tiputti vähän naksuja kuppiin ja näin jatko. Cesar teki niin että laitto naksuja kuppiin ja omi kupin itselleen seisomalla sen ympärillä ja koiran piti silloin kääntyä pois kunnes sai luvan tulla syömään (ei taida kuitenkaan teidän koira olla niin ärhäkkä että komentaa ennen kuin on jo saanut ruokansa). Jos koira omii jotain tavaraa, menet vain rohkeasti ottamaan tavarasta kiinni (voit saada hammasta mutta älä välitä) ja odotat niin kauan kunnes antaa periksi, voit sanoa vaikka kerran irti ja katsoa silmiin (sitä pitää miettiä tapauskohtaisesti, että voiko katsoa kuinka tiukkaan silmiin vai onko vaan neutraali tahtojen taistelu, jolloin et katso lainkaan silmiin).
"(voit saada hammasta mutta älä välitä)"...kyllä pitää välittää, koska jos tähän pisteeseen menee, niin jotain on mokattu ja todella pahasti...kaikki.
Pitää osata huomioida myös, että kyse on omasta koirasta, ei vieraan, joten tuo cesar ohje on sivuraiteilla..kaikenlainen taistelu omankoiran kanssa kertoo siitä, että "jotain" on jäänyt tekemättä / huomioimatta koiran kasvatuksen yhteydessä.
" mutta näytti vain pärisevän "huvikseen" niimpä nostin syliin"...kun hormoonitoiminta käynnistyy, niin käytös heittää jo senkin vuoksi, aika luonnollinen juttu...ohjausta ja ennakontia..seuraa koiran muutoksia kehityksen myöstä ja reagoi niihin jo ennen kuin käytös syntyy..(ennakkomerkit) Mikään käytös ei tule puuntakaa, vaan kehittyy..
Opettaisin koiran odottamaan, jättämään ja luovuttamaan tavaran. Makkara lattialle ja lupa-sanalla saa ottaa -siinä odottamista. Possunkorva lattialle ja sitä ei saa ottaa ollenkaan, kun kääntyy katsomaan sinua tulee palkaksi jotain muuta sinun kädestä, possunkorvaa se ei saa -koira oppii jättämään herkun/esineen. Koira irrottaa otteensa esineestä ja saa palkan -koira oppii luovuttamaan. Jos koiralla on jokin erittäin arvokas esine, eikä se halua antaa sitä, tee vaihtokauppa. Jokin herkku on aina esinettä arvokkaampi. Vaihtokauppa on parempi vaihtoehto kuin taistelu koiran kanssa.
Nämä jutskat pitäisi olla hallussa ja kunnossa jo ennen murrosikää, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Vaihtokauppaa on yritetty, mutta viimeaikoina on jääräpäisesti pitänyt suussaan ruuat, jotka ei läheskään yhtä herkkua ole kuin mitä vaihtona saisi. Esim tänäänkin perus nahkapuruluu vastaan kestosuosikki häränliha -> luu voitti.
Vielä tarkennuksena että koira ei ärise, ellei kättään mene tunkemaan ruokakippoon tai suusta yritä ottaa jotakin pois. Tää on vasta alkutekijöissään, mutta parempi pureutua heti asiaan.
Toisena asiana, mikä on ollut ihan kasvattajalta lähtien on se ettei tassuihin saisi koskea. Tietty oon yrittäny hiplata sen tassuja mahdollisimman usein ja kehunut ja joskus palkinnut herkulla. Silloin tällöin laittaa hampaansa käteen (ei pure, vaan yrittää estää koskemisen pienellä hampaiden kosketuksella). Minä saan toisinaan koskea sen tassuihin ilman mitään, muuta muut saavat hammaskosketuksen.
Jos olen torunut koiraa se menee kyljelleen ja hieman irvistelee, yrittää mielistellä ja kömpii lattiaa pitkin -> onko tuossa irvistelyssä jotain outoa? Luultavasti minä olen kuitenkin pomo, kun menee maahan.
