Uutisten vaikutus rikoksissa

Erilaiset lehdet jne. uutisoivat rikoksista hyvin etovalla tavalla. Aselakien tiukentaminen auttaa omalta osaltaan ehkä välttämään ampumistapauksia. Mutta yksi asia joka voi laittaa rikokset leviämään ja kuin kaikumaan toistuvina tapauksina on rikosten uutisointi. Uutisista tehdään mahdollisimman koskettavia ja mässäileviä, ja niissä mennään henkilökohtaisuuksiin (kuten mitä lapsi on harrastanut, "hän oli hymyilevä", "hän harrasti piirtämistä"), mahdollisimman sydäntäsärkevästi ja säälittä. Monet tuollaiset yksityiskohdat ovat asioita joita suuren yleisön ei koskaan edes tarvitse tietää, mutta lehdet jne. osaavat, melko verenhimoisesti, käyttää psykologiaa kerätessään lukijoita ja hehkutellessaan kauheita tapahtumia. Osittain käytetään ihmisten yllytyshulluutta tyyliin "katso jos uskallat" ja lause "ei herkille" toimii, kenties suunnitellustikin, usein vain lukemaan yllyttävänä "varoituksena". Eihän lehdistön jne. ahneudessa ja moraalittomassa käyttäytymisessä ole mitään uutta. Mutta verirahojahan tuollaisia juttuja kirjoittavat palkakseen saavat. Muiden kärsimysten törkeää ja itsekästä hyödyntämistä, mitä sitten itselleen uskottelevatkin. Yksi asia joka myös pistää silmään, on ikävä tapa pitää lehtien mainoksia esim. kaupoissa ja ovissa jne., jossa jokainen joutuu törmäämään mitä kammottavimpiin otsikoihin, päivittäin, myös lapset, joiden ei tulisi tuollaiselle hehkuttelulle altistua. Olisi vain oikein kieltää moiset mainokset, jos ei muulla, niin sillä perusteella, etteivät lapset niille altistuisi. Monet uutiset ovat aivan turhia tietää ja masentavat ihmistä vain enemmän ja aiheuttavat ikäviä kaikuja ja muistoja jopa pitkälle tulevaisuuteen. Tulee myös ottaa huomioon, että rikosten uutisointi voi saada aikaan ilmiön, joka tekee rikollisille helpommaksi ottaa askel yli rajan ja suorittamaan rikoksensa. On myös rikollisia, jotka tahtovat julkisuutta, jotka tietävät kuinka lehdistö mässäilee heidän teoillaan, jonka johdosta kokevat tyydytystä siitä, että heidän nimensä "jää elämään" ja kaikkien silmille. Joka tapauksessa, on epämoraalista rikosten uhreja kohtaan ja heidän läheisiään kohtaan (jotka joutuvat törmäämään surullisiin tapahtumiin uudelleen ja uudelleen uutisissa jne.), hehkutella ja mässäillä toisten kärsimyksillä tällä tavalla. En tiedä, kuinka tällaiset toimittajat voivat nukkua yönsä hyvin, muuten kuin uskotellen itselleen erilaisia tekosyitä, miksi toimivat kuten toimivat. Tästä voisi kirjoittaa laajemmaltikin, ehkä joku asiansa osaava akateemikko tms. joita herkemmin kuunnellaan, voisi ottaa asian tutkittavakseen, ja tiedottaa hyvin perusteluin tällaisista vaaroista. On olemassa lehdistön vapaus, mutta silläkin on rajansa, erityisesti mitä tulee moraalisuuteen. Tekoja perustellaan lain puitteissa, mutta kaikki ei ole kirjattu meidän lakeihimme; on olemassa syvempiäkin lakeja, joiden tulisi puhutella ihmisten sisuskuntaa. Meidän lakimme ei kiellä moraalittomuutta tai epäeettisyyttä, monin tavoin, mutta asiat ja päätökset joita teemme, olemme sitten toimittajia tai mitä tahansa, jotka tulevat jaetuiksi, jotenkin julkisiksi tai vaikuttavat/voivat vaikuttaa muihin, tulisi olla melkoisen paljon harkitumpia kuin mitä ne monesti nykyään ovat. Ennemmin tai myöhemmin ihminen kohtaa itsensä, tekonsa, ajatuksensa, eikä tulisi unohtaa miksi alunperin olemme täällä.
085
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


