Olen tässä miettinyt, että pitäisikö perustaa sellainen vaihtoehtokennel näille näyttelykoirien ja käyttökoirien kasvattajille. Minun kennelissäni kasvatettaisiin terveitä ja hyväluonteisia koiria ihan vain kotikoiriksi. Vai onko tällaisia jo olemassa?
Pentutehtailu puhuttaa nykyään ja rotukoirien korkeat hinnat sekä jalostuksesta johtuvat terveysongelmat herättävät keskustelua. Mikä olisi koiralle parasta?
Itse arvostan koirassa hyvää luonnetta, avoimuutta ja sosiaalisuutta sekä tasapainoisuutta. Ja terveys tietysti tärkeää myös. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, kunhan koira on terverakenteinen. Eikä koirasta tarvitse saada kilpaurheilijaa.
Luulen, että minunlaisiani on monia, missä meille sopivat kennelit?! Kuka "jalostaisi" täydellisen kotikoiran??
Pentutehtailu puhuttaa nykyään ja rotukoirien korkeat hinnat sekä jalostuksesta johtuvat terveysongelmat herättävät keskustelua. Mikä olisi koiralle parasta?
Itse arvostan koirassa hyvää luonnetta, avoimuutta ja sosiaalisuutta sekä tasapainoisuutta. Ja terveys tietysti tärkeää myös. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, kunhan koira on terverakenteinen. Eikä koirasta tarvitse saada kilpaurheilijaa.
Luulen, että minunlaisiani on monia, missä meille sopivat kennelit?! Kuka "jalostaisi" täydellisen kotikoiran??
Vastaukset 16
Vanhimmat
Okei sopii
Anna mennä, itse en edes ole papereiden perään, nykyinen on sekarotuinen...kotikoiria on ollut ja tulee olemaan.
Meillä on - ihan kahdenkoiran kennel. Ihanaluonteisella ja terveellä nartulla teetettiin pennut. On emällä pari eriä näyttelystäkin. Lonkat, kyynärät ja silmät on terveeksi todettu. Homman tarkoitus oli saada itselle koira - ja ihana tuo onkin. Loput sitten myytiin.
Tällaisia pienkenneleitä on suomenmaa pullollaan, että ei tämä mitään uutta ole.
Jos sitten aiot sekarotuisia kasvattaa, niin kannattaa huomoida että sekarotuisetkin vanhemmat pitäsis terveyden puolesta tutkia, jos nyt terveyttä aiotaan vaalia. Se maksaa. Kantava emä syö paljon ja ruoka tulee olla hyvälaatuista. Astutuksen jälkeen emä ultrataan, että tiedetään mitä sille syötetään. Se maksaa. Meillä emä myös röntgenkuvttiin ennen synnytystä, että nähtiin kaiken olevan ok. Samalla nähtiin kuinka monta pentua on tulossa, ettei tarvinnut arvailla tuliko kaikki. Mutta sekin maksaa. Pennuilla tulee olla pentulaatikko ja lämmitin jos syntyvät talvella. Ne tarvitsevat oman tilan joka on ihmisten keskellä. Meillä oli toinen makkari ja siihen koiraportti.Sen ne pistivät remonttikuntoon. Pennut tarvitsevat erityisruokaa ja emonmaidon vastikettakin kannattaa hankkia. Lisäksi aina ei kaikki mene käsikirjoituksen mukaan, joten ylimääräisiin eläinlääkärikuluihin kannattaa varautua. Jos pennut halutaan myydä terveenä, niin niiden tulee olla eläinlääkärin tarkastamia. Matokuurejakin saat varata ensin emälle ennen synnytystä pariin otteeseen ja sitten koko pentueelle. Ei sekään ihan ilmaista ole.
Joten jos hoidat emän ja pennut hyvin, niin sekarotuisista et luultavasti saa omiasi pois. Mutta jos ajattelet, että harrastus maksaa, niin mikäpä siinä.
Juu, koiran omistaminenkin maksaa, joten rahan ei pitäisi olla ongelma. Ja pointtihan tässä on, että jos koiria kasvattaa/jalostaa niin rahaa pitää olla valmis laittamaan. Ja pennuistahan voi pyytää rahaa vaikka kuinka, jos on siihen hyvät perusteet. Mitkä sitten olisivat paremmat kuin terveys ja hyvä luonne? Tosin itse en ymmärrä rahastustakaan.