" Esim tänäänkin perus nahkapuruluu vastaan kestosuosikki häränliha -> luu voitti. "..oletko varma, että koiran liikunta ja tekemisen tarve täyttyy päivittäin?
Tuo kuulostaa enemmänkin siltä, että koira voisi "tuunailla" itselleen tekemistä.
"Jos olen torunut koiraa se menee kyljelleen ja hieman irvistelee,"..koira ei ymmärrä tilannetta, tai "toru" on liian pitkäkestoinen tai voimakas.
"Toisena asiana, mikä on ollut ihan kasvattajalta lähtien on se ettei tassuihin saisi koskea."..jaa. No miten kynnet leikataan, tai hoidetaan vaikka tassu vammaa?..erikoinen "neuvo" kasvattajalta. Koiraa pitää pystyä käsittelemään, niin että sitä voi tarvitaessa hoitaa ja tarpeen mukaisesti...Mikä mahtaa olla rotu? (ihan mielenkiinnosta)
Ok. Toru ei ole kestanyt hetkeä enempää ja äänensävyä olen madaltanut. Torutilanteita tulee aika harvoin ja aiheesta.
Kasvattaja ei sanonut ettei tassuihin saisi koskea, vaan koira on ollut herkkä tassuistaan kasvattajalta lähtien. Kynsien leikkuu onnistuu kerta kerralta paremmin, alkuun koira kiljui kun ei ymmärtänyt ettei sitä aiota satuttaa. Suoneen ei olla missään vaiheessa leikattu ja saa palkintoja kun on osannut olla nätisti. Tassuherkkyys on kuitenkin jatkunut pitkään. Ylipainoinen koira ei ole, eikä tassuissa näy mitään päälisin puolin. Liikuntakaan ei ole ongelma
Kyseessä suomenpystykorva
Kyllä mullekin tulee noita tilanteita. Tässä esimerkki ihan parin viikon sisältä. Koira varasti täytetyn kongin ennen aikojaan, kun olin toisaalla. Se ehti siis olla sillä jo hetkenkin aikaa ja poishan se piti ottaa. Koira pakeni huoneen nurkkaan ja murahti sieltä matalasti. Tässä kohtaa koiran päälle ei hyökätä vaatimaan kongia pois! Vaan rauhallisesti lähestyen ja samalla rauhallisesti vaatii kongin sen suusta. Ei uhkaavasti. Koiralle kehuja, kun se luovuttaa kongin. Ehkä järkytykseni paljasti koiralle, että nyt se on menettämässä konginsa ja vastareaktio tuli sille. Tilanne kun oikeni heti, kun rauhotuin ja rauhallisesti vaadin kongia takaisin. En tiedä, mahtoiko se tietää, että luvatta oli kongin ottanut ja siksi puolusti sitä vai mikä mahtoi olla taustalla. Epäilen tuota omaa reaktiotani ;) Tokihan siinä hengähtää syvään ja järkyttyy, kun piski on varastanut herkun ilman lupaa ja kun sen pitäisi kyllä osata :D
Jos koira on saanut kongin luvalla, se ei pakene sen kanssa ja antaa ottaa sen poiskin, ilman mitään mutinoita. (silloinhan en myöskään ole järkyttynyt lähestyessäni koiraa) Mutta ikinä en sitä siltä pois ota muuten kuin katsoakseni sitä ja kehuakseni kuinka hirveen hieno kongi/luu/mikälie sillä onkaan ai että! Saa sen heti takaisin.
Ei näillä harjotteilla muuten mitään väliä olekaan, muuta kuin lapsia ja vieraita ajatellen. Koira ei saa ärähtää saati näykkäillä ihmistä, vaikka se söisikin jotakin.
