Mikä tekee tutun ihmisen lyömisestä oikeutetumpaa kuin ventovieraan lyömisestä?
Loogisesti ajatellen ei mikään, vaan asianhan luulisi olevan juuri päinvastoin. Lähipiiri on yleensä lähipiiri juuri siksi, että sen kesken on tarkoitus jakaa myönteisiä tunteita: ystävyyttä, rakkautta, sukulaisuutta, samanhenkisyyttä, ei suinkaan vihaa ja väkivaltaa. Sen sijaan helpompi on ymmärtää, että yöravintolassa henkilökohtaiseksi heittäytyvä tuntematon saattaa herättää aggressioita.
Käytännössä väkivaltatilanteisiin kuitenkin suhtaudutaan eri tavoin riippuen siitä, mikä tekijän ja uhrin välinen suhde on. Tämä kävi jälleen kerran selville Helsingin Sanomien (4.12.) tekemästä poliisin kurinpitotoimien selvityksestä.
Poliisi, joka oli heitellyt vaimoaan esineillä, yrittänyt ajaa autolla tämän päälle ja rikkonut oikeuden asettamaa lähestymiskieltoa, sai työnantajaltaan varoituksen, mutta sai pitää työnsä.
Toinen poliisi tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen avovaimonsa kuristamisesta ja kiduttamisesta laskemalla vettä naisen kasvoille aina hukkumistunteeseen saakka. Tämä mies erotettiin virasta kuukauden määräajaksi.
Täydelliset potkut sai sen sijaan poliisi, joka varasti työnantajaltaan yhden auton parkkivalopolttimen.
Kuulostaako reilulta?
Ajatusleikki: mitä ajattelisimme ihmisestä, joka olisi kuristanut tai heitellyt esineillä jotakuta vierasta ihmistä, vaikkapa naapuriaan tai kioskin myyjää?
Pitäisimme häntä väkivaltarikollisena, jollainen tuskin olisi mielestämme sopiva työskentelemään poliisina.
Suomessa tuli viime vuonna poliisin tietoon 7 860 perheväkivaltatapausta. Näistä noin 5 000 oli pahoinpitelyitä ja hieman yli 2 000 lieviä pahoinpitelyitä.
Törkeitä pahoinpitelyitä oli 252 ja tapon, murhan tai surman yrityksiä 43.
Perheväkivallan seurauksena henkensä menetti 25 ihmistä.
Kaikkiaan tappoja, murhia ja surmia tapahtui samana vuonna 114. Useampi kuin joka viides henkirikos liittyi siis perheväkivaltaan.
Pahoinpitelyissä suhde perhe- ja muun väkivallan välillä on suunnilleen sama: perheväkivaltapahoinpitelyt muodostavat noin 20 prosenttia kaikista pahoinpitelytapauksista.
Tilastot vahvistavat sen, minkä useimmat meistä arkijärjellä ymmärtävät: perhe- ja lähisuhdeväkivalta on raakaa väkivaltarikollisuutta, jonka seurauksena uhrilta saattaa lähteä henki. Lisäksi se on pelottavan yleistä.
Suhtautuminen perheväkivaltaan on muuttunut tiukemmaksi, mutta Helsingin Sanomien paljastama poliisin kurinpitolinja on hyvä esimerkki siitä, että kaikkialla ei vieläkään oikein olla ajan tasalla.
Tällaisen toiminnan viesti on valitettavasti se, että lyödä saa, kunhan valitsee uhrinsa samasta perheestä.
http://www.karjalainen.fi/fi/mielipiteet/mielipiteet/kolumnit/item/17041-miksi-on-oikein-lyoda-tuttavaa
Loogisesti ajatellen ei mikään, vaan asianhan luulisi olevan juuri päinvastoin. Lähipiiri on yleensä lähipiiri juuri siksi, että sen kesken on tarkoitus jakaa myönteisiä tunteita: ystävyyttä, rakkautta, sukulaisuutta, samanhenkisyyttä, ei suinkaan vihaa ja väkivaltaa. Sen sijaan helpompi on ymmärtää, että yöravintolassa henkilökohtaiseksi heittäytyvä tuntematon saattaa herättää aggressioita.
