Inhoan itseäni. Kun katson peiliin minua rupeaa suoraan sanottuna oksettamaan. Kadun AINA kaikkea mitä muille ihmisille olen sanonut, millä äänellä olen sanonut, missä tilanteessa olen sanonut. En tiedä miksi. En vain siedä itseäni. Joka ilta kelaan päässäni päivän tapahtumat ja sitten seuraakin tunnetila nimeltä katumus (vaikka ei ole mitään syytä). Muutaman kerran olen itseäni satuttanut ja siitä minä saan mielihyvää hetkeksi, mutta jälkeenpäin taas kaduttaa.
Minä tukahdun tähän. On vaikea elää itsensä kanssa, kun vihaa niin paljon. Voi kun voisin olla taas sinut itseni kanssa, mitään muuta en toivoisi.
Minä tukahdun tähän. On vaikea elää itsensä kanssa, kun vihaa niin paljon. Voi kun voisin olla taas sinut itseni kanssa, mitään muuta en toivoisi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yritä pitää kiinni niistä asioista jotka ovat sinulle tärkeitä, viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa ja ennen kaikkea muista olla RAUHALLINEN! Varmastikkaan kaikki ei ole vielä menetetty! En tiedä kuinka nuori olet, mutta kannattaa hakea tukea vanhemmilta tai läheisiltä/sinulle tärkeiltä ihmisiltä=)
Loppukädessä päätös on sinun, voit elää joko onnettomana tai onnellisena! Kaikkea hyvää sinulle jokatapauksessa.
Koeta keskittyä muihin asioihin. Älä anna itsellesi lupaa miettiä liikaa itseäsi. Lue kirjoja, katsele elokuvia ja etsi uusia harrastuksia. Lupaa itsellesi vaikka opetella jokin uusi asia joka kerta kun mielesi tekee mollata itseäsi. Ennen pitkää huomaat että olet oppinut paljon uusia asioita ja itseluottamuksesi kasvaa sitäkin kautta. Ja mikä tärkeintä olet unohtanut mollata itseäsi.
Vähän maskaraa ja värjää hiukset...
Kyllä se siitä :)
"Vähän maskaraa ja värjää hiukset...
Kyllä se siitä :) "
Haha. Se ei kyllä mene ohi, vaikka käyttäisi JOPA MASCARAA JA HUULIKIILTOA JA VAIKKA VÄRJÄISI 100 KERTAA HIUKSET.
Aijai kun rupesi vituttamaan ton Bellen kommentti.
Mulla on aivan sama juttu! Minkä ikänen oot? Mä kadun niin usein mitä oon tehny, vaikka ei olis mitään tarvetta. Varsinki ku meen nukkumaan. Uni ei tuu millään ja on aivan hirveä olo. Mun pitäis saada itsetunto nousemaan, mutta miten!! Oon vahingoittanu itteäni useaan kertaan.. Tämän on loputtava!!
Kuten tuli jo selville, täällä on yksi samanlainen tapaus... Mulle tulee ne sellaisina puuskina, et joskus olen paremmalla tuulella ja sovin kaikkia menoja ja muuta sellaista, sit perun ne kun tulee itseinho puuska, kun en... miten sen sanos, tavallaan kehtaa omana itsenäni mennäkään minnekään, vaan lukkiudun omaan huoneeseen. Tämmöstä ollu käyttäytyminen jo kauan, vähät ystävätkin on kaikonneet... Oon monta kertaa harkinnut meneväni koulun psykologille hyvinä hetkinä, kun tiiän et kohta niitä puuskia taas tulee. Kynnys vaan on turhan korkea, ei uskalla eikä kehtaa... Kehotan suakin yrittämään sitä, en hirveemmin usko siihen et se elämää parantais, mut on kuitenkin yrittämisen arvoista, jos se auttais tekemään elämästä edes vähän helpommin elettävän. Eikö? Kouluilla yleensä on psykologit, jotka ei oppilaille maksa mitään, tosin ne usein lähettää jonnekin muualle kun eivät itse ehdi vastaanottaa kaikkia... Mut jos oot kouluikäinen niin kannustan yrittämään, vaikka ite en siihen ole kyennyt...
minäkin inhosin ala-asteella itseäni etenki kuudennen luokan lopussa ja kesän alussakin. Olin mielestäni ruma ja mulla oli kauhee ääni ja pidin itseäni nolona, siksi en puhunut paljoa. Siksmonet piti mua outona. kaks paskaa tyttöä (toinen oli ennen bestikseni) puhuivat musta pahaa. itsetuntoni oli nollilla. mut kun pääsin pois helvetistä ja pääsin yläasteelle nii maailma muuttui jotenki valoisammaksi. alon pitämään itsestäni enemmän ku huomasin joittenkin poikien katsovan mua sillä silmällä. sain uusia kamujaki (oon ny pienes tyttöjengis). eli tälläinen on mun tarinani oon nyt onnellinen ja toivon että sinäkin löydät onnen :) muista että jokainen on ainutlaatuinen. Muuthan saattavat pitää sinua hyvännäkösenä jota et ole itse huomannut :) voimia sinulle!
Kyllä tuo aika ikävältä kuulostaa, pakko myöntää. Mutta se ärsyttää nykyään, kun sanoo itsestään kaikkea negatiivista, ja jos sanoo edes jotain hyvääkin, niin heti haukutaan hienostelijaksi ja itserakkaaksi. Kysyn vaan, onko siinä mitään järkeä? :/