Kun lukee ihmisten muistelmia tai itse kirjoitettuja elämäkertoja, joutuu lähes poikkeuksetta huomaamaan, että kirjoittaja pitää itseään hyvänä ihmisenä, joka on aina menetellyt, ainakin lopputuloksen kannalta järkevästi ja onnekkaasti.
Hänellä siten ei ole myöskään katumista sen johdosta, mitä elämän tarjoamia vaihtoehtoja on valinnut tai valitsematta jättänyt.
Toisille hän ei mielestään ole aiheuttanut vääryyttä, mutta on voinut itse joutua toisten tekemän vääryyden kohteeksi.
Tuntuuko tutulta? Olisiko jossakin elämän vaiheessa sittenkin pitänyt valita toisin, esimerkkeinä vaikka elä'mänuran tai elämänkumppanin valinta? Onko niin, että kohtalo on johtanut hyvästä valinnasta hyvään valintaan?
Kaduttaako jokin elämän keskeinen valinta.
Huoneeseen pääsee ja siitä ulos helposti. Tehdyistä elämän valinnoista ulospääsy ei ole yhtä helppoa kuin niiden tekeminen
En päivääkään vaihtaisi pois, lauloi Veikko Lavi. Siinä on kai kyse hyvistä valinnoista. Voiko joku käytännön elämässä olla noin elämänmyönteinen.
Ainakaan tämän kirjoittaja ei kaikilta osin voi vilpittömästi yhtyä noihin sanoihin.
Hänellä siten ei ole myöskään katumista sen johdosta, mitä elämän tarjoamia vaihtoehtoja on valinnut tai valitsematta jättänyt.
Toisille hän ei mielestään ole aiheuttanut vääryyttä, mutta on voinut itse joutua toisten tekemän vääryyden kohteeksi.
Tuntuuko tutulta? Olisiko jossakin elämän vaiheessa sittenkin pitänyt valita toisin, esimerkkeinä vaikka elä'mänuran tai elämänkumppanin valinta? Onko niin, että kohtalo on johtanut hyvästä valinnasta hyvään valintaan?
Kaduttaako jokin elämän keskeinen valinta.
Huoneeseen pääsee ja siitä ulos helposti. Tehdyistä elämän valinnoista ulospääsy ei ole yhtä helppoa kuin niiden tekeminen
En päivääkään vaihtaisi pois, lauloi Veikko Lavi. Siinä on kai kyse hyvistä valinnoista. Voiko joku käytännön elämässä olla noin elämänmyönteinen.
Ainakaan tämän kirjoittaja ei kaikilta osin voi vilpittömästi yhtyä noihin sanoihin.
Vastaukset 98
Vanhimmat
"En päivääkään vaihtaisi pois". En todella voi olla samaa mieltä. Joudumme tekemään valintoja elämän aikana monella alueella, omakohtaisia yksilövalintoja, perhevalintoja useiden vaihtoehtojen joukosta, työpaikka-, sekä millaista elämää haluaa elää, mutta se onkin jo laajempi alainen juttu.
Ei aina voi tehdä niin kuin haluaa, on otettava huomioon todella paljon päätökseen vaikuttavia asioita.
Joskus on kompromissi ratkaisu hyvä, joskus oma ratkaisu . Kummassakin tapauksessa valinta ei ole ollutkaan täysin oikea, mutta elettävä on huonotkin päivät ja siinä kysytään jo henkisiä voimavaroja, osata tehdä rakentavia päätöksiä.
Siinähän se ydin, yritä selvitä eteenpäin hyvistä ja huonoista päivistä.
alottaja on enenmmän kuin oikeassa,
enemmistö varmaankin on tehny nuoruudessaan vääriä valintoja, sen kertoo jo suuret avioero lukemat,
omakohtainen elämä on ollu kovaa työtä ja vääryyttä on saanu kokea paljonki,
mutta lapsista kuin ihmeenkaupalla on tullu kunnon kansalaisia,
kaikesta huolimatta tunnen pettymystä elämää kohtaan, en koskaan tule muistemaan menneitä,
miksi ihmisen pitäisi piehtaroida vääryyksiä muistellen,
menen haavoineni hautaan, luoja parantaa sieluni haavat.
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa!
Käyttämättä jätettyjen vaihtoehtojen seurauksistahan ei voi tietää.
Teinkö oikein lopetettuani lukion kesken ja hoidettuani sen valmiiksi pari vuotta myöhemmin?
Oliko päätökseni olla, kehoituksista huolimatta,pyrkimättä kadettikouluun oikea?
Ruotsissa ollessani harkitsin muuttoa Kanadaan tai Australiaa. En lähtenyt.
Paluu Suomeen opiskelemaan. Oliko järkevää vaikka olin aloittanut saman tyyppisen sveduissa?
Puolison valinta puhtaasti keskinäisen viihtyvyyden perusteella?
Työpaikkojen vaihdot? Jokaisen kohdalla voi spekuloida,
Turha noita on miettiä koska vaihtoehtojen seurauksia on mahdoton tietää.
Se mistä olen ehdottoman varma ja tyytyväinen on päätökseni laiskistua melkein ajoissa.
Moni voi katua sitä, ettei käyttänyt hyväkseen tarjoutunutta ainutkertaista tilaisuutta vaikkapa koulutuksen, työn tai avioliiton osalta
Mistä sitä tietää mitä olisi mahdollisesti katunut, jos olisi ottanut tarjouksen vastaan koulutuksesta/työstä tai solminut avioliiton? Olisi kenties koulutus, muttei koulutusta vastaavaa työtä? "Ainutkertainen" työ olisi osoittanut maailman tylsimmäksi? Ainutkertainen avioliittotarjous osoittautuisi heti virheeksi?
Katuminen on suurelta osin jossittelua.
Kaduttaa ainakin se valinta tai oikeastaan valitsematta jättäminen, jonka seurauksena ei ole nyt lapsenlapsia.
Tällä elämänkokemuksella voisin muutaman vuoden vaihtaa.
Kuitenkin kaikkea tarvitaan, vastoinkäymisetkin kuuluu elämään niistä oppii jotain ja kukaan ei voi valita väärin ne asiat ja kokemukset selviävät vain elämällä ja elettyä ei voi muuttaa, tai syyttää vääriä valintoja.
Jossittelut ovat epävarmuutta, jos olisin tehnyt toisin olisi ehkä.....!