Näitä pienkenneleitä on varmasti suomi pullollaan, mutta suuri osa niistä arveluttaa. Ehkä en ole vielä törmännyt oikeanlaiseen.
niin mihin se kanta narttusi on alun alkaen jalostettu ja millähän meinasit sen astuttaa? Pentutehtailua on kaikki se toiminta mitä koirat eivät itse luonnossa tekisi ilman ihmisen toimintaa!!
Eli eettisintä olisi päästää koirat luontoon lisääntymään vapaasti? Tuskin. Tätäkin olen pohtinut. Koira on "luotu" ihmisen seuralaiseksi ja apulaiseksi, mutta nykyään koirat ovat lähinnä bisnestä. Surullista. Mikä olisi koiralle parasta? Ja samalla ihmiselle.
Ja tuohon kysymykseesi.. En oikein tiedä mihin kantanarttu pitäisi olla jalostettu. Mikä olisi perhekoiralle paras ominaisuus.. Olisiko seurakoira? Mutta voihan hyväluonteisia, terveitä perhekoiriksi sopivia yksilöitä olla muissakin ryhmissä! Minun kennelissäni lähdettäisiin yksilön ominaisuuksien pohjalta, ei niinkään rodun käyttötarkoituksen. Ja tietty kantauros mietittäisiin samalta pohjalta. Eikös kaikessa jalostuksessa edetä näin? Etsitään huippuyksilöt ja siitä se lähtee?
Onhan noita. Ei tarvitse kuin etsiä mieleisen rotuisen koiran kenneleiden joukosta sellainen kennel jossa ei näyttelytuloksilla tai käyttistuloksilla leveillä ja sitten kun alkaa kyselemään kasvatuksen motiiveja niin varmasti löytyy useampikin joka on vain tervettä seurakoiraa jalostamassa.
Oma huskyni oli juuri sellaiselta kenneliltä. Kasvattaja kasvatti huskeja seurakoiriksi sillä perusteella että niillä on mahdollisuus molempiin, käyttöön ja näyttelyyn, pääasiana kuitenkin terveys ja hyvä luonne. Koira on hiukan ylikorkea huskyksi mutta terve ja reipas kuin mikä, ikinä ei ole muuta sairautta ollut kuin mäkäräallergia.
Hienoa että sellaisiakin löytyy! Harmi, ettei samanlaista taida kumminkaan olla kaikkien rotujen kohdalla.. Ja husky ei tietämykseni mukaan ole paras mahdollinen kotikoira, ainakin vaativampi sellainen. Tosin aina yksilöllistä tämäkin.
Kyllä husky on kotikoira siinä missä muutkin isommat rodut. Husky ei muuten poikkea muista koirista kuin sillä että se vaatii paljon liikuntaa ja mielellään juuri juoksemista. Jos sen pystyy koiralle tarjoamaan, husky on oikein hyvä kotikoira. Ainoa joka pitää muistaa on se että koira on joko ulkona tai sisällä. Ei voi pitää molemmissa koska muuten karvasta ei tule tarpeeksi paksu ulos mutta se on liian paksu sisälle. Eikä huskya muutenkaan saa pitää yksin pihakoirana, se on nimittäin todella sosiaalinen rotu.
Tämä varmaan riippuu siitä miten kotikoiran määrittelee. Itse ainakin kokisin, että huskyn kanssa olisi hyvä harrastaa jotain vaativaa, eikä kaikilla perheenisillä ja äideillä ole siihen rahkeita lasten hoidon yms. ohessa. Tämä tosin on myös ihmisestä kiinni -- hyvin liikunnallinen perhe varmaan pitäisi huskya täydellisenä kotikoirana.
Jos nyt tarkoitat että huskin kanssa pitäisi harrastaa välttämättä vetämistä se ei pidä paikkaansa. Huskit jalostettiin aikoinaan juuri siihen tehtävään koska tarvittiin keino liikkua paikasta A paikkaan B nopeasti talvella. Husky on ihan yhtälailla onnellinen "pelkkänä kotikoirana" jolle ei järjestetä vetotreenejä. Julmasti sanottuna: sitä ei osaa kaivata mitä ei tiedän olevan.
Ihmisillä on se yleinen harhaluulo että huskin on aivan pakko päästä vetämään tai sen pää sekoaa. Vetäminen on vain hyvä liikunta harrastus koiralle, koska siihenhän se soveltuu ja koira tarvitsee paljon liikuntaa että saa kaiken energiansa purettua. Mutta yhtälailla husky voi purkaa energiaansa myös juoksemalla siinä missä vetämällä rekeä.
