Jos työ kaverisi on hyvin sairas ja loppu on jo odottevissa, niin rohkenetko mennä häntä tapaamaan? Entä kaukainen sukulaisesi, johon et muutoin ole pitänyt yhteyttä?
Itse kyllä menin, koska hän oli esimieheni/nainen, joka vielläkin järkyttää hänen syöpäsairautensa vuoksi. Hiukset, hänen upeat, oli lähteneet ja vuode oli jotenkin värisevä, jonka piti helpottaa hänen tuskiaan.
Myös tätini näkeminen oli kamalaa, sillä ennen niin energinen nainen oli kuihtunut pieneksi "luurangoksi", joka sieltä sängystään kurkisteli. Äänikin oli kuin linnun piipitystä.
Olen miettinyt omaa elämääni, kuinka minulle tulee käymään? Tätini oli kuitenkin terveysihanteiden malli henkilö. Söi laadukasta ruokaa ja ulkoili säännöllisesti, kunnes jokin alkoi "viiraamaan" ja hän ei välillä löytänyt kotiinsa?
Mistä johtuneekaan tällaiset muistihäiriöt, sillä tätini ei syönnyt tietääkseni mitään valmisruokia lisäaineineen, joita itse mielessäni syyttelen.
Toisaalta en muista lapsuudestani ketään muistihäiriöistä, mutta oliko sittenkin, että ihmiset kuolivat sitä ennen??? Olihan niitä vanhojakin ja kaikki "teräväpäisiä", oikein kylän patriarkkoja, madameista puhumattakaan.
Kaikkea se yksinäisyys tuokin mieleen näin ennen Joulun herkistelyjä, kun kynttilän vientikin lähestyy.
Itse kyllä menin, koska hän oli esimieheni/nainen, joka vielläkin järkyttää hänen syöpäsairautensa vuoksi. Hiukset, hänen upeat, oli lähteneet ja vuode oli jotenkin värisevä, jonka piti helpottaa hänen tuskiaan.
Myös tätini näkeminen oli kamalaa, sillä ennen niin energinen nainen oli kuihtunut pieneksi "luurangoksi", joka sieltä sängystään kurkisteli. Äänikin oli kuin linnun piipitystä.
Olen miettinyt omaa elämääni, kuinka minulle tulee käymään? Tätini oli kuitenkin terveysihanteiden malli henkilö. Söi laadukasta ruokaa ja ulkoili säännöllisesti, kunnes jokin alkoi "viiraamaan" ja hän ei välillä löytänyt kotiinsa?
Mistä johtuneekaan tällaiset muistihäiriöt, sillä tätini ei syönnyt tietääkseni mitään valmisruokia lisäaineineen, joita itse mielessäni syyttelen.
Toisaalta en muista lapsuudestani ketään muistihäiriöistä, mutta oliko sittenkin, että ihmiset kuolivat sitä ennen??? Olihan niitä vanhojakin ja kaikki "teräväpäisiä", oikein kylän patriarkkoja, madameista puhumattakaan.
Kaikkea se yksinäisyys tuokin mieleen näin ennen Joulun herkistelyjä, kun kynttilän vientikin lähestyy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eihän ennen vanhaan tunnettukaan muuta kun rinta ja maha tauti jollain saattoi olla tupi.
Tottakai menisin ja olen mennytkin sairaalaan jos ihminen on täyspäinen ja sinut ittensä kanssa niin se tajuaa asian.
Kuolema ja sairauret saa meirät jokasen jossain vaihees silloin vois olla mukavaa omistaa joku viisas ystävä. joka tulis sänkyn viereen jutteleen.
Tierän monta jotka karttaa sairaalaa ja sairasta liekö syynä oman haavoittuvaisuuren tajuaminen.
Osuit ytimeen.
Joskus nähnyt kerrassaan erinomaisia romahduksia, kun joku kuullut sairastavansa tappavaa tautia. Ihmiset välttää ajattelemasta koko asiaa. Se näkyy nyky-yhteiskunnassa. Mutta kun pikkuhiljaa aletaan montuttamaan loispummieläkeläisiä urakalla, saattaa osalla porukoista silmät aueta todellisuudelle. Elämä on vaan yks veto. Alkaa tyhjästä ja päättyy tyhjään.
=DW=
Olen valvonut syöpäsairaan vuoteen vieressä loppuun asti, oli lähiomainen.
Sillä kokemuksella mikä minulla on, en suosittele kaukaisempien tuttujen ja sukulaisten vierailuja enää viime metreillä.
Nämä hetket on pyhitetty läheisimmille.
Vanhuudenhöperöt.
Ennenhän ei ollut muistihäiriöitä tai dementiaa, oli vaan vanhuudenhöperöitä, niitä oli jokapaikassa pirtin nurkassa höpisemässä kummallisia.
Ei ole sattunut duunikavereita, mutta muutamat muut olen nähnyt. Ei se hauska tilanne ole, mutta jotenkin rauhoittaa itseä kuitenkin ja onhan se ajankulua kuolevalle, siinä odotellessa, odottavan aika pitkä.
Kaupungeissa tuollaista kai vähemmän harrastetaan, pöndellä tapana, että joku "suvun päämies" ja muutkin sukulaiset käyvät hyvästelemässä tulevan vainajan. Mä onnekseni edes vähän tottunut kuolemaan, oletan olevani sinut asian kanssa. Olin kakara kun mummu kuoli. Syöpään ja meillä. Näki sen prosessin jo kakarana. Tyyppi puettiin valkoisiin ja laitettiin pirtinpenkille. Sukulaiset kävi kattomassa kalman. Kävin minäkin, tottakai. Hautajaiset meni muistaakseni jotenkin niin, että pihalla oli koivuista väsätty alue, missä oli arkku, josta se sitten roudattiin hautuumaalle monttuun.
Tämä kuolemiseen suhtautuminen on nykyaikana täysin hakusessa. Täsmälleen saman verran niitä ihmisiä on aina kuollut, kuin syntynytkin. Kuolema negatiivissävytteinen asia, siihen ei osata enää suhtautua luontevasti. Hah, naapurin vanhan isännän kanssa keskusteltu asioista aina joskus. Se on tehnyt itelleen uurnan, mitä on ihasteltu, lisäksi sillä valmis, ite tekemä hautakivi, muuten valmis, mutta kuolinpäivä puuttuu. Realistista meininkiä.
=DW=
Vanhanisännän tai emännän kuolema on luonnollinen asia, siitä voi laskea vaikka leikkiä. Ovat ehtineet elää täyden elämän.
Kun joutuu katsomaan oman lapsen hiipumista syövän runtelemana uskoisin paatuneimmankin hiljenevän. Lapsen, jolla olisi ollut koko elämä elettävänä.
Lapset tunnepitoisempi asia.
Iteasiass, aikanaan piti himassa katella, kun systerin tyttö sattui kuolemaan vauvana. Oli siinä vanhemmilla varmaankin fiiliksensä, siihen aikaan ei mitään kriisiapuja tms tietenkään edes ollut olemassa. Toisaalta, nyt pitää muistaa, lasten kuolleisuus oli aikanaan terveellä tasolla, heikot yksilöt karsittiin pois. Nykyisin, oli pentu mikä tahansa, se pidetään hengissä. Ihmmissuku degenisoituu, koska lapsia tehdään vain muutama ja ne sitten on siinä. Ennen lapsia tuli liukuhihnalta ja parhaimmat yksilöt jäivät jäljelle jatkamaan sukua. Nykyaika ei tee hyvää ihmisrodulle, mikä hyväkin asia, poistutaan nopeammin tuhoamasta maapalloa.
=DW=