Monen lapsen perheeseen tulo parin vuoden sisällä oli se jota en haluaisi missään nimessä vaihtaa vaan elää se uudestaan.
On ollut ruusuja ja ruusuissa joskus pelkkiä piikkejä ;-DD, kenelläpä se on pelkkää silkkiä ja samettia.
Nyt on ollut aikaa miettiä ja jopa nauraa niille 'karikoille', kaikesta selvitty ehjänä.
Mistä sitä voi tietää tehneensä väärän valinnan?
Moni asia vain tapahtuu ihmiselle.
Jos olisi valinnut jonkin toisen suunnan, mistä voi tietää, että olisi selviytynyt elämästä paremmin tai helpommalla.
Usein jonkun onnettoman sattumuksen kohdatessa sanotaan, JOS olisi lähtenyt vähän myöhemmin, JOS olisi kysynyt neuvoa, JOS sitä, jos tätä...
Kuinkahan monelta sattumukselta olemmekaan säästyneet, kun nuo JOSSIT ovat toteutuneet! Emme edes tiedä miltä kaikelta olemme säästyneet.
Jos nuorella ihmisellä olisi 70-vuotiaan elämänkokemus, saattaisi hän tehdä päätöksensä eri lailla, mutta olisipa maailma innoton ja ilman uhkarohkeutta ja vauhdin hurmaa.
Huolellisesti elämäänsä harkitseva ja tulevaisuuttaan kaiken aikaa murehtiva nuori ei uskaltaisi tarttua mihinkään ohi kiitävään tilaisuuteen. Saattaisi tehdä todellakin väärän valinnan.
Onneksi meillä ei ole vanhan ihmisen varovaisuutta nuorena, vaan nähdään avoimet ovet joka suuntaan. Viisaat vanhemmat ja opettajat rohkaisevat omiin valintoihin, kunhan eväät on annettu. Ei nuorten kuulu elää vanhempiensa elämätöntä elämää eikä toteutumaatomia unelmia todeksi, vaikka jokainen varmasti tahtoo lapsilleen parasta. Ääritapauksissa, kuten huumeitten käytössä, on tietysti velvollisuuskin puuttua asioihin.
On suoranaista väkivaltaa, jos vanhemmat tukahaduttavat lapsensa taiteellisen uran valinnan todistelemalla, että lääkärinä tienaat hyvin ja työn saanti on turvattu. Puolison jokainen valitsee itselleen, ja onhan ns. pakkoavioliitoistakin moni ihan hyvin onnistunut...ja pääseehän tukahduttavasta avioliitosta poiskin. Jossittelu on ihan turhaa, ja "joka aamu on armo uus" , ainakin pienempiä valintoja sisältäen. Anteeksiantamista muille ja itselleen pidetään hyvin terapeuttisenakin.
Dag Hammaskjöd sanoi :
Itke jos voit,
itke mutta älä valita.
Tie valitsi sinut -
ja sinun osasi on kiittää.
Suurimmat valinnat meidän puolestamme tekee elämä : mihin ja milloin synnymme, millainen on perimä.
>Viisaat vanhemmat ja opettajat rohkaisevat omiin valintoihin, kunhan eväät on annettu.
Minkäs teet jos kumpiakaan ei ole ollut tarjolla?
Jos koulutusta ei kotona arvostettu eikä kyllä muutenkaan ja opettajat lellivät paremman porukan penskoja.
Nyt rikki ajettuna viiskymppisenä ei ole muuta tarjolla kuin kuolemaa odottelemaan.
"On suoranaista väkivaltaa, jos vanhemmat tukahaduttavat lapsensa taiteellisen uran valinnan todistelemalla, että lääkärinä tienaat hyvin ja työn saanti on turvattu."
joo mutta kyllä vanhemmat voivat painostaa myös taiteelliselle uralle, johtuen omista kiinnostuksen kohteistaan. :/
Jotain olen minäkin tehnyt oikein, olen antanut lasteni
itse valita sekä elämäntehtävänsä että myös puolisonsa.
Allekirjoitan nuo valtsemasi Dag Hammarskjöldin sanat,
yllätyksiä on elämäntieni varrelle sattunut useita,
suurin ja parhain yllätys oli aikoinaan (silloin tulevan)
mieheni tapaaminen.
Suurimmat valinnat meidän puolestamme on tehnyt elämä,
kuten Ramoona* sanoi.
Kukaan ei voi valita väärin, sanoo kh.
Siispä narkkarin ja murhamiehen valinnat on oikeita, huhuhuhhhh tuota viisautta. Kukaan ei niihinkään varmasti pakota.
Heidän valinnat saattaa tuntui heidän itsensä mielestä oikelta, mutta meistä vääriltä...
Jos kaikesta täytyy aina valita niin eihän normaali ihminen voi edes puhua, ellei ota kaikkia römppähousuja huomioon.
On oma ryhmänsä joita ^vartioidaan^ linnassakin!
Enkä niihin, rinnastin vain lainkuuliaisiin ihmisiin joihin varmaankaan pisterivi....... ei kuulu.
Olet palstallakin vain kiusaksi toisille ...........
Taitaa olla kuuluisa Khn perässä kulkija.
Ei yhtään omaa ajatusta vaikka sekin oli ollut vapaa valinta.
Taitaa kuulua palstan kunkulle tuo viivarivi, osaa sekin olla pirullinen.
Ei hyväksy hevin muiden perusteluja.
Wir werden vom Schicksal getrieben, lauloi mm. Zarah Leander 30-luvulla Theo Mackebenin säveltämässä laulussa.
Kohtalohan meitä ajaa, emme me itse tee valintojamme. Eipä siis ole aihetta syyttää itseään, jos asiat eivät mene hyvin.
Sitten ovat vielä ne valinnat, jotka eivät johtaneet tulokseen.
Ei päässyt opiskelemaan toivealalleen, ei saanut tavoittelemaansa työpaikkaa tai suuren rakkauden kohde ei osoittanut toivottua kiinnostusta.
Jossain oli mainintaa murhamiehen valinnoista, eiköhän ne ole mielenhäiriöitä, murhia ja pahoinpitelyjä tehdään myös pikaistuksissa.
Miksi on joku aina pois raiteiltaan sitä voi vain ihmetellä myös täällä ketjussa ymmärretään murhakin valinnaksi?
Nuorilla monellakin on ongelma tuo päihdyttävien aineiden käyttö, valinnaksi sitä vain ei voi nimittää, kokeilun jälkeen jäädään koukkuun.
Olisi peiliin katsomisen paikka tai jättää omien kirjoitusten lähettäminen palstalle lukemisen jälkeen.
Onko se pään muodosta kiinni että ihminen vain tekee päättömiä rangaistavia tekoja?
Valitaan tai jätetään valitsematta kohtalokin kuljettaa vaikka Alkoon saa sieltä elämyslientä ja taas ollaan voimakkaasti suomalaisia.
Jos varomme ja harkitsemme aina askeliamme, jää monta elämään kuuluvaa asiaa tapahtumatta.
Tuosta uatun mainitsemasta laulun pätkästä, palautuikin mieleeni Leanderin kenties kuuluisin Schlager. Eräänlainen elämäntapa ja rohkeus elää.
" Wir glauben und hoffen und denken,
dass einmal ein Wunder geschlecht,
doch wenn wir uns dann verschenken
ist es das alte Lied :
Nur nicht aus Liebe weinen
es gibt so viele auf dieser Welt
Ich liebe jeden der mir gefällt.
Und darum will ich heut´ dir gehören,
du sollst mit Treue und Liebe schwören,
wenn ich auch fühle, es muss ja Lüge sein -
ich lüge auch und bin dein."
Bitte, uatu, jos paikalla olet, laitapa soimaan. En omallani saa lähtemään.
Heti alkoi soida tuo laulu kun ensimmäiset sanat luin..
tässä tuo olkaa hyvä
http://www.youtube.com/watch?v=nT9r8mCEKoY
... und das Ende ist immer Verzicht - ja lopussa tulee aina eteen luopuminen.
Seuraavassa ilmeisesti alkuperäisempi esitys 30-luvun elokuvasta Es war eine rauschende Ballnacht.
http://www.youtube.com/watch?v=m20La_Sg4Dc
Kyse on ehkä psykologisesta itsesuojelusta. Usein tulee ajateltua että onpahan mulla hyvä elämä, vaikka olen kyllä joutunut näkemään ja kokemaan myös aika kamalia asioita. Opiskelut on osaltaan mennyt pieleen eikä työpaikkojenkaan kanssa nyt niin nappiin ole mennyt. Kuolema ja varsinkin sairaus tuntuu olevan läsnä koko ajan. Vaan silti tuntuu että kaikki jotenkin lutviutuu ja kaikki asiat ovat johtaneet siihen mitä elämä on nyt, eli ihan ok. Ihmismielellä on tapana siirtää ikävät asiat sinne kaukaisimpaan muistikolkkaan ja pitää hyvä muistot tuoreimpina. Ja hyvä näin.
Turha tosiaan murehtia kaatuneen maidon perään mutta isoissa asioissa kannattaa miettiä pari kertaa, ennen kuin tekee päätöksen. Avioliiton kanssa ei kannata hötkyillä, ei lastensaannin eikä velkojen kanssa!
Terve ihminen unohtaa menneet, pahat asiat nopeammin. Ellei ihminen kykene niin tekemään loppuelämä jää elämättä. Oululaistutkimus suurena tietonaan kertoi kaupungin iäkkäiden ihmisten olevan onnellisia. Siinähän se on niitä vastoinkäymisiä on turha jauhaa.
Pistäisin koko konseptin uusiksi, jos saisin käsikirjoittaa oman elämäni nyt tällä järjellä ja elämänkokemuksella uudelleen. Kaik menisi vaihtoon ja lopputulos olisi aivan toisenlainen kuin nyt. Kadun kaikkia tekemääni elämässäni, ihan kaikkea. Joka päivän vaihtaisin pois, mutta minkäs teet.
Väärälle ihmiselle:
millainen elämäsi olisi, jos voisit sen vaihtaa?
En tiedä.
Kyllä kadun monia valintoja ja tekoja. Mutta olen myös armollinen itselleni (kuten kmuillekin) ja ymmärrän, että kukin päätös/ valinta on aina tehty senhetkisen parhaan ymmärryksen mukaan.
Minä vaihtaisin montakin päivää pois elämästäni.
kannattaa tehdä parannus ja katsoa valoisasti tulevaisuuteen,vaikka itse kukin(allekirjoittanut MYÖS)on epätäydellinen-mutta kannattaako toisaalta kelata loputtomiin omaa menneisyyttään,jos on/olisi mahdollisuus parempaan elämään?pitäisikö pitää päänsä kiinni,unohtaa voivottelu ja yrittää luoda parempaa maailmaa-me kaikki kun siihen oikeasti pystymme,,usein sen aika tulee vasta sitten kun on pakko,mutta ei kai sekään ole väärin?Tärkeintä olisi itse kullekkin kai miettiä miten on ehkä loukannut lähimmäisiään(laajemminkin ajateltuna)ja pyrkiä olemaan loukkaamatta enää..
En päivääkään vaihtaisi pois. Muutamia öitä kyllä.
Tässä herää kysymys siitä, kuinka suuret valinnan mahdollisuudet meillä itse kullakin on jo syntymän perusteella.
Tärkeä lähtökohta on se, mitä koti pystyy antamaan niin aineellisesti kuin henkisestikin.
Tärkeää on myös, millaiset eväät lapsi saa syntyessään, onko suvussa vakavia sairauksia, ovatko vanhemmat ja etenkin äiti ollut huumeiden käyttäjä tai alkoholisti jne,
Napoleon totesi, että jokaisella sotilaalla on marsalkan sauva repussaan, meillä sanotaan, että jokainen on oman onnensa seppä.
Ilmeisesti oman onnensa takomisessa on määrätyt rajansa, vaikka on olemassa menestystarinoita ihmisistä, jotka ovat päässeet korkealle suurin piirtein tyhjän päältä.
Valintahan on mahdollista soilloin, kun tarjoutuu vaihtoehtoja.
Nämä oman onnensa seppä-jutut ovat pääasiassa niiden esittämiä joilla on ollut tarjolla noita valinnan mahdollisuuksia.
Kyse on lähinnä pääomien puutteesta.Joku ajattelee että jaa rahasta vai vaan.
