Tuttua vai...
Pirre*
31119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
P.s. nauratti..ja ..ei naurattanu..:)
Pirre - juupas! dee dee
Ei onneksi pätkänkään vertaa omakohtaisesti :))
Minä olen Kukka Kämmenellä.
Nuo ovat niitä äitien pilaamia
poikia. Vieläkin moni äiti kuo-
rii perunat pojalleen.
Niin on, ja tai muuten luonnehäiriöisiä..hyvin itsekäs mies lajityyppi.
Tämä miestyyppi on taitava kääntämään aina huomion itseensä, ja selittämään kuinka väärin ymmärretty hän on...
Eräs arkipäivän pieni esimerkki, jos esim. tarjolla on hyvää ruokaa, löytyy siitä ainakin pippuri joka täytyy näyttävästi ja paheksuvin katsein siirtää lautasen reunalle..:(..kiitosta ei vahingossakaan tule.
Tai kun tarjolla on toivottuja suolakurkkuja valmiiksi lautaselle viipaloituna, kuuluu.."nämä eivät ollu niitä hyviä kurkkuja"..prkl!
Jaha nämä sitten läksikin, ja nyt tuplana..tökkii joskus nämä toiminnot..
P.s. Minua niin riipasee tuo miun ukko kun se ei ole koskaan tyytyväin, vaikka eiku henki vähä pihisee niin kyllä kurjuuttaan jaksaa valittaa, ja pitkin kyliä, ja aina mie olen syyllinen kaikkeen, - siksi tämä linkkikin - veetutti taas niin rankasti..ei aina jaksa niellä kaikke, sori vaan tämä vuodatus näin joulun alla.
Ja tällaiset miehet te miljoonien parempien joukosta valkkaatte itsellenne!
Nuo ovat lessukoita.
Eipä tarvitse kuole-
maapelätä.
Oletko koskaan ajatellut, että ihmisessä voi tulla esiin aivan uusia ja erilaisia käyttäytymisiä, vaikkapa vuosikymmenien yhdessäolon jälkeen.
Minulle ainakin kävi niin.
Eikä siinä pitäisi olla mitään irvimistä.
Meillä oli anoppi ensin häräämässä, en osannut tehdä mitään. Minusta tuli syntipukki koko suvun silmissä, jos Kiinassa maa tärähteli, senkin varmaan olin minä saanut alulle:(
Onneksi olen päässyt niistä.
Sanopa muuta sitroen. Se nuoruus ja hulluus.
Kaikkea sitä nuorena sietikin, - viisi vuotta ihan turhaan heitettyä aikaa, väheksyttävänä..muutenkin huonouden tunne ikkuisesti matkassa, oisi kaivannu edes miehesä tukea..ei ikinä sitä päivää näe, aina oltava vahvempi..oltava kuin ei oisikaan..
Millon räkytti käly, millon äiti - anoppi...poijjan ölömi pelekäsi äitiään..:(
Ai ei vai..voi ei ole luulo tiijjon väärtti..
Vai miljoonien, ja valkkaatte..mittää valakannu..hölmöyttäni jouduin..
on pirrelle sattunut noin omakohtaisia kokemuksia, päätelin näistä näin analyyttisistä vastauksista..
Jotta kokemus puhuu ny.
Ps.
Minusta tuossa YouTuben video pätkässä ei ollut mitään hauskaa ?
Mut en tosin pitänyt aikoinaankaan noiden Kummelien "huumorista", jos sen nyt on jotain sellaista?
Minusta isot miehet saivat liian helposti hilloa leivänpäälle.
Kiitos hauskasta linkistä. Naurattaa, vaikka arvostan suomalaista miestä myös hyvänä isänä ja kumppanina.
Kyllä tuollaisia on. Ex mieheni 60-luvulla oli lähes samanlainen kun odotin esikoista.
Anoppi oli sitä mieltä että poika joutui surman suuhun ja nälkään kanssani.
Samma här. Suurin huoli oli anopillani, kun hankittiin ekaksi pyykkikone, tuleeko sillä puhdasta pyykkiä.
Huolia oli paljon muitakin.
Vähän ehkä sivusta.
