Vuoden 2012 alusta koulujen henkilökunnalla on ilmoitusvelvollisuus.
Olemmeko palaamassa taas niihin aikoihin, kun ihmiset joilla ei ollut ammattipätevyyttä tekivät ilmoituksia poliisille.
Lue lisää.
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2012_38/172243.htm
----------
Olemmeko palaamassa taas niihin aikoihin, kun ihmiset joilla ei ollut ammattipätevyyttä tekivät ilmoituksia poliisille.
Lue lisää.
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2012_38/172243.htm
----------
Vastaukset 29
Vanhimmat
OSALAINAUS EDELLISESTÄ.
Vaikea varmistaa
Väärän ilmiannon mahdollisuus väikkyy ilmoittajan mielessä herkästi. Tapahtumien todenperäisyyttä on usein vaikea varmistaa.
– Jos oppilas kirjoittaa koulussa aineen, jossa hän viittaa seksuaaliseen hyväksikäyttöön, opettajan on mahdotonta tietää, pohjautuuko tarina omaan elämään vai onko se pelkästään sosiaalisesta mediasta matkittua, Lahtinen kertoo.
Tilanteet tulevat eteen yleensä varoittamatta keskellä koulutyötä. Opettajalla on usein vain niukasti aikaa reagoida tapahtumiin. Lain mukaan ilmoitus on tehtävä viipymättä.
Hiltunen myöntää, että aikuisen on vaikea tietää, mitä oikein on tapahtunut. Vaihtoehtoja on paljon. Oppilaiden keskuudessa kiertävät puheet saattavat synnyttää lumipalloefektin, jossa todellista tapahtumaa höystetään mielikuvilla. Opettajan kannattaa arvioida tilannetta avoimilla kysymyksillä, kuten mitä on tapahtunut ja kerro lisää.
Pelko aiheettomasta ilmoituksesta on poliisin mukaan turha. Opettaja on vain ilmoituksen tekijä. Rikoksen selvittäminen kuuluu poliisille ja seuraamuksen määrääminen tuomioistuimelle. Sosiaalitoimen tehtävä on selvittää lastensuojelun tarve.
Hiltunen muistuttaa, että opettajan on turha pelätä joutuvansa itse syytetyksi. Tutkinta väärästä ilmoituksesta edellyttää tahallisuutta.
Seksuaalirikosten skaala on laaja alkaen sopimattomien kuvien näyttämisestä. Teon vakavuuteen vaikuttaa myös niin tekijän kuin teon kohteen ikä. Pelkkä arvio siitä, mitä todella on tapahtunut, on poliisillekin pitkä prosessi.
Yhteiset nuotit
Opettajat toivovat, että lapsiin kohdistuneisiin rikoksiin puututaan. Uuden lastensuojelulain säännöksen toteuttamisessa Lahtinen vetoaa työantajaan. Ohjeiden ja velvollisuuksien on oltava kaikkien tiedossa.
Työnantajan on koulutettava opettajat toimimaan uuden lain mukaan ja kerrottava niin vanhemmille kuin oppilaillekin, että näin koulussa tehdään.
– Kun nuotit ovat yhteiset, myös vanhemmat ymmärtävät, että ilmoituksen tehnyt opettaja on harkinnut asian huolella ja konsultoinut nimettömänä myös muita tahoja. Taustalla on aito huoli siitä, tarvitsevatko oppilas ja koti apua ja pitääkö asiaa lähteä selvittämään.
Tärkeintä on Lahtisen mielestä, että viranomaiset ja koulu suhtautuvat seksuaalirikoksiin vakavasti. Helsingin opetustoimi on laatinut opettajille käytännön ohjeet siitä, miten uutta lakia sovelletaan. Ohjeista toivotaan olevan apua muissakin kunnissa.
OAJ:sta olisi tärkeää, että ilmoituksen tehneelle viranomaiselle tulisi edes jonkinlainen tieto, millaisiin toimiin ilmoitus on johtanut.
Poliisi uskoo, että käsittelyajat nopeutuvat useita viikkoja tai jopa kuukausia, kun ilmoitus tulee suoraan poliisille eikä mene sosiaaliviranomaisen kautta.
Hyväksikäytön kohteeksi joutuvat useimmiten esiteini-ikäiset eli 10–12-vuotiaat ja heitä vanhemmat lapset. Nuorempien lasten kohdalla rikokset ovat harvinaisempia ja hankalampia tunnistaa.
Tästä on kyse
Vuoden 2012 alusta kaikilla koulujen ja päiväkotien työntekijöillä on ollut velvollisuus ilmoittaa alaikäisiin kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä suoraan poliisille ja tehdä lisäksi lastensuojeluilmoitus.
-----------
Naurettavaa, että opettajien pitäisi ehdottaa tuollaisesta!
Niinhän he ilmoittelevat jo nyt kaikista HEIDÄN mielestään "hankalista" oppilaista. Hyvä siinä on sitten palstoilla huutaa, että "Ei kukaan tee ilmoitusta, jos taustalla ei ole ISOMPI ongelmavyyhti."
