Olen kroonisesta masennuksesta jo vuosikausia kärsinyt, monin tavoin "syrjäytynyt", sosiaalista fobiaa poteva 21v naispuolinen luuseri. Koska ystäviä ei ole ja seinille puhuminen kyllästyttää, haluaisin juttukavereita ennen kaikkea samojen ongelmien kanssa painivista, suunnilleen samanikäisistä ihmisistä.
Olen jossain määrin nörtti, pidän kirjallisuudesta, kaikesta mikä liittyy kauhuun, sarjakuvista, animesta jne. Elämä on aika tyhjää, harrastuksia ei juuri ole. Tämän takia sosiaalisia suhteita normaali-ihmisiin on vaikea luoda, koska yhteisiä puheenaiheita ei ole. Mielellään siis toivoisin että olisit yhtä luuserimainen, voimme vaikka valittaa sitten toisillemme elämän paskuutta.
Laita emailia, myöhemmin voimme puhua MSN/Skypessä tai vastaavaa.
vaderetrosatana at hushmail piste com
Olen jossain määrin nörtti, pidän kirjallisuudesta, kaikesta mikä liittyy kauhuun, sarjakuvista, animesta jne. Elämä on aika tyhjää, harrastuksia ei juuri ole. Tämän takia sosiaalisia suhteita normaali-ihmisiin on vaikea luoda, koska yhteisiä puheenaiheita ei ole. Mielellään siis toivoisin että olisit yhtä luuserimainen, voimme vaikka valittaa sitten toisillemme elämän paskuutta.
Laita emailia, myöhemmin voimme puhua MSN/Skypessä tai vastaavaa.
vaderetrosatana at hushmail piste com
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi!Olen 32v.mies ja olen kokenut kaikenlaista paskaa elämässäni.Ystävät on hävinny minultakin masennuksen takia.Haluaisin kaverin,joka ymmärtää samanlaista ihmistä.Olen yhteiskunnan kirjoissa vissiin joku hylkiö,vaikka normaali elämä muuten sujuu.Mut ota yhteyttä, niin koitetaan avautua tästä "ihanasta" elämästä toisillemme.
sähköpostini: [email protected]
Mulla oikeastaan ihan sama tilanne kun sulla. Paitsi että en tunne minkään laista kammoa sosiaalisiin tilanteisiin enään, vaikka pyrinkin jostain syystä niitä välttelemään.. Muuten aika pitkälti sama juttu. Elämä tuntuu hyvinkin tyhjältä, harrastuksia ei ole tällä hetkellä, kun yksin on aina vaikea aloittaa mitään. Oon samaa mieltä tosta että normi-ihmisiin on vaikee luoda mitään suhteita, kun ei oo itellä oikein mitään sanottavaa. ( missään itsesäälissä en kuitenkaan ryve). Itekki tykkään animea katsoa ja oon jo jonkin aikaa koittanut nimen omaan seuraa löytää tähän tylsyyteen. ja ikäkin melkeen sama, ite oon 22v.
Hei,
Aloittakaa ihmeessä jokin harrastus. Mielellään liikunnallinen. Esim. uimassa käyminen on yllättävän helppoa ja rentouttavaa. Saa olla yksin ja saa höpistä saunassa jos huvittaa. Itse erosin juuri pitkästä suhteesta ja tuntuu, että en jaksa mitään. En jaksa hakea töitä, en harrastaa. Mutta hemmetti! Otan itseäni niskasta kiinni.
Tilanne ei muutu miksikään kotona istumalla. Sitä voi istua vaikka loppuelämän tietokoneen edessä ja aika vain kuluu. Mukava muistella sitä elämää sitten vanhana.
Älkää ottako paineita, että sosiaalista elämää on pakko saada. Harrastusten ohella niitä tulee ihan automaattisesti. Yksi loistava idea voisi olla koiran hankkiminen. Niiltä saa varauksetonta rakkautta ja niiden kanssa tulee lähdettyä ulos monta kertaa päivässä. Ja taatusti saat juttuseuraa, kun lenkkipoluilla tapaa muita taluttajia.
Baaristakin voi saada ystäviä ja pienessä maistissa juttua lentää ihan automaattisesti. Tässä tietenkin kannattaa muistaa, että alkoholi ei ole ainut keino, eikä siihen pidä jäädä koukkuun.
Oikeesti. Ainoa, joka tilanteen saa muuttumaan, olet sinä itse.