Mikä huoli ja hätä onkaan lähipiirillä, että vietän joulua yksin. Joulu tai Juhannus, mulle se on muutama päivä vapaata, ja ah niin tervetullutta. Jo sosiaalisen työni vuoksi nautin suunnattomasti niistä hetkistä, kun saan olla itsekseni. Myös microyrittäjänä vapaat/lomat jäävät melkolailla vähiin, ja niin ihana olisi antaa itselleen aikaa.
Ihana lähipiirini kiitos, että olette huolissanne, ja tarjoatte kotinne joulunviettoon. Todella hienoa, että kerran vuodessa muistatte minutkin :) Olkaa nyt vielä niin ihania, ettette loukkaanu, kun kieltäydyn kutsusta (rehellisesti, valehtelematta pitkäaikaisesta flunssasta)
Olette varmasti perheenne kanssa keskustelleet, onko nyt pakko kutsua minutkin (kohteliaisuudesta) ja päätyneet siihen kutsuun, jopa vasten tahtoanne. Hyvää hyvyyttänne. Kiitos siitä, mutta älkää loukkaantuko, jos kerron haluavani viettää pari päivää "lomaa" ihan itsekseni. En kaipaa kinkkua enkä kermakakkua, vaan lepoa ja rauhaa.
Ihana lähipiirini kiitos, että olette huolissanne, ja tarjoatte kotinne joulunviettoon. Todella hienoa, että kerran vuodessa muistatte minutkin :) Olkaa nyt vielä niin ihania, ettette loukkaanu, kun kieltäydyn kutsusta (rehellisesti, valehtelematta pitkäaikaisesta flunssasta)
Olette varmasti perheenne kanssa keskustelleet, onko nyt pakko kutsua minutkin (kohteliaisuudesta) ja päätyneet siihen kutsuun, jopa vasten tahtoanne. Hyvää hyvyyttänne. Kiitos siitä, mutta älkää loukkaantuko, jos kerron haluavani viettää pari päivää "lomaa" ihan itsekseni. En kaipaa kinkkua enkä kermakakkua, vaan lepoa ja rauhaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hiukan kateellinen, vaikka elämähän on valintoja. Niin kauan kuin vanhempani ovat elossa, niin olen sidottu sukujouluihin. Etenkin isälleni ne merkisevät, joten joulu kuluu suvun kanssa. Kävin viikko sitten siivoamassa vanhemmillani juuri tuota joulua ajatellen ja menen auttamaan ennen aattoa, ettei muodostu liian raskaaksi äidilleni.
Uudenvuoden nautin kotona koiruliinin kanssa tekemättä mitään erikoista, Ei mitään sosiaalisia virityksiä. Ketään en kutsu kylään. Nyt viikonloppuna yksi ystävä tulee kylään. Mukava nähdä, mutta töissä on ollut kiirettä ja viime viikonloppua en viettänyt kotona. Olisin kaivannut omaa rauhaa.
Nyt kulisseja kiillottamaan ennen töihin menoa. Meillä on aina siistiä ;).
Itserakkautta se on, ei huolta.
Ihminen laumaelukka, ei suvaitse kerrassaan ollenkaan mitään muuta. Itellä aina ollut sama ongelma, mieluiten vaan ois rauhassa himassa ja lepäilis. Mutta painostus on kova, eikä siitä niitten mielestä voi olla taipumatta. Suurin osa elämäni jouluista ollut ihan perceestä, ajanut miljoona kilometriä lumimyrskyssä autolla, laukannut talosta taloon, tehnyt tappiollista joululahjapisnestä, tuhlannut omaisuuden joulukortteihin ja postimerkkeihin, kahlannut kinoksessa pitkin hautuumaita sytyttelemässä kynttilöitä tuntemattomien ihmisten haudoille, syönyt pahoja jouluruokia...
Puolenkymmentä joulua on mennyt hyvin, ei olla käyty missään, eikä meillä ole käynyt ketään. Tehty ruokaa, lepäilty, kuunneltu musaa jne. Ns. laatuaikaa. Joulu on pimeää vuodenaikaa, silloin kaipaa lepoa, ei pakanajuhlia ja stressiä.
Hahaa. Mulla "velvollisuutena" osallistua muutaman loispummieläkeläisen jouluruokien tekemiseen. Olen mä aina jotain tehnytkin, pidän kokkaamisesta. En noita perinteisiä, jotain vaihtelua sen uänikuisen kinkun vaihteluksi. Samalla sitä tekee niillekin, kuin itelle. Met käydään sen verran sukulaisissa ja pikkujouluissa, että jouluruoka tulee sieraimista ulos ennen aattoa. Aattona jotain herkkua, ei karjalanpaistia, joka aika arkista ruokaa.
Tälle vuodelle bataattilaatikkoa ja, ylläripylläri, sushia :D Osa sushikamppeista ostettu jo, kalat sitten viimetipassa. Sushi on hyvää, terveellistä, näyttävää ja kohtalaisen edullistakin juhlaruokaa. Juhlaruokaa siksi, että sitä syö harvemmin, vaikka onhan se muualla maailmassa ihan arkipäiväinen ruoka ja saa sitä jo suomessakin marketeista. Mutta mä pidän siitä paljon, pidän muutenkin kalasta ja riisistä.
Että eikun sushit naamariin aattona :)
=DW=
No onhan kaurapuurokin juhlaruokaa jos sitä syö harvemmin. Mitä, eikö?
Voisin ajatella syöväni kaurapuuroa jouluaaton pääruokana.
Nimittäin ns. 'joulun ruuissa' (kuka nekin on keksinyt, joku idiootti) ei ole ensimmäistäkään sellaista, mitä söisin irvistelemättä. Niinpä jää syömättä koska haluan hymyillä.
Paitsi on riisipuuro. Mutta sitäkin voi syödä muulloin. Joten ei mikään jouluruoka.
No ei sen puoleen läpi elämän olen rikkonut kaikki juhlaetiketit, joten syön oman mielen ja maun mukaan.
Luultavasti aloitan jouluaaton makaronivellillä ja rusinoilla. Laatikoissa ei ole mitään minulle kelpaavaa. Muun mietin viikon kuluttua lauantaina tai sunnuntaina.
Uunituoreita leipiä ostelen kun osuu kohdalle ja melkein kulutuksen mukaan, mutta pakastimeen varaan joskus. Eli ensi viikolla.
Muutoin joulu tulee olemaan kahvi, kakku -ja kääretorttu täyteinen. Ei pipareita ei luumutorttuja ei muitakaan joulun hirvityksiä. Valtava täytekakku, tottakai. Sen tilaan.
Sopivan miehiset ruuat, eikö totta.
Tämä sinkku nauttii lähes kaikista kyläkutsuista, Jouluna tyttäreni järjestää suvulle yhteisen joulun, johon jokainen kantaa kortensa kekoon tuomalla joulupöytään omia erikoisuuksiaan lisukkeiksi.
Uutena vuotena kokoonnumme yhden ystäväpariskunnan huvilalle lappiin, meitä on 3 pariskuntaa ja neljä sinkkua jotka olemme tunteneet toisemme jo yli 20 vuotta.
Pääsiäiseksi matkustan äitini luokse Espanjaan viettämään tipujuhlaa, auttelen siinä samalla laittamaan taloa kesäksi vuokrauskuntoon, äiti antaa sen aina vuokralle kesän ajaksi kun hän itse on täällä kotimaassa miesystävänsä mökillä.
Juhannukseksi odottelen kutsua Turun saaristoon serkkuni luokse, sekin on jo yli vuosikymmenen perinne.
Tokko täysjärkiset ihmiset suuttuvat tai loukkaantuvat, jos aikuinen ihminen sanoo, että tahtoo viettää joulun ihan itsekseen.
Minua pistelee helposti silmään epäoleelliset asiat. Tarkoitan sivuhuomautukset, sivuajatelmat ja sen semmoset.
