MISSÄ

Vähänhän niitä on, tällä vuosikymmenellä ei varmaan yksikään ole käynyt pk-kokeessa. Kuitenkin tällä hetkellä on kourallinen pitkäkarvaisia, jotka yrittää harrastaa tavoitteellisesti, vielä joku aika sitten ei ollut niitäkään. Osalla koirista ominaisuuksissa sellaisia puutteita, että onnistuneet koekäynnit saattaa jäädä sen takia haaveeksi, mutta myös sama koskee osittain myös ohjaajia/omistajia. Kai niitä nyt pikkuhiljaa yritetään saada enemmän näkymään harrastuskoirina, ei ne sen pöllömpiä ole kuin muutkaan karvamuunnoksen siinä hommassa.

Itse olen seurannut usean pitkäkarvaisen treenausta parin lajin parissa. Lupaavaa työskentelyä, mutta omistajilla ei ole kiinnostusta/rahkeita kisakentille asti. Hyvin harmi.

Valtettavan vähän pk-muunnosta harrastuksissa näkyy, mutta vastaavasti olen mielestäni (edellisen kommentoijan tapaan) nousua näiden parissa huomannut.

Jokainen ei halua harrastaa, se on vissi se. Ihan sama onko kuinka nuori, ei se tarkoita mitään. Kuitenkin, tämä nuorempi porukka sekä rodun sisällä että ulkopuoliset rodusta kiinnostuneet, ovat mielestäni potentiaalisia harrastajia tulevaisuutta ajatellen sekä ainakin treenauksessa olevia uusia koiria näkyy hieman enemmän.

Lähitulevaisuudessa toivottavasti näistä koirakoista saadaan pitkäkarvaista muunnostakin edustamaan harrastajia.

KUIS SE ONKAAN ; MIKSI ET Kysy suoraan fb;ssä k.o. ihmiseltä,kenen vastaus tuo on erääseen keskusteluun,voisin mainita henkilön nimenkin ,mutta jääköön mainitsematta. Vai ETKÖ uskalla? omalla nimelläsi esiintyä?ja kysyä suoraan? Helppo täällä nimimerkin takana huudella..

P.s. Itseänikin kyllä ihmetyttää ;mikseivät ihmiset harrastata tämän mahtavan rodun kanssa kuin näyttelykehän kiertämistä? Siis aika paljon on juurikin näin.

Törkeästikin,tähän keskusteluun oman mielipiteeni ilmaisten,sanoisin, että pk-holskuissa on erittäin paljon ongelmaa viettikestävyyden kanssa. Tämä ei välttämättä olisi ongelma hyvälle kouluttajalle,mutta holskuja ostetaan paljon asenteella, hyvä harrastuskoira-(ks.kenttätykkisaku). Sitten mennään metsään,kun toimintamalli onkin erilainen.

Potentiaalisia harrastuskoiria on paljon. Itse en laahaa näyttelyitä, ja on ikävää,että pk-muunnoksen kanssa mennään siihen suuntaan.
Toisaalta koska rotu on edelleen suht vähälukuinen, on aika turha spekuloida harrastajien puutetta,koska suuri osa ei tunne koko rotua.

Kodinvaihtajia on myös rodussa paljon. Tämähän lisää harrastuspuutetta,kun aletaan koiran kanssa painimaan ongelmissa.

Ikävästi välillä törmää sloganeihin kuten pk-holsku on "helppo kotikoira".

Ensimmäiseksi koiraksi? Ei todellakaan.

Itse en kyllä tiedä ketään, enkä ole kuullutkaan, että oltaisiin otettu pitkäkarvainen ja oletettu sen olevan jotain belgin ja sakemannin välimaastoa harrastusominaisuuksiltaan. Päinvastoin, jos joku on uskaltanut sellaisen harrastuksiin ottaa, niin ei kyllä kovin suuria odotuksia alunperin ole ollut. Ja siinäpä tuo syykin varmaan on, miksi niitä ei sitten harrastaville ihmisille päädy. Eniten niiden kanssa "harrastetaan" varmaan jotain pentu- ja tokokursseja, yleensä ovat ensimmäisiä koiria tai ainakin harrastuskoiria ja silloin ne odotukset ja vaatimukset ei ole niin suuria. Ja jossain tokon alkeiskurssilla on aika vähän tehtävissä sitten jos nuorella koiralla alkaakin vaikka joku rähjäysongelma, siinä se harrastusintokin kuolee kun täytyy keskittyä ihan toisiin asioihin kuin kisaliikkeiden treenaamiseen.

Mutta edelleen silti uskon ja toivon, että vaikkapa seuraavan kymmenen vuoden koekäynnit näyttää toiselta kuin edellisten kymmenen. Ja kaikesta huolimatta pitkäkarvaisten kanssa harrastavien täytyisi kunnioittaa enemmän niitä koiriansa ja pitää kiinni tavoitteistaan, ei se ole noloa jos haluaa pitkäkarvaisen tottelevaisuus- tai käyttövalioksi, sitten vaan etsitään sellainen treenipaikka jossa tämän asian toteuttaminen on todennäköisintä, eikä jäädä junnaamaan jonnekkin "kivakiva, hyvin menee"-kursseille. Monessa paikkaa voi olla vähän sellainen ilmapiiri, että jos omistaja ei itse osaa ja tajua niin mielummin annetaan olla kuin oikeasti alettaisiin neuvoa kädestä pitäen kuinka päästään eteenpäin.

Kyllä harrastuksiin hyvin soveltuvia pitkäkarvoja taitaa syntyä vain sattumana silloin tällöin, ja nekin sitten harvoin pääsee harrastavaan kotiin. Suurin osa on sitä samaa massaa, johon tulee vaan petyttyä jos sellaisen vahingossa harrastuksiin ottaisi. Kasvattajien pitäisi herätä ja yrittää itse harrastaa niiden koiriensa kanssa, loppuisi sen jälkeen puheet siitä, että ei ole osattu oikein kouluttaa ja lukea tätä harvinaista harrasterotua. Ne voisi herätä huomaamaan, että kun ei pysty niin ei pysty..