Olisi niin mukavaa, jos naapurit vastaisivat tervehdykseen, eivätkä katsoa toljottaisi kuin aivottomat. Ja olisi mukava saada mennä kuudenteen kerrokseen hissillä sen sijaan, että joutuu raahaamaan ostoskassit portaita pitkin, kun yksi asukas on pönkännyt hissin oven auki; on muuttamassa eikä halua ottaa riskiä, että muut asukkaat käyttävät hissiä sillä välin, kun hän keräilee tavarakuormaa kokoon (toivottavasti hän on muuttamassa pois, eikä tulossa).
Ja on ihan kiva vaihtaa pari sanaa säästä tai muusta yleisestä, kun tavataan, mutta henkilökohtaiset kysymykset voisi jättää pois. Minusta paras naapuri on se, joka osoittaa ystävällismielisyytensä tervehtimällä, ehkä parilla sanalla ja hymyilemälläkin, mutta joka ei muuten häiritse. Kamalinta, mitä tiedän (no ei nyt ihan) on naapuri, joka tulee soittelemaan ovikelloa, koska hänellä on niin tylsää. Minulla ei ole edes tarpeeksi aikaa, eikä tylsän naapurin seura minua millään tavoin ilahduttaisi.
Ja on ihan kiva vaihtaa pari sanaa säästä tai muusta yleisestä, kun tavataan, mutta henkilökohtaiset kysymykset voisi jättää pois. Minusta paras naapuri on se, joka osoittaa ystävällismielisyytensä tervehtimällä, ehkä parilla sanalla ja hymyilemälläkin, mutta joka ei muuten häiritse. Kamalinta, mitä tiedän (no ei nyt ihan) on naapuri, joka tulee soittelemaan ovikelloa, koska hänellä on niin tylsää. Minulla ei ole edes tarpeeksi aikaa, eikä tylsän naapurin seura minua millään tavoin ilahduttaisi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olisi myös mukavaa, jos naapurit eivät puhua kailottaisi kämpissään niin, että se kuuluu näiden pahviseinien läpi viereisiinkin asuntoihin. Vaikka onkin maalta, ei niitä lehmiä tarvi huudella enää kerrostalossa.
Tungin eilen pyyhkeen keittiön ilmanvaihtoaukkoon, mutta ei sekään paljon auttanut; olisi pitänyt tunkea pyyhe niiden kailottajien kurkkuun. Jos ei muuten lopu, alan äänittää heidän kailotustaan ja kirjoitan tekstin ylös ja laitan valituksen ohessa isännöitsijälle; tarvitseeko meidän naapureiden todella kuulla tätä kaikkea?
Olet tyypillinen talon asioiden tietäjä pahimman laatuinen sellainen. Itse olen todennut parhaaksi kuin ei edes päivää sano ettei alkaisi juorut kiertää. Miksi tervehtiä jos ei edes tiedä ketä naapureina asuu? Näöltä tunnen seinänaapurini en onneksi muita.
jos kerran moikkaa, saa aina moikata, ja kun tuntematon naapuri, miksi edes moikata..
Tarkoitatko, että suomalaisuuteen ei vain kuulu tervehtiminen ilman salamotiiveja tai omaa hyötyä - muuta kuin hyvän mielen levittäminen? Ei se kyllä maaseudulla niin ole. Sääli, jos kaupunkeihin muuttaneet maalaiset eivät uskalla tervehtiä naapureitaan:(
Ei kantsi maalaisten tänne muuttaa. Hullua. Takaisin maalle..sinne määkin muuttasin.
T: kaupunkilaispoika
Kyllä minä ainakin tervehdin kaikkia talossani tai pihalla vastaantulevia, ei se hei tai moi vaadi paljon vaivaa. Kyllä mua ainakin hävettäisi vaan mulkoilla tai katella varpaita jos joutuu vaikka samaan hissiin ihmisen kanssa jonka kanssa jaetaan niinkin paljon yhteistä, kuin sama asuintalo...
Tervehtiminen kuuluu alkeellisimpiin käytöstapohin.
Jos ei osaa tervehtiä tuskin on kovin älykäs.
Tähänkin ketjuun on vastanut aikamoisia tapauksia...Tukehtukoot tyhmyyteensä.