Pointti lienee tässäkin asiassa se, että jos joku aloitetaan ni se viedään sitten loppuun asti. Jos koiralta otetaan luu pois, se otetaan siltä pois. Murinalla koira ei saa pitää luutaan. Rauhallisesti vaatien, ei hyökkäämällä! Hammasta tulee, jos hyökkäät ja alat taistella sen kanssa luusta. Hölmön hommaa. Rauhallisesti vaatien, koira luovuttaa kyllä. Valitse mitä pyydät! Pyydä koiralta ensin tavaroita, jotka eivät ole kovin arvokkaita sen mielestä. Pyydä sitä NÄYTTÄMÄÄN luita yms. ja kehut niitä kuin hirveen hyviä ne on. Sinä et ota koiralta pois sen luita. Mutta koirahan ei tiedä, milloin olet tosipaikassa katsomassa esinettä ja milloin ottamassa pois... Koira kestää satunnaisen huijauksen ;)
Koira on vasta puolivuotias ja luottamus ei selvästikään ole vielä kehittynyt kunnollisiin mittoihin. Tätä saat parannettua ihan vaan normielolla koiran kanssa. Tekemällä asioita. Välttämällä turhia konflikteja.
Aloittaja epäili, että varhaisen harjoituksen puute on tuottanut tuon käytöksen. Kyllä se joillekin syntyy ihan itsestään kehityksen myötä. Luonnekysymys? Liiallisella syömisen häiritsemisellä omistaja voi myös tuottaa tämän ongelman. Meillä koirat saavat aina syödä rauhassa, ei ensimmäistäkään luopumisharjoitusta ole tehty. Jos joskus otan niiltä jotain ruokaa pois, on se niin poikkeuksellista, että koira varmaan ihan ihmetyksestä luopuu. Mutta ikinä ei murista eikä yritetä pakoon tilanteesta.
Sensijaan suuhun napatut kielletyt esineet pudotetaan vain käskystä: -Ei ota!
Nykyinen pentuni oli todella aggressiivinen alusta asti ruoista ja luista. Ekan viikon aikana oli jo ensimmäinen kunnon hyökkäys.
Välillä on vaikea paikallistaa ja pukea sanoiksi kaikkea mitä tuli tehtyä asian eteen, mutta tässä jotain mitä tulee mieleen :
- todella vaikeita tapauksia voi joutua "sylisyöttämään" mutta koirasi on vielä nuori.
- ruokarauha pitää olla, se on totta
- ruoista ei kannata lähteä taistelemaan, kuten kaivelemaan suusta ulos, vaan parempi on opettaa ehdoton IRTI-käsky.
- koiralta ei tällaisen jälkeen viedä sitä ruokaa pois, vaan saa sen takaisin luvalla
- testailuleikkiin ei kannata lähteä, että katotaan muriseeko vielä. Opeta mielummin se irti-ja poistumiskäsky kupilta.
- vaadi ruokatilanteita ennen ehdotonta tottista. Ilman lupaa ei mitään. Kasvata pinnaa.
- jos tulee joku "oikea tilanne" päälle ja olet joutunut seinää vasten, älä lähde alistamis-juttuihin ja koiran pyörittelyyn tai ruoan kokonaan pois viemiseen vaan mielummin nopeasti, terävästi ja uskottavasti että "naama kiinni ja painu sanonko minne".
- annan ruoan aina tottiksen jälkeen, ahneen koiran kanssa olisi hulluutta olla käyttämättä niitä tilanteita hyväkseen. Saa kaikki perusliikkeet opetettua nopeasti.
- tee välillä "omimisharjoituksia", eli laita jotain maahan (ruokatilanteiden lisäksi) ja pidät sen itselläsi. Lupa pitää olla jotta saa koskea.
- pahinta kuitenkin on lähteä taistelemaan sen koiran kanssa, se kannattaa muistaa. Tiedä rajasi ja valitse metodit sen mukaan. Jokaiselle ohjaajalle ja jokaiselle koiralle ei sovi samat metodit tai mennään metsään. Jos ei muuta auta, voithan kokeilla sylistä syöttämistä jne. Joillekin sekään ei vain toimi, mutta kuten sanottu, koirasi on NUORI ja nyt se vitsa kannattaa vääntää ettei tule sormet kipeeksi.
Meillä saattaa vieläkin olla niin, että ohikävellessä äkkiseltään murahtaa tekemättä kylläkään muuta, mutta jos ärähdän kunnolla takaisin, tiputtaa esim luun ja jättää sen minulle. Meikäläiselle se riittää.
Tänään koitin tuota ruuan omistamista. Laitoin lattialle ruokaa ja "omin" sen. Koira meinasi välillä tulla noukkimaan sen, mutta laitoin käden eteen. Näytti ymmärtävän, ettei ruoka ole sen ennen kuin on lupa. Tätä tullaan vielä harjoittelemaan :)
Tänään sitten tuli lisää mutkia :P Liekö murkkuilu ja testaamisen halu. Ensin oli normaalisti, mutta sitten jouduin nätisti komentamaan. Koira piti päänsä (seisoi paikoillaan) ja koskin koiraa kylkeen. Meinasi näykkäistä. Ei ollut ruoka tällä kertaa syynä ärinään. Toruin sen kätöstä ja sain tahtoni läpi, mutta koiran käytös alkaa olemaan välillä pelottavaa. En anna sen saada tahtoa läpi, vaikka yrittäisi ärhennellä.
Vietän sen kanssa suht paljon aikaa, leikin ja lenkkeilen, silittelen ja koulutan. Minusta tuntuu, että meillä on hyvät välit. Se tulee luokseni, jos sitä pelottaa tai se on epäluuloinen jotakin asiaa kohtaan. Mutta sitten tulee näitä tilanteita, milloin se yrittää komennella.
Entäpä jos se hakeekin huomiota tuolla? Jos torumisen sijaan olisitkin huomioimatta koiraa? Muutenkin voisit kokeilla niin että sisällä ollessa et huomioi koiraa mitenkään (ei katsetta, kosketusta, puhetta). Muutaman kerran päivässä voit kutsua luokse jolloin leikit tai harjoittelet älyä vaativia juttuja. Ulkona huomioit aina kun tulee ottamaan kontaktia.
Mutta jos sillä on joku juttu suussa jonka haluat ottaa sen pois niin kyllä se mun mielestä pitää saada ottaa pois. Ei kaivelemalla enää ton ikäseltä (eri asia kun on pentu joka on mussuttanu muovipussista paloja suuhunsa, ne voi kaivaa pois) vaan otat kiinni siitä mikä on suussa ja sanot irti ja odotat että päästää irti. Missään nimessä ei saa pelätä ja jos se sattuu näykkäsemään niin älä ainakaan näytä sitä että sillä se saa oman tahtonsa läpi.
Tuo että on ottanut kädestä sievästi kiinni hampailla kun tekee hoitotoimenpiteitä ei niin vakavaa ole. Mutta älä lopeta hoitotoimenpidettä ennen kuin päästää itse kädestä irti. Mulla koira teki tuota aluksi kans, mutta harjailin yms niin kuin ranteessa ei olisi ollut yksi koira hampaillaan kiinni. Aika nopeesti tajusi ettei siitä ole mitään hyötyä. Huvittavaa oli kun tuo ei 4kk ikäsenä tykännyt rauhottua silittelyyn vaan olisi halunnut olla vaan rauhassa. Tokossa taas piti aina lopuksi silittää koiraa kunnes se rauhottuu. Minä siteen silittelin siinä koiraa joka roikkui hampailla ranteessa kiinni..,. Nykyisin ei tarvi kuin pari pitkää vetoa niin koiralla on silmät nurinpäin ja makaa rentoutuneena...
Omani kasvoi isossa pentueessa, josa ilmeisesti joku varasti paljon.
Tullessaan sai pienen luun ja ihan paniikossa peitteli ja kuljetti sitä koko yön. Paniikki oli luun piilotus eikä se että on vieras koti.
Koiraa voi opettaa ihan erikseen antamaan suuss olevan jutun. Tuire Kaimion kirjat opettaa. Se ei ihan kuulu ruoan suusta pois-ottoon. Eli helpompaa kouluttaa.
Omani on pienenä ärissyt ja purrut ruokakuppinsa äärellä. Vasta kun unohti pentuaikansa, alkoi luottaa uusiin ihmisiin tämä on mennyt ohi.