Sitten kuvitellaan vaikka mitä, jos kakara ei tee läksyjä säännöllisesti, vaan muut asiat kiinnostavat enemmän. Kun vanhemmat eivät jaksa juosta koko ajan koululla haukuttavana, on tumpeloiden mielestä "kodin ongelmavyyhti" valmis.
Tuollaisia sitten vielä yllytetään lisäilmoituksiin!
Kait ne siinä ilmoittaa kuin muutkin jos lapsi kertoo sellaisesta.
Meillä vaimo valitti opettajan jatkuvasta narinasta pojan läksyistä vanhempain vartissa. Menin kerran käymään siellä itse, niin loppui ukon narinat.
Jos ukko sen takia jotain ilmotuksia väsää, niin minä teen opettajan kakarasta. Se siellä kylän raitilla ensimmäisenä aina on koulumatkalla toisia oppilaita hakkaamassa.
Malli-isin perjantai:
1. Koululla riehumista ja opettajalle marisemista.
2. Nakkikioskin jonossa tappelua.
3. Suomi24llä tilitystä.
Jos musta riippuu niin kaikki poistetaan. Ihan kaikki.
Kysymys Tore Lovelle.
Eikö vihdoinkin olisi syytä antaa kansalaisten kertoa kokemuksistaan ja alkaa rakentamaan yhteiskunnastamme yhteisöllistä, jossa otettaisiin huomioon, perheet, tapset, nuoret ja auttaa heitä selviytymään, eikä syrjäytymään.
Muutama asia.
Psykiatri Martti Paloheimon (1913 -20002) kirjoissa löytyisi ehkä pohdittavaa.
Oliko hän aikaansa edellä, vai jatkammeko Kotivammaisuuden kierrettä?
Paloheimo käytti ilmaisua "Suomalainen kansanneuroosi."
Lainaus kirja-arvostelusta lapsuuden haavat 1999.
Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä. Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävän paljon välinpitämättömyyttä, jopa henkistä väkivaltaa.
Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaan.
Martti Paloheimo Ihmisensuojelu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.
Keskustelu ihmisten ympäristön saastumisesta on ollut viime aikoina voimakkaasti esillä. Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäiseltä taholta. Hän tarkastelee ihmisensuojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myö henkisesti.
Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin työkentässä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmissuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisöllemme edessäolevan tuhon estämiseksi, Se on depatti ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.
Paloheimon muita kirjoja, joita löytyy kirjastoissa.
Ota, tai jätä - äänetön kevät.
Kirjava Sulka.
Olisiko aika julkaista kirja joka voisi olla nimeltään.
Yhteiskunnan vammauttamat perheet. lapset ja nuoret?
--------------
Ai täällä kakarat meuhkaa tällä palstalla, heh.
Mutta noille aikuisille voi vaan sanoa, että älkää antako koulun turhista nurista. Pitäiskö ne vanhempien ne läksyt tehdä, jos poikaa ei kiinnosta? Tyttö tekee läksynsä ja pärjää hyvin, poika ei tee, on muuta parempaa tekemistä mutta silti pärjää koulussa seiskan kasin tasoa, vaikka ei tee läksyjä, eikä lue.
Eihän tuota ennen vanhaan kaikesta heti kotiin huudettu, jos jotain ei koulu kiinnostanut, niin sitten ei kiinnostanut. Ja turhasta ukko läksyistä valittaa kun poika pärjää koulussa ilman niitäkin.
Ei ole tehty ilmoituksia mutta sen sanon vieläkin, että jos ukko ilmoittelis, niin minä ilmoitan hänen kakarastaan ensimmäisenä. Meidän poika ei ole pahojaan kylillä tehnyt, ei ainakaan ole mistään valitettu vaikka aina on sanottu, että kertovat heti jos on pahan teossa. Mikä tuollanen opettaja on kenestäkään ilmottelemaan kun ei pidä kurissa omaa kakaraansa.
Et ole ainut vanhempi, joka saa äimistellä koulun rutinoita. Tai oikeastaan neuvolan ja päiväkodin jo ennen sitä.
SYY: Lapsi ei mahdu keskivertokäyrien sisälle. Ei kasva tarpeeksi nopeasti, ei konttaa silloin kun pitäisi, ei opi kävelemään just silloin kun pitäisi. Sitten voi äkkiä saada kovia kasvu- ja kehityspyrähdyksiä, mutta ne sivuutetaan kuin niitä ei olisikaan. Jos kaikki johtuu vanhemmista, niin eikö erityispisteitä pitäisi antaa niiden lapsille, joiden tenavat kasvavat käyrien ylärajoilla?
Tänään vapaapäivänä olen kotitöitä tehdessä kuunnellut kahta eri radiokanavaa ja molemmilla on ollut sketsi- tai keskusteluohjelmia, joissa kaikissa on irvistelty nykyistä lastensuojelua ja vanhempien kaikesta syyllistämistä. Kyllä ihmiset alkavat olla aika kypsiä ja aiheesta ovat.
Nyt ei Tuntematonta sotilastakaan enää saanut esittää itsenäisyyspäivänä kun alle 12-vuotiaat järkyttyvät. Miten niille voi historiaa opettaa koulussa kun ne nykyään niin hirveästi kaikesta järkyttyvät?
Ei teidän tarvitse pojasta huolissaan olla. Ette varmaan ole ainut perhe, jonka poikaa ei paljon koulu kiinnosta. Voi kiinnostaa enemmän myöhemmin tai sitten ei, mutta hyvää keskitasoa lapsenne koulumenestys silti on. Tärkeintä on se, että ei nyt kaikkien tarvitse nenä kirjassa koko ajan istua, eikä kaikkien lasten tarvitse olla samanlaisia, ei me aikuisetkaan olla. Hulluuteen näissä asioissa on Suomessa menty ja hyvä, että siihen ollaan nyt puuttumassa.
Psykiatri Martti Paloheimo syntyi Tsaarin vallan aikana, ja koki sisällissodan, talvisodan, jatkosodan, 90-luvun laman, joilla kaikilla on ollut vaikutusta Suomalaisten elämään ja hyvinvointiin, mikäli heitä ei auteta, eikä tueta jatkuu Kotivammaisuuden kierre.
Moni perhe menetti sodassa isän, joka vammautui, kuoli tai sairastui psyykkisesti
Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassaan Kotivammaisuuden synty vaikeita äiti tytär suhteita, josta hän alkoi käyttämään ilmaisua "äitivammaisuus".
Paloheimon äitivammaisuus käsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden naisten kertomuksista omasta äiti-tytär suhteesta.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa Äidit hän kirjoittaa:
Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholta kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta.
Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani äitivammaisiksi. Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi kotivammaisuus käsite.
Kun kerran oli keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa.
Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. En ansaitse itselleni mitään hyvää. Minun ei ole lupa olla onnellinen. Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko. Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se kuulostaakin: Mitähän äiti sanoo?
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty.
-----------
Uusia näkökulmia tarvitaan, jotta voisimme turvata lasten, nuorten ja perheiden oikeudet turvalliseen kasvuun ja elämään.
Kristiina Berkman-Kemppainen kirjoittaa Pohjolan Sanomissa 10.9.2012 aiheesta joka voi selittää syyt lasten huostaanottoihin.
Annetaan puheenvuoro hänelle, hän on perehtynyt Mantraan, joka johdattelee "lastensuojelijoita" toimimaan halutulla ja toivotulla lavalla.
Toisaaltaan olisi syytä alkaa pohtimaan, kuinka merkittävä vaikutus lastensuojelusta vastaavillae on ollut Sateenkaari-, Homo-, Lesbo-, Bi-, trans-, Pride, Lepakkolaakso-, Ranneliikejärjestöillä tämänpäivän ongelmiin?
Lue lisää Pohjolan Sanomissa.
---------
http://www.pohjolansanomat.fi/Kolumnit/1194766463473/artikkeli/virallinen mantra.html
----
Kopio Pohjolan Sanomien uutisesta ja Mantrasta.
Päivitetty 10.9.2012 08:39, julkaistu 10.9.2012 08:37.Virallinen mantra
Lähetä palautetta toimittajalle.
Aikaisemmin, kun huostaanotoista ja kotiin palauttamisista käytiin julkisia keskusteluja, korviini tarttui joittenkin sosiaaliviranomaisten suusta tulviva mantra. Hokema, jonka mukaan vanhemmilla on oikeus tavata lapsiaan, ja jonka mukaan perheitten yhdistämistä tulisi kaikin keinoin tukea. Oli tilanne sitten miten hankala tahansa.
Nyt näitä äänenpainoja ei ole kuultu, kun mantra isän oikeudesta tavata lastaan johtikin mitä kauhistuttavimpiin seurauksiin. Niin pitkälle menivät tämän isän oikeudet, että hänelle luotiin mahdollisuus kiduttaa tyttöään kuoliaaksi asti. Tämä tapaus on vetänyt sosiaaliviranomaiset hiljaisiksi. Kukaan ei sentään kehtaa naamaansa näyttää puhumalla yleisellä tasolla siitä, että ”lapsella pitää olla oikeus tavata vanhempiaan”.
Uskon, että jokaiseen ammattikuntaan pesiytyy vastaavanlaisia mantroja. Yleensä ne liittyvät oikeassa olemisen viehtymykseen. Ajatellaan nyt vaikkapa tutkijaryhmää, alansa auktoriteetteja, jotka ovat päätyneet esittämään, että tietynlainen ruokavalio on se ainoa oikea, kansakunnan terveyttä ylläpitävä vaihtoehto. He eivät luovu kannastaan, vaikka saisivat eteensä satoja tutkimuksia ja selvityksiä, jotka puhuvat näitä löytöjä vastaan. Ei, kun mantra on jäänyt päälle, sitä sitten hoetaan niin sanotusti maailman tappiin asti.
