Pojalla on reilun vuoden vanha avioliitto, ovat perustaneet "uusperheen". Lapsia on yhteensä neljä, kaksi kummallakin, 8-14 v, tyttöjä ja poikia. Olemme huomanneet lapsiin kohdistuvaa halveksuntaa, alistamista ja väkivaltaista käytöstä puolison taholta. Asiaan on jo puuttunut sosiaalitoimikin, eli ovat ns,. tarkkailussa. Alkoholi tms ongelmaa perheessä ei ole, ellei puolison kontrolloimaton käytös siihen lukeudu. Olemme vihjaneet pojalle avioliiton purkamista eli erilleen muuttamista lasten takia. Meille tuottaa suurta tuskaa havaita todella epäasiallista käytöstä poikamme lapsia kohtaan. Puoliso ei käy töissä, puuhailee monenmoisia saamatta palkkaa, eli poikamme elättää koko suurperheen. Siis: kuinka pontevasti puututte aikuisten lastenne epäilyttäviltä näyttäviin suhteisiin? Sanotteko suoraan: erotkaa!
Puututteko lastenne riitaisiin avioliittoihin?
Mummoraukka
593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En , koska ei ole ollut aihetta.
Kysymyksessä on tietenkin Te vanhemmat tavalla tai toisella.
Jos olisi minulla niin olisi minun laki, siis puhuminen ei muuta, mutta vain kerran.
juttu,, aina lapset kärsii, kokevat vääryyttä, surkia tapaus aina,
" kahden kauppa kolmannelle korvapuusti "
nummilla ja papalla ei ole nokankoputtamista ,,,
on aivan turhaa sekaantua nuoren parin asioihin, saa vain vihat niskaansa, tulee lopullinen ero omasta jälkeläisestä,
näin se vaan on,
mummit ja papat älköön sekaantuko parisuhtde ratkaisuihin,
sitten vasta JOS pyydetään apua,,,
mummi ja pappa olkoon lasten tukena jos siihenkään saavat lupaa,,,
Kuinkahan useassa uusioperheen elämässä ne mummot ja vaarit häärääkään erottavana tekijänä, arvostellessaan uus-miniäänsä tai vävyään.
Kun perheet yhdistyy, on vuosi lyhyt sisäänajovaihe, milloin tutustutaan toisilleen vieraiden ihmisten tapoihin.
Sekin on muistettava, että lapset kokevat tällaisen perheiden yhdistymistilanteen jopa traumaattisena. Onhan lapselle rakas ja tärkeä oma Isä tai Äiti tavallaan pyyhkäisty peruuttamattomasti ulos lapsen elämästä.
Vasta yhteiselämän arki, kaikkine erilaisinen tapahtumineen, vaikeuksineenkin, hitsaa perheen elämän.
Ei siihen passa pappojen tai mummojen puuttua muutoin kun katseella seuraten, antaen apua ainoastaan pyydettäessä.
Jopa pyytämättä annettu, hyvällä tahdollakin annettu - tarpeellinen lahjakin - voi tuntua perheeseen tulijasta elämäänsä puuttumiselta ja arvostelulta.
Nämä ovat kimurantteja kysymyksiä, jotka tuntuu meistä kummalliseta, mutta ei auta kun soputua tilanteeseen.
Aika tasii suhteen, kunhan tuetaan perhettä tasapuolisesti perheeseen tulijaakin kunnioittaen.
En puuttuisi millään tavalla, mutta tukeni antaisin jos pyydettäisiin.
Äitini ei jostain syystä pitänyt miehestäni. En tiedä mistä johtui. Kohteli häntä välillä tosi ilkeästi, vaikka mitään syytä ei ollut. Se johti siihen, etten käynyt äitini luona kymmeneen vuoteen.
Ei pidä puuttua muiden asioihin, jos ei apua pyydetä.
Ehkä puhuttelisin privatisti poikaani/tyttöäni..
, mutta onneksi ei ole tarvinnut puuttua...*koputtaa m aalaamatonta puupäätään* .