"Arvoisa kuningatar, hyvät läsnäolijat! Minä Ruotsin valtiopäivien edustajana esitän anteeksipyynnön teille, joita hoidettiin huonosti ja kaltoinkohdeltiin teidän huostaan ottonne aikana."
Näin Ruotsissa. Milloin meillä?
Äsken TV1:ssä esitetty Lapsuuden synkkä varjo kertoi Kent Sändhin tyttärien Cajsan ja Klaran näkökulmasta heidän isänsä, sekä isän veljen Bengtin elämästä ruotsalaisissa lastenkodeissa.
Heidät huostaanotettiin aikanaan yh-äidiltä yksinkertaisesti köyhyyden takia. Sosiaaliturvaa ja päiväkoteja ei ollut ja äiti ei äärimmäisessä köyhyydessä pystynyt elämättämään lapsiaan.
Ohjelmassa haastateltiin myös tutkijoita, kerrottiin, miten 900 huostaan ottoa tutkittiin Ruotsissa 2000-luvulla ja valtio päätyi lopulta maksamaan korvauksia hirveissä oloissa kasvaneille lapsille. Jokainen heistä sai vuonna 2011 Ruotsin kruusuissa 250000:n suuruisen korvauksen vuosikymmeniä aiemmin tapahtuneista julmuuksista.
Näin Ruotsissa. Milloin meillä?
Äsken TV1:ssä esitetty Lapsuuden synkkä varjo kertoi Kent Sändhin tyttärien Cajsan ja Klaran näkökulmasta heidän isänsä, sekä isän veljen Bengtin elämästä ruotsalaisissa lastenkodeissa.
Heidät huostaanotettiin aikanaan yh-äidiltä yksinkertaisesti köyhyyden takia. Sosiaaliturvaa ja päiväkoteja ei ollut ja äiti ei äärimmäisessä köyhyydessä pystynyt elämättämään lapsiaan.
Ohjelmassa haastateltiin myös tutkijoita, kerrottiin, miten 900 huostaan ottoa tutkittiin Ruotsissa 2000-luvulla ja valtio päätyi lopulta maksamaan korvauksia hirveissä oloissa kasvaneille lapsille. Jokainen heistä sai vuonna 2011 Ruotsin kruusuissa 250000:n suuruisen korvauksen vuosikymmeniä aiemmin tapahtuneista julmuuksista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huonoimmat olot olivat sijaisperheissä, kun mieleltään sairaille ja luonnevammaisille sijaisvanhemmille annettiin lastenkotilapsia.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että vaikka elämä oli julmaa lastenkodeissakin, niin siellä oli kuitenkin lasten elämässä myös toisia lapsia, sekä aina myös joku ystävällisesti ja hyvin käyttäytynyt aikuinen. Huonoissa sijaisperheissä lasten turvana ei ollut ketään.
Cajsan ja Klaran isä teki paljon työtä aikuisena huostaanotettujen lasten hyväksi, mutta tyttöjen kuvauksen mukaan hänen sisimmässään olleet haavat tuhosivat hänen mielenterveytensä lopulta ja hän päätyi itsemurhaan, eikä hän ehtinyt saada kuulla valtion esittämää anteeksipyyntöä huostaan otettujen kohtelusta.
Veljekset olivat erilaisia tunne-elämältään, se mikä tuhosi lopulta toisen, samoista oloista toinen selvisi joten kuten.
MERKITTÄVÄÄ ruotsalaistutkimuksessa onkin se, että hirvittävän huonoissa oloissa sijoituksissa kasvaneista lapsista moni pärjäsi kuitenkin elämässä hyvin, opiskeli ja päätyi hyvään yhteiskunnalliseen asemaan. Mutta tunne-elämän epätasapainoa he kantoivat kuitenkin sisimmässään, sellaisen jäljen julmat sijaishuollon olot heihin kaikkiin jättivät.
Täydellisen itsetunnon puutteen jokainen oli korvannut omassa elämässään kuka mitenkin. Cajsa ja Klara kertovat isänsä loppuajoista, että hän pyrki tekemään hyvää, paljon sellaista, josta saisi arvostusta, mutta viimeisinä aikoinaan hän ikään kuin taantui yhä syvemmälle menneisyyden muistoihin, jolloin hänen mielenterveytensä petti lopullisesti ja hän kuoli itsemurhaan.
Tutkimuksessa oli myös käynyt ilmi, että huostaan otto taustaisten itsemurhariski on kolminkertainen muuhun väestöön verrattuna.
