Eli siis, muulla on alkanu murros ikä, ja mun parhaalla kaverilla ei oo. Ja nyt se sit puhuu musta pahaa ja sanoo kaikille: "sen rinnat on kasvanu, koska se on lihonnu". Ois eri asia, jos toi ois totta, mutta oikeesti en oo ees lihonnu!!!!! Se ei usko, et en oo oikeesti muuttunu, muuta ku ulkonäöllisesti.
Kaverit eivät usko, että murrosikä ei muuta minua henkisesti.
tyttönen
3140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä otsikkoon tulee, niin murrosikä muuttaa henkisestikkin. Ja mitä tuo tähä liittyi, ettei se muuta henkisesti? Kysehän on siitä, että kaverisi puhuu sinusta pahaa, koska olet muuttunut fyysisesti.
Ja sulla on paska kaveri, jos tollasta tekee. Voit sanoa, että se ei ole totta, että olisit lihonnut. Murrosiässä kun syö, niin osa rasvasta tulee rintoihin. Ihmisen täytyy olla harvinaisen tyhmä, jos ei tuota asiaa tiedä. Toivottavasti se sitten iän myötä viisastuu. Toki jos lihoaa, niin rinnatkin kasvaa, mutta kyllä murrosiässäkin kasvaa vaikkei lihoisikaan paljon. Ja tyhmiä noi muutkin on, jos luulee myös, että rintojen kasvu johtuu lihoamisesta. Kerro siis "kaverillesi" totuus ja huomauta myös siitä, että ei ole kivaa kun hän puhuu tuollaista selän takana. Ei uskalla sanoa suoraan päin naamaa? Minusta tuntuu, että hän ei ansaitse olla paras kaverisi kun tuollaista tekee ja puhuu.
Ja kyllä oikeastaan ihminen muuttuu henkisesti todella paljon murrosiän aikana. Sitä et voi kiistää. Ei sitä itse huomaa, jos on muuttunut, mutta muut huomaa. Ja jos kaveriasi häiritsee muuttumisesi, niin hänen olisi parasta totutella siihen. Tai siis, kyllä hänkin tulee muuttumaan iän myötä, aivan varmasti. Jos et halua muuttua (mulla sama tilanne), niin se on huono juttu. Muutut nimittäin ihan väkisin, murrrosikä tekee sen :/ Toisaalta se on tosi jännittävää muuttua henkisesti.
Jos tilanne pahenee, niin on paras vain lopettaa ystävyytenne. Jos tuo siis menee aivan överiksi. Mullakin oli tossa vuosi sitten myös kaveri, joka ei hyväksyny mun muuttumistani. Hän puhui pahaa, ja huomautin siitä vaikka kuinka monesti. Silti hän ei lopettanut. Lopetin viimein ystävyyden. Aluksi se tuntui tosi pahalta, mutta kyllä se helpotti =) Nyt olen iloisempi kuin silloin vuosi sitten ja olen vapaasti oma itseni.
Minkä ikäisiä muuten olette?
Tiedän, että murrosikä muuttaa minua henkisestikkin, mutta tarkoitan siillä vaan sitä, että kaverini ei tunnu ymmärtävän, että en murrosiän myötä muutu itsekkääksi "pissikseksi", niinkuin monet meidän luokalta. En myöskään haluaisi lopettaa ystävyyttämme, koska olemme ollewt bestiksiä ekasta luokasta asti, ja olemme nyt kuudennella.
Huomauta sitten vaan sille siitä?
Johan on urpo jos ei lopeta.