Joskus kirkonkin hokemat tuntuvat päälleliimatuilta. Oli sitten kyseessä luonnonmullistus tai järkyttävä ampumistapaus lukuisine uhreineen, niin sanoma on helposti tämä: ”Jumala on hyvä Me emme voi ymmärtää, mutta Jumala ymmärtää”. Näin sanotaan kertomatta kuitenkaan tarkemmin, miten se hyvyys juuri tässä pahuudessa ilmenee.
Kaikissa tilanteissa pitäisi uskaltaa katsoa sen mantran taakse. Hokemien sijasta pitäisi puhua asiaa, avata ja tutkia tilanteita. Sana mantra tarkoittaa suomennettuna mielen vapauttamista aineen kahleista. Jotakin tiettyä sanaa toistamalla, vaikkapa OM, päästään vähitellen sellaiseen mielentilaan, missä nähdään ja koetaan olevainen kirkkaammin. Toivoa sopii, että mikään mantra, olkoon se nyt sitten luonteeltaan maallinen tai uskonnollinen, ei vapauta ihmistä järjen kahleista. Tai pikemminkin järjen käytöstä.
On todella hyvä, että lastensuojeluun liittyviä käytäntöjä nyt tutkitaan perinpohjin. Ja että mahdolliset virkavelvollisuuksien laiminlyömiset johtavat myös rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin. Loppuvat mantrat ja astuvat lasten todelliset kokemukset keskiöön. Mitähän mantraa pitäisi ruveta käyttämään, jotta nämä hirvittävyydet keskellä suomalaista rauhallista arkea loppuisivat. Varhainen puuttuminen? Välittäminen? Vastuullisuus? Velvollisuus? Viisaus?
Kirjoittaja on kemiläinen vapaa toimittaja.
Sinun mielestäsikö on aivan asiallista, että alaikäinen poikasi itse päättää, mitä asioita koulussa huvittaa tehdä ja mitä ei? Sillä tavallako hän sinun mielestäsi oppii vastuullisuutta ja elämänhallintaa?
Jon opettaja blapsi on holtiton, tee jotakin aswian suhteen. Omasta lapsestasi ja hänen toimistaan sen sijaan kannat vastuun sinä itse. Toimintoa kutsutaan nimellä kasvatus. Oletko kuullut?
Tyypillistä tumpulointia Suomessa, että ensin säädetään laki, että jollain ammattiryhmällä on ilmoitusVELVOLLISUUS, eikä tikkua ristiin laiteta tiedon jakamisessa, että heitä autettaisiin mitenkään seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisessa tunnistamisessa.
Mutta ymmärtäähän tuon, kun on kyse asiasta, josta ei yleistä tyyppikaavaa ole olemassakaan, ei edes psykologeilla. Sitä ei ole tutkimusten suhteen ja vielä vähemmän lapsesta näkyvän oirehdinnan suhteen.
Laki asettaa opettajat aika tukalaan asemaan. Mutta niinhän ls. usein tekee, näköjään muidenkin kohdalla, ei vain perheiden. Minä en ainakaan opettajana reagoisi kuin silloin, jos lapsi itse kertoo, että näin on tapahtunut. Aina muulloin on kyse pelkästä oletuksesta.
Jos ls:ssa aina suhtauduttaisiin epäilyyn epäilynä ja pyrittäisiin puolueettomaan asioiden selvittelyyn, niin OK, sen kuin vain kaikki kansalaiset itkisivät epäilyjään ls-työntekijöille. Mutta valitettavasti heidän joukossaan on niitä, jotka suhtautuvat epäilyyn ihan kuin se olisi poliisitutkinnassa saatu TODISTE siitä, mitä on tapahtunut.
Tarkkaile läheisiäsi kirja julkaistiin vuonna 1996, kirja on tarkoitettu lastensuojelun parissa työskenteöeville, sekä opettajille.
Eikös tuolloin lasten huostaanotot ja "turvaanotot" lisääntyneet voimakkaasti, mukaa kuuluu tietenkin Varhainen puuttuminen ja Huoli.
Juha Varto kirja-arvostelussa annetaan hieman kritiikiä kirjan kirjoittajalle
http://netn.fi/496/netn_496_kirja6.html
-------------
Väärä kuva isistä. Varatuomari Anja hannuniemen mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa.
Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 07.12.2009 19:42
Väärä kuva isistä
7.12.2009 19:42 (Päivitetty 7.12.2009 19:42) Keskisuomalaisessa 26.11. kerrotaan Markku Salon kirjasta narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Salon kokemusperäisesti lähestymää aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa. Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.
Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä.
Pääosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät. Perustelut eivät vakuuta.
Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippuvaisia ja epävakaita persoonallisuuksia.
Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan, miesten osuuden ollessa 1/3. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42 prosenttia pidempien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuojelun asiakkaita.
Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihdeongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykierteeseen osallistuvista naisista 42 pros. on siis selvästi ongelmaisia. Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon sopii, että häiriintyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?
Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on ratkaisevasti vääristynyt. Hän tehnyt havaintoja ainoastaan mutu-tuntumalla. Käsittääkseni hän usein avustaa isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua.
Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaanaan olevan naisen häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen kumppaninsa. Vastapuolen väittäminen, ehkä perusteetta häiriöiseksi on kätevää, mutta sellaisia luihuja tekniikoita käyttävän asiamiehen pohdintoja ei pitäisi kohottaa yleiselle tasolle luulottelemalla asiantuntemusta.
ANJA HANNUNIEMI oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Tuusula
----------
Silminnäkijä ohjelma Painajajinen perheessä kertoo, että yksi puhelinsoitto käynnistää epäilyn, isän syyllistyneen insestiin.
Kun fanatikot alkavat tositoimiin, ei heitä pysäytä mikään, eikä kukaan.
Lue lisää.
http://atuubi.yle.fi/node/14395
------------
Kopio Silminnäkijä ohjelmasta.
Kun isää epäillään insestistä, kansankodin viranomaisia ei pysäytä mikään - vaikka epäily osoittautuisi aiheettomaksi.
Tämän sai kokea Ruotsin Sandvikenissä asuva Jennin ja Thomasin perhe. Silminnäkijä esittää Ruotsissa suurta kohua aiheuttaneen Uppdrag Granskningin ohjelman perheen painajaisesta.
Tapahtumat alkoivat yhdestä puhelinsoitosta syyskuussa 2010. Jennin sisko teki ilmoituksen, joka johti perheen 3- ja 6-vuotiaiden tytärten kiireelliseen huostaanottoon. Isää epäiltiin tyttären seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapset oli otettu huostaan suoraan koulusta ja päiväkodista, ilman että vanhemmille edes ilmoitettiin etukäteen.
- Raskainta oli voimattomuuden tunne. Että lapset voidaan viedä noin vain, sanoo Thomas.
Epäilyn mukaan perheen tyttärellä on tapana "lypsää isän penistä". Isä pidätettiin ja myös äitiä syytettiin, koska hän ei ollut estänyt seksuaalista hyväksikäyttöä.
Kyseessä oli väärinkäsitys. Tyttärillä oli tapana tulla vanhempiensa sänkyyn viikonloppuisin. Vanhempi tytär oli koskettanut isän penikseen, mutta isä oli välittömästi siirtänyt käden pois.
Tapaus kertoo kafkamaisella tavalla, kuinka vääjäämättömästi viranomaiskoneisto toimii haluamaansa suuntaan, kun se epäilee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.
Käräjäoikeus vapautti vanhemmat, mutta sosiaaliviranomaiset jatkoivat lasten huostaanottoa. Vapauttavasta päätöksestä huolimatta viranomaiset arvioivat, että lapsilla ei ole perheessä seksuaalisia rajoja. Edelleenkään näyttönä ei ollut muuta kuin yksi puhelinsoitto.
- Johtopäätökset olivat aivan sairaita ja hyvin loukkaavia, sanoo isä.
Kaikkiaan perhe joutui käymään läpi kolme oikeusastetta ennen kuin he vapautuivat syytöksistä. Yksi syytös koski perheen lomavideoita, joista tuli syyte lapsipornon hallussapidosta.
Tapaus osoittaa, miten lasten suojaksi tarkoitettu viranomaiskoneisto voi kääntyä täysin perhettä vastaan.
Uusinta torstaina 19.4. Yle TV2:ssa klo 23.35
Toimittaja: Hasse Johansson ja Nicke Nordmark
Alkuperäismateriaali: SVT, Uppdrag Granskning, Ruotsi
Suom.toteutus: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: Yle Ajankohtaistoiminta
---------------------
Pelkään pahoin, että opettajien tietotaito ei ole riittävä.
Sanomalehti Karjalainen 4.3.2009.
Seksuaalirikoksissa jo noitavainon piirteitä.
Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.
Joensuu
Markku Liikamaa
Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.
– Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.
Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.
– Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isään, vastaan, hän sanoo.
Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.
Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.
– En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisiä, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi, hän sanoo.
----------
Varsinkin voimakkaasti sisäänpäin kääntyneissä uskonliikkeissä on tarjolla otolliset olosuhteet insestiin ja pedofiliaan.
Tämä on plajastunut kun vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto myönsi liikkeen piirissä rehottavan insestin.
Yli sata lasten hyväksikäyttäjää on jäänyt kiinni, ja heillä on uhreja moninkertainen määrä.
Yksi järkyttävimpiä kohtaloita on Kokkalassa tapahtunut vuosia kestänyt hyväksikäyttö, jossa pieni tyttö joutui raiskatuksi 7-vuotiaasta lähtien. vanhemmat eivät puuttuneet asiaan.
http://freepathways.wordpress.com/2010/05/07/hyvaksikaytetty-minna/
Kun tämä uhri pyysi apua, hänen käskettiin vaieta koska "synnit oli jo pyydetty ja annettu anteeksi".
