Olin tulossa Järvenpäästä Helsinkiin. Oli koko yön satanut sakeasti lunta.
Keravan kohdilla motarilla, huomasin takaa tulevan rekan lähestyvän nopeasti.
Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni, että rekkamies ajeli partaansa ajaessaan !!
Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin voileivälläni olleet oliivit pyörivät lattialle. Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää pysynyt korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle.
En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä, että päätin osoittaa mielipiteeni siitä. Onneksi Joensuussa olimme kaverini kanssa vaihtaneet vuoden -85 1.6 -litraiseen Ooppeliini 2-litraisen koneen, joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta, pikku kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle.
Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin rekkamieheen. Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä roikkuneeseen Scandinavian Hunksien poikakalenteriin, joka putosi etupenkkien väliin kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden, jonka olin ostanut Kiteeltä ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä.
Sitten kännykkäni soi.
Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava teemuki kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädellä. Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osui johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat. Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta.
Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia ja ehdin juuri ja juuri nähdä SaiPa:n tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicanseja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen poistumisramppia.
Myöhemmin asuntovaunussa olleet ystäväni kertoivat, että rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita, ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa. Todella!
Keravan kohdilla motarilla, huomasin takaa tulevan rekan lähestyvän nopeasti.
Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni, että rekkamies ajeli partaansa ajaessaan !!
Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin voileivälläni olleet oliivit pyörivät lattialle. Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää pysynyt korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle.
En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä, että päätin osoittaa mielipiteeni siitä. Onneksi Joensuussa olimme kaverini kanssa vaihtaneet vuoden -85 1.6 -litraiseen Ooppeliini 2-litraisen koneen, joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta, pikku kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle.
Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin rekkamieheen. Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä roikkuneeseen Scandinavian Hunksien poikakalenteriin, joka putosi etupenkkien väliin kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden, jonka olin ostanut Kiteeltä ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä.
Sitten kännykkäni soi.
Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava teemuki kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädellä. Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osui johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat. Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta.
Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia ja ehdin juuri ja juuri nähdä SaiPa:n tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicanseja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen poistumisramppia.
Myöhemmin asuntovaunussa olleet ystäväni kertoivat, että rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita, ihmettelin rekkakuskin törkeää ajotapaa. Todella!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hauskaa luettavaa..! Iloitsen suuresti aloittajan älystä sekä virheettömästä Suomen kielen hallinnasta...:)
Asiat ovat juuri noin tuolla liikenteessä! Joku syö, joku juo, joku masturboi, slicksit alla, jarruttomia autoja, vastuutonta menoa..
Poliisi on ainoa joka voi saada jotain kuria liikenteeseen! Ajokortteja pois..aina ja jatkuvasti kun mahdollista!
Kivaa talvenjatkoa aloittajalle..you make my day..:)
Kyllä vähän pisti hymyilemään. Harvoin täältä laatupostauksia löytää.
Lähes täydellinen kuvaus liikenteestä nykyaikana .Puuttui ainoastaan puukenkä jarrupolkimen alta
:-)
Olisi mukava tietää miten voit nähdä sinne ohittavan rekka-auton ohjaamoon matalasta henkilöautosta!!? Lisäksi kun se rekka tuli takaa ja ohitti sinut vasemmalta on jokseenkin mahdotonta nähdä kolmen metrin korkeuteen rekan ohjaamoon sen hanttimiehen oven läpi. Ja jos taas sivupeilistäsi väität rekan hyttiin nähneeni on peilin kautta turhaa väittää nähneeni ajankohtaista kuski partaansa, puhukoon la-puhelimeen vai nojaako vain käsiinsä ratin päällä. Turha provosoida sulla!!
Tuotakos mietit yli 2 kuukautta ja tulit tuohon lopputulokseen.
Kaikki eivät päivystä tätäkään palstaa kuten sinä ja siksi joskus joutuu kommentoimaan kirjoituksia pidemmänkin ajan takaa. Mutta pidä sinä sivu auki ja heitä lisää älykkäitä kommenttejasi lisää palstalle. Me muut teemme töitä sen ajan.
Ajoin sinä yönä poikkeuksellisesti sähkökoneella parran.Yleensä ajaessa
käytän höylää,nyt oli sähkökone testissä..