mitä mieltä tai kokemuksia?

Olen samaa mieltä sun kanssa 100%. Homo ei ole homo ennen kuin rakastuu samaan sukuunpuoleen ja se voi ensimmäisen kerran tapahtua 100-vuotiaana.

No noi mun "heterot" on kyllä olleet todella kuumia pakkauksia.
Niit oikeestaan ees saanu pois sängystä...

Ei tässä vaiheessa tehdä vielä mitään enkä todellakaan mieti mitään housujen tai hameen pois heittämisiä. Puhun siis ihan ihastumisasteesta. Siitä vaiheesta kun ujostellaan, hymyillään, etsitään katseella toista väkijoukosta, hakeudutaan seuraan ja ujostellaan mutta silminnähden molemmat haluavat olla toistensa seurassa. Niitä tiettyja katseita. Mutta kaikki kanssa käyminen pitää kuitenkin verhota tietynlaiseen asiallisuuteen.

vaisto vai järki? kirjoitti:

Ei tässä vaiheessa tehdä vielä mitään enkä todellakaan mieti mitään housujen tai hameen pois heittämisiä. Puhun siis ihan ihastumisasteesta. Siitä vaiheesta kun ujostellaan, hymyillään, etsitään katseella toista väkijoukosta, hakeudutaan seuraan ja ujostellaan mutta silminnähden molemmat haluavat olla toistensa seurassa. Niitä tiettyja katseita. Mutta kaikki kanssa käyminen pitää kuitenkin verhota tietynlaiseen asiallisuuteen.

Mä niin tiedän, mistä sä puhut. Asiallisuus ja toi ujo tunnusteleva meno on ihan jees ja söpöä ja sievää ja kilttiä, mutta sekin voi kääntyä itseään vastaan. Vihreillä pitää mennä, muista sitten. ;)

Eeestaaas kirjoitti:

No noi mun "heterot" on kyllä olleet todella kuumia pakkauksia.
Niit oikeestaan ees saanu pois sängystä...

niin just ''heterot'', eli eivät tosiaankaan olleet heteroita. Lesboksi kun ei käännytä. Ovat olleet bi-seksuaaleja, mutta kieltäneet asian itsessään. Kunnes sinä ah niin ihana ja vastustamaton tulit heidän elämäänsä ja veit jalat alta ja housut jalasta... ja sit heräsit ja huomasit et kaikki olikin vaan unta.
No, netissä kaikki voi sepittää vaikka minkälaista tarinaa.

Että antaa tulla vaa kirjoitti:

niin just ''heterot'', eli eivät tosiaankaan olleet heteroita. Lesboksi kun ei käännytä. Ovat olleet bi-seksuaaleja, mutta kieltäneet asian itsessään. Kunnes sinä ah niin ihana ja vastustamaton tulit heidän elämäänsä ja veit jalat alta ja housut jalasta... ja sit heräsit ja huomasit et kaikki olikin vaan unta.
No, netissä kaikki voi sepittää vaikka minkälaista tarinaa.

minä olen ns ex hetero joka olin sitten bi. oikea nainen käveli vastaan olin mennyttä ja sitä ennen oletin että on luonnollista olla miehen kanssa.

muuttuvamielikki kirjoitti:

Mä niin tiedän, mistä sä puhut. Asiallisuus ja toi ujo tunnusteleva meno on ihan jees ja söpöä ja sievää ja kilttiä, mutta sekin voi kääntyä itseään vastaan. Vihreillä pitää mennä, muista sitten. ;)

Mitäs tarkoitat tuolla että kääntyy itseään vastaan?? Ymmärrän siis että jos ei johda mihinkään mutta kuinka siis itseään vastaan kääntyy...?

Voisin todeta vielä että tässä tapauksessa on kyse sellaisen ikäpolven ihmisestä että muoti-ilmiöt yms, voidaan laskea pois. Eli kyse on puhtaasti tunnemaailmasta.
Sama tilanne voitaisi elää vaikka 1800-luvulla.

vaisto vai järki? kirjoitti:

Mitäs tarkoitat tuolla että kääntyy itseään vastaan?? Ymmärrän siis että jos ei johda mihinkään mutta kuinka siis itseään vastaan kääntyy...?

On niin asiallisen pidättyväinen, että toinen tulkitsee, ettei kiinnostusta ole ja homma kaatuu siihen. Mutta toi mun ajatus edellä vaatii vielä hiomista.

Että antaa tulla vaa kirjoitti:

niin just ''heterot'', eli eivät tosiaankaan olleet heteroita. Lesboksi kun ei käännytä. Ovat olleet bi-seksuaaleja, mutta kieltäneet asian itsessään. Kunnes sinä ah niin ihana ja vastustamaton tulit heidän elämäänsä ja veit jalat alta ja housut jalasta... ja sit heräsit ja huomasit et kaikki olikin vaan unta.
No, netissä kaikki voi sepittää vaikka minkälaista tarinaa.

Netti on aarreaitta , josta löytyy vaikka mitä.
Ja sinäkin pystyt esittämään lesboa ja kirjottamaan lesbopalstalle.
Eli miksiköhän sinut sitten luokitellaan...mies joka esiintyy lesbona lesbopalstalla..
No täältä sinä voit löytää sen elämäs miehen, niit aikapaljo täällä pyörii..
Voitte sitten yhessä kirjotella lesbovastauksia lesbopalstalle...

No sehän ei sitten ole hetero jos ''huomaa suuntautumisensa'', hölmö!

Ja siis, vaikka päässä takoisi joku mistä-lie-opittu uskomus, että tunteitaan ei kannata paljastaa, ettei saa osakseen halveksintaa ja sydänsuruja, niin paradoksaalista kyllä, vähemmillä suruilla selviää, jos on avoin. Silloin tilanteet ei ehdi kehittyä niin pitkälle, että olisit sydänjuuriasi myöten omistautunut ihastuksellesi; jälkihoidon tarve jää tällöin vähäisemmäksi. Ja ainahan sekin mahdollisuus on, että tunne on yhteinen. Silloinkin avoimuus palkitaan.

Olemme tekemisissä sellaisessa ympäristössä (työ), että niisä kuviossa lähestyminen edes työasioissa on joskus haastavaa. Saati sitten muissa asioissa. Muita ihmisiä on koko ajan ympärillä.
Tässä tilanteessa en pelkää, tai vertaile menneeseen mutta olen hieman hämmentynyt ja pikkusen paniikissakin koska tiemme erkanevat töidenkin puitteissa vuoden vaihteessa.

Pitäisikö luottaa siihen että jos jotain on tarkoitettu niin se tulee tapahtumaan?

Pitäisikö minun jotenkin edes auttaa sitä että meillä on mahdollisuus tavata halutessamme jatkossakin? Jollain tapaa koen että minulla sen ehdottamiseen olisi paljon matalampi kynnys,

Oon jotenkin kyllästynyt siihen että koen aina olevani se, joka ottaa ohjat käsiinsä ja laittaa itsensä peliin. Ja yleensä sen seurauksena ei tapahdu yhtään mitään.

Ja tuntuu että jos jotain olen oppinut elämästä niin se ettei yrittämällä tapahdu mitään, ainakaan ihmissuhderintamalla.


Vertaistukea?????

vaisto vai järki?? kirjoitti:

Olemme tekemisissä sellaisessa ympäristössä (työ), että niisä kuviossa lähestyminen edes työasioissa on joskus haastavaa. Saati sitten muissa asioissa. Muita ihmisiä on koko ajan ympärillä.
Tässä tilanteessa en pelkää, tai vertaile menneeseen mutta olen hieman hämmentynyt ja pikkusen paniikissakin koska tiemme erkanevat töidenkin puitteissa vuoden vaihteessa.

Pitäisikö luottaa siihen että jos jotain on tarkoitettu niin se tulee tapahtumaan?

