Uutisten vaikutus rikoksissa

Erilaiset lehdet jne. uutisoivat rikoksista hyvin etovalla tavalla. Aselakien tiukentaminen auttaa omalta osaltaan ehkä välttämään ampumistapauksia. Mutta yksi asia joka voi laittaa rikokset leviämään ja kuin kaikumaan toistuvina tapauksina on rikosten uutisointi. Uutisista tehdään mahdollisimman koskettavia ja mässäileviä, ja niissä mennään henkilökohtaisuuksiin (kuten mitä lapsi on harrastanut, "hän oli hymyilevä", "hän harrasti piirtämistä"), mahdollisimman sydäntäsärkevästi ja säälittä. Monet tuollaiset yksityiskohdat ovat asioita joita suuren yleisön ei koskaan edes tarvitse tietää, mutta lehdet jne. osaavat, melko verenhimoisesti, käyttää psykologiaa kerätessään lukijoita ja hehkutellessaan kauheita tapahtumia. Osittain käytetään ihmisten yllytyshulluutta tyyliin "katso jos uskallat" ja lause "ei herkille" toimii, kenties suunnitellustikin, usein vain lukemaan yllyttävänä "varoituksena". Eihän lehdistön jne. ahneudessa ja moraalittomassa käyttäytymisessä ole mitään uutta. Mutta verirahojahan tuollaisia juttuja kirjoittavat palkakseen saavat. Muiden kärsimysten törkeää ja itsekästä hyödyntämistä, mitä sitten itselleen uskottelevatkin. Yksi asia joka myös pistää silmään, on ikävä tapa pitää lehtien mainoksia esim. kaupoissa ja ovissa jne., jossa jokainen joutuu törmäämään mitä kammottavimpiin otsikoihin, päivittäin, myös lapset, joiden ei tulisi tuollaiselle hehkuttelulle altistua. Olisi vain oikein kieltää moiset mainokset, jos ei muulla, niin sillä perusteella, etteivät lapset niille altistuisi. Monet uutiset ovat aivan turhia tietää ja masentavat ihmistä vain enemmän ja aiheuttavat ikäviä kaikuja ja muistoja jopa pitkälle tulevaisuuteen. Tulee myös ottaa huomioon, että rikosten uutisointi voi saada aikaan ilmiön, joka tekee rikollisille helpommaksi ottaa askel yli rajan ja suorittamaan rikoksensa. On myös rikollisia, jotka tahtovat julkisuutta, jotka tietävät kuinka lehdistö mässäilee heidän teoillaan, jonka johdosta kokevat tyydytystä siitä, että heidän nimensä "jää elämään" ja kaikkien silmille. Joka tapauksessa, on epämoraalista rikosten uhreja kohtaan ja heidän läheisiään kohtaan (jotka joutuvat törmäämään surullisiin tapahtumiin uudelleen ja uudelleen uutisissa jne.), hehkutella ja mässäillä toisten kärsimyksillä tällä tavalla. En tiedä, kuinka tällaiset toimittajat voivat nukkua yönsä hyvin, muuten kuin uskotellen itselleen erilaisia tekosyitä, miksi toimivat kuten toimivat. Tästä voisi kirjoittaa laajemmaltikin, ehkä joku asiansa osaava akateemikko tms. joita herkemmin kuunnellaan, voisi ottaa asian tutkittavakseen, ja tiedottaa hyvin perusteluin tällaisista vaaroista. On olemassa lehdistön vapaus, mutta silläkin on rajansa, erityisesti mitä tulee moraalisuuteen. Tekoja perustellaan lain puitteissa, mutta kaikki ei ole kirjattu meidän lakeihimme; on olemassa syvempiäkin lakeja, joiden tulisi puhutella ihmisten sisuskuntaa. Meidän lakimme ei kiellä moraalittomuutta tai epäeettisyyttä, monin tavoin, mutta asiat ja päätökset joita teemme, olemme sitten toimittajia tai mitä tahansa, jotka tulevat jaetuiksi, jotenkin julkisiksi tai vaikuttavat/voivat vaikuttaa muihin, tulisi olla melkoisen paljon harkitumpia kuin mitä ne monesti nykyään ovat. Ennemmin tai myöhemmin ihminen kohtaa itsensä, tekonsa, ajatuksensa, eikä tulisi unohtaa miksi alunperin olemme täällä.