Kun kutsut
tulen ovellesi
En odota sanoja
sillä toivon
kuulevani
ne kosketuksessasi
anna ne iholleni
ohjaa minut
ajatuksiesi
makuuhuoneeseen
ja unelmiesi
peitteiden alle
tulen ovellesi
En odota sanoja
sillä toivon
kuulevani
ne kosketuksessasi
anna ne iholleni
ohjaa minut
ajatuksiesi
makuuhuoneeseen
ja unelmiesi
peitteiden alle
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanat..niillä voi saada paljon pahaa aikaan
..lupaukset..ne turhat ja joutavat..
Silmät. Niihin voin luottaa. Ne eivät valehtele.
Minä en luota enää silmiin enkä sanoihin. Luotan nykyään vain tekoihin. Pelkkä katse ei riitä. Lupauksista olen samaa mieltä... Kiitos kommentista, laudi.
Tämä runo on ilmaisun taideteos. En osaa päätellä, onko se kirjoittajan tarkoitus, mutta lopputulos se kuitenkin on.
Luovan kuvaavaa ajatuksen vientiä, jossa avautuu runon sanoma kuin aamuauringossa loistoonsa puhkeava kukinto.
" ohjaa minut ajatustesi makuuhuoneeseen..." kaikki, mikä sitä ennen on sanottu, voi olla verhottua, mutta ajatusten makuuhuoneessa riisutaan viimeinenkin salailun harso. Ajatuksen makuuhuoneessa ei totuudella enää verhoa ole ja alastoman totuuden ylle voi antaa unelmien peiton laskeutua, eikä sen alla salaisuuksille sijaa ole.
Runo, joka puhuu omaa, ehdotonta kieltään. Runo, joka sanoja ei kaipaa, ei vaadi valoja rakkaudesta, sillä valat,...ne kestävät vain, kunnes ne rikotaan.
Upeasti muodostuva runokokonaisuus, vahvalla ja herkän puhuttelevalla ilmaisulla.
Kiitos Mikaela
Ceero
Vastaukseni todennäköisesti romahduttaa Ceeron yliampuvan käsityksen kirjoittajantaidoistani. Tänks enivei. Syvennän analyysiä tuomalla rinnalle mielikuvan, jossa toisiinsa henkisesti ja fyysisesti kietoutuneet hahmot hitaasti - kuin pari-taichin askelin - etenevät ulko-ovelta ja ensi kosketuksesta kamarin hämärään... putoilevien vaatekappaleiden viitoittaessa tietä kohti sanoittamatonta nautintoa... Tavallaan runoni tapahtuu kahdella tasolla, ajassa, jossa sanat ovat turhia ja teot kertovat todellisista tunteista, joita on mahdotonta sanoittaa.
Upea runo!
...ja minä luotan vain omiin tunteisiini...kylkiäisenä saa tulla jotain hienoa, jos on tullakseen...mutta tämäkin riittää...
Surullista, mutta todellakin - vain omiin tunteisiin voi luottaa. Ja kun löytää toisen, joka vastaa niihin teoilla, herkkyydellä ja sieluani sipaisten, olen mennyttä naista..