Käytännössä väkivaltatilanteisiin kuitenkin suhtaudutaan eri tavoin riippuen siitä, mikä tekijän ja uhrin välinen suhde on. Tämä kävi jälleen kerran selville Helsingin Sanomien (4.12.) tekemästä poliisin kurinpitotoimien selvityksestä.
Poliisi, joka oli heitellyt vaimoaan esineillä, yrittänyt ajaa autolla tämän päälle ja rikkonut oikeuden asettamaa lähestymiskieltoa, sai työnantajaltaan varoituksen, mutta sai pitää työnsä.
Toinen poliisi tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen avovaimonsa kuristamisesta ja kiduttamisesta laskemalla vettä naisen kasvoille aina hukkumistunteeseen saakka. Tämä mies erotettiin virasta kuukauden määräajaksi.
Täydelliset potkut sai sen sijaan poliisi, joka varasti työnantajaltaan yhden auton parkkivalopolttimen.
Kuulostaako reilulta?
Ajatusleikki: mitä ajattelisimme ihmisestä, joka olisi kuristanut tai heitellyt esineillä jotakuta vierasta ihmistä, vaikkapa naapuriaan tai kioskin myyjää?
Pitäisimme häntä väkivaltarikollisena, jollainen tuskin olisi mielestämme sopiva työskentelemään poliisina.
Suomessa tuli viime vuonna poliisin tietoon 7 860 perheväkivaltatapausta. Näistä noin 5 000 oli pahoinpitelyitä ja hieman yli 2 000 lieviä pahoinpitelyitä.
Törkeitä pahoinpitelyitä oli 252 ja tapon, murhan tai surman yrityksiä 43.
Perheväkivallan seurauksena henkensä menetti 25 ihmistä.
Kaikkiaan tappoja, murhia ja surmia tapahtui samana vuonna 114. Useampi kuin joka viides henkirikos liittyi siis perheväkivaltaan.
Pahoinpitelyissä suhde perhe- ja muun väkivallan välillä on suunnilleen sama: perheväkivaltapahoinpitelyt muodostavat noin 20 prosenttia kaikista pahoinpitelytapauksista.
Tilastot vahvistavat sen, minkä useimmat meistä arkijärjellä ymmärtävät: perhe- ja lähisuhdeväkivalta on raakaa väkivaltarikollisuutta, jonka seurauksena uhrilta saattaa lähteä henki. Lisäksi se on pelottavan yleistä.
Suhtautuminen perheväkivaltaan on muuttunut tiukemmaksi, mutta Helsingin Sanomien paljastama poliisin kurinpitolinja on hyvä esimerkki siitä, että kaikkialla ei vieläkään oikein olla ajan tasalla.
Tällaisen toiminnan viesti on valitettavasti se, että lyödä saa, kunhan valitsee uhrinsa samasta perheestä.
http://www.karjalainen.fi/fi/mielipiteet/mielipiteet/kolumnit/item/17041-miksi-on-oikein-lyoda-tuttavaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
voin valistaa: elämme poliisivaltiossa nimeltä suomi
Poliisiksi halutaan koiran kaltaisia "ihmisiä" koska heitä on helppo käskyttää ja heiltä puuttuvat omat aivot:
Poliisi on periaatteesa väkivalta yksikkö, jos olet katsellut tv.ssä pyörivää poliisit sarjaa niin takulla huomaat jotain kieroutunutta ja perverssiä.
Etupäässä toimitaan mopopoikien ja muiden heikompien kimpussa.
Kun taas oikeat rikolliset nauraa
Juuri näin, poliisi on valtaapitävien väkivaltakoneisto kansalaisten kurissapitämiseen. Eli poliisi on vallankäytöön tarvittava joukkio. Poliisi on kuin vahtikoira, uskollinen valtaapitäville, mutta vahdittaviaan kohti pelkkä varsinainen kiusankappale. Uskollisuuden ja isännän hallinnan helpottamiseksi poliisiksi valitaan vain tyhmiä ja heikolla itsetunnolla varustettuja raukkoja, joille poliisikoulutuksessa voidaan rakentaa vahtikoiran luonne ja tavat.