Pitäisikö minun jotenkin edes auttaa sitä että meillä on mahdollisuus tavata halutessamme jatkossakin? Jollain tapaa koen että minulla sen ehdottamiseen olisi paljon matalampi kynnys,

Oon jotenkin kyllästynyt siihen että koen aina olevani se, joka ottaa ohjat käsiinsä ja laittaa itsensä peliin. Ja yleensä sen seurauksena ei tapahdu yhtään mitään.

Ja tuntuu että jos jotain olen oppinut elämästä niin se ettei yrittämällä tapahdu mitään, ainakaan ihmissuhderintamalla.


Vertaistukea?????

Huomasitko, vertailit tilannettasi menneeseen.. Olet kyllästynyt olemaan aloitteellinen.. Ymmärrän pointin, mutta a) jotkut ihmiset on luonnostaan sellaisia primus moottoreita, että tehtävä lankeaa heille helpommin kuin jollekin toiselle. Hyväksy osasi ;) ja b) tämä tosiaan on uusi tilanne ja teillä kahdella puntit on kai vielä about tasan aloitteiden suhteen, joten toimi.
Ilmeisesti hän on sua vanhempikin, joten sitä suuremmalla todennäköisyydellä hänen odotusarvonsa on, että sinä teet ekan liikun. Vain sinä tiedät, mikä se voisi olla..yhteyddnpidon ehdottaminen kai vähintään?
Kohtaloon voi uskoa, mutta ei sekään enempään pysty(?) kuin järkkään tilaisuuksia. Kohtalon ansiosta ja siitä huolimatta meille jää vielä oma osuus hoidettavaksi. Tsemiä!

ed. kirjoitti:

Huomasitko, vertailit tilannettasi menneeseen.. Olet kyllästynyt olemaan aloitteellinen.. Ymmärrän pointin, mutta a) jotkut ihmiset on luonnostaan sellaisia primus moottoreita, että tehtävä lankeaa heille helpommin kuin jollekin toiselle. Hyväksy osasi ;) ja b) tämä tosiaan on uusi tilanne ja teillä kahdella puntit on kai vielä about tasan aloitteiden suhteen, joten toimi.
Ilmeisesti hän on sua vanhempikin, joten sitä suuremmalla todennäköisyydellä hänen odotusarvonsa on, että sinä teet ekan liikun. Vain sinä tiedät, mikä se voisi olla..yhteyddnpidon ehdottaminen kai vähintään?
Kohtaloon voi uskoa, mutta ei sekään enempään pysty(?) kuin järkkään tilaisuuksia. Kohtalon ansiosta ja siitä huolimatta meille jää vielä oma osuus hoidettavaksi. Tsemiä!

Meneekö se muuten noin, noissa odotusarvoissa, että vanhempi odottaa aloitetta toiselta??

Ehkä se aloitteen tekeminen on myös vaikeaakin:) Ehkä yhteydenpidon ehdottamista voisi harkita, vaikka kovin haastavalta sekin tuntuu. Onhan tässä pari viikkoa aikaa hioa tilannetta.

vaisto vai järki? kirjoitti:

Meneekö se muuten noin, noissa odotusarvoissa, että vanhempi odottaa aloitetta toiselta??

Ehkä se aloitteen tekeminen on myös vaikeaakin:) Ehkä yhteydenpidon ehdottamista voisi harkita, vaikka kovin haastavalta sekin tuntuu. Onhan tässä pari viikkoa aikaa hioa tilannetta.

Kyllä se menee niin. Mutkikas tilanne, kun nuoremmat helposti pitävät kunnioittavaa etäisyyttä vanhempaan, eli lopulta kumpikaan ei tee mitään. Näitä ikäerokysymyksiä koskevia tarinoita on täällä vaikka huru mykky. Pleijerit ovat sitten ihan oma lukunsa.

aiempi kirjoitti:

Kyllä se menee niin. Mutkikas tilanne, kun nuoremmat helposti pitävät kunnioittavaa etäisyyttä vanhempaan, eli lopulta kumpikaan ei tee mitään. Näitä ikäerokysymyksiä koskevia tarinoita on täällä vaikka huru mykky. Pleijerit ovat sitten ihan oma lukunsa.