121178 kirjoitti:

Erilaiset lehdet jne. uutisoivat rikoksista hyvin etovalla tavalla. Aselakien tiukentaminen auttaa omalta osaltaan ehkä välttämään ampumistapauksia. Mutta yksi asia joka voi laittaa rikokset leviämään ja kuin kaikumaan toistuvina tapauksina on rikosten uutisointi. Uutisista tehdään mahdollisimman koskettavia ja mässäileviä, ja niissä mennään henkilökohtaisuuksiin (kuten mitä lapsi on harrastanut, "hän oli hymyilevä", "hän harrasti piirtämistä"), mahdollisimman sydäntäsärkevästi ja säälittä. Monet tuollaiset yksityiskohdat ovat asioita joita suuren yleisön ei koskaan edes tarvitse tietää, mutta lehdet jne. osaavat, melko verenhimoisesti, käyttää psykologiaa kerätessään lukijoita ja hehkutellessaan kauheita tapahtumia. Osittain käytetään ihmisten yllytyshulluutta tyyliin "katso jos uskallat" ja lause "ei herkille" toimii, kenties suunnitellustikin, usein vain lukemaan yllyttävänä "varoituksena". Eihän lehdistön jne. ahneudessa ja moraalittomassa käyttäytymisessä ole mitään uutta. Mutta verirahojahan tuollaisia juttuja kirjoittavat palkakseen saavat. Muiden kärsimysten törkeää ja itsekästä hyödyntämistä, mitä sitten itselleen uskottelevatkin. Yksi asia joka myös pistää silmään, on ikävä tapa pitää lehtien mainoksia esim. kaupoissa ja ovissa jne., jossa jokainen joutuu törmäämään mitä kammottavimpiin otsikoihin, päivittäin, myös lapset, joiden ei tulisi tuollaiselle hehkuttelulle altistua. Olisi vain oikein kieltää moiset mainokset, jos ei muulla, niin sillä perusteella, etteivät lapset niille altistuisi. Monet uutiset ovat aivan turhia tietää ja masentavat ihmistä vain enemmän ja aiheuttavat ikäviä kaikuja ja muistoja jopa pitkälle tulevaisuuteen. Tulee myös ottaa huomioon, että rikosten uutisointi voi saada aikaan ilmiön, joka tekee rikollisille helpommaksi ottaa askel yli rajan ja suorittamaan rikoksensa. On myös rikollisia, jotka tahtovat julkisuutta, jotka tietävät kuinka lehdistö mässäilee heidän teoillaan, jonka johdosta kokevat tyydytystä siitä, että heidän nimensä "jää elämään" ja kaikkien silmille. Joka tapauksessa, on epämoraalista rikosten uhreja kohtaan ja heidän läheisiään kohtaan (jotka joutuvat törmäämään surullisiin tapahtumiin uudelleen ja uudelleen uutisissa jne.), hehkutella ja mässäillä toisten kärsimyksillä tällä tavalla. En tiedä, kuinka tällaiset toimittajat voivat nukkua yönsä hyvin, muuten kuin uskotellen itselleen erilaisia tekosyitä, miksi toimivat kuten toimivat. Tästä voisi kirjoittaa laajemmaltikin, ehkä joku asiansa osaava akateemikko tms. joita herkemmin kuunnellaan, voisi ottaa asian tutkittavakseen, ja tiedottaa hyvin perusteluin tällaisista vaaroista. On olemassa lehdistön vapaus, mutta silläkin on rajansa, erityisesti mitä tulee moraalisuuteen. Tekoja perustellaan lain puitteissa, mutta kaikki ei ole kirjattu meidän lakeihimme; on olemassa syvempiäkin lakeja, joiden tulisi puhutella ihmisten sisuskuntaa. Meidän lakimme ei kiellä moraalittomuutta tai epäeettisyyttä, monin tavoin, mutta asiat ja päätökset joita teemme, olemme sitten toimittajia tai mitä tahansa, jotka tulevat jaetuiksi, jotenkin julkisiksi tai vaikuttavat/voivat vaikuttaa muihin, tulisi olla melkoisen paljon harkitumpia kuin mitä ne monesti nykyään ovat. Ennemmin tai myöhemmin ihminen kohtaa itsensä, tekonsa, ajatuksensa, eikä tulisi unohtaa miksi alunperin olemme täällä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu