Kaikki sanomattomat
lauseet väijyvät
yläpuolellamme
tavanomaiset sanat,
joiden latteudet
ovat pelkkää
lumetta
aivan kuin usva
leijuu nurmikolla
hävitäkseen
ja paljastaakseen
nousevan oraan
muuttumisen hahmottomiin
pelkoihin ja toiveisiin
päiväkaudet
niin ohuessa
tunnelmassa, että
jokainen vartalon
ele, notkelma ja
kohouma kertoo
kokonaisuuden
monet lapset
ruokkineet rinnat
levollisena ottamaan
vastaan sanojen
koko varaston
paitapuseron alla
hellivä asiallisuus
tuijottaa tarkoin
piilotettua väsymystä
määräajan ohittaneita,
jotka ovat
kuitenkin pieniä ja
makunsa säilyttäneitä
mitaten tarkoin
sanojen painoa,
etsien kaikesta
nyansseja
huomaten turvan
ja lohdun
tiivistyvän
nousevan ja laskevan
huvipuiston
vuoristoratamaisuutta
matkimalla
runsautta, joka
ei kysele
lupaa kulkiessaan
kukoistuksessaan
yrittämättä karistaa
vierautta kintereiltään,
joka seuraa
vääjäämättömästi
kuin antelias helma
hulmuaa ja tyrkyttää
huomiotaan
työntäen ihmisen
perimmäisen
syyllisyydentunteen
tunnottomaan hetkellisyyteen
ajatellen elämän
olevan toteutuessaan
unelmia vähäeleisempää,
painavampaakin kuin
sellaisen, jossa
hikoillaan toistemme
iholla,
houkuttelevan hellyyden
ja paistetun sokerin
sekoituksessa
ihmisen matka
maailmanpyörän
ikuisessa ympyrässä
olemalla
tämä yö ja
tämä päivä
vain eilinen
sana, joka
lausutaan
kaipuuta tuntematta
ajatuksen kohoaminen
mielen laidalle
tuntemalla
sydämen rinnassa
olevan
peltipurkissa pölyttymässä
tuulen henkäyksen
paukutellessa kantta ja
yrittäessä luoda uutta
maailmaa
maailmaa, jossa
jaot olisi tehty
tasapuolisemmin
päällekkäisiä
todellisuuden kerroksia,
joissa
suru
vakavuus
ilo ja
huumori muodostavat
tarkkarajaisia
käyttäytymissääntöjä
olemalla ihon lomassa,
jossa ei ole
aikaa
eikä etäisyyttä
avaaten
pienen loven
valoisaan pyörteeseen
herra varjele
laskeutuvaa ja
syvällä kahlaavaa
kuin unta, jota
ei voi aamulla
enää muistaa ja
silti helvetti
sekoittuu taivaaseen
riisumalla yön
ohuet tunnit
muistuttamalla
nousevan humalan
sumennusta
kuorimalla esiin
tunteen elämänlangat
ja imemällä kosteutta
nousukiitoon
ilta-auringon hauraaseen,
silkkipaperista tehtyyn
onnellisuuteen, missä
maailma on aloillaan
vallankumous, joka
alkaa koskenkorvan
omaisella herkkyydellä
tuodessaan surumielisyyden
ja riehakkuuden monimutkaiset
kudelmat
se on kuin
käyttökelvoton aarre
hengen ja ruumiin
ykseys, joka
asuu hetken ja
aloittaa kaiken alusta
täyttäen
malttamattomuudessaan,
koskettaen yhtenään
päästäkseen sinne,
jossa viimeisen
hengenvedon
tyydytys asuu
voihkaisu ja
halu, joka
solahtaa vaivatta yhteen
kaksi rakastavaista
lasilla muovatussa
astiassa,
kuitenkin enemmän kuin
teräksisetkään muuritkaan
kestävät
rakkaudetonta elämää
johonkin mihin kuulua
putoamatta kasvoilleen
http://www.youtube.com/watch?v=4ZI8AC4AR5A
lauseet väijyvät
yläpuolellamme
tavanomaiset sanat,
joiden latteudet
ovat pelkkää
lumetta
aivan kuin usva
leijuu nurmikolla
hävitäkseen
ja paljastaakseen
nousevan oraan
muuttumisen hahmottomiin
pelkoihin ja toiveisiin
päiväkaudet
niin ohuessa
tunnelmassa, että
jokainen vartalon
ele, notkelma ja
kohouma kertoo
kokonaisuuden
monet lapset
ruokkineet rinnat
levollisena ottamaan
vastaan sanojen
koko varaston
paitapuseron alla
hellivä asiallisuus
tuijottaa tarkoin
piilotettua väsymystä
määräajan ohittaneita,
jotka ovat
kuitenkin pieniä ja
makunsa säilyttäneitä
mitaten tarkoin
sanojen painoa,
etsien kaikesta
nyansseja
huomaten turvan
ja lohdun
tiivistyvän
nousevan ja laskevan
huvipuiston
vuoristoratamaisuutta
matkimalla
runsautta, joka
ei kysele
lupaa kulkiessaan
kukoistuksessaan
yrittämättä karistaa
vierautta kintereiltään,
joka seuraa
vääjäämättömästi
kuin antelias helma
hulmuaa ja tyrkyttää
huomiotaan
työntäen ihmisen
perimmäisen
syyllisyydentunteen
tunnottomaan hetkellisyyteen
ajatellen elämän
olevan toteutuessaan
unelmia vähäeleisempää,
painavampaakin kuin
sellaisen, jossa
hikoillaan toistemme
iholla,
houkuttelevan hellyyden
ja paistetun sokerin
sekoituksessa
ihmisen matka
maailmanpyörän
ikuisessa ympyrässä
olemalla
tämä yö ja
tämä päivä
vain eilinen
sana, joka
lausutaan
kaipuuta tuntematta
ajatuksen kohoaminen
mielen laidalle
tuntemalla
sydämen rinnassa
olevan
peltipurkissa pölyttymässä
tuulen henkäyksen
paukutellessa kantta ja
yrittäessä luoda uutta
maailmaa
maailmaa, jossa
jaot olisi tehty
tasapuolisemmin
päällekkäisiä
todellisuuden kerroksia,
joissa
suru
vakavuus
ilo ja
huumori muodostavat
tarkkarajaisia
käyttäytymissääntöjä
olemalla ihon lomassa,
jossa ei ole
aikaa
eikä etäisyyttä
avaaten
pienen loven
valoisaan pyörteeseen
herra varjele
laskeutuvaa ja
syvällä kahlaavaa
kuin unta, jota
ei voi aamulla
enää muistaa ja
silti helvetti
sekoittuu taivaaseen
riisumalla yön
ohuet tunnit
muistuttamalla
nousevan humalan
sumennusta
kuorimalla esiin
tunteen elämänlangat
ja imemällä kosteutta
nousukiitoon
ilta-auringon hauraaseen,
silkkipaperista tehtyyn
onnellisuuteen, missä
maailma on aloillaan
vallankumous, joka
alkaa koskenkorvan
omaisella herkkyydellä
tuodessaan surumielisyyden
ja riehakkuuden monimutkaiset
kudelmat
se on kuin
käyttökelvoton aarre
hengen ja ruumiin
ykseys, joka
asuu hetken ja
aloittaa kaiken alusta
täyttäen
malttamattomuudessaan,
koskettaen yhtenään
päästäkseen sinne,
jossa viimeisen
hengenvedon
tyydytys asuu
voihkaisu ja
halu, joka
solahtaa vaivatta yhteen
kaksi rakastavaista
lasilla muovatussa
astiassa,
kuitenkin enemmän kuin
teräksisetkään muuritkaan
kestävät
rakkaudetonta elämää
johonkin mihin kuulua
putoamatta kasvoilleen
http://www.youtube.com/watch?v=4ZI8AC4AR5A
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet oman elämäsi ainoa este vai miten sen paremmin osaisi sanoa...
Joka tapauksessa kun sen oman paikkansa löytää, kenties muutaman eksymisen kautta, elämän merkitys avautuu ihan uudella tavalla. Koti on siellä, missä mieli ja tunteet ovat tasapainossa.
Tällaisia ajatelmia herätti hieno runosi tänä maagisena päivänä..
Sitä sen täytyy olla...
http://www.youtube.com/watch?v=7QU1nvuxaMA