Myös sosiaalinen pääoma tulee lukea noihin.Jos kaveri on muuten vaikka minkälainen hampuusi mutta jos verbaalinen ulosanti on hanskassa niin pääsee helposti pitkällekin .Vastuun
kanto taas ei kuulu näiden tyyppien kuvioihin mitenkään.Pääasia
tuntuu vaan olevan,että jutut on mukavia.
minä luotan kohtaloon .kohtalo meitä kuljettaa ja olen tyytyväinen elämääni ......
minussa on menny lahjakkuus täysin hukkaan, ensin koulut meni päin peeetä,
en päässy sisäoppilaitokseen kun vanhemmat sen esti, paikka oli minulle varattu, vielä koulun alettua tultiin kotoa hakemaan, mutta vanhempani EI päästäneet,
ammatini oli äitini ihanne ammatti , tyypillinen pienipalkkainen naisvaltaiselta alalta,
työelämää tein hampaat irvissä lähes neljäkymmentä vuotta, pienellä palkalla,
kunnes firma lopetettiin,
järkytys oli suuri huomatessa yhdeksänkymmentä luvulla, että yli viisikymppistä ei enään huolittu työelämään, kävin paljon erilaisia kurssseja, mutta mikään ei johtanu uuteen työpaikkaan,
yli viisikymppinen oli ylikypsä työmarkkinoilla,
nyt olen komeesti yli seitenkymppinen, turhautunu, katkera, ku elämä ei anna enään mitään, ja kuolema ei huoli,
vaikka kuinka toivoisi pääsevänsä täältä pois nyky politiikan jaloista ,
eilen tuli huonoja uutisia vanhusten uudesta laista, sekin meni lopulta penkin alle, me vanhukset apua tarvittaessa emme tule saamaa hyvää palvelua,
jopa henkilömäärä vesitetiin ,
Kusesiinna Crizazon = ( tahallaan väärin kirjoitettu )
vain naureskeli haastattelu tilanteessa, vaikutti erittäin hölmöltä,
taitaa olla k u s t a päässä liikaa, ei lopulta halunnukkaa saada omaa lakiesitystä läpi,
noooh olihan minulla suuri perhe , lapsista tuli kunnon kansalaisia, korkeastikouluttettuja,
kaikesta huolimatta olen katkera omalle elämälleni,
olen pettyny itseeni ja omiin valintoihini,,,
Tästä sinun tekstistä opin sen, etten tule olemaan katkera enkä pettynyt (jos suinkin voin välttää sen). Vaan positiivinen ja varma. Sillä se on turhaa jatkaa negatiivisia tunteita, ne eivät johda mihinkään uuteen. Pitää olla kiitollinen että on yrittänyt sitä mitä on yrittänyt. On toiminut siten kuin niillä tiedoilla ja taidoilla voi. Maailma on monimutkainen ja jos ei ole valmista porttia, se pitää tehdä itse. Jos voi. Muiden tekemiä valintoja voin miettiä miksi joku kohteli ikävästi, toki oppia niistäkin ja itsestäni. Epäonnistuminen ei ole epäonnistuminen, vaan se on oppimisprosessia. Tekee ensi kerralla toisin. Kokeilee muita ovia. Toki katuu joskus jotakin, se on luonnollista, muutenhan ei olisi tunteita. On oikeus olla joskus myös masiksessa ym. (muiden tekojen vuoksi tai mitä se ikinä onkaan), sillä siitä ponnistaa muualle. Sanoisin että "pelimies" voi epäonnistua kohdellessaan muita ikävästi -sydän särkyy, sen jälkeen kannattaa miettiä miten tilanteen korjaisi ja miten muuttua. Tai onko tyly ihminen muita kohtaan vai ymmärtäväinen. Mistä johtuu mikäkin.
Tosin huonoihin palkkoihin ei kannata tyytyä, tai antaa kohdella miten vaan. Mutta nykyään työn sisältökin ratkaisee.
Vähän lapsellilista on höpinäsi,mutta kyllä se idealismi aikaa myöten
karsiutuu.
Sairasta sun tekstisi "ei tää oo leikkii". Mistä sinä tiedät mitä muut on kokeneet, nuoremmatkin. Kyyninen ***** jos on, voi katsoa VAIN PEILIIN!! Sinä et ole parempi kuin muut, tuollaista ylimielistä ruikutusta.
kaikki tuo kuuluu nuoreuuteen ja terveyteen, siis nuoren työkykyisen ihmisen elämään,,
olen omallatavallani pettyny itseeni, siitä ei pääse mihinkään...
muutos noin 75v:lle on myöshästä, elämä eletty, kaikki menestys takana,
oleko nuori 30v, aivan liian myöhästä opettaa yrittämään uudestaan,
ainoa mitä voi vanha yrittää On pitää ittensä terveenä ja hyväkuntosena, jos siihenkään onmahdollisuuksia erilaisten sairauksien ollessa esteenä,
terveys yli seitenkymppisillä on rajallista,
Mitä vitun parempaa minä muka esitän?
Kyllä tosi on jos enemmän pataan jollekin on tullut kuin minulle niin kyllä niistä on moni jo kuollut
Elämä itse kuljettaa minustakin,--- enhän minä elämää valinnut,--- elämä itse minut valitsi, ( vai olinko se jo minä, joka siittiönä pääsin perille) ja seurasin tietäni uteliaana, ihastuneena, kontaten ja kompuroidenkin:D mutta ei elämä ole lannistanut!
Elämässä on ollut kaikenlaista; 2 kertaa olen joutunut työttömäksi. ollut työttömänä reilut 2 vuotta, olen eronnut, mutta ilman näitä kokemuksia en olisi tullut minäksi. Luulen että ihminen tarvitsee jonkinlaisen kriisin että kasvaisi henkisesti.
OLen myös saanut paljon, ihanat lapset, jotka ovat löytäneet tiensä, sekä lapsenlapsia. Omaisuutta ei ole enkä ole sitä koskaan saanut pienpalkkaisena. Vuokraluukussa vietän eläkepäiviä. on lämmintä, ruokaa ja terveyttä.
En ole katkera enkä yltiöpositiivinen. Ei maailma ole minulle velkaa vaan minä maailmalle.
Eiköhän sitä jokainen. Jeesus sanoi, ettei tullut kutsumaan hyviä ihmisiä elämään, vaan syntisiä. Tuli hyvin mieleen tuosta, kun sanoit miten ihmiset muistelevat vain hyviä asioita, ja kuinka heille on tehty vääryyttä.
Se on jonkinlainen naiivi piirre ihmisessä, että kaikki omat tekemiset ja päätökset on nähtävä tavalla tai toisella positiivisessa valossa. Jos se ei jossain tilanteessa vaan onnistu, niin sitten täytyy alkaa selittää tapahtumia muiden ihmisten tekemisellä ja käyttäytymisellä. Tämä piirre on ihmisellä jonkinlainen luontainen mielenterveyden ylläpitäjä, mutta aika monilla se menee överiksi. Julkisuuden henkilöt ovat hyvä esimerkki, mutta "tavistenkin" joukossa on samankaltaisia yksilöitä, jotka tunnistaa nopeasti loputtomasta ja yksityiskohtaisesta omaan toimintaan liittyvästä selittelystä. Kyllästyttävää.
No, minä vaihtaisin aika montakin päivää pois ja toivon, että olisin joissain tilanteissa käyttäytynyt toisin kuin käyttäydyin. Enkä halua viedä tunnustukselta pohjaa pois lisäämällä perään selitystä, että se oli kuitenkin parhain päin ja virheitteni kautta minusta on tullut minä, kypsä ja laajemman näkökulman omaava yksilö ja lässyn lässyn. Kasvaa ja kehittyä voi myös tekemällä parempia päätöksiä ja käyttäytymällä fiksummin. Kunhan nyt elämässään ylipäätään yrittää jotain eikä junnaa paikallaan.
Tuo "paikallaan junnaaminen" on hyvin todettu. Valintoja voi tehdä vieläkin kun on kerran hengissä ja täällä kirjoittelemassa. Mikään ei ole lukkoon lyöty, aina on mahllisuuksia olemassa?! Sekin on usein omaa pelkuruutta ja turvallisuushakuisutta elämässä, että junnaa vanhaa epätyydyttävää kuviota ja selittää sitä itselleen parhaaksi...ja ehkä lopulta vähän uskookin siihen, jotta jaksaisi sitä!
Rohkeutta ja ripaus hulluutta on aina hyväksi! Uusia tuulia kohden eikä jäädä tuleen makamaan. Aina on mahdollisuus muuttaa elämäänsä niin kauan kuin henki pihisee...vahoja voi yrittää olla surematta, se mikä on tehty ja tapahtunut on tehty jne..armollisuutta!
Ainakaan oikeaa ja aitoa rakkautta ei kannata päästää karkuun tai jäädä ilman sitä ja TYYTYÄ vain johonkin...miksi? Koska pelkäät, koska tuudittaudut johonkin turvallisuudentunteeseen, ei vain jaksa muutosta..lillutaan tässä....hmmmm niimpä! Rohkeutta ja ihania uusia tuulia vuodelle 2013!
juhoOskari
ÄLÄ naurata,
heh heh a i t o a rakkautta heh, vaikka kuinka vääntäisit ei yli seitenkymppiset enään tunne aitoa rakkautta, se on pelkää höperyyttä, pinnallista muistoihin palaamista, muistaa vain mitä olis silloin nuoruudessa, vanhus EI elä enään tässä päivässä,
Itse puolestaan, kun mokaan, analysoin miksi tein niin ja miten vältän sen jatkossa. Ihan kauhulla seuraan vierestä ihmisiä, jotka vain menevät eteenpäin miettimättä, miksi tulin jätetyksi tai miksi en saanut työpaikkaa... Kaikesta voi oppia.
Pitkällisen analyysin jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että mitään en kadu elämässäni. Jokainen ihmissuhde, joka on mennyt poikki, pitikin mennä. Olin kaikissa ihmissuhteissa alusta alkaen rehellinen ja tein kaikkeni. En voi toista ihmistä muuttaa. Sama juttu myös opiskeluun ja työelämään liittyvissä asioissa.
Tällä hetkellä elän elämäni parasta aikaa. Olen lapsesta pitäen ollut vastuunkantaja ja nyt sen rooli on alkanut kantaa hedelmää. Asiat tuntuvat helpoilta ja olen tavannut elämäni miehen. Luotan häneen 100 % ja ihmissuhteemme toimii kitkattomasti. Ihmettelen välillä itsekin voiko tämä olla mahdollista.
Herään aamulla nauraen ja ihmettelen, että miksi ihmiset vain valittavat. Ongelmiin on olemassa ratkaisu, mutta ihmiset tuntuvat haluavan vain valittaa. Toki ymmärrän, että jos on hätä, tilanne on toinen, mutta se, että olen lihonnut pari kiloa vollotus, on turhaa. Laihduta. Syö vähemmän.
Tai liiku enemmän:P
Ja ihmis mieli on sellainen ku kaikki menee pieleen siitä pitää valittaa, että saisi apua jostain...
Hienoa kuulla, että vielä seitsenkymppisenä löytää elämänsä rakkauden, toisaalta sääli niitä vuosikymmeniä ennen sitä. Toivottavasti saatte viettää loppuelämänne yhdessä .
uskallan suuresti epäillä sun onnea,
joku kaunis aamu huomaat kauhuksesi tässäkö tämä oliki,
on voinu mennä omaisuus ja terveys,
mutta omapa on asiasi,
Ilman omia kokemuksia,hyviä ja huonoja, et olisi sinä. Ja jos saisit mahdollisuuden ''korjata'' menneen mokat et olisi ehkä sen tyytyväisempi elämääsi mitä nyt. Jokainen muavaa teoillaan ja valinnoillaan itsestä sen mikä on, ja aina itse ei voi vaikuttaa kaikkiin asioihin.
Ja jos sinä saisit elää elämäsi uudestaan tämän hetkisellä elämänviisaudella niin eikö se tuntuisi että olisi jo elänyt oman elämänsä ja on vain mukana uusinnassa jossa kaikki tapahtuu ''täydellisesti'' omasta mielestä? Ja jos sinulla olisi 40-70 vuotiaan ihmisen elämänviisaus jo 10-vuotiaana millaista elämä olisi sitten kun olet 70-vuotias? Etkö sinä olisi silloin periaatteessa 110-140 vuotias elämän viisauden perusteella? Ja eikö ihmisestä tee vanhan hänen tiedot ja kokemukset?
Minun pointti on se että ei se elämä olisi sen parempi, ehkä vain huonompi, vaikka eläisit sen jo alku vuosina henkisesti 40-70 vuotiaana? Silloihan se olisi vanhan miehen/naisen kokemukset ja tiedot nuoressa kehossa ja mielessä, joka olis luonnotonta, eikö? Toisaalta mistä minä voisin tietää kun olen 14 vuotta vanha poika... Kyllä minäki jo kadun jotakin tekojani, mutta ilman niitä minä en olisi minä. Minä olisin silloion joku muu...
jos saisin alkaa elämäni alusta, EN syntisi edes kokomaailmaan,
Elämä on lahja, jonka sinä näyt ymmärtäneen väärin.
olen nuori nainen ja itseäni ärsyttää se, että itse olen aina valmis myöntämään mokani, mutta huomannut kuinka vaikeaa se monille ihmisille on!! tuntuu typerältä esimerkiksi avautua asioista, joissa olisi itsellä vaikka ollut parantamisen varaa, kun saa vaan osakseen neuvoja muilta ihmisiltä jotka itse eivät ikinä edes USKALTAISI myöntää tehneensä samanlaisia asioita mitä minä. mutta uskon silti, että kun on rehellinen itselleen ja muille, on se pakko näkyä jonkinlaisena kiitoksena, sitten joskus viimeistään....... :) ?
Niin minustakin...
nainen 22v
niin luulis ja niin toivon,
aikoinaan olin just tommonen kiltti, rehellinen, elämään luottavainen,
15 vuotiaana olin ensimmäoisessä työpaikassa, työnantaja sanoi " olet aivan liian kiltti ja tuunollinen, maailma on paha , sinulle tulee vielä paljon kärsimyksiä"
kaikesta huolimatta olen se kiltti tunnollinen ihminen ollu läpielämän,
paljon sain hyvää elämältä, mutta varmasti yhtä paljon jos ei jopa enemmän olen saanu kärsiä pahuudesta,ja vääryydesta ,
jos elämäni saisin takasi en syntyisi tänne maailmaan,
utopistista ajattelua. jokainen tekee virheitä ja niistä oppia.. jos haluaa.
Jokainen valitsee ainakin mielestään oikean ja välttää jo ennakolta tietoisesti väärää, jos on ainakin omasta mielestä järkevä.
Vasta kun valinnan jälkeiset seuraamukset tulee esille voi päätellä oliko oikeassa vai väärässä.
Mutta, mitä on elämä jos ei ole vastoinkäymisiä olipa valinnat mitä hyvänsä.
Lapsikin oppii kokemusten kautta, kai mekin tässä iässä edelleenkin saamme asiat toimimaan valintojen, pettymysten tai onnistumisten kautta.
Vaikea mennä sanomaan mikä on oikein mikä väärin, joko kokemukset tai tarkka tieto auttavat jos nekään aina.
Heikoille jäillekin annetaan varoituksia, vaan eihän kaikki niitäkään usko, seuraukset sitten kertoo totuuden, tulevat vain liian myöhään kokeilijoille.
Elämä on kokemuksia miellyttäviä tai epämiellyttäviä, jonkun kuolema lie jonkin onni, näinkin sen voi tulkita.....johan minä sanoin!
Kovasti on käsiala viesteissä samanlainen. Ei auta vaikka sanoo olevansa 14 vuotias poika tai 22 vuotias nainen.
Minä en ole kirjoittanut tuolla nainen22v nimimerkillä, ja olen oikeasti 14 vuotias... Satuin vain eksymään tänne ja otsikko oli mielen kiintoinen...
P.S Yritin kirjoittaa mahdollisimman hyvin kaikkien oppieni mukaan>.
Ja miksi minä kirjoittaisin 22 vuotiaana naisena jos olen 14 vuotias poika...-.-
Hyvin kirjoitit ! Aina on niitä jotka asettaa toisen sanoja kysenalaiseksi, jos ei muuten niin toisen kirjoittamaksi. Tottahan se on , että jos nuorena olisi jo vanhuksen kokemus ja samalla pettymykset, ei ehkä olisikaan sitä kaikkeakattavaa uteliaisuutta ja elämänvoimaa rynnätä kohti elämää. Itse nuorempana ajattelin, että minulle on tapahtunut jo niin paljon kaikkea että nuori, ikäiseni , on minulle tabu. Minä halusin että se nuori mies jatkoi matkaa pilvilinnojaan rakentelemaan, jospa hän onnistuisi. Onnistuisi siksi että vielä luotti elämän kantamiseen, kun minä olin siitä jo luopunut. Itse olen 58 v nainen, ja vaikka elämä on ollut paljoltikin syvissä aalloissa sukeltamista, niin kaunistakin on, elämässä.
Muistelmissa aivan ilmeisesti halutaan muistella niitä hyviä asioita, eikä tietenkään kaikille niitä omia mokia paljasteta.
Toinen asia sitten on se oikea oma minuus. Miten käsittelee elämäänsä ja mitä ajattelee kaikista tapahtumista.
Toiset aivan ilmiselvästi hyppäävät kaiken ikävän yli ja toiset elää niissä, eikä näekään asioiden hyviäkin puolia.
Vastikään kohdalleni on osunut sellaisiakin, jotka ensin kyselevät mikä oikeasti on pielessä ja sitten jos oikeasti kertoo, niin he järkyttyvät ja poistuvat näyttämöltä ja manaavat kun tulikin annettua mahdollisuus kertoa se asioiden oikea laita.
Elämässä tapahtuu paljon virheitä ja paljon niitä myös tekee itse. Sitten sanotaan älä muistele niitä.
Onko niin että nämä yltiöpositiiviset, jotka hyppäävät kaiken negatiivisen yli, saavat paljon aikaiseksi, koska eivät pysähdy ajattelemaan asioiden todellista luonnetta. Välillä näyttää siltä että asioiden syvyys jää näkemättä kun hyppää vain iloisesti eteenpäin.
Samanlaista kuin mustikkametsässä, toiset ryntäävät mättäältä mättäälle keräten äkkiä poimurilla ne näkösimmät marjat, toiset istuu mättäällä ja kerää kaikki mättäästä, kunnes siirtyvät eteenpäin.
Ehkäpä kumpaakin ihmislajia tarvitaan.
Virheitä sattuu ja vääriä valintoja. Sen kun pitää mielessä että jokainen itse vastaa omista virheistä ja yrittää parhaansa mukaan ottaa opiksi niistä. Virheet ovat luonnollinen osa elämää.
Sitten on näitä eräänlaisia ihmisiä, jotka huolehtivat toisten virheistä ja jopa liioittelevat niitä. Ilman että olisi varaa tuomita tai ilman mitään oikeutusta he alkavat muiden tuomitsijoiksi. Se on pöljää jos mikä.