Näin itsekin huomaan ajattelevani, eli että odotan toisen vanhemman kokemuksella ja rohkeudella tekevän aloitteen, sekä myös siihen liittyy usein vahvasti tuo kunnioittava etäisyys.

Noh, olen mielestäni selkeästi osoittanut pitäväni hänestä ja antanut ymmärtää että mielelläni näkisin häntä vielä joskus ihan muissa kuviossa, kun yhteiset kuviot päättyvät.

Jos joskus vielä kohtaamme, voisin ottaa rohkeamman askeleen mutta tässä tilanteessa en parempaan pysty.

vaisto vai järki? kirjoitti:

Näin itsekin huomaan ajattelevani, eli että odotan toisen vanhemman kokemuksella ja rohkeudella tekevän aloitteen, sekä myös siihen liittyy usein vahvasti tuo kunnioittava etäisyys.

Noh, olen mielestäni selkeästi osoittanut pitäväni hänestä ja antanut ymmärtää että mielelläni näkisin häntä vielä joskus ihan muissa kuviossa, kun yhteiset kuviot päättyvät.

Jos joskus vielä kohtaamme, voisin ottaa rohkeamman askeleen mutta tässä tilanteessa en parempaan pysty.

Hmmm. Riittääköhän se sanoman perille menemiseksi, että "antaa ymmärtää pitävänsä"? Jos tunteittesi kohde sattuisi olemaan samanlainen arpoja kuin sinä, niin on varmaan pyöritellyt päässään viestisi siihen malliin, että hyvää loppuelämää ;) Vitsi, vitsi... Tiedosta mitä haluat ja ilmaise itsesi päättäväisesti ja selkeästi.piste.

en muista nimim. kirjoitti:

Hmmm. Riittääköhän se sanoman perille menemiseksi, että "antaa ymmärtää pitävänsä"? Jos tunteittesi kohde sattuisi olemaan samanlainen arpoja kuin sinä, niin on varmaan pyöritellyt päässään viestisi siihen malliin, että hyvää loppuelämää ;) Vitsi, vitsi... Tiedosta mitä haluat ja ilmaise itsesi päättäväisesti ja selkeästi.piste.

Heh no en ihan tarkoituksellisesti vain "antanut ymmärtää pitäväni" jne..mutta olosuhteet ja tilanne sen verran haasteelliset että olen iloinen että sain edes annettua ymmärtää. Ja toivon että hän ymmärsi=)

Käteni ovat nyt hieman sidotut ja toivon että sain annettua edes ajattelemisen aihetta. Jos joskus vielä satumme kohtaamaan....Ja jos sattuisimme, niin asia ei kyllä jäisi tähän.

vaisto vai järki?? kirjoitti:

Heh no en ihan tarkoituksellisesti vain "antanut ymmärtää pitäväni" jne..mutta olosuhteet ja tilanne sen verran haasteelliset että olen iloinen että sain edes annettua ymmärtää. Ja toivon että hän ymmärsi=)

Käteni ovat nyt hieman sidotut ja toivon että sain annettua edes ajattelemisen aihetta. Jos joskus vielä satumme kohtaamaan....Ja jos sattuisimme, niin asia ei kyllä jäisi tähän.

vaisto tai järki,kerro edes oliko tämä ihastuksesi alaisesi? Tai jos ei ollut niin mikä teki tai tekee haastavaa siitä ettet voi lähestyä ihastustasi?

vaisto vai järki?? kirjoitti:

Heh no en ihan tarkoituksellisesti vain "antanut ymmärtää pitäväni" jne..mutta olosuhteet ja tilanne sen verran haasteelliset että olen iloinen että sain edes annettua ymmärtää. Ja toivon että hän ymmärsi=)

Käteni ovat nyt hieman sidotut ja toivon että sain annettua edes ajattelemisen aihetta. Jos joskus vielä satumme kohtaamaan....Ja jos sattuisimme, niin asia ei kyllä jäisi tähän.

