kannan povessani kylmää totuutta etäisyydestä tähtien välillä
mustalle liinalle levinneet valot palavat tuntemattomina
talvipalatsini katossa
ikkunaruudusta katselee valaistu tähti valkeaa katuaan
poljen kengilläni sohjoa jonka eilen tähdet lähettivät maahan
nimesi hehkusta sulaa povessani jää
puroiksi rintani panssarille
liian kaunis olet sinä kurottamaan tähdestä toiseen
liian kaunis uni jota terä uneksii tupessaan ‒ ja silti
särkyneenä tai ehyenä, kannan sinut viereeni
mustalle liinalle levinneet valot palavat tuntemattomina
talvipalatsini katossa
ikkunaruudusta katselee valaistu tähti valkeaa katuaan
poljen kengilläni sohjoa jonka eilen tähdet lähettivät maahan
nimesi hehkusta sulaa povessani jää
puroiksi rintani panssarille
liian kaunis olet sinä kurottamaan tähdestä toiseen
liian kaunis uni jota terä uneksii tupessaan ‒ ja silti
särkyneenä tai ehyenä, kannan sinut viereeni
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei percival_ ! Millaista melankoliaa ... mutta niin kaunista. Osaatpa näköjään kirjoittaa tällaistakin :) Mahtoi olla sydänverellä kirjoitettu tämä runo... talvista rakkautta, jouluista maisemaa.. ja niin, ehkä kaiken kaikkiaan liian kaunista. Kiitos kuitenkin ..
Hyvää joulua, percival_!
Hei, lehdon lapsi. Kiitos palautteesta.Ihminen kirjoittaa monenlaista syitä miettimättä. Hyvää joulua myös sinulle.