-jöitä on kristinuskoakin kannattavissa montakin lahkoa ja sorttia.
Kaikki sulkevat toiset lahkot pois paratiisistaan!
Ihmisen inhottava kateus ja katkeruus on luonteessa.
Luonne on kohtalo.
" älä tuomitse että et itse tule tuomituksi "
Oikeassa olet. Todellakin vaihtaisin päiviä, ja jättäisin asioita tekemättä. Pyytäisin niiltä anteeksi joita olen satuttanut. Sitä on miettinyt että onko kaikki elämän polut olleet kohtaloa vai omia typeriä valintoja.. veikkaampa jäkimmäistä. Kuitenkin, niistä virheistään tulee oppia ja niiden myötä kasvaa.
Veikko Lavi ei koskaan laulanut "en päivääkään vaihtaisi pois".
Oikea esittäjä, Tapio Rautavaara
http://www.youtube.com/watch?v=HyiJ89O0jvc
En vaihtaisi päivääkään.. Olen ehtinyt kokea paljon ikääni nähden, eikä kokemukset ole olleet mitään mukavimpia. Mutta ne kokemukset on muuttanut minua ihmisenä paljon vahvemmaksi ja vanhemmaksi. Jos haluaisin jättää ne kokemukset poissa, en olisi tässä enkä tämä ihminen. Pienikin muutos, voi muuttaa kaiken. Siksi olen kiitollinen kaikesta, niin hyvästä ja pahasta mitä olen saanut kokea. Kärsimys kasvattaa henkisesti ja sitä oppii arvostaan kauneutta ja hyvyyttä maailmassa.
Elämä on suurta koulua joka opettaa meitä, oppikaamme siis. :)
Virheitä on tullut tehtyä ja kadun niitä mutta kun ei silloin aikanaan ymmärrys riittänyt.
Jos olisin ollut rehellinen itselleni, voisin kävellä pystypäin mutta kun se rehellisyys on niin pirun vaikeaa. Olisi pitänyt tehdä vaikeita päätöksiä. Uskaltaa toimia oman järjen mukaan eikä myötäillä muita. Varsinkin kadun sitä, että olen mennyt mukaan toisten hölmöilyihin. Olen tehnyt muille sitä mitä en haluaisi itselleni tehtävän.
Kaiken taustalla on naiivius ja usko ihmisten hyvyyteen ja siihen, että ehkä he vielä joskus muuttuvat parempaan suuntaan. Olen katsonut läpi sormien ja painanut villaisella, laskenut kuin koira veräjästä. Ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt laittaa stoppi näille ihmisille. He satuttivat minua ja monia muitakin. Jos olisin ollut rohkea ja sanonut "ei", olisi siitä seurannut varmasti yksinäisyyttä, pilkkaa, halveksuntaa. Olisinpa uskaltanut asettua heitä vastaan!
Olen nöyryyttänyt itseäni toistuvasti pyytämällä apua tuhoavilta ihmisiltä. Sitä on ollut sokea koska ajatus siitä, että jotkut ihmiset ovat pahoja on vain yksinkertaisesti niin pelottava ettei sitä halua ajatella.
Vaihtaisin kokonaisia vuosia pois jos se vain kävisi päinsä.
Eipä kehitystä tapahdukaan, jos syyttelee muita. Taas kerran sanon, että jokainen aikuinen ihminen tekee itse oman elämänsä.
En kadu mitään, aina jotenkin selvinnyt myös viimeiset "seikkailut" leskenä.
Aina on kumminkin sama edessä kuin aikaisemminkin kuitenkin toisella tavalla iän mukana ja uusien tuttavien mukana.
En nyt tiedä sitä, että jokainen tekee omat valintansa. Ainakin monet tunneherkät naiset tuntuvat olevan heitä, joiden oletetaan aina vain ymmärtävän muiden huolia. Nykyään kun tapaan sellaisen tunneherkän naisen, käsken naisen pitää puolia. Maailma on loppujen lopuksi julma paikka. Onneksi on olemassa hyviä ihmisiä.
Itse olen hyvä ja nöyrä ihminen, minkä takia en ole päässyt uraputkeen. Toisaalta minua ei ole koskaan edes kiinnostanut tienata rahaa. Minulle onni on olla vapaa ja viisas. Ihmisten välttely on elämäntyöni :). Arvaa kuinka monet ihmiset ovat olleet kateellisia minulle siitä, että nauran päivittäin ja voin hyvin itseni kanssa. Tuntuu, että siitäkin ihmiset osaavat olla kateellisia.
Niin pitkään kun kyse on omista valinnoista, ne väärät valinnat täytyy väkipakolla niellä omiksi virheiksi ja eihän virheistä voi muuta kuin oppia. Se on vain kestämätöntä, että muut tekevät puolestasi valintoja jotka eivät johda mielekkääseen tilanteeseen tai lopputulokseen. Se on täysin tervettä olla tietyssä määrin itsekäs, pitää huolta omista asioista ja eduista. Tietenkin muut pitää ottaa huomioon. Se huomioon ottaminen tarkoittaa ettei ainakaan tarkoituksella toista satuta. Olisin tietenkin voinut tehdä muitakin valintoja omien etujeni vuoksi joskin kyseiset tilanteet ovat olleet kiristyksenomaisia. Teet niin kuin minä halun tai! Siinä päästään tilanteeseen jossa toinen satuttaa sinua tarkoituksella.
Jouluahdistusko näissä itsetilityksissä vaikuttaa.
Mistä ihmeen ahdistuksesta on kysymys? Kokemusten jakamisesta.
Harrasta tulkintaa vaan kotonasi lasten ja miehesi parissa...
Eräs tietty ihmistyyppi tarvitsee selityksiä.
Itse itselleen anteeksi antaminen on niiiiiiin kivaa.
Se helpottaa elämää, kun ei tarvitse turhia miettiä.
Senkun potkuttaa eteenpäin oma napa ensimmäisenä, ja kivaahan se on, kun saa mitä haluaa, muista viiis.
Ihan kiva välillä lukea näitä Nuorison ajatuksia -- Uteliaita ovat .
moni tulee lukemaan näitä 70 kirjoituksia --ja ihan hyvä . Mutta itse tunnistan ,että en kuulu tähän nuorten rupattelujoukkoon.
Asi on niin -- että kun on tullut tähän ikään ,ja varsinkin kun on saanut elää terveenä --ei ole intoa hehkuttaa täälä mitä olis pitänyt tehdä.