Minua rasittaa suuresti, jos joku laittaa ajatuksia/mielipiteitä minun päähäni. Ajattelee minun puolestani ja ilmoittaa, miten ajattelen. Kiesus, se taitaa olla niitä pahimpia asioita, joista hypin tasapökkää seinille.
Kirjoitit: "Olette varmasti perheenne kanssa keskustelleet, onko nyt pakko kutsua minutkin (kohteliaisuudesta) ja päätyneet siihen kutsuun, jopa vasten tahtoanne."
Tuosta kirjoituksestasi vaan tässä aateskelin, että Mistä tiedät miten he ovat keskustelleet, Miksi ajattelet itseksesi, että tekevät jotakin vasten tahtoaan?
Voisiko olla mitenkään mahdollista, että ovat antaneet kutsun sinulle hyvällä mielellä ja vilpittömästi?
Itse oon semmonen kummajainen, että pienikin "vaivaus-poikanen" jos päähän iskee, niin oitis tahdon sen selvittää kysymällä, että esim. "ajatteletteko niin, että...." tai "miksi ajattelet noin...." tai sinun tapauksessani kysyisin suoraan, että kutsutteko minut nyt vain sen takia, että tunnette sen olevan jotenkin "pakollista". Tai jotenkin tolleen kysyisin.
Ensisijaisesti lähtökohtana mielestäni pitäisi olla se, että uskoo toisen vilpittömyyteen, eikä lähde miettimään itsekseen, että toi ja toi ja noi ja noi kuitenkin ajattelevat toisella tavalla, vaikka sanovat nyt minulle näin.
Kirjoituksestasi ymmärsin, että ajattelet toisten puolesta, tietämättä kuitenkaan tarkalleen oikeaa laitaa.
52 vuotiaana ensimmäinen jouluni, jonka "saan" viettää, niinkuin haluan. Tähän asti ne on vietetty vanhempieni kanssa. Toki lapsena asia oli selkeä, mutta aikuisena sinkun pakkopullaa. Iäkkäät vanhempani eivät olisi ikinä ymmärtäneet, jos olisin jouluvietosta jäänyt pois. Perheelliset sisarukseni ymmärrettiin aina hyvin, että viettävät aaton lastensa/perheensä parissa ja käyvät pikaisella joulukahvilla muina pyhinä.
Kylläpä itse kerroin nyt "kutsujille", että kiitos ei, lepään mielelläni ne pari päivää ja olen itsekseni ihan tyytyväisenä. Merkillisiä vastauksia vain tähän saan... jopa joskus vähän loukkaantuneita?
Aivan varma olen siitä, että rakkaat lähimmäiseni miettivät "minun parastani" ja ovat empaattisia kutsuessaan jouluviettoon. Melko varma olen myös, että heidänkin lähipiiriin kuuluu näitä yksinäisiä enemmänkin kuin minä, ja kaikkia ei voi kutsua. Ei edes haluta kutsua.
Itse en ainakaan haluaisi empaattisuuden nimissä kutsua joulunviettooni ketään, edes sitä parasta ystävää, jos itse koen, että haluan olla omissa oloissani (tai perheeni kesken)
Ihana kiitos vaan kaikille kutsujille, muttei siitäkään sitten ole syytä loukkaantua, jos kutsusta kieltäydyn?
Ja se ruoka, hih. Jos on pari päivää vapaata, niin innostun todella kokkaamaankin! Kunnon pihviä itselleni sopivilla lisukkeilla. Perinteiset jouluruuat ovat niiltä ajoilta, kun ei ollut pakastimia. Saman katon alla asui kolmekin sukupolvea ja suita riitti. Talvella koti lämmitettiin suunnilleen leivinuunilla, joten pitkään kypsytettävät ruuat puolsivat paikkaansa. Vuoden mittaan elettiin köyhästi ja jouluna kesäpossu pistettiin lihoiksi. Ruokaa tehtiin niin, että siitä riittää (ja se säilyy) pitkään koko porukalle...
Tänäpäivänä toki on sukuja, jotka kerääntyvät joulupöytään sankoin joukoin, jolloin ruuan määräkin on oltava suuri. Paljon on myös pikkuperheitä, sekä kahden tai yhden aikuisen koteja. Jouluperinteet ruuan osalta kaipaisivat mielestäni päivittämistä todella.
Rauhallista joulunaikaa, niin sinkuille kuin isoille sukujouluillekin!
Rakkautta on riitettävä läpi vuoden!
Yksinpä jouluni vietän niinkuin joka joulun ennekin viimeisen 40 vuoden ajalla. Vai olisiko ollut välillä pari joulua toisinkin? En ole ihan varma.
Mitään hössötystä en laita. Lumitöitä teen ja takkaa märillä puilla yritän saada lämpimäksi. Siinä se joulu menee niinkuin ennenkin.
Ei mitään uutta. Ellei ulosottomies järjestäytyneen rikollisuuden tekaisemia laskuja ulosmittaa.
Väärällä nimimerkillä tämän tunnustan.
minäpä vietän taas joulua yksin kun perheeni ja sukulaiset kokoontuu juhlimaan. Olen se perheen mustalammas. Villikko
..aika erikoista ihmiskäsitystä sulla pukkaa....
Nauti rauhassa :) On se varmaan raskasta seurata muiden touhuja kun omat ajatukset ovat muualla. Onneksi voit sanoa ei kutsulle. Tuskin sinua on kutsuttu pakosta. Suomalainen ei kutsu ellei halua kutsua! Toisin on nuo jenkkien pinnalliset menot ;) Olisi se niin mukava tutustua sukuun jos vain saisi sukua koolle vaikkapa vain jouluna!
Hei, sukuun tutustumisessa on yksinkertainen keino.
Niitä tuppaa tapaamaan hautajaisissa. Eikö se riitä?
Miksi niitä pitäisi nähdä enää muulloin, arvokkaalla vapaa-ajalla.
En käy hautajaisissa joten en tapaa sukua surun merkeissä! Vapaa-aikaa arvostan ja siis ollaan ihan eri maailmoissa ;( Haluaisin tietää enemmän sukujuuristani ja silloin juhlat ovat ne iloiset ja antavimmat :) Että silleen.
Harvoinpa noita sukulaisia muulloin näkee kuin hautajaisissa. Edellinen sukupolvi haudattiin jo, nyt on menossa oma.
Aikani kuljin sukuloimassa ja hyvänä pitivät. Vaan kun eivät koskaan käyneet meillä, lopetin, paitsi parissa paikassa silloin tällöin käväisen. Vaan en tuppaudu jouluna enkä muina juhlapäivinä. Heillä on omat kuvionsa joihin en halua sekaantua.
Niin.
Lopetin hautajaisissa kulkemisen taannoin. Alkoi ihmetyttämään, miksi muka pitää kulkea hautaamassa tuntemattomia ihmisiä. Muutamia tuttuja olen haudannut, jokunen kantokeikka tiedossa. Jos joku tutumpi heittää voltin, muistelen toki sitä ja onhan se suru aina asiansa, Mitään hautajaisspedeilyä en kaipaa ollenkaan, niistä jää yleensä käteen teennäinen olmapiiri ja kiusaantunut olo.
Tämä jouluhösötys on käsittämätöntä. Ois ihan kivaa aikaa talvipäivänseisauksineen ja vapaapäivineen, mutta töi järjetön hylabaloo tekee koko ajasta vuoden vitttumaisimman ajan. Onneksi homma helpottamassa, mutta nuo muutamat suvun loispummit on ällistyttävän pitkäikäisiä. Joopajoo, mitä ostaa joululahjaksi melkein satavuotiaalle akalle, uusi pölynimuriko?
Jouluruuat pahoja, joulumusa kehnoa, teennäisyys, ulkokultaisuus, pashan jauhaminen on joulunseudun teema.
Mun on "pakko" käydä kiertämässä muijan sukuhaudat, hitto, ihmisiä, mitä en ole koskaan edes tavannut. Omilla haudoilla en käy, vaikka monia olen jopa nähnytkin. En tajua vainajanpalvontaa muutenkaan. Kuollut on kuollut, se siitä.
=DW=