Olen ihan pyörällä päästäni tässä tilanteessa, ihan ekaksi en oikeastaan aiemmin ole edes kärsinyt vauvakuumesta ja olen aina ajatellut, että ehkä sitten joskus jos niin sattuu. Kaikki alko joskus puolisen vuotta sitten, olimme juuri muuttaneet avomieheni kanssa yhteen ja alkoi vihjailu raskaudesta ja lapsista. Kaikki keskustelut jotenkin lipsuivat raskauteen, jos minulla oli esim. nälkä niin mieheni totta kai kysäisi olenkohan raskaana, jos minua ei huvittanut ottaa saunakaljaa, kysymys tuli samantien: olenko raskaana. Tämä jatkuu edelleen, tosin lisäksi nyt on tullut muut puheet raskaudesta ja lapsista.
Noh, päätin sitten, että nytpä kysyn avokiltani, että mikä on tilanne, koska tämä jatkuva raskaudesta puhuminen sai minut järkyttävään vauvakuumeeseen. Aluksi mies sanoikin, että pitäisköhän minun jättää pillerit pois. Sovimme jopa tuona iltana, että nyt aletaan yrittämään. Seuraavana aamuna mies kuitenkin perääntyi, sanoin miehelle, että okei, jos hän ei ole valmis niin ymmärrän kyllä, että ottaa asian sitten puheeksi kunhan vauva alkaa olemaan hänelle ajankohtainen. Tästä ei ole kuin parisen viikkoa kun keskustelu käytiin ja jotenkin kuvittelin, että tämä lopettaisi nämä raskausvihjailut, väärässä olin.
Eilen tuossa puhuttiin, kun olen suunnitellut tupakoinnin lopettamista ja totta kai avokkini kysäisi ensimmäisenä, että olenko raskaana. Heitin sitten vastakysymyksen ja kysyin, että mitä mieltä hän olisi jos olisin raskaana. Jotenkin odotin vastausta tyyliin; en tiedä tvs, mutta vastauksena olikin, että hän olisi todella innoissaan asiasta. Nyt mietinkin, että otanko asian uudestaan puheeksi ja miten aloitan keskustelun ilman että mieheni pitää sitä painostuksena (lupasin nimittäin, etten ala painostamaan miestäni tai muutenkaan en puhu asiasta ellei hän niin halua).
Tulen kuitenkin kohta hulluksi tämän asian kanssa, koska en missään nimessä halua ryhtyä mihinkään mihin mies ei ole valmis, mutta tämän hetkinen tilanne saa minut itkeskelemään, koska vauvakuume on pahentunut todella pahasti. Ja en tarvitse ketään tähän trollaamaan juttuja pillereiden lopettamisesta miehen tietämättä yms. vastaava shaibaa, koska sellaista en tekisi missään tapauksessa. Haluan vaan muiden ihmisten mielipiteen siitä miten kannattaisi toimia.
Noh, päätin sitten, että nytpä kysyn avokiltani, että mikä on tilanne, koska tämä jatkuva raskaudesta puhuminen sai minut järkyttävään vauvakuumeeseen. Aluksi mies sanoikin, että pitäisköhän minun jättää pillerit pois. Sovimme jopa tuona iltana, että nyt aletaan yrittämään. Seuraavana aamuna mies kuitenkin perääntyi, sanoin miehelle, että okei, jos hän ei ole valmis niin ymmärrän kyllä, että ottaa asian sitten puheeksi kunhan vauva alkaa olemaan hänelle ajankohtainen. Tästä ei ole kuin parisen viikkoa kun keskustelu käytiin ja jotenkin kuvittelin, että tämä lopettaisi nämä raskausvihjailut, väärässä olin.
Eilen tuossa puhuttiin, kun olen suunnitellut tupakoinnin lopettamista ja totta kai avokkini kysäisi ensimmäisenä, että olenko raskaana. Heitin sitten vastakysymyksen ja kysyin, että mitä mieltä hän olisi jos olisin raskaana. Jotenkin odotin vastausta tyyliin; en tiedä tvs, mutta vastauksena olikin, että hän olisi todella innoissaan asiasta. Nyt mietinkin, että otanko asian uudestaan puheeksi ja miten aloitan keskustelun ilman että mieheni pitää sitä painostuksena (lupasin nimittäin, etten ala painostamaan miestäni tai muutenkaan en puhu asiasta ellei hän niin halua).