Elän itse tätäpäivää enkä katsele taakseni , Lootin Vaimokin muuttui suolapatsaaksi kun haikaili menneitä.
Niin jos tosiaan täälä nuoremmat näitäkin lukee ---niin eläkää sillain että nautitte jokaisesta päivästä .
, eteenpäin on ajateltava eikä miettiä mitä olis pitänyt tehdä.
Minullakin on meneillään nyt kolmannet hampaat --on ihanaa kun saan ne ehkä viimeiset Jouluksi suuhuni . 20/12 on se suuri päovä -- sitten juhlin kunnolla.
En päivääkään vaihtaisi pois. Kyllä vaihtaisin ja aika monta. Ainakin ne, jolloin olen aiheuttanut mielipahaa jollekin toiselle. Ehkä laulussa kuitenkin tarkoitetaan niitä kohdalle osuneita vaikeuksia, jotka myöhemmin ajateltuna ovat kasvattaneet ja auttaneet tavalla tai toisella elämään täydenpää elämää.
Tosiasiassa on biologinen välttämättömyys jo geenitasolla koittaa painaa omat erheensä villasella..vaikkei niistä paljon mitään ehkä oppisikaan ja toistaa samoja
virheitä aina uudestaan. Paras esimerkki tästä on sairas eläin joka koittaa parhaan
kykynsä mukaan näytellä tervettä ettei vaan joutuisi pedon suuhun.
Mikähän eläin se muuten on?
Veikko Lavi lauloi myös omana sanoituksenaan "Jokainen ihminen on laulun arvoinen
jokainen elämä on tärkeää..."
Se kappale jossa ei vaihdeta päivääkään pois ei ole Veikko Lavin oma tekemä.
"En päivääkään vaihtaisi pois" ei välttämättä tarkoita sitä, että elämässä olisi ollut vain auvoa ja oikeita, hyviä päätöksiä. Sillä:
Jos huonoja ja pilvisiä päiviä ei olisi, ei huomaisi, koska on aurinkoinen ja hyvä päivä. Kaikki olisivat samanlaisia, harmaita. Jos virheitä ja mokia ei tee, niin ei koskaan opi mitään, ei kasva, ei kehity. Jos vastoinkäymisiä ei ole, menestymisen maukkaudesta ei ymmärrä. Pettymyksen kyyneleet takaavat, että oikean onnen kohdalle sattuessa tietää ja tuntee, tunnistaa sen.
Elämä on ylä- ja alamäkeä ja vain sellainen elämä myös maistuu joltakin. Pelkkä tasainen taivallus pitkästyttää, ikävystyttää ja latistaa. Elämänmyönteisyys tarkoittaa sitä, että ei anna alamäkien ja aallonpohjien muuttaa asennetta alhon suoksi, josta ei ylösnousua ole.
Ainakin se ihminen, joka on omien mitättömien kykyjensä ja taitojensa vuoksi keskittynyt muiden kampittamiseen joutuu jo eläkeiässään helvettiin.
Pikku-ukkoja ja manahisisa hypii kaikkialla. Ihminen itse tuomitsee itsensä. Tulee mielisairaus ja skitsofrenia. Pahat teot tulevat koston kera hyppimään toisen ihmisen parjaajan poluille. Pirut irvistelevät joka puskasta. Manahiset soittavat ovikelloa yöllä. Pahat teot tulevat ja vaativat kostoa.
Se on hyvä näin ja näin sen pitää olla. Tämä on nähty. Jumala on ihmisen omassa tunnossa.
Kyllähän meistä yksi jos toinenkin ainakin joitakin tekemiään katuu, väitti mitä tahansa.
Yhtä hyvin moni mietiskelee sitä, mitä joistakin hänen tekemistään ajattelevat muut ihmiset ja millaista ja nimenomaan kielteistä mielikuvaa he hänestä ylläpitävät.
Täydellisyyden saavuttaminen ei kenellekään onnistu. Perfektionismiin pyrkiminen on kuitenkin niin monen ongelma.
Yli 90v tuttavani sanoi, että muistoissa eläminen ja muisteleminen on taannuttavaa,
on elettävä nykypäivässä. Jokainen valinta oli hetkellään oikea, mennyt on mennyttä.
100% oikein.
Taakse katsoen mikä on omaisuus mikä on eläke ja mikä on rahassa näkymä edessä.
Kana ilman aivoja antaa miinusta, siis suomalainen nainen!
Viisas mies ei tee kaikkia virheitä itse vaan jättää osan toisillekin.
Näin on ja osaa kirjoittaa suomeksi.
Mitä kiveen, sillä kaikki kuolemme.
70 , on kai --luulin 20, niin himot eivät jätä ruumista vain aika.
Valinta tänään on 98% ja käsittää pohjoismaat.
Outoa, vain pari positiivisluontoista kommenttia. Käsittämätöntä, että aloitus on saanut tuon verran plussia. Eikös suomalaiset olekaan onnellisia, kuten tutkimustulokset väittävät? Miten on mahdollista, että tässä on melkein sata kommenttia marmatusta, valitusta ja negatiivista asennetta onnellisilta ihmisiltä? Asioista, joille kukaan muu ei voi mitään kuin ihminen itse
Ketjun aloittaja mainitsee esityksensä johdannossa muistelmat todeten, että tavanomaista niissä on se, että kirjoittaja enemmän tai vähemmän avoimesti toteaa olevansa hyvä ihminen, joka ehkä joskus on joutunut toisen aiheuttaman vääryyden kohteeksi.
Edellä on ollut marmatusta ja valittelua, mutta ei kai kukaan ole todennut olleensa huono ihminen. Korkeintaan on myöntänyt tehneensä joskus vähemmän onnistuneita valintoja, mutta harvapa tuntuu niitäkään katuvan.
Lopputulos on sis kuitenkin tyytyväisyys elettyyn elämään, vai mitä? Siinä myönnetään etteivät tasan käy onnen lahjat, mutta viis siitä!
Menneisyyttä ei saisi jäädä pohtimaan, mutta voihan siitä ottaa oppia valmistauduttaessa tulevin tapahtumiin. Tuevaisuuteen sentään voi vaikuttaa jossakin määrin, vaikka ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Viisainta on elää siis nykypäivässä ja ajankohtaisessa tilanteessa ja pyrkiä tekemään siinä viisaita ratkaisuja.