Eli ongelmani on se, että en ole enää laisinkaan tyytyväinen numeroihini, elleivät ne ole kymppiä tai vähintään ysi puolta. Ja vaikka saisinkin kympin, sekin on vaan että onpa kiva. En siis osaa riemuita enää hyvistä saavutuksista. On ikävää, kun jaetaan kokeita ja näkee, että muut riemuitsevat hirveästi kasista ja kun itse saan kympin en reagoi siihen mitenkään. Muiden mielestä olen jo hirvittävän ylimielinen tämän takia, ne sanovat, että jos en riemuitse omasta luokan parhaasta tuloksestani, niin mitä sitten ajattelen heidän koenumeiroistaan. Mitä voisin tehdä, että voisin edes vähän iloita omista numeroistani?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni oli vähän samankaltainen tilanne, sillä peruskoulussa ilmapiiri oli sellainen, että ysi oli semmonen normaali, kymppi ihan jees ja kasi oli huono.
Itse pääsin tästä eroon vaihdettuani terveempiä arvoja edustavaan lukioon, ja sielläkin omien asenteiden voittaminen vaati ahkeraa mantraa: "kasi on hyvä kasi on hyvä kasi on hyvä...." Keskity arvosanojen nimiin, niin huomaat seiskankin olevan tyydyttävä, siis ihan ok. Kasi on hyvä, ysi kiitettävä, kymppi erinomainen. KASI ON HYVÄ! Hoe sitä, kyllä se sinne kalloon saadaan taottua.
Ei muutaku pari kutoset ja seiskat tauluun ni eiköhän ala taas menestys maittaa :p