Ohjelmassa haastateltiin näkyvästi ja pitkään myös vielä elossa olevaa Kent Sändhin veljeä, Bengtiä. Hän kertoi poikien kohtaloista useissa lastenkodeissa ja koulukodeissa. Hän kuvasi lapsen kokemusta, että vaikka johtajan taholta sadistisen väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhka oli jatkuvaa, niin lapsen pärjäsivät kuitenkin suht hyvin, koska ympäristö oli lapselle mielenkiintoinen ja edellä mainittua tukea oli ympärillä.
Hän myönsi kuitenkin, että taustalla oli koko ajan sisimmässä painava syvä ahdistuksen tunne, josta on ollut vaikea irrottautua myöhemminkään.
http://areena.yle.fi/tv/1730434
Meillähän tärkeää aihetta ei ole tutkittu, mutta tuskinpa täällä lasten kokemukset paljoa Ruotsista poikkeavat.
RUOTSALAISTUTKIMUS VÄKIVALLASTA
SIJAISHUOLLOSSA:
Ruotsalaisessa selvityksessä lasten laiminlyönti on jaoteltu seuraavien otsikoiden alle;
1.laiminlyönti
a)riittämätön huolenpito, esimerkiksi puutteet terveydenhuollossa, hampaidenhoidossa, vaatetuksessa, hygieniassa, ravinnossa
b)riittämätön valvonta, esimerkiksi vaarallinen ympäristö, valvomatta jättäminen, päihteiden väärinkäyttö
c)riittämätön koulunkäynti, oppivelvollisuuden laiminlyönti, koulunkäynnin estäminen, opiskelun estäminen
Vajaa 90 % haastatelluista kertoi näitä laiminlyöntejä tapahtuneen.
2.fyysinen väkivalta (tekoväline)
a)kasvatustarkoituksessa
b)kiihtymyksen vallassa
c)sadistinen väkivalta
Miltei puolet haastatelluista kertoi, että heitä oli lyöty jollain tekovälineellä (risu, remmi, mattopiiska, keppi, harjalla jne.).
3.muu fyysinen väkivalta
Runsas ¾ haastatelluista kertoi muusta fyysisestä väkivallasta, mm. kasvoille lyöminen, korvapuustin antaminen, retuuttaminen, töniminen, potkiminen, polkeminen, nipistäminen.
4.uhkaus ja uhkaava tilanne
30 % haastatelluista kertoi, että heidän henkeään on uhattu. Tilanteissa on ollut mukana ase, kirves, puukko tms.
Noin 40 % haastatelluista kertoi joutuneensa johonkin uhkaavaan tilanteeseen.
6.koskemattomuuden loukkaus, eriarvoinen kohtelu ja epäoikeudenmukaisuus
a)erityiskohtelu (kielteinen)
b)eristäminen läheisistä tai yhteydenpidon rajoittaminen
c)loukkaava puhetapa
d)identiteetin riistäminen (kulttuurinen, poliittinen, uskonnollinen)
e)ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus
f)halveksiva ja epäoikeudenmukainen kohtelu
g)eristäminen / liikkumisvapauden rajoitus
h)valvonta (päiväkirja, puhelut, posti)
i)lapsen omaisuuden tai eläimen piilottaminen, poisottaminen
j)väärä diagnosointi
k)pakkoabortti /sterilointi
Noin 86 % haastatelluista oli kokenut tähän ryhmään kuuluvaa laiminlyöntiä.
7.seksuaalisuuden loukkaus
Lähes puolet haastatelluista kertoi, että sijaisisä, sijaisäiti, laitosten henkilökunta, muut nuoret, sijaisperheen sukulaiset tai tutut ovat tehneet heille seksuaalista väkivaltaa.
8.fyysisesti ja/tai psyykkisesti vahingollinen pakko, sääntö, rangaistus
Noin ¾ haastatelluista kertoi tähän ryhmään kuuluvista teoista.
Selvityksen johtopäätökset
Ruotsalainen selvitys tuotti samankaltaista tietoa kuin Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu.
Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.
Sijaishuollossa kaltoinkohdellut lapset ovat olleet julkisen vallan suojeluksessa ja joutuneet laiminlyödyiksi. Sosiaaliviranomainen on epäonnistunut huolenpidon ja suojan antamisessa lapselle.
Selvitysmiehet esittävät toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu. Se ehdottaa, että jokaisella sijoitetulla lapsella tulisi olla sijaishuoltoa tarjoavasta tahosta riippumaton vastuuhenkilö. Hänen tulisi käydä lapsen luona vähintään neljä kertaa vuodessa ja tavata hänet kahden kesken.
