Toivoa on

Mitä koulukiusaajat pohjimmiltaan ovat?

Mitä he hakevat käytöksellään? Uskaltaisin väittää että kiusaajia on ainakin kahdenlaisia - niitä, jotka ovat ilkeitä, ehkä jopa suorastaan sadistisia ihmisiä, jotka nauttivat muiden ihmisten manipuloimisesta ja rääkkäämisestä. Nämä ovat niin sanottuja pääkiusaajia.

Lisäksi on sellaisia, jotka menevät mukaan kiusaamiseen heikkoutaan, koska ovat itse liian luusereita vastustaakseen. Itse olen ollut noin puolen ajan tällainen kiusaaja, ja häpeän sitä luullakseni loppuikäni.

Tai itse asiassa en ole ollut ihan puhtaasti tuollainen. En ollut pääkiusaaja enkä myöskään aivan puhtaasti kannustajakaan. Meidän kaveriporukassa oli yksi tyyppi, joka oli aika hiljainen ja syrjään vetäytyvä. En ollut tuntenut häntä kovin kauaa, mutta ilmeisesti häntä on kiusattu enemmän tai vähemmän koko kouluikänsä. Itse en ala-asteella ollut hänen kanssaan juurikaan tekemisissä. En kiusaajana enkä puolustajanakaan. Ala-asteella olin itse aika pahasti ja pitkään kiusattu, ja minulla oli tarpeeksi tekemistä pitääkseeni itseni hengissä, joten en tuolloin ikävä kyllä vielä huomioinut häntä ja hänen kärsimystään kovinkaan paljon, hyvässä tai pahassa.

Kun menimme yläasteelle, myös minä aloin jostain syystä ajautua kiusaamaan häntä. En tiedä itsekään, että miksi. Yläasteella hän ajautui mukaan minun ja muutaman muun pojan kaveriporukkaan. En tiedä itsekään, että MISTÄ IHMEESTÄ SE KAIKKI LÄHTI, mutta jossakin vaiheessa aloimme kaikki kiusata häntä. Tönimme ja ilkeilimme. En ollut varsinainen pääkiusaaja, mutta ilkeilin hänelle myös ihan omasta tahdostani, en varsinaisesti kavereitteni painostuksesta. Järkyttävintä tuossa oli se, että YMMÄRSIN AINA, AIVAN ALUSTA ASTI TEKEVÄNI VÄÄRIN, eikä ihme, olinhan itse joutunut hirveän kouluterrorin uhriksi ala-asteella, kuten hänkin. Mutta en vain tiennyt miten lopettaa. Jokin tämän henkilön olemuksessa ja sanomisissa ärsytti minua, ja tulin aina sanoneeksi jotain ilkeää, ja välittömästi tunsin itseni maailman paskimmaksi ihmiseksi. Omatuntoni pieksi minua jatkuvasti. Se puolivuotinen oli luultavasti elämäni hirvein, vielä hirveämpi kuin ne reilut kolme vuotta jotka olin viettänyt itse koulukiusattuna. Lopulta onnistuin pakottamaan itseni lopettamaan, ja aloin nähdä tämän ihmisen uudessa valossa, mukavana kaverina, ja nykyisin olemme jonkinasteiset kaverit. Pyysin tältä kiusatulta henkilökohtaisesti anteeksi.

Nykyisin hän on iloinen, hänellä on kavereita ja menee muutenkin hyvin. En vieläkään tiedä, miksi minä häntä kiusasin, mutta onneksi onnistuin lopettamaan.

Mutta otsikon aiheesta. Kaikki koulukiusaajat ovat pohjimmiltaan luusereita - joko sellaisia pikkuhitlereitä, jotka ihan oikeasti nauttivat kiusaamisesta ja ihmisten orjuuttamisesta, tai '''klassisia kiusaajia''' jotka kostavat pahan olonsa muihin, perinteistä zombilaumaa, joka kannustaa ettei joutuisi itse kiusatuksi, tai sitten minunlaisiani. Mutta he ovat kaikki luusereita, jotka terrorisoivat muita pohjimmiltaan vain korottaakseen egoaan. Joko sellaisia pikkuhitlereitä, jotka eivät ymmärrä olevansa luusereita, vaan luulevat ja uskottelevat itselleenkin olevansa jotenkin hienompia tyyppejä kiusaamalla muita, tai minunlaisiani, jotka eivät vain osaa lopettaa. Mutta luusereita he kaikki ovat. Tiedän tämän, sillä olen itsekin ollut sellainen. Mutta Luojan kiitos, en ole enää.

http://www.youtube.com/watch?v=iDAwa13fheo

Tästä videosta tuli nettihitti. Miten kävi videon tytölle, Nette Arolle? Hänestä tuli pieni julkkis. Kiusaaminen loppui, ja nykyisin hänellä menee niin hyvin kuin voin kuvitella tytöllä menevän.