Elämä on niin ihmeellisen ihanaa ja yllätyksiä täynnä. Joskus mahdottomaltakin tuntuvat asiat toteutuvat. Lähetä hänelle lämpimiä ajatuksia ja anna "sattumaksi naamioituneen kohtalon" hoitaa loput.

Jesh, ihana kommentti :)

Ai, eiks sellasta tapahdu että ihastutaan vain "ihmisenä"? :) Kuulostaa ehkä hieman kaukaa haetulta mutta eihän niistä heteronaisista ikinä tiedä :D

Itsestä tuntuu, ettei hän olekaan minusta kiinnostunut. Siksi ei oikeastaan voi tehdä mitään.

vaisto vai järki? kirjoitti:

Ai, eiks sellasta tapahdu että ihastutaan vain "ihmisenä"? :) Kuulostaa ehkä hieman kaukaa haetulta mutta eihän niistä heteronaisista ikinä tiedä :D

Eiköhän sellaista ihmiseen ihastumistakin tapahdu, itse seurasin sellaista ainakin kerran sivusta. Paljon kemiaa, joka näytti ulkopuoliselle ihastumiselta, ja asianosaiset itse hämmentyneinä asiasta. Ajan kuluessa hetero analysoi tunteitaan ja tuli siihen johtopäätökseen, että toisen kanssa on helppoa ja mahtavaa viettää aikaa, mutta varsinainen seksuaalinen kiinnostus ja kipinä puuttuu. Yleensäkin epäilen, että jos ihminen on herkkä, ihastuu helposti ja on ehkä sellaisessa elämäntilanteessa, että kaipaa elämäänsä jotain sisältöä tai itselleen jonkinlaista tukea, voi ikään kuin ihastua ihmiseen, "tuttuun ja turvalliseen". Toiset ovat muutoinkin paljon herkempiä ihastumaan, kuin toiset.

Ja ehkäpä suhde voi edetä myös intiimille ja seksuaaliselle tasolle, mutta pysyy silti tietyllä tavoin yksipuolisena... Joku täällä jo heittikin ilmaan, että hetero voi kyllä antaa rakastella itseään ja nauttia siitä, mutta häneltä itseltään saattaa ikään kuin puuttua lopullinen kiinnostus naiseen seksuaalisessa mielessä. Toinen nainen voi olla turvallinen (taitavuudesta puhumattakaan!) kumppani seksuaalisessa mielessä etenkin sellaiselle, joka on joutunut pettymään ja kokemaan kovia. Kaikki eivät muutoinkaan odota elämältään suurta intohimoa, nautintohan on eri asia.

Tämä ei tietenkään poista sitä, että myös ns. hetero voi ihastua ja rakastua täysillä toiseen naiseen ja löytää sisältään lesbon. Omassa elämässäni olen jättänyt aloitteenteon heteroille ja se on toiminut vakiintumiseen asti. :) Onnea tai tuuria, en tiedä. Avoimuutta kyllä kannatan, sillä mielestäni ihastumisessa tai rakastumisessa ei ole mitään väärää eikä hävettävää.

Ihastumisista... kirjoitti:

Eiköhän sellaista ihmiseen ihastumistakin tapahdu, itse seurasin sellaista ainakin kerran sivusta. Paljon kemiaa, joka näytti ulkopuoliselle ihastumiselta, ja asianosaiset itse hämmentyneinä asiasta. Ajan kuluessa hetero analysoi tunteitaan ja tuli siihen johtopäätökseen, että toisen kanssa on helppoa ja mahtavaa viettää aikaa, mutta varsinainen seksuaalinen kiinnostus ja kipinä puuttuu. Yleensäkin epäilen, että jos ihminen on herkkä, ihastuu helposti ja on ehkä sellaisessa elämäntilanteessa, että kaipaa elämäänsä jotain sisältöä tai itselleen jonkinlaista tukea, voi ikään kuin ihastua ihmiseen, "tuttuun ja turvalliseen". Toiset ovat muutoinkin paljon herkempiä ihastumaan, kuin toiset.