Tutkimuksessa kiinnitettään huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä. Tämän korjaamiseksi on säädettävä seuraamuksista, joita laiminlyöjävirkamieheen kohdistetaan.
Ruotsalaise ls:n koko kamaluus alkoi paljastua kun suomalaissyntyisen toimittaja-äidin lapsi huostaanotettiin täysin mielivaltaisesti. Eikä vyyhti olisi lähtenyt paljastumaan vielä silloinkaan, mutta äidillä oli yhteyksiä keski-eurooppalaisiin toimittajiin, jotka alkoivat näkyvästi kirjoitella Ruotsin lastensuojelun olosuhteista ja toimintatavoista.
Sitten taas suomalaista asennetta kuvaa hyvin HS:ssa ollut artikkeli, kun Eva Aminofin kirja Lapsen parhaaksi julkaistiin Suomessa 1996. Katsokaa, miten tuttuja asenteita:
"Raportti vai sittenkin henkilökohtainen tragedia?
Eva Aminoffin kirja ruotsalaisesta huostaanotosta jättää tapauksen taustat kertomatta
Julkaistu: 16.9.1996 lehdessä osastolla Kulttuuri A A
HELSINGIN SANOMAT
Eva Aminoffin kirjaa Lapsen parhaaksi lukiessa tulee kiusaantunut olo, samanlainen kuin lukiessa niitä lehtijuttuja, joissa pakolla huostaanotettujen lasten vanhemmat puhuvat. Asetelma on aina sama: äänessä on vihainen, loukattu, hätääntynyt vanhempi - usein äiti - joka puolustaa lapselle sopivaa kotiaan ja syyttää lastensuojeluviranomaisia ja psykiatreja mielivallasta ja ymmärtämättömyydestä. Sosiaaliviranomaisia taas ei voi kuulla, koska heillä on vaitiolovelvollisuus.
Lukija on lähinnä hämmentynyt ja epäluuloinen: mistähän tässä loppujen lopuksi on kysymys? Joskus tapaa ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta päässeet näitä viranomaisten salassapidettyjä perheselostuksia lukemaan; he kertovat järkyttäviä tarinoita.
Tunteella - ja ylimalkaisesti
Suomalaissyntyisen Aminoffin kirja on kirjoitettu tunteella, vetävästi ja ylimalkaisesti. Välillä tuntuu kuin lukisi mammuttimaista Hymyn tai Se-lehden juttua. Kymmenvuotias Aleksanteri Aminoff otetaan väkisin huostaan 60-vuotiaan äitinsä kodista Tukholmasta ja lastenhuoltoviranomaiset, "sosiaali", etsivät hänelle sijoituskodin. Pojan ja äidin yhteys pyritään katkaisemaan täydellisesti, koska asiantuntijat ovat sitä mieltä, että äidillä on vahingollinen vaikutus pojan kehitykseen."
Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan täältä:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Raportti vai sittenkinhenkilökohtainen tragediaEva Aminoffin kirja ruotsalaisesta huostaanotostajättää tapauksen taustat kertomatta/960916121
Hyvä, että Eva-äiti jaksoi kirjoittaa kirjansa ja että se julkaistiin jopa Suomessa! Kirjaa on saatavana useimmista kirjastoista, kannattaa lukea, vaikka järkyttävää tekstiä siellä on.
Ja mitä ruotsalaiset edellä, sitä Suomi perässä. Niin se näyttää olevan niin hyvässä kuin pahassakin. Nykylakiinkin käytiin v. 2006-2007 kovasti hakemassa oppia Ruotsista, eikä siellä silloin oltu vielä käynnistetty tutkimuksia sikäläisen ls:n tilasta.
Ilmankos Aulankin maailmalla mainostama laki on kuin seula, vuotaa joka paikasta, eikä sitä edes noudateta kaikilta osin vieläkään, korjauksia vain väsätään entisten päälle ja ollaan olevinaan tyytyväisiä kun SUOSITUKSET edes ovat kunnossa.
Mutta VTV:n raportti tänä vuonna vahvisti vanhempien kertomukset siitä, että sijaishuollossa ei ole valvontaa, kukaan ei tiedä, mitä siellä tapahtuu, paitsi lapset ja vanhemmat.
Nyt meillä ollaan erilaisten tutkimusten käynnistämisvaiheessa. Ruotsissa tämä tapahtui 2000-luvun alussa ja korvausten maksuun uhreille päästiin siis vuonna 2011.
Suomessa ls:a toteutetaan uskon varassa.
USKOTAAN raudanlujasti, että stt hoitavat työnsä oikein ja rehellisesti.
USKOTAAN, että kunnat antavat ls:lle resurssit lakien noudattamiseen.