Meillä asustaa yli vuoden ikäinen nuorukainen joka on 75% husky, eli suurimmaksi osaksi, ja tuo on ihan tyytyväinen kun se pääsee lenkille tai koirapuistoon leikkimään. Kotioloissa husky on rauhallinen eikä se suuremmin touhua tai hötkyile koko ajan että tarvittaisiin jotain tekemistä. Jos siis on liikunnan määrästä huolehdittu, mutta koira kun koira alkaa osoittaa ongelmakäytöstä jos se ei saa tarpeeksi liikuntaa.
Se mikä huskissa pitää ottaa huomioon on sen itsepäisyys. Joskus tuntuu kuin asuisi murkkuikäisen kanssa kun joskus pitää käskeä pari kertaa ennen kuin koira toimii ja koiran kanssa pitää olla myös kekseliäs.
"Mäkärä allergia" kertoo autoimmuuniongelmista.
Ahaa? Eläinlääkäri ei kyllä mitään tällaista meille kertonut, enkä ole kyllä ikinä kuullutkaan että yhdestä allergiasta voi tuollaisen päätellä. Sanoi olevan aika yleistä koirilla tällainen allergia. Eli parista pistosta ei tapahdu mitään mutta silloin kun mäkäräisiä on paljon, iho reagoi.
Miksi pelkät mäkäräiset tämän autoimmuunisairauden näyttäisi mutta eivät esim. sääsket?
Suurimmasta osasta pentuja tulee niitä "tavallisia kotikoiria" Jotkut saattaa käydä näyttelyissä tai harrastaa jotakin mutta ainakin omassa rodussa koiran päätehtävä on olla mukava ja helpohko kotikoira, josta kuitenkin on melkein mihkä tahansa harrastukseen jos omistajalla virtaa ja rahkeita riittää.
Kasvattajalle on plussaa jos koiran kanssa jotain harrastetaan mutta pääasia on että oikeanluonteinen pentu päätyy oikeaan kotiin jolloin sekä pentu että perhe ovat tyytyväisiä. Minä en edes halua myydä koiria statuksella näyttely/agility/haku/toko jne tykki. Vaikka pentu olisi lupaava ja luonteeltaan tuntuisi olevan hyvä harrastuksiin niin ei siitä välttämättä kaikenmaailman valiota saa. Mietityttää tällaisen pennun kyselijän kohdalla että kuinka käy jos koirasta ei tulekaan toivotunlaista? Ja kun lupaavankin koiran saa koulutuksella pilattua, toisaalta hiukan vähemmän lupaavanki voi hyvällä koulutuksella saada vaikka mihkä asti!
Olettaisin että monet muutkin kasvattajat kasvattavat pentuja juurikin kotikoiriksi, eikä vain näyttöön ja käyttöön. Toki rotuvalinnan pitää olla kohdillaan, sopivan rodun valinta on ensimmäinen tärkeä juttu. ja sitte pitääkin löytää se itselle sopiva kasvattaja ja kasvattajan kanssa yhteistyössä miettiä se pentueen sopivin juuri kyseiseen perheeeseen.
Välillä sitä on tullut itse miettineeksi onko koiran hommaaminen jo liian hankalaa ja laajoja tutkiskeluja vaativaa...Tarkka valinta ja taustatyö on omalla kohdalla ollut hyväksi, meillä on mukavia kotikoiria joiden kanssa voin harrastaa sillointällöin. Kotikoiraksi nuo on otettu ilman mitään tuloslupauksia kasvattajalle :) Tosin niitä tuloksia on näyttö- ja harrastuspuolelta, sitä tuli vaan innostuttua kun koira oli niin omaan käteen sopiva ja fiksu. Nyt on sitten tästä fiksusta tapauksesta pentukin... En olisi alkujaan voinut kuvitellakkaan että käyn näyttelyissä, harrastan ja vielä pennutkin teetän tuolla helpolla kotikoirallani, näin vaan saattaa käydä kun valitsee koiransa kasvattajan oikein ;D
Nimimerkillä Onnea matkaan mielestäni oikein hyvä ja selventävä kirjoitus. Luulisin, että suurinosa kasvattaa koiria seurakoiriksi, joten AP ei nyt kyllä varsinaisesti pyörää keksinyt. On kuitenkin muistettava, että suomessakin on vielä mahdollista harrastaa koirineen monenlaista, joten silloin on hyvä silmäillä koiria, joiden vanhemmat ja sukutausta ovat osoittaneet sopivansa kyseiseen toimintaan.
Löytyy pilvinpimein ja joka rodusta. Selailkaa keltaistapörssiä...