Olisi mukava viettää iltaansa ilman, että täytyy kuunnella seinänaapurin huutamalla käytyä keskustelua; "suuri" kolmio, eivät jaksa kävellä toiseen huoneeseen vaan huutavat toisilleen. Ja keittiön ilmanvaihtokanavasta joutuu kuuntelemaan alakerran naapurin muijan räpätystä. Nämä melut menevät kuulokkeiden läpi. Kuuntelen siis radiota kuulokkeilla, etten häiritsisi naapureita. Olisin kiitollinen, jos he olisivat yhtä kohteliaita.
Miksi pitäisi tervehtiä saati puhua joidenkin tuntemattomien ihmisten kanssa? Tuntemattomia he ovat vaikka seinänaapurissa asuisivat ja sellaisina saavat pysyäkin.
Näin kerrostaloissa eletään, jos et sitä ole tiennyt niin muuta takaisin sinne mistä olet tullutkin.
Metsäläiset elää tavallaan. Tervehtimisestä ei suu kulu, vaan sillä osoittaa yhteiskuntakelpoisuutensa. Jos et osaa elää ihmisiksi, muuta takaisin sinne, mistä tulitkin.
Kuulehan juntti, minä olen Stadissa asunut koko ikäni enkä täältä lähde minnekään. Painu sinä sinne mistä olet tullutkin. Minä en tahdo olla naapureiden kanssa missään tekemisissä, pitäköön huolen vain omista asioistaan. Minä en tahdo heihin tutustua enkä edes tervehtiä.
Älä pelkää. Epäilemättä hekin karttelevat sinua:)
Mulla ainakin on ihania naapureita! Juuri ketään ei näe koskaan, eivät puhu mitään, moikkaavat, kun moikkaan heitä. Talon äänieristys on huono, mutta se ei ole naapureiden vika. Saavat elää normaalia elämää puolestani.
Maalta- ja maahanmuuttaneille tuntuu tämä tervehtimisasia olevan pilkkuakin tärkeämpi asia.
Kutsumatta olette tulleet, miksi pitäisi tervehtiä?
Sivistys?
Esittelemätöntä tai vierasta ihmistä ei tervehditä.
Oletko sitä mieltä, että Suomessa vain maaseudulla kasvaneet osaavat tervehtiä? Kyllä normaalia kohteliaisuutta voidaan opettaa kaupungeissakin. Suomessa on outo tuo maaseudulla syntymisen käyttäminen jonkinlaisena loukkauksena, ikäänkuin olisi jotenkin hävettävää olla syntynyt maaseudulla. EN ole missään muussa maassa sellaista havainnut. Entisessä asuinmaassani Australiassa maaseudulla asuvia paremminkin ihannoidaan - mikä sekin menee joskus metsään.
Jokaista kadullakulkijaa tevehtii vain hullu. Pienemmällä paikkakunnalla jättää tervehtimättä vain juntti. Samaan hissiin sattunutta naapuria ei juntti tervehdi, kun ei osaa löytää sanoja. Kivaa, että minulla on tässakin pikkukaupungissa ihan fiksujakin naapureita. Suurkaupunkejahan Suomessa ei olekaan.
Taas sain herätä yläkerran kersakaksosten kuorohuutoon, joka sitten jatkui heidän tömistelyllään pitkin poikin huoneita heitellen lattialle kovia esineitä ja paiskoen ovia. Vanhempiensa ääniä ei kuulu - en tiedä, nukkuvatko he pumpulia korvissaan vai mikä on ongelma. Joka aamu sama parku ja joka ilta. Usein päivälläkin. Toivon, että he jäävät lumikinoksen alle tai muuttavat pois.
Seinänaapurit taas kailottavat asunnossaan niin kovalla äänellä, niinkuin he tekevät joka päivä. Jos olisin tiennyt heistä, en olisi koskaan ostanut tätä asuntoa. Toivon, että he muuttaisivat pois, mutta vaikuttaa siltä, että ovat tulleet jäädkseen; myyneet talonsa maalla ja jääneet eläkkeelle. Kai minun on muutettava pois.