Ja parasta kaikessa on tämä: Nykyisin hän auttaa kiusattuja parhaansa mukaan, juttelemalla kiusatuille henkilökohtaisesti. Hän on kuulemma auttanut henkilökohtaisesti yli 1000 kiusattua tähän mennessä. Nette Aron blogi. Tämä on tarina, eikä vain tarina, vaan tositapaus, joka pistää todella hymyilemään. Näin hienoja ihmisiä on oikeasti olemassa. Neten kaltaisten ihmisten ansiosta kouluväkivalta saattaa joskus olla ihan oikeasti historiaa. Siis oikeasti, tässä on niin hieno nuori, etten voi sanoin kuvailla. Suosittelen kaikkia, kiusattuja ja kiusaamattomia sekä kiusaajia, tutustumaan tähän blogiin ja koko tarinaan. Näette hyvän esimerkin siitä, että koulukiusaamistarina ei aina pääty masennukseen tai itsemurhaan.

Tässä vielä Neten haastattelu Ilta-Sanomien nettiTV:ssä:

http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20121015013369619_v0.shtml

Tarina, joka JOKAISEN tulisi lukea

http://peruskoulunnousujatuho.blogspot.fi/2013/10/tarina-joka-jokaisen-tulisi-lukea.html



Zombilauma örisee, osa 3 - eli koulukiusaamisen puuttumisen ongelmista, osa 2:

http://peruskoulunnousujatuho.blogspot.fi/2013/10/zombilauma-orisee-osa-3-eli.html


Pari uutta tekstiä erittäin tärkeistä aiheista. Tuo tarina on todellakin sellainen joka jokaisen tulisi lukea. Kertoo koulukiusaamisesta enemmän kuin tuhat minun tekstiäni. Juuri Kiusatun Vastaisku oli se asia, joka alunperinkin sai minut aloittamaan oman blogini.

Kaksi uutta, hyvin tärkeää asiaa sisältävää tekstiä aloittaa vuoden 2014 myös Peruskoulun nousussa ja tuhossa:

http://peruskoulunnousujatuho.blogspot.fi/2014/01/kun-lastensuojelu-on-lapsen-pahin-uhka.html

Kun lastensuojelu on lapsen pahin uhka

http://peruskoulunnousujatuho.blogspot.fi/2014/01/kun-lapsi-ei-ole-turvassa.html

Kun lapsi ei ole turvassa

Kiusaajia on myös kolmansia. Ne joilla on motiivi vihata kiusattua. Joku aiempi välikohtaus tai jokin.

Sitten on myös niitä, jotka eivät välttämättä tajua kiusaavansa tai tajuavat mutta silti uskovat tekevänsä oikein ja edistävänsä yhteistä hyvää.

Hyvä huomio. Nuo olivat minun käsitykseni itsestäni ja niistä, joita olen täällä sanonut usein nettikiusaajiksi.

Aivan, uskoisin että tuollainen kiusaaminen ihan suoranaisen vihan takia on tyypillisempää tytöille, mutta en kyllä väitä että se olisi pojillekaan mahdottomuus.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=11&t=9282&sid=a8bb99bd1024221e729be41d04cd65f2

Phoebe Princen tarina on eräs surullinen esimerkki tuollaisesta. Pitää muuten kirjoittaa siitä joskus.

No minä kiusasin vihasta. Asiasta voit lukea lisää ainakin keskustelusta "En kadu kiusaamista". Sinne menin kirjoittelemaan pari kommenttia. Älä kuitenkaan nosta sitä keskustelun kuvatusta ylös.

Juu en nosta. Aikamoiseksi sodaksihan tuo näytti menneen, tosin ymmärrän kyllä ainakin osittain kirjoittajien tunteet...on ihan ymmärrettävää vihata kiusaajia, jos on itse ollut kohde. Missä tuossa sinun tapauksessasi oikeastaan oli kyse, ihan mielenkiinnosta kysyn.

ressuthebaron, aivan mahtavia julkaisuja! Toivoisin että kaikki kiusajat näkisivät ja lukisivat nämä, niin ehkä he tajuaisivat mitä tekevät.