USKOTAAN, että huostaan otto on aina lapsen parhaaksi.
USKOTAAN, että stt eivät tee virheitä, he ovat siitä erikoinen ihmisryhmä koko tällä planeetalla.
USKOTAAN, että kukaan heistä ei toimi vallanhalusta.
USKOTAAN, että ls:ssa ei tapahdu laiminlyöntejä.
USKOTAAN, että stt voivat hoitaa hyvin monen työntekijän työn.
USKOTAAN, että suositukset ovat yhtä kuin käytännön työ.
USKOTAAN, että sijaishoitajat eivät ole sadisteja.
USKOTAAN, että heissä ei ole luonnevammaisia.
USKOTAAN, että he rakastavat lapsia kun saavat rahaa riittävästi.
USKOTAAN, että lastenkodin psykiatrinen hoito muka korvaa ammattiterapian tai sairaalahoidon.
USKOTAAN laitosten omavalvontaan.
USKOTAAN, että kunnat eivät mitenkään hyödy huostaan otoista.
USKOTAAN, että hallinto-oikeudet toimivat länsimaisten oikeuskäytäntöjen mukaisesti.
USKOTAAN, että jos virheitä tapahtuu, ne oikaistaan ja korvataan nopeasti.
USKOTAAN, että lapsen etu toteutuu aina huostaan otoissa.
USKOTAAN perheiden saavan massiivista tukea ennen huostaan ottoa.
USKOTAAN, että tuet ovat oikein kohdennettuja.
Mikään noista väitteistä ei pidä absoluuttisesti paikkaansa, jotkut ovat jopa totuuden vastakohtia, irvikuvia suorastaan.
Ainut asia, johon tuossa uskontunnustuksessa ei missään tapauksessa uskota, ovat vanhempien kertomukset ls-työstä, tuesta, huostaan otosta ja lapsen kohtelusta sijaishuollossa. Siis silloin ei uskota, jos kokemukset ovat negatiivisia.
Myös nuorten kokemuksia vähätellään samoin, jos ne ovat yhtään kielteisiä joko sosiaalityöntekijöille tai sijaishuollolle. Meillä halutaan uskoa vain niihin onnellisiin tarinoihin, joissa lapsi uudestisyntyy kuin feenix-lintu suoranaista laupeudentyötä tekevien viranomaisten ja suuresti uhrautuvan sijaishuollon ansiosta.
Kaikki muut kokemukset saavat Suomessa lähinnä lokaa silmilleen.
Milloin meillä ollaan samassa tilanteessa kuin Ruotsissa oltiin vuosi sitten, että koko kansan kauhisteltavaksi on saatu
LÄHES TUHAT
puolueettomasti tutkittua huostaan otto kertomusta? Ja 2000 tuntia entisten huostaan otettujen nauhoitettuja kertomuksia?
Tutkimuksen kohderyhmä pitäisi valita tietenkin niistä perheistä, joissa joko lapsi tai vanhempi on kokenut epäoikeudenmukaisuutta ja puutteita. Mitäs niitä ls:n onnellisia satuja enää tutkimaan, niiden varassa tässä on eletty jo ainakin viimeiset 20 vuotta.
Kyllä meilläkin sisäpiireissä on jo paljon myönnetty, mutta virallisesta julkisesta totuudesta se vielä puuttuu, miten suuria, siis todella suuria puutteita suomalaislasten oikeusturvassa on.
Kerrankin seurasin kahden poliitikon välistä blogi-kirjoittelua. Hekin totesivat hyvin surullisina, miten Suomessakin on toteutunut tuo, minkä ruotsalaistutkimus vahvisti, että lapsen olot eivät ikinä kotona olleet niin huonot kuin sijoituksessa.
Olivat yhtä mieltä siitä, että MINIMIvaatimus huostaan otolle pitäisi olla, että lapsi ei joudu ainakaan huonompiin oloihin kuin kotona asuessaan.
Näin meillä kuitenkin on tapahtunut ja tapahtuu monien kohdalla vielä näinäkin päivinä.
Kansanedustaja Aila Paloniemi kannattaa pysyvää huostaanottoa, se olisi tehokas apu lastensojelussa.
Suomenmaa lehti.
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/paloniemi_kannattaa_pysyvää_huostaanottoa_6029298.html
---------------
Jos tuo anteeksi pyyntö on tuossa kokonaisuudessaan, niin miksi siinä ei pyydetä anteeksi LAITTOMIA huostaanottoja?
Sitähän ne olivat suurin osa, täysin järjetön interventio, kuten Eva Aminoffinkin lapsen kohdalla.