Ja ehkäpä suhde voi edetä myös intiimille ja seksuaaliselle tasolle, mutta pysyy silti tietyllä tavoin yksipuolisena... Joku täällä jo heittikin ilmaan, että hetero voi kyllä antaa rakastella itseään ja nauttia siitä, mutta häneltä itseltään saattaa ikään kuin puuttua lopullinen kiinnostus naiseen seksuaalisessa mielessä. Toinen nainen voi olla turvallinen (taitavuudesta puhumattakaan!) kumppani seksuaalisessa mielessä etenkin sellaiselle, joka on joutunut pettymään ja kokemaan kovia. Kaikki eivät muutoinkaan odota elämältään suurta intohimoa, nautintohan on eri asia.

Tämä ei tietenkään poista sitä, että myös ns. hetero voi ihastua ja rakastua täysillä toiseen naiseen ja löytää sisältään lesbon. Omassa elämässäni olen jättänyt aloitteenteon heteroille ja se on toiminut vakiintumiseen asti. :) Onnea tai tuuria, en tiedä. Avoimuutta kyllä kannatan, sillä mielestäni ihastumisessa tai rakastumisessa ei ole mitään väärää eikä hävettävää.

amen.

Ihastumisista... kirjoitti:

Eiköhän sellaista ihmiseen ihastumistakin tapahdu, itse seurasin sellaista ainakin kerran sivusta. Paljon kemiaa, joka näytti ulkopuoliselle ihastumiselta, ja asianosaiset itse hämmentyneinä asiasta. Ajan kuluessa hetero analysoi tunteitaan ja tuli siihen johtopäätökseen, että toisen kanssa on helppoa ja mahtavaa viettää aikaa, mutta varsinainen seksuaalinen kiinnostus ja kipinä puuttuu. Yleensäkin epäilen, että jos ihminen on herkkä, ihastuu helposti ja on ehkä sellaisessa elämäntilanteessa, että kaipaa elämäänsä jotain sisältöä tai itselleen jonkinlaista tukea, voi ikään kuin ihastua ihmiseen, "tuttuun ja turvalliseen". Toiset ovat muutoinkin paljon herkempiä ihastumaan, kuin toiset.

Ja ehkäpä suhde voi edetä myös intiimille ja seksuaaliselle tasolle, mutta pysyy silti tietyllä tavoin yksipuolisena... Joku täällä jo heittikin ilmaan, että hetero voi kyllä antaa rakastella itseään ja nauttia siitä, mutta häneltä itseltään saattaa ikään kuin puuttua lopullinen kiinnostus naiseen seksuaalisessa mielessä. Toinen nainen voi olla turvallinen (taitavuudesta puhumattakaan!) kumppani seksuaalisessa mielessä etenkin sellaiselle, joka on joutunut pettymään ja kokemaan kovia. Kaikki eivät muutoinkaan odota elämältään suurta intohimoa, nautintohan on eri asia.

Tämä ei tietenkään poista sitä, että myös ns. hetero voi ihastua ja rakastua täysillä toiseen naiseen ja löytää sisältään lesbon. Omassa elämässäni olen jättänyt aloitteenteon heteroille ja se on toiminut vakiintumiseen asti. :) Onnea tai tuuria, en tiedä. Avoimuutta kyllä kannatan, sillä mielestäni ihastumisessa tai rakastumisessa ei ole mitään väärää eikä hävettävää.

Olen täysin samaa mieltä ihastumisesta ja sen syistä.
Kokemukseni oli aito ja oikea tunne, joka ei ollut katoavaa
pintavaahtoa.

Musiikkia korville...

Ihastumisista... kirjoitti:

Eiköhän sellaista ihmiseen ihastumistakin tapahdu, itse seurasin sellaista ainakin kerran sivusta. Paljon kemiaa, joka näytti ulkopuoliselle ihastumiselta, ja asianosaiset itse hämmentyneinä asiasta. Ajan kuluessa hetero analysoi tunteitaan ja tuli siihen johtopäätökseen, että toisen kanssa on helppoa ja mahtavaa viettää aikaa, mutta varsinainen seksuaalinen kiinnostus ja kipinä puuttuu. Yleensäkin epäilen, että jos ihminen on herkkä, ihastuu helposti ja on ehkä sellaisessa elämäntilanteessa, että kaipaa elämäänsä jotain sisältöä tai itselleen jonkinlaista tukea, voi ikään kuin ihastua ihmiseen, "tuttuun ja turvalliseen". Toiset ovat muutoinkin paljon herkempiä ihastumaan, kuin toiset.

Ja ehkäpä suhde voi edetä myös intiimille ja seksuaaliselle tasolle, mutta pysyy silti tietyllä tavoin yksipuolisena... Joku täällä jo heittikin ilmaan, että hetero voi kyllä antaa rakastella itseään ja nauttia siitä, mutta häneltä itseltään saattaa ikään kuin puuttua lopullinen kiinnostus naiseen seksuaalisessa mielessä. Toinen nainen voi olla turvallinen (taitavuudesta puhumattakaan!) kumppani seksuaalisessa mielessä etenkin sellaiselle, joka on joutunut pettymään ja kokemaan kovia. Kaikki eivät muutoinkaan odota elämältään suurta intohimoa, nautintohan on eri asia.

Tämä ei tietenkään poista sitä, että myös ns. hetero voi ihastua ja rakastua täysillä toiseen naiseen ja löytää sisältään lesbon. Omassa elämässäni olen jättänyt aloitteenteon heteroille ja se on toiminut vakiintumiseen asti. :) Onnea tai tuuria, en tiedä. Avoimuutta kyllä kannatan, sillä mielestäni ihastumisessa tai rakastumisessa ei ole mitään väärää eikä hävettävää.

Koskettamisen halu on hyvä indikaattori, jos oma seksuaalinen identiteetti on ihmetyksen alla. Se tosiaan, että antaa tulla kosketetuksi ja hyväillyksi, kertoo hellyydenkaipuusta. Se taas, ketä ja miten itse haluaa (siis todella haluaa!) koskettaa, kielii omasta seksuaalisuudesta. Tätä kautta ainakin itse aikanaan löysin itseni.

vaisto vai järki? kirjoitti:

Ai, eiks sellasta tapahdu että ihastutaan vain "ihmisenä"? :) Kuulostaa ehkä hieman kaukaa haetulta mutta eihän niistä heteronaisista ikinä tiedä :D

huoh, kuulostaa niin tutulta tää siun tarina, että toivoisin sun olevan juuuuri SE jota sain katsella syksyn ajan, mutta tuskinpa. Mutta siis itsellä täysin samanlaine juttu ollut töissä.. Mutta kuitenkaan en ole 100% varma ihastuksen suuntautumisesta niiin.. :/ parasta kai unohtaa toinen kun ei mtn jatkosta itse puhunut lähtiessään...

vaisto vai järki? kirjoitti:

Ai, eiks sellasta tapahdu että ihastutaan vain "ihmisenä"? :) Kuulostaa ehkä hieman kaukaa haetulta mutta eihän niistä heteronaisista ikinä tiedä :D

huoh, kuulostaa niin tutulta tää siun tarina, että toivoisin sun olevan juuuuri SE jota sain katsella syksyn ajan, mutta tuskinpa. Mutta siis itsellä täysin samanlaine juttu ollut töissä.. Mutta kuitenkaan en ole 100% varma ihastuksen suuntautumisesta niiin.. :/ parasta kai unohtaa toinen kun ei mtn jatkosta itse puhunut lähtiessään...