Koulun on mahdoton tehdä mitään silloin jos lapsi ei uskalla puhua asioista opettajalleen. Mutta opettajan on lain mukaan velvollinen tekemään ilmoituksen jo silloin jos on syytä epäillä että lasta uhkaa jokin vaara. Lain mukaan siis!
Mot ohjelmassa Epäilys ja rangaistus kerrotaan etäästä "insestitapauksesta".
Salunen määrättiin mielisairaalaan ja toinen "asiantuntija" Muranen on pidätetty useita kertoja petättömistä insestisyytöksistä. Eräässä tapauksessa hän lupasi kirjoittaa 2000:lla eurolla todistuksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä näkemättä lasta.
Klikkaa Käsikirjoitus luettavissa tästä, jossa löytyvät "asiantuntuja" haastattelut.
Mikäli Opettajat tomivat näiden "asiantuntijoiden" perusteella pelkäämpä, että lapsi menettää isänsä ja perhe hajoitetaan "insestin" vuoksi.
http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=ContentDFE85
---------
Raiskaukset ovat usein myös hatusta vedettyjä.
Turun Sanomat 30.6.2010.
Raiskausilmoituksista yli viidennes perättömiä
Kotimaa | Turun Sanomat 30.6.2010 03:00 .Perättömät raiskausilmoitukset ovat viikoittainen ongelma poliisille. Viranomaisten arvion mukaan yli joka viides poliisin tietoon tulleista raiskausväitteistä osoittautuu perättömäksi. Nämä tapaukset eivät johda syyteharkintaan ja oikeuskäsittelyyn.
Vuosittain poliisi kirjaa noin tuhat raiskausilmoitusta ja yli tuhat lievempää ilmoitusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Rikosylikonstaapeli Marja Vuento Helsingin poliisilaitokselta kertoo, että aiheettomien ilmoituksen määrä on kasvanut samaa tahtia naisten alkoholin kulutuksen kanssa.
– Iso osa perättömistä ilmoituksista tehdään kännissä ajattelemattomasti. Joku voi haluta ilmaisen kyydin taksikuskilta, toinen sepittää raiskausväitteen välttyäkseen putkayöltä ja kolmas selittää hätävalheen puolisolle tai kotiväelle. Kun kanssaihminen ottaa sitten yhteyden poliisiin, puheita on vaikea perua, Vuento kertoo.
Perättömissä väitteissä nimetään tekijäksi usein ulkomaalaistaustainen mies tai miehet. Rikoskomisario Ville Hahlin mukaan tähän on kaksi syytä.
Ulkomaalaistaustaiset ovat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla noin joka toisessa raiskaustapauksessa epäiltyinä.
– Toiseksi, jos ilmoituksen tekijä nimeää tekijäksi tummaihoisen, häneltä ei odoteta niin tarkkoja tuntomerkkejä kuin jos tekijä olisi kantasuomalainen, Hahl selvittää.
Suuri perättömien ilmoitusten määrä sitoo poliisin resursseja, mutta ilmoitukset tekevät hallaa myös seksuaalirikosten todellisille uhreille.
– Siskot tekevät mielettömän karhunpalveluksen toisille naisille. Raiskauksen uhreja kohdellaan vähintäänkin asiallisesti nykypäivänä, mutta poliisi joutuu kuulusteluissa varmistamaan tarinan todenperäisyyden, Vuento sanoo.
Koska raiskauksella ei yleensä ole silminnäkijää, poliisiviranomaiset ja oikeuslaitos joutuvat punnitsemaan uhrin ja väitetyn tekijän puheiden luotettavuutta.
– Vuosien kokemuksella on myönnettävä, että oikeusmurhia tapahtuu molempiin suuntiin, Vuento toteaa.
------------
Sari Sarkomaa Eduskunta.
09.12.2010
Kirkon lupaus tehostaa pedofilian kitkemistoimia ainoa oikea
Kirkon tuore lupaus asettaa lapsen etu ja suojelu etusijalle ripissä ja sielunhoidossa on pitkään odotettu ja ainoa oikea. Päätös antoi uskoa kirkon kykyyn muuttua ja olla mukana ihmisten arjessa. On tärkeää, että valtiovalta ja kirkot jatkavat vuoropuhelua ja yhteisseurantaa asian tiimoilta. Lapsen edun toteutuminen ja pedofilian kitkeminen vaativat varmasti vielä jatkotoimenpiteitä.
Luterilainen kirkko on päässyt valtiovallan edustajien kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että niin ripissä kuin sielunhoidossakin tietoon tulleet hyväksikäytöt selvitetään aina ja tarpeellisiin toimenpiteisiin ryhdytään. Aiemmin vain ääritapauksissa on ollut pakko tai ylipäätään mahdollista ilmoittaa pedofiliasta. Kirkko on luvannut uusia piispainkokouksessa menettelytapaohjeet ja lisätä seurakunnan työntekijöiden koulutusta niin, että lapsen suojelun ensisijaisuus toteutuu nykyistä vahvemmin. On tärkeää, että jatkossa papilla on aina velvollisuus varmistaa, ettei lapsi jää ilman apua, eikä papin tarvitse enää lasta auttaessaan pelätä rippisalaisuuden rikkomista. Tulevaisuudessa rippisalaisuuden taakse ei voi enää kukaan piiloutua.
Kirkon piirissä esitetyissä puheenvuoroissa on todettu, että pelko salassapitovelvollisuuden rikkomisesta ei estä vain pappeja puuttumasta lasten kaltoinkohteluun, vaan vaitiolovelvollisuus heijastuu usein myös muihin työntekijöihin, eikä ilmoituksia uskalleta tehdä aina silloin kun se olisi välttämätöntä. Näin on vaara, että lapset jätetään suojattomiksi. Kirkon lupaus uudistaa ohjeistusta ja lisätä koulutusta on tervetullut toimi tilanteen korjaamiseen.
Lastensuojelulain noudattaminen, osaaminen ja koulutustarve on syytä arvioida kaikilla tahoilla, jotka ovat lasten kanssa tekemisissä. Henkilöstön ja myös vapaaehtoisten työntekijöiden ohjeistus ja työnohjaus on oltava kohdallaan niin, että jokainen aikuinen osaa ja uskaltaa puuttua lapsen hätään ja tehdä lastensuojeluilmoituksen. Kukaan ei saa eikä voi jättää lasta ilman apua ja piiloutua osaamattomuuden tai jonkin tekosyyn taakse. Pelko ja alistaminen ovat usein syitä, miksi pedofilia jää piiloon. Pedofilian kitkeminen ja lasten auttaminen edellyttävät sellaisen ilmapiirin luomista, että lapsi uskaltaa puhua aikuiselle, ja voi luottaa siihen, että apua saa aikuisilta aina.
Maailmanlaajuiset päivänvaloon tulleet lasten hyväksikäytöt eri kirkkokunnissa kertovat tarpeesta niin kirkossa kuin koko yhteiskunnassakin yleisesti nostaa pedofilia päivänvaloon ja yksiselitteisesti tuomita se. Vastuullisten aikuisten on huolehdittava, että lasten hyväksikäyttöön puututaan aina ja välittömästi. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos ihmisyyttä vastaan ja sen kitkemiseksi on joka taholla tehtävä kaikki voitava. On tärkeää, että kirkko on tässä työssä edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Kirkon ottama edistysaskel antaa tähän uskoa.
--------
Asenteet vaikuttavat paljon suhtautumistapaamme. Täytyy tiedostaa mikä asenne on milloinkin "päällä", kun suhtaudumme johonkin asiaan.
Haluammeko nähdä ihmiset mörköinä, vai ihmisinä.
Asenteesta
Tärkein asia omien unelmien tavoittelussa on oma asenne. Kaikki ovat kuulleet sanonnan “Asenne ratkaisee. Aina.” Se pitää paikkansa.
Mitä tarkoittaa asenne? Asenne tarkoittaa yksinkertaisesti suhtautumista asioihin. Se määrittää kaikkien asioiden laadun.
Jos suhtautuminen on huono, asia vaikuttaa huonolta. Jos suhtautuminen on hyvä, asia vaikuttaa hyvältä. Ei ole niinkään väliä tilanteen realiteeteilla. Sinusta voi tuntua, että koko maailma kaatuu päälle kun sinulla on paljon stressiä. Silloin tilannetta helpottaa kun tajuaa, että ei ole mitään hätää jos on kaikki raajat vielä tallella.
Sain vuosi sitten japanilaiselta kaveriltani tuliaislahjaksi seinälipun, jossa on mietelause. Siinä sanotaan suomeksi käännettynä näin:
“Jokaisella pilvellä on hopeareunus.”
Teema on sama kuin perinteisessä kysymyksessä: Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Eli katsotko asioita negatiivisesti vai positiivisesti?
Eräällä insinöörikaverillani oli hauska vastaus tähän: jos lasi on puolillaan vettä, niin toinen puoli on sitten ilmaa, joten teknisesti lasi on aina täynnä.
Juuri tässä asenteessa on kysymys. Asiat voi nähdä niin monelta kantilta.
Itse olen omassa elämässäni huomannut, että kun murehdin menneitä asioita ja kuviteltuja tekemiäni virheitä, minulle tulee huono mieli ja luulen olevani uhri. Mikäli luulen olevani uhri, niin otan uhrin asenteen ja myöskin päädyn sellaiseksi. En toimi aktiivisesti edes tärkeiden asioiden kuntoon laittamisessa.
Ennen pitkää kuitenkin tajuan, että nuo ajatukset ovat pelkkää hömppää. En pysty muuttamaan menneitä, ainoastaan pystyn muuttamaan tätä hetkeä ja siten vaikuttamaan tulevaisuuteen. Unelmia tavoitellessa on hyvin tärkeää ottaa rohkea ja eteenpäinvievä asenne. Sinun täytyy ymmärtää, että olet itse vastuussa omasta elämästäsi. Et voi kaataa sitä vastuuta muiden harteille. Saatika syyllistää maailmaa asioista, jotka eivät ole tahtomallasi tavalla.
Nouse ylös! Katso itseäsi peiliin ja päätä mitä asioita haluat lähteä tavoittelemaan. Päätä millä asenteella ryhdyt töitä tekemään. Sitten ryhdyt hommiin, etkä luovuta ennen kuin olet saanut työt tehtyä.
Tämä on Karman laki, eli kylvämisen ja sadonkorjuun laki. Sitä syksyllä niität, mitä keväällä kylvät.
Näin yksinkertaista se on.
Eräs kaverini sanoi näin:
“Minä en lopeta kun olen väsynyt, vaan kun olen valmis.”
----------
Ainakin sataa lasta käytetty seksuaalisesti hyväksi Suomen valtakirkon suojissa.
Epäiltyjen joukossa on pappeja ja kirkon muita työntekijöitä.
Nuorisotyön alueelle niitä on eniten.
Miksei kirkkoja valvota?
Lue lsiää Helsingin Sanomissa 1.5.2010.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ainakin sataa käytetty seksuaalisesti hyväksi Suomen valtakirkon suojissa/1135256511221
----
Vain 1/3 osa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tuomioista tulee 0-11 vuotiaihin kohdistuvista teoista. Suurin osa tuomioista koskee siis teini-ikäisiä ja suurin osa tuomituista on 17-29 vuotiaita nuorukaisia ja suurin osa teosta on tapahtunut pe-su eli viikonloppuna kun teinit bilettävät yhdessä.
Viidennes tuomituista rikoksista tehdään lapsen perhepiirissä, tekijänä on lapsen vanhempi taikka vanhemman uusi puoliso tai seurustelukumppani.
Eli eron yhteydessä toinen vanhemmista (siis äiti) on tehnyt miehestään (isästä tai isäpuolesta) rikosilmoituksen väittäen tämän tehneen jotain seksuaalista (mikä useimmiten on täyttä valetta!)
Alle teini-ikäisten asianomistajien kyseessä ollessa tuomiot ovat yleensä tulleet mm. normaaliin kanssakäymiseen tai lapsen hoitamiseen kuuluvat lapsen halaaminen, nostelu, syliin ottaminen, kylvettäminen ja riisuminen, jotka on tietyissä tapauksissa luettu syyksi vahingoittavina seksuaalisina tekoina.
Perhepiirissä tapahtunut ALASTI kulkeminenkin on arvioitu rangaistavaksi, sekä vanhempien keskinänen seksi, jonka lapsi on sattunut joko kuulemaan tai näkemään.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tuomiot eivät siis todellakaan tule pikkulapsen "raiskaamisesta" (kuten sairaassa mielessänne kuvittelette), vaan esim. lapsen kanssa saunomisesta ja pesemisestä tai alasti kulkemisesta lapsen nähden tai jopa omien vanhempien harrastamasta normaalista keskinäisestä seksistä.
Huomiot perustuvat Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa olevan tutkijan tilastoihin.
Todennäköisintä on että useissa tuomioissa isä/isäpuoli/isoisä on esim. saunonut lasten kanssa alasti, josta syystä hänen on katsottu "hyväksikäyttäneen" lapsiaan?
Ainakun kyseessä on oma lapsi tai lapsenlapsi tuomio tulee törkeänä, vaikkei se muutoin sitä olisikaan.
Eli kun OMA lapsi vahingossa näkee tai kuulee vanhempiensa sänkypuuhat (esim. siten että lapsi herää yöllä) ja kertoo siitä jollekin tarhassa tai koulussa, niin vanhemmille tulee tuomio oman lapsensa TÖRKEÄSTÄ seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vaikka tälläistä on varmaankin useimmille perheille tapahtunut.
Ja koska nykyään opettajilla on velvollisuus ilmoittaa jos joku pienikin seikka viittaa siihen että "lapsi on altistettu ikätasolleen sopimattomalle asialle" eli seksuaaliselle hyväksikäytölle, niin aina jos saunotte lastennne kanssa alasti, ilmoitus menee sossulle jos lapsi erehtyy tämän mainitsemaan jossain, tai harrastatte puolisonne kanssa intiimiä kanssakäymistä niin että lapsi sattuu jotain kuulemaan tai näkemään ja mainitsee tästä jollekin, olette ITSE riskissä joutua tuomiolle oman lapsenne TÖRKEÄSTÄ seksuaalisesta hyväksikäytöstä (kuten Auer ja taksarikin) ja saada jopa vuosikausia vankeutta!!!!
En ole EDELLEENKÄÄN kuullut, että joku opettaja olisi tehnyt ls-ilmoituksen vanhempien petipuuhista.
Tämän asian toteaminen on näemmä jollekin liikaa.
Kuten tiedät, ilmoitan kaikki Porvoo-jauhannat asiattomiksi. Koeta päästä asiasta vähitellen yli.
Hyvä. Porvoo palstalta on pelkästään tänä aamuna poistettu parikymmentä kyseisen henkilön massapostausta. Siirtyy näköjään välillä tänne.