Meille ilmaantui -60 luvulla kotivävy. Kaupunkilainen nuori poika. Suorat houstu ja silleen, ei kai ollut navettaa ennen nähnytkään. Joopajoo, mitä siitäkin tulee, että nuori isäntä on enenpi kiinnostunut pasianssin pelaamisesta kuin pashan lapioinnsita, siis maatalossa. Ei siitä ollut isännäksi, muutti "perheineen" pois. Ja mitäkö siitä seurasi, karjatila konkurssiin ja myöhemmin verinen perinnön jakaminen, kun vävypoika oli luullut perivänsä kaiken.
Se on niitä tyyppejä, jotka ei osanneet ite kuoria pottujaan, ei tienneet, mitenpän heinähankoa pidetään käsissä, ei syönyt paistinperunoita ja rupesi loispummisairaseläkeläiseksi viiskymppisen. Kansalaiskoulun oli käynyt, suhteilla duuniin sen jälkeen. Nyt tyyppi on elämänsä kunnossa, kai kunnan paras sauvakävelijä, kieltäytyi uudelleen koulutuksesta, Siuurimman osan ajastaan keskittää juoruiluun ja toisten ihmisten elämän vatvomiseen. Käsittääkeseni paistinperunat on alkanee maistua, kun ei ole vara joka päivä enää syödä kioskilla makkaraa.
Muitakin esimerkkejä paljon, tuolla pöndellä paljon peräkammarinpoikia, jotka vieläkin asuu vanhempisensa nurkissa ja istuvat aina valmiiseen ruokapöytään. Niillä on karu kohtalo edessä, jahka vanhemmista aika jättää.
=DW=
Tämä miestyyppi on taitava kääntämään aina huomion itseensä, ja selittämään pitkin kyliäkin kuinka väärin ymmärretty hän on, eli "vaimoni ei ymmärrä minua" -mies.
Jos tarjolla on hyvää ruokaa, löytyy siitä ainakin pippuri joka täytyy näyttävästi siirtää lautasen reunalle..:(..kiitosta ei vahingossakaan tule.
Et sie varmaan minulle tuota tarkoittanut.
Miehessäni ei ole milliäkään vikaa. Minussa oli vika, kun kaappasin iltatähden, vaikken ole meripoika, enkä tyttö.
Anoppi ajatteli, oletan.
Joo...en, mutta mie vein ainnuun poijjan...esikoisen ja perijän..he.
Mie vein ihka-ainoan. Eli kaiken.
Kyl oisin näyttäny ovee...;)
Mun ukon veli oli just tuollanen ku sen vaimo odotti ja vielä muksujen syntymän jälkeenkin.
Jokaisella maalla on perinteensä ja niitä pitää olla ja niiden pitää säilyä! :)
Tuli kotoinen olo, ihan ku ennenvvanahaan...
H.
Hoijjjaa, älkää valintojanne miulle itkekö.
Ja koskahan on jollakin medialla uskallusta tehdä samanlainen juttu samanlaisista naisista. Naurattavat livessä yhtä vähän...
Eihän sellaisessa sketsissä olisi mitään naurettavaa. Vasta liioittelu tekee jutusta hauskan.
Mielikuvitus alkoi laukata..aikas monenlaista sketsiä muuten syntyisi jos vaikka nyt kuvattaisiin pariskuntia..kotonaan..varsinkin näin joulunalla...
Ai..Siulleko..hohhoijjaa..
Sama reaktio: nauratti, mutta ei naurattanut (video). Sen verran oli toden tuntuista.
Minun tuntemissani nuorissa perheissä valtasuhteet ovat kyllä toisin päin. Naispuoli on se tyytymätön. Ei nyt passauta ehkä, mutta päättää suurin piirtein kaikesta - ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna.
Oma kuvioni (ensimmäinen liitto) ei ollut noin selkeä. En odottanut palvelua, mutta sain sitä. Ansa sekin on. Jos toinen passaa, velkaahan siitä kertyy ja sen yrittää tietysti hyvittää olemalla mieliksi muulla tavalla. Ellei siihen pysty, oman alimittaisuuden kokemus voi käydä yli voimien - siihen oma liittoni päättyi.
Ehkä alimittaisuuden tunteen voi yrittää ratkaista myös sillä tavoin, että hakee vikaa toisesta, jopa mustamaalaa häntä ja etsii itselleen tukea sillä keinoin.