Voisin koputtaa ovelle ja kohteliaasti kysyä heiltä, kuuluuko heille minun puheeni, kun seinät ovat niin ohuet. He tietysti sanoisivat vain, että ei kuulu (mikä on totta, koska minä en kailota), eivätkä tajuaisi, miksi otin asian esille. Voi, miksi ihmiset ovat niin tyhmiä. Kirjailijanurani tyssää tyhmiin naapureihin tai saan korvatulehduksen jatkuvasta kuulosuojainten käytöstä. Yöllä on aina tulpat. Eikö omassa asunnossaan saa asua rauhassa? En itse häiritse muita. Miksi minua saa häiritä?
Juuri tällä hetkellä on ihanan hiljaista. Naapurit, kailottajat ja kälättäjät, ovat kai töissä tai muuten poissa. Voi tätä rauhan aikaa! Nautin joka hetkestä. Lunta putoilee hiljalleen, eikä kuulu muuta kuin tietokoneen hyrinä ja kellon raksutus.
Hilljaista tällä hetkellä, pihassa hemmetillinen mekkala, kirkumista, huutoa ja pallonpauketta seinään, edes ikkunan kiinni laitto ei estä meluhaitan tunkeutumista sisälle. Tätä kestänee taas koko kesän.
Totuus nyt vaan on se, että maalla tervehditään, koska tunnetaan ja kaupungeissa ei, koska ei tunneta ja näin sen kuuluukin olla.
Minä en kaupunkilaisena tervehdi naapureitani koskaan.
Miksikö?
Voi olla maalaiselle varmaan vaikea ymmärtää, mutta kerrostalossani asuu yli 200 ihmistä ja en tunne edes kasvoilta heistä yhtään saati sitten nimeltä. En minä kadulla vastaan tuleviakaan tervehdi. Mikä pakko maalaisilla on yrittää kaupunkeihin muuttaessaan ujuttaa se sama ahdistava kyttäyskulttuuri kerrostaloihin? Henkilökohtaisesti pistää vituttamaan nämä maalaiset, jotka tulee tänne ja alkaa puuttua mun asioihin/kerrostalokyttäämään/edes tervehtimään. Vitun uunoa tervehtiä jotain tuntematonta kerrostalossa. Järki käteen böndet, tämä ei ole se 200 asukkaan mummokylä, jossa jokaisen yksityisyys on kylän joka mummelin arvioitama ja kytättävänä.
Jos haluaa tervehtiä/kytätä/arvostella muita tai ylipäätään kiinnostaa vittuakaan jonkun kerrostalonaapurin elämä, niin tervemenoa takasin sinne landelle. Siellä saa sitten kytätä ja ahdistella ketä tahansa vähänkin erilaista ihmistä.
Olen yksineläjä, hiljainen hissukka, ei käy vieraita, en soita musiikkia, en kulje rapussa ym. Mutta miksi hiljaisuuden aikaan kun liikun niin aina törmään johonkin tai jotai putoaa tai kaatuu. Usein huomaan että apua, olen kantapääkävelijä. Vaihdan hiiviskelyyn. Vessassa enkä suihkuss käy klo 22 jälkeen enkä ennen 7. Minusta ei ole häiriötä, mutta miksi vahingossa aina myöhään jotain kolahtaa. Anteeksi!
Tuolinikin nitisee joten istun lattialla.
Sama kuin hissukalla, hiiviskelen asunnossani, silti alakerran naapuri pistää valitusta isännöitsijälle, katson iltaisin äänettömällä tvtä, samuin aamuisin, en käy suihkussa/pese astioita/pyykkiä hiljaisuuden jälkeen tai sitä ennen, en imuroi hiljaisuuden aikaan, en lorota vettä, wc:ssä joudun joskus käymään mutta jätän pöntön vetämättä. Silti alakerran rouva valitti että siirtelen tavaroita täällä? Mitä tavaroita, ei mulla ole edes siirreltäviä tavaroita ja olen pienikokoinen nainen, sohvaako se luulee että siirtelen? :D Kissojanikin suihkuttelen vesisuihkepullolla jos juoksevat hiljaisuuden aikaan tai liian aikaisin aamulla tai maukuvat. Epäilen, että alakerran rouva luulee imurointia tavaroiden siirtelyksi? Mun on pakko imuroida kun kissanhiekat muuten pyörii ympäri kämppää. Ja pyykkiä on pakko pestä, en halua käyttää likaisia vaatteita ja mun on pakko kävellä kun en lentääkään voi :s Laitoin hänelle lahjaksi korvatulpat postiluukusta.