Tulen kuitenkin kohta hulluksi tämän asian kanssa, koska en missään nimessä halua ryhtyä mihinkään mihin mies ei ole valmis, mutta tämän hetkinen tilanne saa minut itkeskelemään, koska vauvakuume on pahentunut todella pahasti. Ja en tarvitse ketään tähän trollaamaan juttuja pillereiden lopettamisesta miehen tietämättä yms. vastaava shaibaa, koska sellaista en tekisi missään tapauksessa. Haluan vaan muiden ihmisten mielipiteen siitä miten kannattaisi toimia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin ja tilanteen nyt vielä muutti se, että eilen olimme avokkini hyvän kaverin luona viettämässä iltaa ja juuri ennen poislähtöä hänen kaverinsa näytti meille ultraäänikuvaa. Meinasin purskahtaa itkuun katsoessani kuvaa ja avokkini meni ihan hiljaseksi tajutessaan, että hänen kaverinsa naisystävä on raskaana. Tämän jälkeen avomieheni ei ole oikeastaan puhunut yhtään mitään.
Ja tosiaan ennen kuin kukaan kysyy ikäämme: olen itse 23 ja avomieheni 25.
ap
Voi ristus teittä penikoita - ei todellakaan teidän tule lapsia hankkia! Saaatana; 6kk olette yhdessä vttu asuneet ja joku "miehesi" kaveri saa pennun, niin totta kait se pikkumuna haluaa kans! Älä jumalauta ala sille synnytyskoneeksi tässä n. 9.5 vuoteen. Näette siinä ajassa monet erot kun nämä ultrakuvannäyttäkät eroaa.
Olkaa viisaampia.
Voi kulta pieni älähän nyt pamauta verisuonta päästäsi. Ehkä olis aika sunkin hommata uus harrastus ja lopettaa trollaaminen, kun et sitä kerran osaa edes tehdä. :)
ap
vaikuttaa kyllä siltä että myös hänellä vauvakuumetta jos koko ajan vihjailee ja kyselee :) ei minusta ole painostamista jos kerrot miehellesi olevasi hämillään saadessasi ristiriitaasia signaaleja häneltä. Itse myös pyytäisin lopettamaan jatkuvan kyselyn ja vihjailun jos ei vielä lasta halua mutta tietää sinun kuumeilevan. Reippaasti vaan asia esille, tsemppiä!
Kiitos ap. neuvosta, mutta minulla on harrastuksia ja eräs rakas "harrastus" nukkuu tuolla vaunuissa :) Heh, mutta sinä, ja se sun tän hetkinen ihastus, ette vttu vie sotke lapsia elämäänne ja identiteettiongelmiinne!
Onko asia ymmärretty, VITTU?
Kasvakaa eka ja tutustukaa toisinne!
Ei katkea verisuoni päästä, muuta kuin nauramisesta sun tyhmyydelle ;)
No otin asian esille, mies on kuulemma vielä epävarma. Omaa lasta tekisi mieli, mutta kun ei haluaisi tehdä niin suurta päätöstä, joten kuulemma toivoo, että tulisin vahingossa raskaaksi. Sanoin, että hänen on nyt mietittävä asiaa ja palataan asiaan kunhan hän on siitä varma. Jos nyt vahinko kävisi, joka tosin on epätodennäköinen, sillä huolehdimme hyvin ehkäisystä, niin lapsi toki olisi enemmän kuin tervetullut, mutta en ala tekemään itse päätöksiä pillereiden lopettamisesta, tästä hän itse jopa vihjaili. Loppujen lopuksi sanoin myös, että vihjailut raskaudesta on nyt loputtava siihen asti, että hän on valmis, sillä vauvakuume äityy välillä tosi pahaksi.
Ja nyt vielä tälle herra/rouva trollille,( vaikka toki tiedän ettei trolleja saisi ruokkia vaan pitäisi jättää omaan arvoonsa,) minä ja avomieheni teemme lapsemme siinä vaiheessa kun me olemme siihen valmiita, siihen ei vaikuta sinun eikä muiden mielipiteet. Tulin tälle palstalle kysymään uskallanko ottaa asiaa puheeksi, en sitä olenko lapseen valmis. Sen tiedän parhaiten itse milloin siihen olen valmis. Minun ei tarvitse tekemisiäni sinulle selitellä, joten tämän viestin jälkeen aion totaalisesti ignorata kaiken mitä ihanasta pienestä suustasi pääsee.
ap
Et tunnu tietävän, mutta luulet tietäväsi.
Sääliks käy.